Joulu. Suosikkipyhäni, kunhan se on ohi.

Nooh, en mä varsinaisesti mikään Grinch ole, mutta en mä oikein välittäs joulusta. Leikin mukana kuitenkin.
Oon irtisanoutunut niistä joulun stressiä tuovista asioista kuten lahjojen metsästys, jouluruuhkat, ylenpalttinen ruuan hamstaus ja sukulointi.
Näitä on ollut ihan tarpeeksi jo elämän varrella.

Tallimestari jäi talvilomalle ja oli sovittu että mä tuuraan sen aikaa. Tallin joulu, ihan ok. Sää suosi ja ihmiset oli ihan hyvällä päällä.
SUPER KIITOS niille asiakkaille joiden ansiosta tämä pieni talliorja pysyy pyhät ja välipäivät suklaaähkyssä ja voi illalla rentoutua tilkalla punkkua :) paras talliporukka <3

Aattona meen aina mutsille. Meillä ei hirveesti ole sukua täälläpäin niin vietetään laatuaikaa kahestaan. Äidillä on toi kinkun paisto kyllä hyvin hanskassa...
Aina se kysyy että mitä haluisin lahjaksi, ja minä vastasn ettei tarvi mitään(lahjapolitiikkani on selitetty täällä monet kerrat ja se toimii). Mutta äiti on itsepäinen. Vaikka se ei ryve rahassa niin aina se on jotain hankkimassa mulle.

Noh, mä olen aikuinen ja ansaitsen omat rahani joten en "tarvi"mitään. Ainoa mitä mulle voi ostaa järkevästi lahjaksi ovat asiat jotka haluisin, mutten oo raaskinut itse ostaa.

Toivoin siis slushie makeria, eli jääjuomakonetta :D sekä microsd-muistikorttia puhelimeen. Olen siis helppo.

Aamutallista menin tekemään hevoiseni ruuat, aatonaattona oli pitäny vielä lopussaolevat rehut täydentää.
Sitten kotiin, kampasin naamani ja lähdin mudelle lapsi eli Rane mukanani.
Se iski heti kiinni omiin lahjoihinsa :D

Syötiin hyvin, katottiin telkkaa ja kun yö alkoi kolkutella niin lähdettiin kotiin ruokalastissa. Mude on opetellut tekemään karjalanpiirakoita, nammnamm vaikka ne onkin gluteenittomia.
Ei se vielä oo ainakaan höpsähtänyt vaikka ikää alkaa jo olla, ruuatkin ja kaikki on hallussa ilman mitään sekoilua. Kyllä mä vähän yritän toppuutella sitä koska tälläkin hetkellä mulla on 3 vuoallista porkkanalaatikkoa pakkasessa.. tiedän ainakin että mitä otan evääksi tallille :D.

Itse sain lahjaksi ne mitä pyysin, ja toki suklaata.
Rane sai lelun, jonkun herkun joka oli kadonnut saman tien kun sai revittyä paketin auki, ja kisut sai lehmänjauhelihaa tuliaisiksi.

Lähtiessä todettiin mutsin kanssa että taas me selvittiin aatosta, high five!!
Kunhan pääsin kotiin, nukahdin saman tien kun ruuat oli jääkaapissa ja omat iltapesut suoritettu. Tipahin sohvalle ja heräsin siitä kymmenen tunnin kuluttua kunhan olin pari tuntia heitellyt kissoja pois naamaltani.

Winter solstice, vuoden pimein päivä.

Voi hyvää päivää kun en tule koko päivää.

Olin perjantaina tavoistani poiketen vähän juhlistanut, no vaikka siksi että toi rosis etappi on nyt suoritettu.
Perjantai... olin yhellä treenikämpällä ja sitten kutsuin porukkaa mun luo. Tai siis annoin niiden tulla mun luo.
Yleisesti ottaen mulla ei käy vieraita vaan jos on jotain niin minä meen, täällä seinät on paperia enkä ehkä jaksa enää mitään bilekämppää ylläpitää hohhoijjaa... edellinen asuntoni oli juuri semmoinen mutta se oli 10 vuotta sitten se.

I really can not...

Aamuyöstä, en ole varma että oliko enää mitenkään erityisen pienet tunnit kyseessä, ovelta kuului koputusta(ovikello ei toimi and I like it like that) menin sitten nakit silmillä avaamaan niin naapuri siellä hepuloi vitusti, ne nimittäin sai valituksen metelistä ja kun kuuli että munkin kämpästä kuuluu rappuun musaa niin sehän alko syyttelee et mun vika että hän sai valituksen ja asiaan palataan ens viikolla.
Oon sika, mua alko naurattaa.

Noooh, otetaas hiukka takapakkia. Ensinnäkin, nämä naapurit humppaavat kuuluvasti joka viikonloppu, joten aika luonnollista että he saivat syyn tästä melujen yhdistymisestä. Oli varmaan nuorukaisen eka valitus kun niin vauhkona oli, ja oli myös kumman virtaisan oloinen ottaen huomioon että kello oli about viisi aamulla.

Aamulla oli heippalappu eteisen matolla!

Vastasin siihen toisella heippalapulla että onko eka valitus ja tietääkö hän mitä sen jälkeen tehdään? Jatketaan elämää.
Mainitsin myös että mulla viimeisen vuoden aikana useiten käynyt vieras on poliisi, joten jos ei viittittäs kiinnittää enempää huomiota tähän kerrokseen kun heillä tuntuu tuo hitti palavan siinä määrin että haisee koko rappu ja muutenkin viikonloput läpeensä lamppaa niitä mopsin silmiä piilottelevia piriveijareita.

Seuraava lappu joka tuli olikin sovitteleva että ookoo yritetään kimpassa elää niin ettei tuu valituksia ja joulun toivotuksetkin oli.

Se oli hyvä. Oon pitkään miettinyt jo että kehtaanko mainita siitä hajusta että kannattais varoa vähän, en halua kellekään ikävyyksiä mutta en myöskään itselleni, koska jos joku soittaa poliisit pilven käryn takia niin kuka on eka epäilty? Minä.
Vaikka täältä ei mitään löydy niin ei se kotietsintä silti mikään harmiton juttu ole.
(Tähän väliin on hyvä muistuttaa että tää ei oo mitään lintukotoaluetta joten täällä nyt voi olla kaikenlaista ja se on ihan luonnollista)

Noh, illanvietto vei kyllä mehut meikäläisestä. Vähän harmittaa. En haluis missata yhtään päivää nukkuen. Ja jos valvon pitkin yötä, nukun koko seuraavan päivän. Näin tein, kunhan hain kiinalaista ruokaa lähimmästä kiinalasta.
Joku kiva oli jättänyt vielä rainbow colaa jääkaappiin (maistui silloin hyvältä, nyt maistuu ihan iteltään)

Ranekin joutu näemmä jakamaan petinsä.

Sunnuntai, mulla PITI olla vapaa viikonloppu, mutta kaikilla muilla oli joku pakottava este eikä aamutalliin ollut tekijää joten uhrauduin. Nimenomaan uhrauduin.
Väsytti vieläkin niiiin paljon, maha ja selkä ja ranteet on niiiin kipeät. Tein aikataulun mukaset hommat niinkuin piti ja aurinko ei meinannut nousta ollenkaan. Nyt tän päivän jälkeen on siis suunta vaan parempaan, onneks!
Hevoset pääsi puettuna ulos ja minä menin hetkeksi ottamaan vanhat kunnon otsa pöytään- nokoset satulahuoneeseen.
Tunnin siinä kuolasin ennen kun heräsin sitten ja ryhdyin hommiin, mahakivun parannuttua. Meinasin nimittäin jo että joutuuko tässä oksentamaan että helpottaa. Onneksi ei, koska en osaa pakottaa itseäni siihen.
Kuin täi turpeessa siivosin boxit, ja viestittelin ripsihuoltajalleni koska tänään piti olla huoltoaika.
Mutta!

Olin tossa liimannut pikaliimalla naamaani tekoripset. Ei siinä mitään, ihan kivalta näyttä mutta pois ne ei kyllä lähde.
Sain naurut ja kehoituksen ottaa yhteyttä kun liima kuluu pois.

Hieno homma, tein itse ja säästin! Yritän olla tuntematta itseäni pölkkypääksi.

Tekaisin muuten joutessani Poni-Haan blogiin tekstin Freddyn kuulumisista ja elämästä tuntihevosuran päätyttyä kun olin luvannut tehdä sen jo ajat sitten mutta nyt bloginpitäjä tarvitsi kipeästi blogijoulukalenteriin tarinan, niin ryhdyin toimeen ja valitsin pari kuvaa.
Täällä se on, 18. Luukku.

Kymmenen vuoden jälkeenkin jotkut vielä muistavat :) ja uudemmat voivat fiilistellä tallin hevosten historiaa, koska onhan siitä jo 20 vuotta kun Freddy tuli peehoohon. 20 vuotta!! Omg. En voi käsittää.

Hovioikeuden pääkäsittely day 2

Samperi, taas taksi alle. Tulee kalliiks.

Tänään kuullaan todistajia. 

Aloitettiin Zimmermanilla joka oli jossain sivuhuoneessa kuultavana videoyhteyden kautta.

OMG! 

Miten nolo todistaja. Sehän oli tehny diilin että tunnustaa kaiken ja vasikoi myös saadakseen lyhyemmän tuomion.

Nyt kun siltä kysyttiin määristä niin eihän se kommentoinut edes! Sanoi että muisti määrät väärin että ne olikin pienempiä kun ennen oli sanonut ja ei nyt muista että kuinka paljon eikä se nyt oikeastaan tiedä olivatko tavanneet, missä ja kenen kanssa.

!!!!

No se on oman tuomionsa saanut joten eipä sen oikeastaan tarvi mitään sanoa enää.

Esityksestä päätellen vaikutti siltä että se olis vähintään piesty opetukseks mutta koska se on ollut piilossa niin tuskinpa sitä on kukaan opettanut.

Mutta, exän syytteet ja tuomio riippui paljon sen kuulemisesta. Nyt jos katsotaan että todistaja on epäluotettava, niin voi olla että tuomio lyhenee ja on kohta lusittu.

Oon taas vikana ilmeisesti, mua vastaan todistaa rattihommasta mua seurannut ihminen joka sanoi asioita jonka kirjalliset todisteet voi kumota.

Siinä mä myönnän että mokasin, mutta korkeintaan kyse on liikenteen vaarantamisesta koska olin niin väsynyt että hyvä jos silmät pysyi auki, ajoinkin hetkeksi virkistäytymään mutta juuri silloinhan mut just napattiin.

Sitten on poliisitodistaja joka oli kotietsinnällä. Sen vastaukset oli jo viimeks et emmä oo varma... onhan se mahollista..

Jaa a...

Tuskinpa sen muisti mihinkää on virkistynyt tässä ajassa.

Sitten mulla on oma todistaja haastettuna puolesta, hän tai hänen hevosensa siis on asiakkaani.

Suuri kiitos hänelle, vaivautuu tulemaan paikalle tälläseen tilanteeseen jota ei oo ennen kokenut. Appreciate it, really.

Myös kaksi muuta olisi olleet valmiita todistamaan, mm. "Opettajani" ja yks pitkäaikaisimmista asiakkaistani, mutta tiedän että heillä on töissä hektistä eikä puhelinkuuleminen käynyt joten pyysin kolmatta.

Et kas kummaa kun mut irl tietävät ihmiset suostuvat todistamaan puolestani varsinkin kun tähdensin että kertoo vaan niinku asiat on, ei tietenkään tarvi peitellä mitään tai valehdella.

Ruokatauko! Kipitin Ruoholahden Subwayhin, otan sieltä sen exän himoaman limonaatin kun ne on kätevästi tölkissä josta on helppo nähdä että se on ihan rehti limutölkki, no funny bisnes.

Samalla matkalla voisin hakea käräjäoikeudesta taas uuden haasteen. Oon jo tippunu kelkasta et mistä se tuli, luulin et ne kaikki on jo käsitelty.

Tauon jälkeen tulikin mun todistaja ekana. Sen funktio oli todistaa että mä kengitän, en myy huumeita.
Puolustus kyseli ihan hyvät kysymykset, olin tietty avittanu kun kaikki oli ihan ummikoita hevosasioissa, mikä tuntuu itsestäni erikoiselle, asiat ovat mulle kuitenkin arkipäivää :).
Syyttäjä kyseli kyllä ihan puuta heinää. Siltä alko vissii paukut loppua.
Kysymykset oli jotain että paljonko on tallivuokra, onko tallilla varustekaappeja, tuleeko satulat ja suitset tallin puolesta..
Ookoo.
Miten se liittyy mihinkään, I will never know.
No, oli hyvä todistaja. Olen kiitollinen että hän jaksoi tulla.

Jotkut todistajat olivat erillisessä huoneessa videoyhteydellä kuultavina, en tiedä miksi, mutta sen tiedän että ennen kun yhteys saatiin toimimaan, salin takaosassa oleva kamera otti kuvaa joka näkyi isolla näytöllä salin edessä katon rajassa olevalla näytöllä.
Sitä kesti liian kauan ja hiljaisuudessa joten..
Totesin että hei mä oon telkkarissa ja näytin pupunkorvia asianajajani selän takana hihihii.. exä mulkas mua siitä etuvasemmalta et taas se hiton akka pelleilee xD sisäinen lapseni.. osaa kyllä olla nätisti mutta lapset on lapsia, sisäisetkin.

Seuraavaksi muiden todistajat, jonka jälkeen loppulausunnot.
Ensin syyttäjän, sitten puolustuksen.
Syyttäjä piti tiukasti jo käräjäoikeudessa selväksi tulleen kantansa, joka rivien välistä lukien oli että joudumme kaikki helvettiin.

Puolustus piti puheenvuoronsa, jonka jälkeen pyysin itse vielä että saisin puhua.

Sanoin että olen käsittänyt että näissä jutuissa todistustaakka on vastaajalla syyttömyyden suhteen, mutta on hirveän paljon helpompaa todistaa tehneensä jotain kun todistaa ettei ole tehnyt mitään kun "ei minkään" olemassaolo on vähän kinkkinen juttu.

Siinä vaiheessa puheenjohtaja hieman keskeytti ja korjasi että kyllä syyttäjän on kyettävä todistamaan myös.

Siitä kivasti jatkoin sitten kun halusin kiinnittää huomion siihen että niitä todisteita ei tosiaan minua vastaan ole.. edellispäivänä kuultavana ollessani toin ilmi että se 20g löydös asunnostani oli tyhjiä pusseja pakattuna kahvipaketin kääreisiin. Esitutkintapöytäkirjojen mukaan tämä paino oli saatu punnitsemalla kääreineen eli itse ainetta ei ollutkaan(yksi tyhjä puhdas minigrip pussin pienin versio painaa kuitenkin jopa 1,5g, näin tiedoksi vaan).
Lisäksi kaikki puhelimeni ja kaksi tablettiani eli siis tietokoneeni olivat kaikki tutkittavina, ja mistään ei löytynyt viestejä/puheluita/kontaktitietoha kuten puhelinnumeroita jotka olisivat vähänkään viitaneet syytteen oikeellisuuteen, samoin kun uskoakseni kämppäni on ollut kyseisenä aikana tarkkailussa enkä ole tavannut ketään, mun luona ei ole käynyt ketään jne jne ja lisäksi.
Huomasin esitutkintapöytäkirjoista että ekassa kotietsinnässä löydetty vakuumipakkaus täsmäsi leikkausjäljiltään mun kotietsinnässä löytyneeseen...
Joten.
Jos olisin hankkinut pussukat tai mitä lie olivatkaan sen jälkeen eli heidän mielestään eri kerroilla hankitut niin what are the odds.. että eri kerroilla hankitut "tehdasvalmisteiset" pakkaukset mätsäisivät leikkausjäljen suhteen. Niinpä...

Sain vielä kiitosta hyvin käytetystä puheenvuorosta, et nii!

17 - 18.12 @Helsingin hovioikeus.

Riia raportoi, melkein vuoden jälkeen asia tuli käsittelyyn.

Semmosta sitten juu.

Joutu ottaa taksin alle ku tuli niin kiire. Vittu, sinne meni 24e >:C taksikuski kommentoi että olen myöhässä(joutu hetken venaa alhaal) johon minä vaan että no shit.. sen takia kutsuinkin taksin.

Meitä valittaneita on 5 täällä. Exä on valittanut tuomiostaan myös.

Kertauksen vuoksi syytteethän olivat:
- amfetamiini myynti 30g
- rattijuopumus
- toisen vahingoittamiseen tarkoitetun esineen hallussapito yleisellä paikalla.

Totuus:
-mikä 30g, mistä se on tullut, kenelle olen muka myynyt sen, puhelintiedot "puhtaat", ei todistettua TAI olemassaolevaa trafiikkia mun asunnolla. Ei sormenjälkiä.

-mikä rattijuopumus? Aamulla otetut omat lääkkeet, testien mukaan pitoisuudet veressä ihan reilusti alle hoitoalueen maksimin.
Opamox -> hajoamistuotteet
Rivatril -> hajoamistuotteet
Tramadoli.

-toisen vahingoittamiseen tarkoitettu esine.. stiletti tallilaukussa työvälineenä. Hommissa joskus tarvii puukkoa, ja kääntöveitsi on havaittu parhaaksi, kyllästyin ompelemaan rikkinäisiä taskuja.

Tänään on semmoinen päivä että syyttäjä kertoo oman kantansa ja on sitä mieltä että kaikki annetut tuomiot ovat oikeudenmukaisia.

Sitten vähän selvittelyä ja sekoilua, syyttäjä on mega mulkvisti eli sama pahansisuinen täti kun käräjäoikeudessa.

Seurasi tauko, siinä seistiin käytävällä asianajajat ja syyttäjä myös.
Kuulin kun se syyttäjän pirulainen jutteli siellä hevosista ja ratsastamisesta.
Grrrr!

Odotin hiljaista hetkeä ja sanoin kuuluvaan ääneen että Voi elämä! Luulis että toinen heppatyttö tietää miten hommat menee!
Hiljaisuus seurasi.

No kukas muu muka ja perinteinen "liemessä ollaan" - selfie ja takana avautuu näkymä luonnonkauniiseen Ruoholahteen!

Saliin mentiin takas ja vuorossa oli kuulustelut esitutkintapöytäkirjojen perusteella. Jokainen vastaaja vuorollaan eteen istumaan puolustuksen ja syyttäjän kysymyksiin vastaamaan.

Ihan kivasti meni, ja mä olin vikana jäniskevennyksenä.
Olin asiallinen ja informatiivinen. Jos selitin pidemmin niin jouduin kyllä nopeasti perustelemaan että miksi selitän.
Eli siis käräjäoikeudesta poiketen sain kertoa laajemmin kun vastata vaan "en" tai "kyllä" sillä on olennaista avata asioita vähän laajemmin.
Vastasin jopa tylysti kysymyksellä kysymykseen.
Kysymys oli "miksi et säilytä rahoja pankissa?"
Johon ammuin vastaan heti että miksi säilyttäisin?
Mut yritettiin keskeyttää mutta salamannopeasti sanoin että nyt on vastattava näin koska se on ihan yhtä hyvä pointti.
Tämä vastaus perusteltuna meni läpi ilman muuta huomautusta kuin syyttäjän kulmien väliin yhtäkkiä muodostuneet sibeliukset.

Nyt se vihaa mua, sanoin asianajajalle, joka vastasi että se nyt vihaa kaikkia...
Luulen kyllä että puheenjohtaja ja muut eivät vihaa koska ne eivät keskeytelleet, olin varma puheissani ilman johdattelua(joka on kiellettyä).

Homma paketissa tältä päivältä, eli kotihommiin ja meditoimaan huomista peliä varten.

Night night!

Mun ja Ranen vuosipäivä :3

5.12 oli se päivä jolloin pieni villikko tuli taloon. Tasan vuosi kun se ensimmäisen kerran väänsi suklaapehmiksen mun uudelle matolle joka onkin sen oma leikkimatto muutenkin. Mutta eka asia kotona on maton tortuttaminen.

Se on vieläkin yhtä ihana. Tää vuosi on kulunut siinä että ollaan opeteltu "how to dog", eli ei se kummempia osaa, kulkea remmissä(kunhan muistuttaa siitä lenkin aluksi että ehei tälläkään kertaa ei vedetä), osaa istua ja mennä maahan, tosin hätäsesti, ja osaa tulla luokse jos ei ole korvat kiinni. Koirapuistossa kannattaa olla mukana melkein paketti raakaa jauhelihaa jotta hänen arvonsa mielestä kiinniantaminen on kannattavaa. Tätä koiraa on osattava kusettaa monin eri tavoin.

Ei pissata vielä, oikeesti! Don't make me...

Vieläkään ei ole tuhonnut mitään kotona ja sillä on kissojen kanssa aivan erityinen suhde johon ei vielä vuodenkaan jälkeen kuulu luottamus. Kisut lällättelee sille ja syö sen ruokia, jonka yritän estää parhaani mukaan.
Se on kato niin helppoa kun voi liitää olkkarin halki,ottaa yhden maakosketuksen ja liitää sohvan käsinojalle jossa on taas turvassa.

Anna pallo.. :(

Rane oppi sisäsiistiksi aika nopeasti ja helposti. Ei tarvinnut sanomalehtiäja jos tuli tilanne että hänen oli kustava sisälle, johtui se yleensä siitä että en ehtinyt ajoissa ulos sen kanssa syystä että se rupes riehumaan ja kun pidätyskykyä ei vielä ollut.
Ainoa miten osoitin sen että ei ole hyvä pissiä sisälle oli se että nyrpistin naamaani ja sanoin sille että tämmönen ei olis niin toivottavaa. Mistä se muuten tietää eron ulkotilojen ja sisätilojen välillä?
Vahinkoja sattu tosi vähän, ja kohta se oli kokonaan sisäsiisti. Kotikin niin pieni ettei sitä tarvinnut edes merkkailla.
Merkkailun oppikin aika myöhään mutta nyt on siinä tosi ahkera. Muuten ei ole ollut mitään ongelmaa siinä ettei ole kastroitu joten pitäkööt pallinsa.

Lumi oli ihanaa. Kippurahäntästrutsi.

Kasvattaja oli käymässä suomessamessukeskuksessa koiranäyttelyssä 6.12 ja kysyi voiko tulla moikkaamaan Ranea samalla(hänelle sen nimi on tosiaan Karu eli karhu. Muuthan on Toomas, Taavi ja Triinu).
Eli kiva juttu, tervetuloa vaan.
Mukana oli eräs suomalainen kasvattaja joka oli toiminut välikätenä.
Rane tuntui tunnistavan kasvattajansa heti :) ja toki sen oli pakko esiintyä ja sekoilla vieraille.
Kehuja sai poika, kuulemma nätti naama, hyvä väritys, isokokoinen, iloinen ,rohkea ja avoin koira. Samaa luonnetta kun pentuna, eli kulkee rinta rottingilla joka paikkaan.

Sanoin että se on paras koira mitä kuvitella saattaa, ja onhan se tosi komea. Siitä tulee vielä tosi äijä koska sillä riittää raamia.

Kuulin juttuja millainen se ja sisarukset olivat pentuina, ja Rane on kuulemma isoin ja on myös pentueesta ekana syntynyt.
Tykkäs jo pienenä nukkua ihan vaan kylmällä lattialla kun muut nukku pedissä(tällä hetkellä näkyy käpertyneen mun sänkyyn).

Pullea musta sahapukki

Oli kiva kun tulivat käymään :) kuulemma jäi tämä pentue Ranen emän viimeiseksi. Alkaa kai olla aika siirtyä ihan eläkkeelle kotikoiraksi.

Nyt kun Rane on täyskasvuinen, ollaan alotettu vähän urheilullisemmat harjoitukset. Aikomus tehdä lenkkejä vaativammassa maastossa, juosta(myös minä, eikä pelkästään sillee et juoksutan sitä niinkuin hevosta eli seison paikallani kun koira vetää hepulissa ympyrää ihan täysiä samalla kun ulvon naurusta.
Rappusia ollaan juostu, minä kun en asu ihan alimmassa kerroksessa.

Ruokinta pelittää, yhteiselämä pelittää, näillä näkymin seuraava ell reissu tammikuussa kun rokotetaan!

Toinen marraskuu...

Alkoi vasta eli yks menny, kaks jäljellä.
Ja jo nyt huomaa miten ihmisillä alkaa nuppi hajota. Ihan niinkuin se olis vuosi vuodelta pahempi.
Marraskuupäissään varmaan tekee muutoksia ja päätöksiä muuttaa elämäänsä ettei olis niin perseestä.
En minä. Mä vaan pusken tän pimeyden läpi. Varsinkin nyt kun opin viimein että miten laina-autossa saa pitkät päälle, tähän asti oon vaan pitänyt sitä vipua kädellä koko ajan kun ajan metsäteitä. Mut nyt kyllä oon päättäny kostoks et pidän pitkät päällä aina siihen asti kunnes vastaantulija laittaa omansa pois.
Ihan tarpeeks monta kertaa sokaistunut sen takia kun joku itseoikeutettu korpiteiden kuningas tulee vastaam xenonit ja lisäpitkät sun muut sojottaen auringon koko valovoimalla mua silmiin niin että oon joutunut pysäyttämään melkein kun en näe tietä. Loppu se nyt.

Mutta nyt, ihan kuin ympärillä olis vaan kaamosmasennuksen uhreja ja niitä joilla on päivä pilalla milloin mistäkin syystä vuodenaikaan katsomatta.
Kaamosmasentuneita haluis tsempata, nyt ei saa luovuttaa, varsinkaan nyt kun eletään ihan sairaita aikoja.
Mutta sit kaikki noi mielensäpahoittajat vois painua hittoon mun elämästä ja vetämästä mukanaan suohon koska en ole tulossa.

Tämmöstä tää on,ei voi mitään. Ei ole pakko nauttia mutta voi nyt ees yrittää. "Kesällä sitten" onkin toimiva ajattelutapa maassa jossa on 9 kuukautta syksyä ja 3 kk kevättä.

Mua ketuttaa lähinnä joulun lähestyminen. Vaikken sitä valmistelekaan muuten kun toki pidän kämpän siistinä, enkä lähde siihen lahjsekoiluun ja olen pyhät enimmäkseen töissä, niin ole tässä sitten normaalisti kun heti halloweenin jälkeen alkoi se hössötys ja mitä lähemmäs pitkiä pyhiä mennään kaupat tulee olemaan aina ihan turvoksissa porukkaa.

Oon ikävä kyllä shoppaillut virkistääkseni itseäni. Yritän olla ajattelematta sitä että mikä ei olis välttämätöntä ja miten paljon enemmän olis rahaa säästössä jos tapahtuu jotain ellen olis hurahtanut nettishoppailuun :(.
Vaan kai se on hurahdettava välillä, muuten musta tulee sellanen koira-akka joka kulkee risoissa tuulihousuissa eikä tuhlaa pesoakaan itteensä koska "enhän minä mitään tarvi, kyllä nää vanhat kelpaa ihan hyvin", joten tämä on vähän niinkuin periaatekysymys.
Yhtä hyvä selitys kun se jos sanoisi vaikka että pirin kiskominen on isänmaallista (sanomaani voidaan taas käyttää minua vastaan ht.netissä jolloin se on muuttunut muotoon "se sanoi blogissaan vetävänsä piriä", tai tallin käytävällä jossa mua voidaan nimitellä huumehörhöksi varmistamatta ensin sitä että joku voi kuulla sen jonka ei ole tarkoitus, hah hah!

Mutta niin. Se mitä toivon on, että ihmiset muistais ettei kaamos ikuisesti kestä, mutta maailma ei pysähdy silti vaikka mieli pysähtyis niin ei kannata jäädä marttyyrina makaamaan.
Kannattaa olla päämäärä. Mulla on, nimittäin se että voisin pitää vähätöisemmän kesän, tehä nyt kaiken mitä voin ja sitten olis ehkä varaa kesällä vähän vaan olla.
Mutta se on itsekusetusta.
Kesällä tulen nimittäin ajattelemaan että nyt on niin paljon helpompi tehä hommia kun talvella, joten jos mä teen nyt ja oon sit enemmän vapaalla kun on hirveetä ja mihinkään ei huvita mennä.
Paitsi just ja just leikkimään ulkomaanmatkaa Flamingo Spa:han....

Soutaa huopaa...

No niin, olin käymässä tän mun asianajajan luona juttelemassa. Tän joka mun piti vaihtaa toiseen.
Katottiin juttua pääpiirteittäin ja siin mulle valkeni taas et kuin moninutkainen sähläys koko homma on, ja näin myös koko paperipinkan joka oli vajaa pari senttii paksu, joten... päätin, ehlä tyhmästi, ehkä en, mutta olla vaihtamatta avustajaa.
Täs olis vajaa kk aikaa saada uuden kanssa juttu selkeeks kun tän kanssa voi jatkaa suoraan siitä puolustuksen suunnittelusta.
Se suunnitellaan tarkkaan että mitä kysymyksiä se mulle esittää, ja lähetettiin pari uutta juttua kirjalliseks todisteeks merkattavaksi.

Nimittäin, mua vastaan rattisyytteessä todistaa joku oman elämänsä poliisi Joona Samaledtnin joka oli seurannut mua jäkestä jumboon soittaen kytille.
Todistuksessaan hän vastasi kertomaani vastaan että ei ole mahdollista että olisin esim. Tekstannut vaan näytin seuraavan liikennettä kyllä.

Tässä mun pitää myöntää että olisin voinut toimia toisin. Jos väsyttää niin paljon että meinaa pilkkiä ja sen takia pitää yrittää häärätä, niin pitäis pysähtyy ja levätä, tai käydä hakemassa virvokkeita. Sitä olin menossa tekemään jumboon mutta se olisi pitänyt tehdä aikaisemmin.
Kuitenkin, oikea syyte on liikenteen vaarantaminen korkeintaan, koska olin ottanut säännöllisesti ja pitkään käyttämäni lääkkeet aamulla ja ne olivat veressä jo muuttumassa hajoamistuotteiksi joten niillä ei vaan ole osuutta asiaan. Olin ollut 14 tuntia liikkeellä/töissä kuitenkin siinä vaiheessa.

No anyway, koska elämme nykyaikaa, facebookissani oli vielä tallella keskustelu jossa oli näkyvillä päivämäärä ja kellonajat jotka täsmäsivät aikaan jolloin ajoin joten Samaledtninin(what?) väite siitä ettei ole mahdollista että huolimaton ajo johtui tekstailusta, kumoutuu. Mitä se ees tollasia väittää, sehän seuras mua.
Keskustelu merkattiin todisteeksi ja tullaan esittämään hovissa. Nauratti kovasti kun mietin tota mun nettikielenkäyttöä... no onpahan aito keskustelu. Yksi sen tähtihetkistä oli kommenttini "ja mitä asoon(ascona) tulee.. siathan vei kaikki mun säästöt." Ja "..en oo menossa toho kadulle persettäkään myymään."
Hienosti :D.

Lisäksi pyysin parilta ihmiseltä että voinko haastaa ne mulle puolustuksen todistajiksi. Se koskee niitä rahoja. Suostuivat mielellään kuultavaksi puhelimitse sillä he eivät voi olla töistä poissa. They did not see that one coming.. vakuuttelin että tässä ei tosissaan tarvi yrittää valehdella kun se on nimenomaan se totuus josta on apua.

Menihän sitä järkkäillessä koko päivä.

AA tulee myös kanssani tuusulan käräjäoikeuteen 8.12. Tiedän että siihen ei juuri voi vaikuttaa että mitä sieltä tulee, mutta kun on resursseja kiusata mua niin makselkoot sitten mun asianajajalle. Viimekskin se sai valtiolta päälle 600e pikkujutusta, ja hovissa summa on nelinumeroinen.

Olen siis käytännössä joutunut pistämään kaikki työhommat katkolle niin etten saa rahaa mistään koska se on ainoa vaihtoehto, ei mulla muuten oo varaa oikeaan asianajajaan.

Syytetääs yhteiskuntaa ja oikeuslaitosta siitä että oon niinku työtön... elän säästöillä ja tuilla niukasti kunnes tää on jollain lailla ohi.

Homma on niin hanskassa kun se voi olla mutta lopputulos on vielä arvoitus. Voi vielä tulla kakkuakin, who knows. Oon kyl nii loppu et ei parin viikon lojuminen haittais muuten kun elukoille pitäs hoitaja löytää. Tosin ihkui ihmisii on tarjoutunut auttamaan.

Huoltsikalt sai pipon jee.. ja täti on niin väsyneen näkönen ettei luonnolliset filtterit suohirviöö auttaneet.

Hommaa liikkeelle.

Mua hermostuttaa.
On ollu jo käräjiltä lähtien ajatus ilmassa että vaihdan asianajajaa. Agenttini Vantaan Vankilasta lähetti mulle viestinä ehdotuksia mikä olis mahdollisesti hyvä ja siellä kuulemma ei suositeltu tätä mun nykystä ollenkaan. Joten asiantuntijakommentteihin luottaen soitin yhelle joka vastas heti! Vaikka se oli Thaimaassa just sillä hetkellä!
Tästä näkee että kuka on kiinnostunut tekemään työtä, vastaa vaikka ei ole office hours.

Vastasinhan mäkin kerran kaverin kengityskyselyyn vaikka olin sillä hetkellä risteilyaluksella menossa kohti meksikonlahtea kello 2 yöllä :D valitettavasti apua musta ei ollut.. vastasin myös uudenvuodenaattona irtokenkäapuaapua- puheluun ja menin laittaa sen sit uudenvuodenpäivänä pikku kankkusessa.

Valitettavasti tämä asianajaja ei kuitenkaan juttuani pystynyt ottamaan koska hän ei ole vapaa 17-18.12 mutta hän soitteli ja etsi minulle toisen ja lähetti yhteystiedot.

Vähän noloa mutta mä en pystynyt soittamaan sille. Oon soittanut niin monille jotka ei oo vastannut niin on alkanut tuntua siltä että olen vaan häiriöksi joten puhelinta kohtaan on kehittynyt joku kammo. Se joutu sit soittaa mulle kun musta ei kuulunut... *facepalm*

Lapsenahan en pystynyt vastaamaan puhelimeen tai soittamaan oikein mihinkään mutta pääsin siitä yli kun piti ottaa vastuu omasta elämästä ja minusta tuli jopa kärkäs soittelija.
Tää kaikki stressi on jotenkin saanut mut taas taantumaan joten on väkisin ryhdistäydyttävä.

Nyt pitäs soittaa sille mun asianajajalle että vaihdan toiseen, ennen kun se soittaa mulle että oonko mä jo soittanut. Oon nahjus.. syön leipäni ja soitan sitten... kun rivatril vaikuttaa (lällällää ht.net) koska oon liian hermoraunio muuten.
Mut nyt on soitettava, pitää sinne hoviinkin saada tieto avustajanvaihdoksesta, syy luottamuspula... kuulostaa kauheelta mut tuskinpa se mun aa jää itkemään tän jutun perään joten mitä mä oikein venkoilen :D

Monenakohan päivänä oon sanonu itelleni että tää päivä olkoot vielä pohjanoteeraus ja sit suunta ylöspäin? Aina kyllä toteutan sen mutta polttamalla kynttilää molemmista päistä(tyyliin pesen keittiön kattoa keskellä yötä höyrypäisenä). Ja sit jaksaminen taas loppuu.
Noh, nyt tänään lähtee taas ylöspäin!

HELVETTI MUN HOUSUT REPES PERSEESTÄ!
Aaaargh mä oon niin kyllästynyt tähän. Fuck eurokankaan sametti, en suosittele! Ne ei edes korvaa mitään jos on itse tehnyt jotain kun omalle työlle ei lasketa hintaa.
Olen siis jo pitkään tehnyt housuni itse mutta vihaan sitä.
Kyllä mä nää vielä paikkaan kun eivät ole mitkään edustusbyysat vaan tälläset lämpöset, hyvät koiraa lenkittäessä pakkasilla.

Tämmöstä tänään eikä kello oo vielä kahtatoistakaan ja jo täs vaihees repes perse.

Shopping... for the hoooors.

Mä jo ajattelin että se rahan syytäminen hevostavaraliikkeisiin loppui jo, että vuosien varrella kerääntyneet heppatavarat on tarpeeksi.

"Ei mun tarvi tolle enää mitään ostella, kaikki tarvittava on jo, hoh hoh hoo.. "

Jep juuri näin. Mikään ei ikinä hajoa, kulu tai kulahtaa muuten.
Enkä minä ikinä halua mitään ihania uusia varusteita kauden muotiväreissä, e-hei! Olen moisen yläpuolella. MEIDÄN varustekaappi menee aina kiinni asti koska ei ole ei tule loimia huopia yms yli tarpeen.
"Miks noin monet suitset, eihän sillä oo kun yksi pää!" Sanoin minä ja nauroin omalle vitsilleni.

Nyt kukkaroni yrittää kertoa että olen tekopyhä.

Okei, neljästä suojasta 3 on puhki. Silloin lie sallittua ostaa uudet?

Omistamme myös kaksi sadeloimea jotka imevät vettä hylkimisen sijasta, jopa se vasta 10-vuotta vanha fleecevuorinen bucas!!
Toisessa taas kangas pitää vettä, tosin nurjalta puolelta, ei ulkopuolelta.
Tallityöntekijöiltäkin oli tullut noottia loimista, eikä suotta, myönnetään...

Tämä on siis täysin hyväksyttävä syy tilata Horseprolta koko Escadron platinum collection- kokoelman varusteet värissä Anthra.

-suojat

-satulahuopa

-riimu naruineen

-kävelyloimi bling bling-logolla.
(-ja toisetkin suojat...)

Mutta kun näin sen mainoksen facessa! I was like under a spell.. mutta oli paha ostajan darra kyllä. Pitkitin niiden hakua postista mahdollisimman pitkään että sain säästettyä rahaa hakeakseni ne ja onneksi toimitus kesti vähän.

Tähän kiitos Horseprolle postiennakkomahdollisuudesta. Tämän ja muiden vastaavien puljujen nimeen vannon että en ikinä käytä väärin postiennakkomahdollisuutta! En ole ikinä käyttänytkään... paitsi kerran :(

Tämä ei ratkaissut sadeloimiongelmaa. Mutta käynti hipposportissa ratkaisi mun talviratsastustakkiongelman! Netistä kattelin ja löysin vanhan HV Polon tilalle uuden kivemman. KOSKA MÄ HALUUN!

Kävin mä siellä kyllä tunnustelemassa sadeloimiakin koska siis mehän käytetään vain ja ainoastaan Bucasia! Etukiinnitysten takia, ne on parhaat ja myöskin laskos lapojen kohdalla tekee niistä sopivimpia mun hevoselle.
Löyty hyvä, mut en mä voinu noin vaan kaikkea ostaa.

Se olikin hyvä! Kotona katoin hipposportin sivuilta että pe 20.11 on mitalikahvit ja kantisjuhlat siellä ja kaikki -50%, mutta siten että huntin ostoksesta saa 50e lahjakortin.
Mietin kuumeisesti toimintasuunnitelmaa, mutta hyvin lyhyesti.
En mennyt jo torstai-iltana telttailemaan liiķkeen pihaan, mutta laitoin herätyksen klo 8, ja olin perillä 9:45. Odottelin siinä pihalla autossani muina naisina enkä ollenkaan sen näkösenä että on vähintään black friday, ja viittä yli kehtasin mennä sinne ekana asiakkaana, nappasin myyjän avulla haluamani loimen joka olikin ainoa siinä värissä ja koossa, ja kaulakappalekin löytyi!
Poistuin liikkeestä iloisena kuin shoppausholisti 150e lahjakorttia heilutellen :)

Loimi oli perfect, tallityöntekijätkin kiittää kun niiden ei tarvitse käsitellä sitä oranssia hirvitystä enää.
Piti ottaa kuviakin ihan vaan siksi kun se loimi ei tule enää ikinä olemaan niin hieno kun nyt koska hevoseni on possu.

Hänen kuvauksellisempi puolensa ;)

Nyt ton hevosen on oikeesti paras elää viel se parisen vuotta ja seuraavan on syytä olla saman kokonen!

Pessimisti ei pety. Yeah right...

Taas valitusta.
Mut en mä viitti livenä tai facebookin statuspäivityksissäkään valittaa.

Oon vaan niin pettynyt. Pettynyt ihmisiin.
Ensin se ei ulottunut muhun asti mutta otti päähän jos joku muu sai pettyä ihmisiin, ihan niinkuin "ystäviinsäkin".(se oikeusjuttu ja tuomio, ei siis se mun, rotat jättää uppoavan laivan).

Nyt musta tuntuu että jokainen ihminen on mulle vaan pettymys toisensa perään.
Tietääkseni olen yrittänyt parhaani auttaakseni ihmisiä ympärilläni, ja joissain asioissa olen jopa saanut sitä hyvää takasinpäin, se on niin harvinaista että se on melkein liikuttavaa.
Mutta ei ne tajuu kumminkaan. No ihan kun ketään vois siitä syyttää ettei voi tajuta mua mutta silti... kissa kiitoksella elää niin olis ihan kiva että oikeesti sitten mietittäs että joo, kyllä mä olen avulias luonne mutta en mä mitään hyväntekeväisyyttä harrasta. Siihen ei ole aikaa, jaksamista eikä rahaa.

Mutta se on ainakin varma että on ihmisiä joita mä en enää auta ellei ole kyseessä eettinen pakko. Rahalla saa, mutta en mä mikään perkeleen huora oo.
Joillekin ei vaan löydy enää tilaa kalenterista.

Sitten on sarjassamme ajattelemattomat. Eivät tarkoita mitään pahaa mutta jos tarkastelis heitä pelkästään valintojensa kautta, niin olisi helppo erehtyä.
Heitä saatan suostua auttamaan jatkossa, -muuttunein ehdoin.
En mä tuol kylillä kulje henkselit paukkuen mut I know my shit joten en nöyristele ketään ja kannattas todellakin miettiä tekemiään valintoja.

En puhu nyt tallinteostakaan, en mä sitä lopeta ja kyl mä tiedän että panostani arvostetaan asianmukaisesti, en mä mitään erikoiskohtelua tai punasta mattoo tarvi.
Mut noin muuten voisin kyllä pitää selkeästi hommat jatkossa erillään. Katotaan.

Mut jotenkin... näyttäs siltä että huumekauppaa ja hevoshommia yhdistää ainakin yksi asia:
Kummassakin on vaikea löytää oikeita ja luotettavia ystäviä/kavereita.

Ja sit viel yksityiselämä... fuck that shit. Siis oikeesti. Ihmiset ei vaan osaa asettua toisen asemaan.

Oon ärsyyntynyt itteenikin, vittuuks täs masentelen, mulla on noi elukat jotka tarvii seuraa. Tuntuu et koirakin nyt nukkuu siks et sillä on tylsää. Onhan se ollu mun mukana koko päivän mut oon ollu niin poissaoleva. Sulkeudun siltäkin jos mieli on maassa.                                    

Ei sillä että se pikku kermaperse tuolla ulkonakaan tällä säällä viihtyis mut olisin voinut yrittää enemmän... no kyl mä lähtisin sen kanssa jos se haluis mut nyt tuntuu väkinäiseltä.

Täytyy muistaa että mulla on ainakin noi karva-apinat <3 so it's not so bad.

Ei kukaan oo joka hetki parhaimmillaan. 

No Kake antaa pusun <3

Huomenna sit taas jotain muuta, pitäs vähä ostoksia tehä... alennusten perässä juosta ja yrittää myydä tarpeettomia tavaroita pois.

Puol kolmeen makasin sohvalla kun telkkarissa vaihtu vuoronperään Ridiculousness-uusinnat, 2 kertaa sama South Park-jakso ja Geordie Shorea.

Lopulta kun olin kerännyt voimiani tarpeeks, nousin sohvalta ja nappasin äänettömällä olleen puhelimeni. Ikävä kyllä se värähti kädessä sen merkiksi että siihen oli tullut viesti tai useampi.

Harvoin se ilahduttaa, tää ei ollu poikkeus.

"Veikö kissa kielen vai loppuiko padit loputtomaan järjettömään "paskapökäleen puolusteluun?"..." (Häh?)

"Montaks rivaa meni? Arvaan et 4-5. Näin ne asiat hoidetaan..." (Häh? No ei yhtään...)

"Fucking dumbass bitch" (no kiitti)

Mitäpä noihin vastaamaan tähän aikaan. Meenpä pesulle ja vessan peilin mukaan näytän about 15 vuotta normaalia vanhemmalta.

Turha itkeä mitään, niin oon opetellu. A) tulee hedari, b) mul on piilarit jotka ei tykkää, c) mikä olis hyöty?

Nukun taas yön sohvalla. En tosin tunnu pystyvän nukkumaan mut jos tässä jokskin neljäks tunniks sais unta ja voimii kerättyy niin huomenna mulla on voimia nostattaa myrsky tai pysyä kadoksissa ihmisiltä jotka ei mua ansaitse.

"Näätkö levottomat kasvot jotka harhailevat

Pienet yksinäiset sielut jotka odottaa että tulis joku helvetin ihme ja korjais ne mukaan.

Tääl on liian monta kättä ilman taluttajaa

Tääl on liian monta suuta ilman sanottavaa

Eikä se mitä sanot vaan miten kauniiksi kaikki puetaan..."

-Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Älä mee-

Solitude

My name it means nothing 

my fortune is less

My future is shrouded in dark wilderness

Sunshine is far away, clouds linger on

Everything I possessed, -now they are gone

Oh where can I go to and what can I do

Nothing can please me only thoughts are of you

You just laughed when I begged to stay

I've not stop crying since you went away

The world is a lonely place - you're on your own

I guess i will go home - sit down and moan

Crying and thinking is all that I do

Memories I have remind me of you

...remind me of me...

Elämä muuttuu, biisi seuraa mua, on seurannut jo 15 vuotta. Millaisenakohan ihmiset pitää mua? Oishan se jännä tietää koska yksikään ei tuu osuu oikeaan. Luonteen oppii tuntemaan mutta kaikki asiat mitkä on muovannut sen... on hyvin epätodennäköistä että kukaan ikinä tietäisi kaikkea musta ja en näe muuta vaihtoehtoa kun pitää se niin.

Ei mitään sen kummempaa, yks ihmiselämä muiden joukossa. Kaikilla on ristinsä.

Raskaita aikoja. Onks elämä sitä mitä on kriisien välissä? Tiedän että vaikka kulunut vuosi on jättänyt jälkensä, ja tää kaikki on joskus ohi, niin elämää on vielä(ja toivottavasti mahdollisimman pitkään) jäljellä, ja sen varrella tulee uusia vaikeita aikoja. Asioita jotka tulevat olemaan osa ihmiselämän kiertokulkua joilta kukaan ei välty ikuisesti.

Joten...

Parasta vaan yrittää ottaa asiat sellaisina kun ne on, yrittää estää järkeä karkaamasta päästä ja sumuverhosta huolimatta nähdä vaikka ne saamarin "elämän pienet ilot" kun niitä isompia ihmeitä odotellessa menee elämä ohi.

Ei nimittäin tiä tuleeko niitä ikinä tai sitten on vaan sokea poor bastard eikä huomaa hyviä asioita vaikka ne olis käden ulottuvilla.

Kaikesta huolimatta pitää yrittää arvostaa niitä hyviä asioita mitä elämässä on vaikka kuinka tekis mieli kiljua että vitut kaikesta, mulla ei oo mitään eikä ketään enkä tarvitsekaan koska kaikki on pelkkää paskaa paitsi kusi!!

Sitä mantraa kun toistaa, siitä tulee totta.

Hyvää yötä, kunpa vois vaan mennä nukkumaan.

Ylistys mun kämpälle.

Taas niin hienoo olla kotona niin pakko fiilistellä.

Tyypillinen kalliolaisyksiö, ei kaikkein pienin koirankoppi vaan 30 neliöö ja hyvä pohjaratkaisu. Täs on kaikki mitä aina halusin asunnoltani. Makuualkovi, keittokomero ja eteiskäytävä jonka voi sulkea ikkunallisella ovella. Joo mä oon suht vaatimaton.

Nyt vasta kun kissat on jo tarpeeks aikusia, uskalsin avata ton naruverhon joka oli letitettynä ylös.

Tykkään pienestä kämpästä. Vähemmän siivoamistakin. Suuremman huoneluvun kanssa tulisin vaan hulluksi, kiitos perfektionismin ja siivousintoilun.
Tääkään ei oo koskaan tarpeeks hyvä, tarpeeks siisti, aina joku repsottaa ja jotain pitäis heittää helvettiin rumentamasta sisustusta.

Paljon olis viel laitettavaa.

Ens syksynä tulee 10 vuotta täyteen tässä kämpässä ja mä en voi uskoa sitä todellakaan. 10 fucking years!
Silloin kun ex-avokkini potkaisi mut pellolle vuokrakaksiostani malmilta kantamalla kamani eteiseen, olin hetken vähän niinkuin vailla asuntoa mutta oikeestihan menin sitten seuraavan äijän nurkkiin siksi aikaa että saan oman kämpän. Puol vuotta siis asuin Rajakylässä(länsää?) ja sit mun piti muuttaa kaverilta vapautuvaan yksiöön hesarin alkon yläkertaan mutta muutinkin enemmän laitakaupungille.

Tää ei ikinä oo ollu mikään bilekämppä sijainnista huolimatta(asun siis todellisella nistialueella mutta ei tää niin sekopäistä ole kun lähiöissä) ja oon tosi tarkka ketä tänne päästän. Sillä ei ole väliä vaikka ihminen olis mulle tosi läheinen, niin jos ei osaa käyttäytyä niin että kunnioittais mua ja mun kotia, sillä ei ole mitään asiaa tänne.
On kokemuksia joiden takia en päästänyt enää seurustelukumppanianikaan tänne, nimittäin ei tarvitse ilmestyä sekapäissään paikalle ja huudella hävyttömyyksiä naapureille. Se oli siitä poikki ne kyläilyt, mä kuitenkin asun täällä enkä halua mitään ongelmia.
Ison taloyhtiön etuja kyllä ettei täällä niin helposti joudu silmätikuksi, mikä onkin hyvä koska viimeisen vuoden aikana poliisit on rampanneet täällä enemmän kun kukaan muu melkein. Nekin vois olla pikkasen hienovaraisempia mutta suhtautuminen on että kohdehenkilö on syyllinen jolloin kaikki paska mitä heidän toiminnastaan seuraa ei ole heidän vikansa.

Onhan 3 eläintä aika paljon tänne, mutta oon yrittänyt järjestää niin että kissoilla olisi viihtyisiä paikkoja olla ja tähystää, ja koira kulkee niin paljon mun mukana että se mielellään lepää sillon kun ollaan kotona.
Se onkin hyvä koska lattia on parkettia ja nauran itseni kuoliaaksi kun yks juoksee paikallaan kun sutii sutii 😂 ja samalla sydämeni tirauttaa myös kyyneleen kun taas tulee naarmuja...

Hölmö vinosilmä <3

On kai se jonkinlainen ongelma elämässä etenemisen suhteen, mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan, että musta tuntuu etten halua täältä muuttaa pois ollenkaan. Toista ihmistä tänne ei nimittäin mahdu. Exä mahtui, asuttiin tässä yhdessä kuitenkin viitisen vuotta mutta me ollaan molemmat sellasia ihmisiä jotka antaa toiselle tilaa j rauhaa eli emme häirinneet toisiamme vaikka siinä se naama oli koko ajan, pöydän toisella puolella tai sohvan toisessa päässä. Tämä oli siis meille "minä" -aikaa. Kommunikoitiin osaksi messengerin välityksellä 🙈...

On vaan kiva kun kaikki on lähellä, mutta voin kuitenkin sulautua joukkoon ja kotiin mennessäni nousen hissillä sen kaiken yläpuolelle, omaan luukkuuni jonka ikkunoista näkyy lähinnä talojen kattoja ja puiden latvoja <3

Naapuri tosin rappuun kantautuvasta hajusta päätellen polttaa välillä pilveä aika huolettomasti(se on tän talon "nuorisokämppä") enkä todellakaan suosittele että mun kanssa samassa kerroksessa asuva levittää sitä hajua, voi tulla yllätysvieraita tai sit syy laitetaan mun niskoille.
On tehnyt mieli monesti sanoa että olis vähän varovaisempi...

Kunhan nyt jaarittelin, oli vaan niin kivan näköstä pitkästä aikaa kun talo ei ole enää muovipussissa ja ikkunasta näkyi auringonvaloa :)

En tiä kuulostaaks tää nyt jonkun maalaisen korviin jotenkin ihme meiningille mutta ei voi mitään, mä en taas tiedä muunlaisesta niin ei tässä ole mitään kummallista.

Et niin niinku.

Aamukahvi..

No se on mun aamukahvi.

Taas liputan ton Activizen puolesta. Aamun ensimmäinen drinkki, jäävettä ja activize-jauhetta.

Pehmentää vähän kun mun olo asmuisin on aina... karhea? Miten sitä kuvais. En tiiä, jotenkin toi auttaa. Ja mikä tahansa mikä auttaa litkimään nesteitä aamulla on hyvä kun yön aikana kuivuu kuitenkin.

Onkohan se tää sää mikä vaikuttaa mutta aamut on vähän vaikeita taas. Oon ihan ruosteinen maattuani yön paikallaan siitä huolimatta että ei ollu eilinen mitenkää liian raskas enkä kylmettäny mitään, se vaan nyt on aamusin sit tällästä. 

Elän huoltaakseni itseäni... 

Päätin olla laittamatta tätä salaiseksi koska fuck you, yksinkertaista. Jos on jotain mitä en vielä halua julkaista niin säilytän sen luonnoksena. (Huom ei ollu mikään mainoskikka, aika huono sellanen oiskin ollu, ihan ku KUKAAN ei kestäis viikkoa ilman tätä xD )

Sitäpaitsi, mistä porukka sit repis aineistoa haukkua mua? Noh, ainahan voi tietty keksii jotain mut näin on helpompi.

Heppa on nyt viikon kävelykuurilla. Ei siinä mitään vikaa oo, kroppa pelaa hyvin ja se on välillä niin kiva(siis ollakseen se hevonen) että harmittaa tosi paljon että se on niin vanha.

Viikon kävelykuuri siis siksi vaan että antaa vanhan elimistön huilia välillä ja levon kautta palautua mahdollisista urheilun aiheuttamista kolotuksista. Loma tekee kaikille välillä hyvää.

Käyn vaan hoitamassa sen, ja eilen totesinkin että nyt törkyturpa on spa-päivä! Teen ruuat ja kävelytän.

Toivottavasti ehtisin saada klipperin vuokralle tässä viikon aikana koska olis kiva aloittaa taas liikuttamaan ilman että toisella on villahousut. Hikoo hitokseen, mut on sillä paksu ja tiheä turkkikin. Se tulee taas näyttämään siltä että ois pala karvamattoa liimattu selkään.

Mut nyt mun on vaikee ees arvioida jos kylkiluut alkais näkyä ja en halua keväällä mitään ylläreitä.

Onkse greenline jo turvonnut? Mä voisin ottaa sen greenlinen, give it!

Toi on lopullisesti höpertynyt. Oi voi. 15 vuotta mä oon tuntenut Freddyn, ja kohta 10 vuotta se on mulla ollut, ja nyt parina päivänä se on hörissyt mulle kun oon hakenut sen päivällä tarhasta. Ja ei voi olla taka-ajatuksia koska minun ilmaantumiseni tarkoittaa yleensä vain liikuntaa. Ei oo sen lempijuttu kuitenkaan.

Onko vähän hitaasti lämpiävä kaveri? <3

Kiva kun tää ei nyt jostain syystä suostu muuttaa noit rivei alkavaks reunasta.

Viikko tai kaks, kenties?

Mietin että pistäisin tän pariks viikoks kokonaan privaatiksi. Sillä välin jos joku ettii tätä ja saa ilmoituksen että vaan kutsutuille käyttäjille niin voit laittaa kutsupyynnön,

Sähköposti on riiia@luukku.com.

En tiedä tarkalleen miten se kutsu toimii, koska kuten ulkoasusta voi päätellä niin en tiedä miten moni asia bloggerissa toimii. Yrittää nyt voi silti.

Ei ole erityisiä kirjoitussuunnitelmia sille ajalle koska teen tätä fiilispohjalta. Voi olla että kirjoitan paljonkin, tai sitten en, sen näkee sitten.

Näkyviin tää koko roska palaa kuitenkin tuon mainitun ajan puitteissa. Tänä iltana laitan privaatiksi.

See u!

-R

Arkea :)

Hahhah! Marraskuun maisemakuvaa parhaimmillaan.

Ei mahdu enempää elukoita.

Snapchat

Vanha opettelee käyttämään snapchattia.

Tunnus on riiadejaneiro.

Saa lisätä tutut ja tuntemattomat, lisään minäkin porukkaa ihan uteliaisuuttani, ja sitä varten jengi siel on. Ei siellä tietenkään mitään järkevää tuu olemaan.

Snäpsnäp

Yllätyspurkki.

Yllätyspurkki. Kysymysmerkkipurkki arvoituspurkki lottopurkki.

Se on semmoinen mihin säilötään tosi fiksusti kaikki jämäpillerit sun muut napit joiden alkuperä on hämärän peitossa.
Siellä voi olla c-vitamiinia, buranaa, lääkkeitä joissa ei ole mitään tunnisteita kuten vaikka allergialääkkeitä, kofeiinitabletteja ja sitten ... lääkkeitä jotka on mahdollista tunnistaa googlettamalla merkinnät.

Purkki joka mulla oli ei ollut edes alkuperältään mun, mutta nyt siis on, sisälsi pillerin jonka muistin olevan joku bentso, opamox 30mg tai 50mg.

Ei mitään kummempaa siis, perus.

Nappasin sen, ja rouhaisin palasiksi. No niin, virhe!  Maistuu lääkkeelle, hyi. Opamox maistuu miedosti makealle. Hetken toivoin että maku oli tarttunut mutta sitten muistin että olen googlettanut sen aikaisemmin ja se onkin levozin 50mg. HUOM! TÄMÄ LÄÄKE EI OLE HUUMAUSAINEEKSI LUOKITELTU! Vaan psykoosilääke että olipa kiva juttu.

Ehkä se on niin vanha että tehot on menny :) ?

Turha toivo, aamulla kun avasin silmät niin aivoja poltti ja oli pakko siirtää ekaa duunia vähän. Tämä duuni ei liittynyt eläimiin eikä sisältänyt vastuuta, käytännössä mulla oli aikataulutettu vapaapäivä joten tätä voisi kutsua juoksevien asioiden hoitamiseksi.
Ruoka ei tod maistu ja aivoilla ei tee mitään.
Ja tää on niinkuin laillista sitten.. no ehkä niille ihmisille joille tollasia lääkkeitä määrätään on parasta olla pahemmin ajattelematta.
Ja mistä sekin oli tullut? Tässä syy siihen että lääkkeitä tulisi säilyttää aina alkuperäispakkauksessaan eikä kerätä mitään käteviä matkapurkkeja joista voi btw saada turhia ongelmia viranomaistenkin taholta. Mulle tuli kerran sanomista jo nuha- ja allergialääkkeistä, joten...

Eilen soitti taas haastemies. En jaksa enää rampata hakemassa niitä tiedoksiantoja, tuokoot sen mulle himaan.
Hovistakin soitettiin ja varmistettiin että olen saanut paperit pääkäsittelystä.

Asianajajat sen sijaan onkin vaikeita tavoittaa.

Tää ei ole nyt mitään Orange is the new black-fiilistelyä(jota muuten just katon, kausi 2 jaksi 5 ;) mutta voisin oikeasti mennä istuu sen ehtoollisen jos se sillä olis ohi.
Mä oon nyt ollu vuoden tän asian vanki ja olis kiva jos tää joskus loppuis.

 No, pyöritän näitä vaikka huvikseni niin kauan kun antavat.

Exältä tuli kirje, pyysi että sit kun on se hovi niin voinko käydä ostaa sieltä kahvilasta limua ja antaa sen asianajajan välityksellä sille :D vankilassa ei oo limua, aijai nyt on paha :D
En tiedä onnistuuko moinen mutta huvittava ajatus.

Never mind, se on se levari joka pilaa tän päivän, ois pitäny laatata se ulos mutta mä en tee semmoista.
Onneks ei ois tarvinnukkaa tehä mitään tänään, ärh.

Makaan siis pitkästä aikaa sohvalla ja tuijotan katossa pyörivää tuuletinta ja mietin et onko se elämä, joka on mulle tarkoitettu, nyt sit löytänyt mut?
Mutta miettisinkö asiaa jos niin olis...

Oon kuitenkin taustaltani ihan perus keskiluokkainen ihminen Vantaalta, mutta ei sekään tuntunut mun jutulta.

Oon kysynyt tätä joiltakin, että tuleeko musta ikinä enää "normaalia".

Vastaus on ei. Some things you just can't wash outta your hair.

Olisinpa South Beachilla.

Jos joku jonka ikä alkaa ykkösellä tai kakkosella niin hyvää onnea niitä seesteisempiä aikoja odotellessa.

Today: Vantaan käräjäoikeus.

Kirjottelen tässä odotellessani, klo 11 alkaa istunto täällä vantaalla ja syytehän on kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta.

Ei varkaus vaan se ylempi :D

Syyttäjä vaatii 30 pvää ehdonalaista koventamisperusteena tottelemattomuuteni ja aikaisempi rikollisuuteni *facepalm*.
Imaginary earlier crimehistory.

Yks juttu on merkattu samaan aikaan kun mun joten tän päivän aikataulu tulee kusemaan totaalisesti.

Perinteinen "I'm screwed"-selfie.

Mulla on nyt sijaisasianajaja, nainen. Oon koko ajan miettiny et vaihtais naisasianajajaan kun noi miehet on vähän tollasia tyytyjiä. Tarvin jonkun joka haluaa taistella ja kuulemma naisissa sellasia on.
Tiedä sitten että johtuuko se vieläkin siitä että se on perinteisesti miesten ammatti ja naisen pitää tehä kovasti duunia ansaitakseen kannuksensa vai onko se kyky kuunnella ja asettua syytetyn(vastaajan) asemaan? Who knows.

Nää tälläset on yleensä pikku juttuja oikeusjärjestelmän kannalta, mutta olen kiistänyt syyllisyyteni kokonaan, haluan kerrankin tulla kuulluksi(vaikka mulla on aina ollut kammo puhua väkijoukon edessä, mitä tämäkin tavallaan on.

Kuten odotettua, ihan sama mitä sanoi, syyttäjä hoki sokeana ja kuurona omaa mantraansa ja voitti silti.
Ei tässä kyllä olis mitään muuta ratkaisua voinut odottaakkaan kun kaikki riippuu siitä että saako sen alkuperäisen tuomion nurin.

Mä en oikein tiedä et kumman olisin ottanut mieluummin, tän 30pvää ehtoollista vai tuomioistuimen määräämät sakot joita en kuitenkaan pysty maksamaan KOSKA VALTIO ON TAKAVARIKOINUT MUN SÄÄSTÖT eikä niitä todellakaan hetkessä kerätty.
Ja jos niitä sakkoja ei pysty maksamaan, ne joutuu istumaan... joten aika sama.
Tästäkin ilmaistaan tyytymättömyys ja haetaan valitusoikeutta hoviin.

Seuraava erä 17 - 18. 12 Helsingin Hovioikeus ja käsittelyssä alkuperäiset syytteet.

Vielä asianajajan vaihto mietinnässä kun noi on tollasia vähän että joo joo, syytön oot mut me ei nyt pystytty todistaa sitä, kuittaan palkkioni kiitos hei :D

Tarvitaan joku kunnon näätä.
Voin nimittäin kertoa että aion valittaa, tehdä kanteluita ja muutenkin pyörittää näitä asioita niin pitkään kunnes mulla ei enää ole tätä palloa jalassa tai mun ei anneta enää valittaa koska no can do.

Vapaa mä en oo tuntenut olevani vuoteen. Päivästä toiseen olkapään yli vilkuilua.
Jos totta puhutaan niin hiemanko ahdistaa.

Tämä ei silti ole syy siihen miksi otan tallilla herkästi esille asioita joita huomaan.
On vaan sovittu, ei klikkejä. Pidetään ilmapiiri avoimena ja hyvänä.
Mutta osasyy tää kaikki on siihen miten suhtaudun asiaan. Arvata saattaa että kuinka paljon mua kiinnostaa mitkään hiekkalaatikkoleikit jos muuten elämä on tällästä.

Vieläkin on henkilö/henkilöitä jotka ei oo moikannut/katsonut päin sen jälkeen kun "paska osui tuulettimeen".
No kuulkaa minulle asia on se ja sama. Sopiihan se mulle että mä oon sitten se isompi ihminen ja tervehdin kohteliaasti kuten tähänkin asti. Jos se häiritsee niin voivoi.
Kaikki hevoset saa multa kuitenkin reilun ja vointinsa mukaisen kohtelun, ei se niiden syy ole.
Tämä koskee ihan jokaista työtehtävääni, niitäkin joissa olen oma pomoni.

Nonni, time to actually GTL! (Sori jersey shore viittaus)
Sit voi jatkaa Orange is the new black-maratonia. Pitäsköhän se ottaa nyt opetusohjelmana?

I have no idea what I'm doing... ninja!

H- hetki lähestyy.

Ja viimein odotettu kirje tipahti postiluukusta.

Kutsu hoviin. 17 - 18. 12 että hyvää joulua.

Vajaa pari kk aikaa varautua henkisesti ja muutenkin kun mulle on suositeltu asianajajan vaihtoa. Tässä stressissä nää asiat tuntuu ihan mahdottoman vaivalloisilta suorittaa mutta ei kun hommiin ja valmistautumaan hyppäämään tyhjyyteen.

Hyppy tyhjyyteen symboloi tässä suomen oikeusjärjestelmään luottamista.

Luotto ei oo kauheen korkeella. Laitetaankohan tohon talon eteen taas sivarit päivystämään jos vaikka sais jotain näyttöä mua vastaan kun sitähän ei käytännössä ole. Ainoa "todiste" mua vastaan oli se, että mulla oli kotona rahaa ja sitäkin alle tonni.

Tässähän on muuten vuosipäivät, tällä kellonlyömällä viime vuonna olin kopissa.

Selvinpäin omasta mielestä.

Kaikkihan on aina niin kovin hauskaa kunnes tullaan siihen pisteeseen ettei se olekaan enää kovin hauskaa.

Otsikon lausahdus juontaa juurensa noista lääkityksistä.
Mulla on jonkin verran tuttuja jotka pitävät itseään entisinä sekakäyttäjinä, mutta mä sanoisin että on vähän liian aikaista lähteä poistamaan etuliitettä "entinen" tosta sanaparista. Se nimittäin on silti kuosaamista vaikka lääkäri on lääkkeet määrännyt, jos niitä ei käytä niin kun lääkäri määräsi.

Puhutaan nyt esim. Vaikka vahvemmista kipulääkkeistä kuten panacod, ardinex ja tramal.
Okei, ihmisellä voi olla selkä hyvin kipeä ja siihen diagnoosi. Mutta kuinka suureksi osaksi kipu on psykosomaattista kun sitä selkää on lähdetty valittamaan lekurille sen takia että saisi em. Lääkkeitä? Nii in...

Välttääkseni varajeesustelun sanon että eihän se nyt väärin ole jos sillon tällön vähän rentoutuu, mutta mikä on silloin tällöin?

Ja tästä päästäänkin otsikkoon. Lääkkeiden väärinkäyttö saattaa läheisten mielestä olla pikkasen ärsyttävää, vähintään.
Siinä vaiheessa kun jonkun hassuttelu häiritsee mun feng shuita, alan huomauttelemaan asiasta.
Helppohan mulle on heittää takasin että "No hyvä sun on sanoa kun oot koko ajan lääkepäissäs plaaplaa.."
Jolloin sanoin että olen mä selvinpäin omasta mielestä.

HAHAHAHAHA!

No en mä sitä niin tarkoittanut ja nyt koko homma on lähtenyt käsistä ja ihmiset on niin kovin selvinpäin omasta mielestä ja hassu juttu joo.

No ei se pidemmän päälle naurata.
Totta on että mulle ottais ohraleipä ilman joka aamuista tramalia ja lyricaa(ja rivatriliä) mutta siksi mulla on niitä joka aamu kun en ylitä annostusta, päin vastoin.

Mutta nää omasta mielestä selvinpäin-ihmiset... reseptin kun saa uusittua niin se on sadan napin pakkaus huiviin parissa viikossa ja sit loppuaika kidutaan, vaihdellaan lääkkeitä muiden veijarien kanssa ja se mikä mua nyt nyppii ja miksi kirjoitan tämänkin, ruinataan multa lääkkeitä ja sitten kun ei natsaa niin käyttäydytään kuin paraskin peräreikä kun olo on huono ja MINÄ olen syy siihen, minulla on niin ja niin paljon lääkkeitä niin miksen muka voi luopua.
No miksiköhän mulla on? Hmm... ja voi että kun en ala itse kärsimään refloista ja niistä vaivoista mihin lääkkeet on määrätty ihan vaan sen takia että joku on omalka toiminnallaan jälleen saanut itsensä epämukavaan tilanteeseen.

Mua niin välillä raivostuttaa... i fucking told you. Mut eihän mua voi uskoa. Noi on niin amatöörimäisiä virheitä aikuisilta ihmisiltä.

Riippuvuus on nimensä mukainen asia. Se kahlitsee. On hallittua ja hallitsematonta riippuvuutta. Miten ihminen joka ei hallitse riippuvuuttaan voi edes esim. Matkustaa lomamatkalle? Se nimittäin on ihan selvä että napit ei tule riittämään kauhean pitkälle ja sit onkin mukava huomata olevansa vieraassa ympäristössä jossa ei tiedä mistä sen helpotuksen hommais ja olo on niin huono ettei pysty mihinkään.

Riippuvuus on siis rajoite. En halua että mua rajoittaa mikään olo.

On kiva olla aamulla hyvässä kunnossa(mitä en todellakaan ole ja siihen ne lääkkeet on, mutta hoidan terveyttäni kyllä muillakin keinoilla) että voi pitää huolta itsestään, koirasta, kissoista, kämpästä, hevosesta, asioista ja töistä.
En mä voi oikeastaan uhrata päivääkään, noi on etusijalla ja kelkasta tippuu tosi helposti.
Haluan myös loppupäivästä olla kehissä ihan samasta syystä. On vastuuta josta mä pidän.

Tämä kaikki nyt vaan tuli mieleen yrittäessäni asioida ihmisten kanssa jotka tunnen hyvin heidän oman itsekusetuksensa takana.

Taas vähän koettelen leimatuksi tulemisen rajoja mutta hei, maailmassa on virhe!
Koittakaa ajatella omilla aivoillanne. Sillä on päässä vikaa joka näkee vaan mustaa ja valkoista.

Ups.

Kämmäsin bloggerin yksityisyysasetusten kanssa :D

Juu ei tääl mitään salaista oo, senku lukee kuka lukee.
Edelleen, aion kirjoittaa täällä mitä huvittaa mutta en henkilöistä/paikoista vaan asioista.

Itseäni koskevaa ja seläntakana tapahtuvaa  paskanjauhantaa sen sijaan en aio käsitellä silkkihansikkain. Jos ei ole pokkaa sanoa päin naamaa niin se on turha itkeä sitte...

Kattelin tässä vanhoja lomakuvia. Totesin että rusketus sopii mulle. Koiran lenkityksen jälkeen painunkin siis solariumiin rentoutumaan.

Toivottavasti rypytkin sopii mulle.

Menox.

Minä se en osaa lopettaa...

...mut sen takia tää on MUN blogi. Mun ei tarvitse lopettaa. Jos mä haluan jaaritella jostain asiasta on and on and on, mä voin. Kukaan ei sano että kamoon vaiha levyy, mä en jaksa nyt hei enää kuunnella noita sun juttujas.
Lukemiseen voi kyllästyä mut enpä mä ole ketään pyytänyt lukemaan.
Rofiilikuvakin on ollut jonkun mielestä offensive. Be offended all you want, jostain leikkipyssystä...

Oon ollu aina tällänen... ei ihan täysin salonkikelpoinen. Suorapuheinen siis kyllä, mutten mulkku(joka monesti on totuus suorapuheiseksi itseään väittävillä ihmisillä.)

En myöskään ole ilkeä. Siis kauhean ilkeä.
Isäni sanoi että ilkeitä ihmisiä on kahdenlaisia.
Niitä joilla se on vaan persoona sen kummemmin aikomatta olla ilkeä, siis pikkasen törppöjä.
Sitten on niitä toisia. Ne on niitä jotka osaa olla mukavia mutta loppujen lopuksi  jättävät silti veitsen tököttämään selkääsi.

Ensimmäinen ilkeä on mielipidekysymys. Siitä voi ajatella että toi nyt on tollanen että ei se nyt sillä mitään pahaa tarkoita.
Tälläisten ihmisten kanssa olen jostain syystä tullut toimeen vaikka enemmistö ei tule. Kröhöm tiedän monta esimerkkiä lähinnä keski-ikäisistä hevosnaisista jotka on ollu mulle ihan hyviä tallikavereita. Jos lukisitte tämän tietäisitte että tarkotan juuri teitä ;)
Pidän siitä että what you see is what you get, vaikkei se olisikaan pelkkiä ruusuja ja auringonpaistetta.

Toinen ilkeä on ihmistyyppi joka ihmisiin tutustuessaan pääsee nopeasti suosioon, mutta asiat hänen ympäriltään alkavat luhistua tuntemattomasta syystä ajan kuluessa ja kaverit vaihtuvat.

Jos otetaan kaksi erilaista "ilkeää" rinnakkain niin mistä tiedät kumpi on kumpi?

No siitä että toinen odottaa vaikka tuntikausia talosi edessä talvipakkasella väijyssä kertoakseen jos sydämen päällä on jotain, kun taas toisen juttuja et näe etkä kuule kun korkeintaan nimettömänä palautteena. Which is which?

That being said...
Oon ollut monissa blogeissa lukijan asemassa paljon, ja facebook-saastetta on myös tullut nähtyä.
Tätä blogia olen rakentanut vastapainoksi kaikelle kiiltävälle pinnalle, kivoille ruokakuville ja "ihanien ystävien kanssa viinilasillisella maailmaa parantamassa"- jutuille.

Miksi kirjoittaisin tai lukisin jotain mikä ei ole totta? Kirjoittaisinko satua omasta elämästäni jotta muut kadehtisivat vai lukisinko jonkun päiväunia huokaillen että miksei mulla oo tollasta.

Sokerikuorrutus ja teeskentely on se joka tekee ihmiset onnettomiksi, siksi blogin luettuani voin olla ihan ylpeä siitä asiasta että en ole kuunnellut järjen ääntä päässäni vaan rohkeasti painanut "lähetä" nappia.

Nämä ovat minun mielipiteitäni yksityishenkilönä ja seison niiden takana. Haters gonna hate.

Nyt hermolepoilemaanhepoileman Freddyn kanssa, toivotaan ettei kukaan ota tällä kertaa kuvaa meistä :D 

nimittäin vinkin perusteella löysin meistä kuvia Järvenpään facebook-sivuilta ja kommenteissa kitistään siitä että mulla ei ole kypärää. Ihan oikeasti, mun oma asia. Käytän kyllä ratsastaessani kypärää silloin kun arvioin sen olevan turvallisuuden kannalta tarpeellista eli käytän päätäni siinä asiassa. 

Mulla on päänahka siinä kunnossa että on oikein tallilta ja srllältä lupa siihen ettei tarvi käyttää kypärää päivittäin omalla ratsastaessani.

Tosissaan siitäkin jouduin taistelemaan ja nyt joku kuvailee ja kaikenmaailman randomit jäkättää.

Sit vielä kengittämään tutun hevonen joka on ilmeisesti ollut ylläpidossa ja kavioiden hoito laiminlyöty, katotaan saako hyvät ennen ja jälkeen- kuvat.

Sai kivat, yritettiinköhän siitä ravuria? 

Oppikirjaesimerkki ylläpidosta palaajasta ;)

Kuvassa alla peruskengät kokoa 1, vähän olis saanu olla isommat että kannoille olis jääny enemmän tukea mutta kakkoset oli soviteltaessa liian isot. 

Kaviot oli niin kaidat että sivut oli täysin 90 asteen kulmassa maata kohti ja kannat ahtautuneet että kakkoset muotoon taottuna olis tullu taas aivan liikaa kannoilta yli. 

Ykkösen quarter clip olis ollu varmasti paras vaihtoehto mutta kyllä parannus oli silti huima.

Tällä hevosella ei onneksi ollut kannat karanneet alle.

Hiton hyvä sovellus toi PHOTO GRID(käytän androidia) jolla tehään mm. Kollaaseja. Sopii näihin ennen ja jälkeen-kuviin ja sit jos haluaa jaaritella jutusta johon liittyy monta kuvaa, niin voi tehä kollaasin kun en nyt oo vaivautunut miettimään että paljonko kuvia bloggeriin itseensä voi ladata.

Joo tiedän, oon iha kalkkis. Monille nää on jo ikivanhoi juttui mut mulle ei koska eläköön Windows XP ja liukukansipuhelimet!

Whatever dude...

Kuulemma levittelen blogissani ihmisistä juoruja ja muuta paskaa. No onko ollut montakin tunnistettavaa kuvailua? Tai jotain sellaista mikä ei ole totta?

Kyllä mun mielestä voin sanoa jos saan vielä sellaisella elämän osa-alueella paskaa niskaan jossa näin ei vielä ole ollut, että nyt en tykkää.

Sain nimittäin kuulla että "mulla on blogi jossa mustamaalaan sitä ja tätä."
Onks se mustamaalaamista jos sanoo ettei ollut nyt kiva juttu? Jos tunnistat itsesi niin sit et varmaan ollut kauheen kiva mulle. Ei saa sanoa ettei tykkää jonkun toiminnasta, pitää olla hiljaa jotta se voi jatkua ja jatkua ja jatkua.

Get a life. Your own I mean, not mine. Nyt loppu se vittuilu koska eiköhän me näillä tiedoilla jo selvitä.

Tätä ei oo linkitetty ikinä mihinkään mun facebookkiin tai muualle missä tätä vois tutut lukea mut nyt aloin miettiä että pitäsköhän...(no ei kyllä houkuta oikeastaan).
Jos se oon nyt minä joka on paska tyyppi kun kirjotan asiasta niin maailmassa on arvot sekasin.
Tai no, mä tiedän että on. Mutta onneksi niillä ihmisillä joihin luotan, ei ole.

Mulla on nyt tässä vähän muitakin juttuja elämässä niin ei ole aikaa leikkiä hiekkalaatikolla.
Tätä ei tarvitse selitellä enää, it is what it is. Pyh.

Fiilistelyräpsyjä

Tätä blogia en ole halunnut liittää hevosasioihin viime aikoina ainakaan muuta kuin sivulauseessa koska painopiste on tietyistä syistä siirtynyt muualle ja on hyvin henkilökohtainen joten terapiamielessä puran ajatuksiani ja noh, vastoinkäymisiäni pienelle, kasvottomalle joukolle. Se joka on lukenut, ymmärtää miksi.
Jopa äitiäni kielsin lukemasta kun se oli tän jotenkin löytänyt. Vedin jopa lapselliset raivarit. Pyytäisin muuten anteeksi häneltä sitä ellei mulle olis ollut tärkeää tehdä sitä pointtia selväksi. Jos olisin halunnut puhua näistä asioista tuttujen kanssa niin mulla ei varmaan olis tätä salaista päiväkirjaa ja huomiohuoraisin joka postaukseni faceen.

Talliyhteisö on mulle todella tärkeä. Vaikka olen hommissa vain tuurailijan asemassa, olen lisäksi hierojan ja kengittäjän ominaisuudessa paikalla niin paljon, että minut on toivotettu asiakkaiden puolesta lämpimästi osaksi kalustoa.
Vaikka suhde kaikkiin on pohjimmiltaan ammattimainen, niin ihmisillä, hevosilla ja ilmapiirillä on paikka sydämessäni.
Koen olevani tervetulleempi kuin "omalla" tallillani ja voin höpistä ihmisten kanssa vapaasti kaikesta ilman selkäänpuukotuksia joten suokaa anteeksi kun haluan vaalia sitä tunnelmaa.

Työinto voi olla haavoittuvainen. Ainakin minä olen nähnyt sen olevan sitä ympärilläni tässä vuosien varrella joka paikassa missä olenkaan ollut ja näen tiettyjä asioita nytkin. Yleensä sellaiset ihmiset jotka ovat tehneet samaa hommaa pitkään, ehkä samassa paikassa, ovat karsiutuneet siihen kuin jyvät akanoista. Syystä että he välittävät. Haluavat tehdä parhaansa ja heitä ei työtehtävälista tai työajat/työvuorot tunnu liikaa rajoittavan.
Tällä en tarkoita sitä että sovitusta poikettaisiin, vaan sen lisäksi on olemassa vilpitön halu auttaa muita. Jos nyt menee vähän pitkäksi, tulee tehtyä ekstraa, laitettua seuravalle jotain valmiiksi ihan vaan että sillä olisi mukavampi fiilis tulla duuniin, niin se ei haittaa, siitä saa itsekin iloa ja samalla sivulla olevilta ihmisiltä vastapalveluksen, vaikka sitä ei odottaisi tai edellyttäisi. Ihan pyyteettömästi vaan tekee jotain.

Haavoittuvaista se on siksi, että yleensä ihminen joka on sydämellään mukana työssä, kuten eläinten kanssa yleensä, haluaa tehdä parhaansa.
Työ on raskasta. Sanoinko sen jo? En tiedä kun tabletti näyttää vain kaksi riviä.
Kuitenkin, palkitsevuus voittaa sen. Entäs sitten jos matto vedetään jalkojen alta? Teet parhaasi ja olet reilu mutta saat vastineeksi jotain täysin päinvastaista.
Jokainen alalla oleva on kohdannut asian.
Se sydän, jolla olet tehnyt hommasi, kovettuu vähän, muuttuu raskaammaksi.
Siinä on yksi käännekohta. Kaikki riippuu siitä miten syvälle joudut siihen negatiivisuuteen ja jatko on itsestä kiinni. On pakko luottaa siihen että pärjää olemalla oma itsensä, ilman naamaria. Jokainen, kovinkin tarvitsee turvaverkon johon luottaa. Ei me voida olla vaan saaria koska me ollaan samassa veneessä. Miettikää millaista on olla porukalla veneessä jossa soudetaan eri suuntiin. Sanoisin että voi olla turhauttavaa. Joku lentää laidan yli, joku voi hypätä itse. Kumpikaan ei ole ideaali tilanne.

Hyvä henki tallilla on jotain mitä kannattaa vaalia. Kaikkien jotka auttaa paikan pyörittämisessä tulisi vetää yhtä köyttä, koska tämän alan kanssa on naimisissa... mutta jos on hyviä ihmisiä ympärillä niin kakan lapiointikin voi olla mitä mahtavin homma.
Pienistä asioista voi repiä huumoria. Jos joku sanottu asia voi tarkoittaa hyvää tai pahaa, ota se hyvänä ja myös omasta puolestasi tarkoita se hyvänä.

Mä olen näyttänyt itseni tallilla ilman naamaria ja olen kelvannut, ja vieläpä aikamoisista jutuista huolimatta. Muulla ei ole väliä kun sillä millainen olen ja mitä teen. Olen ihmissuhteissani joutunut käymään ollut repiviä riitoja siitä kun teen aina töitä(näyttäkää mulle hevosihminen jolla ei ole tätä ongelmaa :D). Aina meen lupautumaan tekemään jotain.
Vastaus on ollut yksinkertainen. Se on ainoa elämän osa-alue tällä hetkellä jossa koen onnistuvani ja kehittyväni, ja sen lisäksi olen kyennyt tuottamaan iloa jollekin. Se ei tee mulle pakonomaista tarvetta tehdä hommia mutta pitää kipinän elossa.

Tiedän että moni minut tietävä et tätä blogia ole lukenut tai lue nytkään(tai sitten oon taas ihan clueless) mutta kaikki jotka olette minua ikinä kiittäneet, sanon vaan että kiitos itsellenne.

P.s: ei, en ole syönyt nyt mitään hymyilysärkylääkkeitä ja kyllä, mulla olis pitänyt olla seiskaa korkeempi äikän numero. Nyt itsesensuuri roskiin & hit send. Riittää tää emoilu.

P.p.s oli jokseenkin rankkaa lukee blogii läpi et mitä mä oon muka sanonu nyt sit, ku lukiessa noita yhteen pötköön tuntuu et kaikki tapahtunut hyökkis päälle kerralla. Osittain oon etsinyt kirjoittamisesta tapaa unohtaa, en muistaa, niinkuin alunperin oli tarkoitus. En mä erityisemmin halua käsitellä noita enää uudestaan.