Ihminen pystyy ihmeisiin.

Nyt on muistiinpanon arvoinen asia!
Sen sijaan että olisin raahautunut suoraan autosta säkkituoliini vihaamaan elämää kolmeksi tunniksi, olinkin reipas!

Autosta kipitin suoraan kauppaan hakemaan ruokaa sen sijaan että olisin vaan kusettanut itseäni että joo joo käyn sit "kohta" 24/7 alepassa, en oikeasti käy vaan päädyn korvaamaan aterian proteiinipirtelöllä ja olen loppuillan lievässä nälässä.

Tulen kotiin HAKIEN MYÖS KAIKKI ROMUT AUTOSTA sen sijasta että "myöhemmin". Myöhemmin never happens.
Kun astun ovesta sisään, ruokin kisut ja laitan ruuan uuniin ja menen suorittamaan hiuspesua sillä välin kun se ruoka palaa. Siis kypsyy.
Syön!
Kuivaan hiukset!
Suoristan ja volumasteroin ne!
Kaikki työvaiheita jotka teen yleensä mystisesti myöhemmin.
Tiskaan tiskit altaasta!
Ehdin katsomaan puolet illan leffasta, wohoo! Ja olen ennen puoltayötä nukkumaanmenovalmis.

That does it, mä oon sankari, mis on mun pokaali?

Näin paljon aikaa säästyy kun hankkii älykännykän ja voi trollailla ht.netissä samalla kun kävelee alkukäyntejä. Nerokasta ja modernia ajankäytön suunnittelua.

Ehdin pörröttää kissatkin niin perusteellisesti että niillä menee loppuilta itsensä sukimiseen <3

Välttämätön paha: kokkaaminen.

Inhoan ruuanlaittoa. Olen kyllä ihan kelpo kotitalousihminen, sellainen tosin joka mukaleipoo käyttäen valmistaikinaa mutta silti.
Osaan improvisoida hieman raaka-aineissa ja käsitellä niitä esim yököttelemättä kanan paloittelua ja sen sellaista. Keittiönikään ei ole mikään läävä.

Mutta ei se silti kivaa ole. Jos yhdessä laitetaan ruokaa niin minä olen se joka yrittää luistaa kaikesta tai pilkkoo puoli tuntia valkosipulinkynsiä verkkaiseen tahtiin jotta se olisi terapeuttista.
En myöskään osaa ikinä päättää mitä söisi. Kunhan nyt jotain, nopeaa.

Laitan kuitenkin ihan normaalisti kotiruokaa josta riittää about kolmeksi päiväksi(yli kolme päivää vanhaa en enää syö, hyi.)
Siinä on vaan sellainen juttu että pilaan aina paistinpannun. Kovinkaan naama ei kestä yli vuotta ilman että olisin jo maustanut ruokani sillä teflonpinnoitteella.
Tiedän kyllä miten paistinpannua pitää käyttää mutta siinä on vaan sellainen juttu että tykkään paistaa ruuan hyvin. Tykkään myös tehdä muita asioita samaan aikaan ettei käy tylsäksi se seisoskelu ja säästyy aikaakin kun multitaskaa. So there you have it. Muuta ei tarvita.
Lähes poikkeuksetta mun paisteluiden jälkiä saa tutkia savusukeltamalla ja haistella ruuan sulotuoksuja minkä nyt kaasunaamarilta kykenee.

Ja ulkomailla sitten, kaikissa maissa ei ole teflonpannut yleisessä käytössä, esim. Ilmeisesti etelä-euroopassa. Madeiralla aiheutin joka aamu palohälytyksen hotellihuoneessa kun paistelin vähän kananmunia. "Mikä liesituuletin?"
Joka aamu, no, kai se oli niiden pakko tarkistaa vaikka varmaan arvasivat, puhelin soi.
"Hello, is everything allright? The fire alarm went on."
"Jees jees aim tsast meiking brekfast, dont wori!"
Semmosta.

Teen ruokaa koska olen köyhä, nirso, haluan syödä terveellisesti ja kuka muka laittaisi minulle turvallisinta ruokaa ellen minä itse? Siis turvallisella meinaan sitä ettei siinä ole sipulia, läskiä eikä mitään muutakaan epäilyttävää. Tosin aika vaikeaa siitä on tehty kun lihahyllyn tuotteiden laatu kokee loppumatonta mahalaskua. Kanoista nyt on turha puhuakaan, sen ihme läskin ja kaiken vastaavan osuus on prosentuaalisesti kasvanut koko ajan suhteessa lihan määrään, mutta että nyt löysin 10% jauhelihasta läskinpaloja. Ei siis narskua vaan löllöjä läskinpaloja. Ja ikävä kyllä vasta syöntivaiheessa. Vaikka pokka piti sillä hetkellä niin tiesin traumatisoituneeni syvästi enkä enää luota jauhelihaan. Great..
Yksi asia on mistä vois kans purnata on maggi liemikuutiot. Toisin kun knorrit, nämä eivät sula. En tiedä että pitäisikö niitä varten olla pieni raastin vai pitäisikö ne hakata ensin nuijalla hienoksi. Joka tapauksessa, nopeammin selviää kun kipittää naapurikauppaan jos ei löydy oikeanlaisia, säästyy sitten siltäkin ylläriltä että jossain haarukallisessa on kokonainen liemikuutio, nami.

Ei kai muuta nyt just, en mä nää ees kokonaan mitä täs kirjottelen koska mulla on nykyään niin pieni tietokone, mut hienoa on se että tää laittaa automaattisesti ison kirjaimen lauseen alkuun, ah!

Freddyn kesäloma

Ruoka, ekana!

Eka aamu kesäleirillä, se on hengissä :) :) ja vaatimassa oikeuksiaan koska nyt kun minä vastaan ruuista, sen on muka oltava eka. Surullinen totuus on että ei se aina niin mee.

Mustikki se laiduntaa.

Kaverikin oli ihan ookoo

F:llä ei ole edes tarhakaveria kotona, ja se on hieman juro yleensä vaikka tulee yleensä edes jokseenkin toimeen kaikkien kanssa. Tässä on kuva ensitapaamisen jälkeisistä minuuteista.

F oli jo laitumella odottelemassa tulevaa kaveria, ja kun kaveri tuotiin portille, F hirnui sille! Guess there´s a first time for everything.. kaveri lampsi suoraan tutustumaan, hetken haistelivat ja kerran taisi kuulua se pakollinen "iiiiih!!" ja sen jälkeen rauhoituttiin syömään. Edes etukavioo ei annettu, olen ihmeissäni.

Hups

Jaahas ja ei montaa päivää kestänyt kun huomasin kintereen olevan jalkapallon kokoinen ja haavakin sitten löytyi. Kintereeseen kun mahtuu paljon nestettä jonka kerääntymistä heinäkuun helteet edesauttoivat oli tulos tämä koska nestehän valuu alaspäin... pari pvää tota kattelin ja hoivasin, kysyin jo eräältä tallilla hevostaan pitävältä eläinlääkäriltä että mitäs hän sanoo, tilaanko päivystävän ja olenko kusi sukassa penisilliinipiikitysten kanssa jälleen (sulfa-allergia joten se on suoraan piikkikuuri sitten jos tulee imppari). Tulimme siihen tulokseen että haava on siisti ja muutenkaan tilanne ei ole niin paha millaisena hysterialasit silmillän oleva mamma sen näkee. Ilman hysterialaseja olisin tajunnut että turvotus on vielä ihan nestettä eikä vielä impparia.

much better

Vajaan viikon sitä hoivasin, kylmäsin, pesin betadinella ja laitoin terra-polyä jota tunkisin varmaan joka paikkaan mutta se on perkele nykyään reseptillä only joten pittää pihtailla sen kanssa ja aina jos kynnelle kykenee, pyytää lekurilta lisää. On se kuitenkin aika pelastus sulfa-allergiahevosen kanssa jos ei saa järkevästi haudettakaan duunattua.

Sitten vielä normaalit liikutukset päälle että nesteet lähtee likkeelle niin avot! Jalkakuvat siis samalta päivältä. Silloin totesin että minä voitan tämän taistelun ja pidän sataseni itse. Ell tyytyköön sisäfileeseen kaviaarin sijasta ;) Kaks päivää muuten kesti että oli uus vekki ja samassa jalassa mutta sekin hoidettiin. Arpijalka.

Välil haetaan duuniin.

välil rääkätään.

Äippä oli fotoilemassa kun mies oli niin vaikea. Sanoin että räpsi menemään kun ylensä yks sadasta natsaa niin ettei kumpikaan näytä muulita :) Tää on ihan jees vaikka yleensä hiekkakentät ulkona ei ole F:lle optimaalisia ja mun on vaikea keskittyä ulkona, saati sit kun kuvataan :D F näyttää kovin raskasjalkaiselta, eikä vaan näytä...

Ilmapuntarihevosen korvat ennustavat ukkosta

Koko kuukauden sateet kiersivät paikan. Pilvet kulkivat lännestä jääden väijymään pohjoiseen ja me päästiin rauhassa rämpimään metttään. Yritettiin ottaa ilo irti maastoilusta kun kotona ei oo mainittavasti maastoa.

Yksikorvainen muuli päivystää tienposkessa

Varjossa

Vakiopaikka. Vahtimassa vesipistettä pienen risun varjossa. Varjoa tosin olis piisannut metsikön rajassa mutta kai toi sit oli parempi mesta.

Se laukkaa laitumelta kutsusta!

Kun tein iltatallia niin laitoin sen tohon isoon laitumeen kun olin hakenut sieltä muut pois. Siellä se vaelteli ja ihmetteli. Joskus se vaelsi ihan näkymätömiin, ja sitten kun mun oli aika lähteä kotiin, menin huhuilemaan sitä pois sieltä melko varmana että joudun rämpimään sinne laitsan perukoille hakemaan lomalaista. Mutta toisin kävi!  Huutooni vastattiin, tosin vielä mitään ei tapahtunut, mutta sitten kun käännyin takaisin hakemaan unohtamaani riimua, näky oli tämä! Ihan uskomaton juttu että sain sen ikuistettua koska tapahtuma on harvinaisempi kun auringonpumennys pilvettömällä taivaalla. It just never happens. Sit me hölkättiin yhdessä talliin :)

Joutuu pois, eli taas rääkätään.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin kuin helteinen heinäkuukin. Poni koppiin ja menoks. Ensimmäistä kertaa koppiin menoa vastusteltiin eli F staililla pää ylös, muuli-ilme ja pakki päälle. Pikkasen joutu raipalla motivoida mutta hyvin vähän, ihan vaan todistaakseen pointin. Kopissa oltiin ja ilme on tuo :(



Kotona, tääl on vaan näitä käärmeitä :(

Elämäni on heppaleiri.

Tai jotain sirkuksen ja heppaleirin väliltä. Neiti Tirehtöörin olisi välillä pitänyt revetä moneksi.

 

 

Kun hevoset laitetaan laitumelle enemmän tai vähemmän sähköistettyyn lankaan, niin kyllähän ne jossain vaiheessa sieltä vähäisimmällä sähköllä ansoitetusta kohdasta tulee läpi koska hevonen.

 

Pahaa-aavistamattomana olin kerran syömässä lounastani kun kuulin epäilyttävää älämölöä. Kurkistin ikkunasta juuri niin laiskasti että kykenin näkemään että äänen tulosuunnassa oli neljä hevosenpäätä lähekkäin sellaisessa kohdassa missä ei kuuluisi voida olla neljää hevosenpäätä lähekkäin. Ruoka jäi siihen paikkaan, kärpäset piti varmaan hyvää vahtia brr...

ja minä lähdin ulos toteamaan että kaiken takana on jälleen ollut nainen joka ihanasti hirnahtaa niin tässä vaiheessa vielä nimeä "se uus hevonen pihatossa" totteleva... tai siis sitä kutsuttiin siksi, kumminkin, oli ottanut kutsun vastaan ja jyrännyt aidat nurin ja aitakepit poikki villiten toisenkin hevosen tekemään saman toiselle aidalle. Sitten niillä oli treffit sen tamman kanssa mutta esiliinan ominaisuudessa jouduin keskeyttämään. Jahtasin kaikki hyväkkäät tarhoihin, korjailin aitoja, päästin toisen vangitun laitumelle, toisen kanssa hevoskuiskasin hyvän tovin koska se ei ollut vakuuttunut enää mistään naruista joten virittelimme sähköjä sitten siinä...

 

Kröhöm...

 

Kuvan hevonen ei liity edellämainittuun tapaukseen, vaan se on tapaus ihan yksinään. Hän ei saa laiduntaa, mutta hänpä laiduntaa. Taas sähköjen virittelyä ja olisin mieluusti vahingoniloisena ihmisenä nähnyt kun tuo kaveri saa napsun, grr... :D

Ja missäs vaiheessa tälle sikotauti iski?

Taas tarvitsemme betadinea ja terrapolya.

 

Kiltisti odottaa portilla.

 

Eipä se muuta voinut, kenkä oli puoliksi irti ja kääntynyt niin että käänne oli uponnut anturaan. Joutu irrottamaan sen tossa paikassa koska en tiedä että millä kärryillä olisin muuten vetänyt humman talliin. Ja koska elämme nykyaikaa, kuva otetan ensin, autetaan vasta sitten.

Näitä nyt oli tämän tästä..

 

Tuon irtokengän takana on kaunis tarina. Oli kaveri mukana tallilla että mennään rannalle tosta sitten, ja sitten tuo Tuhkimo tuotiin taas mulle korjattavaksi kun nyt oli ihan hirvee kaviokesä. Irtokenkiä tuli ihan sama kenen sepän asiakkaille kun alkukesän kosteus oli saanut kaviot muistuttamaan koostumukseltaan styroxia ja naulanpaikat loistivat poissaolollaan, huoh...

 

No kumminkin. Yleensä pidän auton´avaimia ja kännykkää kengityspakin lokerossa. Nyt sitten näppärästi kengän laitettuani nostin pakin auton takakonttiin ja lämäytin kontin kiinni, tajuten samalla mitä olin tehnyt, tai mitä en, eli ottanut niitä avaimia pois sieltä! Hiton äkkiä etuovi auki koska keskuslukitus tosiaan elää omaa elämäänsä joten halusin varmistaa etten kotiavaimiani jätä lukkojen taakse.

Olin ihan että nyt saatana muuten rikon ton lukon, mutta aika pian totesin että minulla ei ole lahjakkuutta murtohommiin, ja vaikka saisinkin lukon rikki, voipi olla ettei kontti silti aukeaisi.

Think fast!

Päätettiin lähteä mun luota hakemaan vara-avaimet kaverin autolla. Pyysin hienovaraisesti saada ajaa kun oli jo mennyt vähän liian myöhään ja kelasin olevani nopeampi kuski... iiihan jo se takia että ajan sitä tietä niin usein 0:).

Se oli tiukkaa menoa Sipoonkorven erikoiskokeella ja Päve varmaan puristi salaa penkkiä rystyset valkoisina.

No saatiin avain ja päästiin vielä uimaankin :)

 



 

Ratsu kupsahti

TUTUTUM! Ne tulee suoraan kohti!

 

 

No kyllähän tuol silmä lepäs.

En kyl tiä lepääks Päivin silmä vai mitä se tekee.

 

 

Voittajafiiliksellä.

 

Aattelin että mustalle Reetulle pitää näyttää elämää maneesin ulkopuolella ettei se oo niin tynnyrissäkasvanut ja säikky. Päven olin värvännyt varmistamaan matkantekoa turvamieshevosellani, ja itse panostin asiaan sen verran että kypärän laitoin päähäni minäkin. Luottavaisena olin vielä edellisenä päivänä tuupannut koulua vähän etukäteisväsytystaktiikka mielessäni.

 

Lenkki tehtiin turvallisessa maastossa pitkin pieniä metsäautoteitä, ja hyvin meni, no problemo!

Tämän jälkeen tuo kaveri siirtyikin heinäkuun vikaksi viikoksi kokonaan kesälomalle. Homma hoidettu!

 

Talliorjan kesäpäivä -aamutalli.

Kesken koska koneen paska failas. palaan astialle, kello on jo yks.

Matkaan

Mikäs tällä lähtiessä.

Älä toki täytä pissapojan säiliötä ikinä.

Vähän eri ku talven pimeys.. mustaa.. "Black, black, Where do we sleep tonight mother, in fathers grave?"

Se on enemmän hereillä ku mä.

Aamuväkkärit valmiina jakoon.

Pihatto

Kesällä tää on helppoa, pihattohevosten hoito. Yksi, kaksi, kolme, neljä ja kaikki tolpillaan, mainiota.

Aamupalatarjoilu laitumelle, itsekin siinä voi retkottaa ja vetää henkeä sen aikaa.



Nöyryys

Kaks yhen hinnalla

Sinne kömpii :)

Hommiin sit.

Hoidettu!

Näkymä lantalasta. Jännevammanen lusii.

Esimerkki.

Kello ei o mitään!

Välipala.

Oh fak

Hatesaavit

Toi hevonen tykkää tästä vielkin, muut ei, ne mieluummin lämpee.

Kesä on julistettu alkaneeksi!

Sori et siin vähä kesti mut nyt otetaan menetetty lämpö takasin.

Aamulla löysin muruseni virkeänä (hitosti virkeempänä ku mä) kurkkimassa boxistaan.
(kuva)
Iskin sen tarhaan odottelemaan potentiaalista laidunkaiffaria koska ei voi vielkää laiduntaa koko pvää kylmiltään.

Tarkastelee tiluksia.

 

 

Siellä se sitten möykkäs viskibassollaan ja availi ääntään kun vuoden se on ollut kuin mykkä paskalla. Taisipa kerran tehdä jonkun riehakkaan hypynkin!

 

 

Kaveri tuli.

 

 



Kaverille hirnuttiin jo kun sitä tuotiin portille (wtf tota hevosta vaivaa, miks se on noin hyväl tuulel?)

 

 

Kaverille välitön seal of approval.

 

En ole ikinä nähnyt F:n olevan noin normaalin sosiaalinen vaikka se yleensä loppujen lopuksi kaikkien kanssa voikin ulkoilla. Olen niin onnellinen jos tämä piristää sitä koska se juuri oli tarkoitukseni. Kyllä mielenlaadulla on paljon merkitystä yleiskuntoonkin.

 

Tämän vuoden kaveri, kuten viime vuotinenkin on se pakollinen kiintiöapina joka laidunkauden tullen kuvittelee olevansa villihevonen eikä anna kiinni ilman hyvin tähdättyä nukutusnuolta, siksi tämäkään ei ollut kauhean haluttua laidunseuraa koska villitsee muutkin.

Sanoin että hyvää onnee vaan jos meinaa mun hevosen villitä mukaansa, ja eihän se siinä onnistunut.  Joutui siis ihan yksin juoksuttamaan omistajiaan parikyt minaa ympäri laidunta, F ei osallistunut.



Toiminnan ajat alkoi.

Kesäkuu oli täyttä sontaa. Heinäkuussa alkoi mun ylipitkä heppaleiri tallimestaria tuuraten ja huolehdin myös koko kuukauden mustasta bastardosta joka pn osoittanut ettei hän ole mikään bastardo, hieman puujalkainen vain.
F muutti myös mukaani viettämään virkistävää laidunaikaa kuukaudeksi.

Hälle ei ole viel' kerrottu että lähetään lomalle.

Ihan himmee häsellys saada kaikki aikataulut sopimaan kun päätin etten ite vedä riskillä ja mukavat ihmiset tarjoutuivat hierontapalkalla kuskaamaan hepoa.
Viideltä sitten lähdettiin hakemaan ukkoa, olin tehnyt aamutallin ja ratsastanut toisen Reetun, ja kreivin aikaan.. sit voitiinkin lähteä heti.

Varauduimme shoo-tagilla ja lasten offilla.

Matka meni hyvin, onneks F puhinoistaan huolimatta ei niskottele koppiin menossa vaan käveli suoraan sinne. Ulos traikusta tultiin puhisten ja järkyttyneenä, mutta ihan niin kuin ne kaksi harmaata dementoitunutta aivosolua olis muistanu että täällä oltiin viime kesänä ja kliffaa oli. Siispä hän käveli talliin isännän elkein rinta rottingilla mutta oli jatkamassa kyllä käytävää väärään suuntaan kun nyt ei saanu samaa huonetta ku viimeks, mut hyvän silti, päätyhuoneisto, ei häiriötekijöitä, vain vastapäätä toinen välinpitämättömän näkönen pappa :D.
Mulla oli vielä muita hommia tallilla, kuten laitella yhelle savilaitumella rallittaneelle Tuhkimolle kengät jalkaan, eli kolme irtokenkää!
Päästin siksi aikaa ukkelin laitsalle jonka olin itseoikeudella sille valkannut, ja voi sitä ilmettä!
en saanut ikuistettua sitä kameralle mutta se oli ihmeissään! "Minun, kaikkiko minun, yksin? koko alue?!" :D voi toista. En ollu ehtiny totuttaa vihreelle viel tarpeeks hyvin niin iltalaidunnus oli alkua pehmeälle laskulle.

Sinne meni ihmettelemään.

Huolestunut äippä kun olen niin tottakai mietin että KUINKA SE MUN MUSSUKKA NYT PÄRJÄÄ TÄMÄN HURJAN PITKÄN YÖN KUN MINÄ TULEN VASTA KYMMENEN TUNNIN PÄÄSTÄ! :D