VITTU MITÄ PASKAA!
Iltalehden uutisointi asiasta kertoo että jos haluaa muuttaa ajokorttiluokkaa niin se muuttaa vanhankin ajokortin voimassaoloaikaa. JOPA VAIN KAHDEN VUODEN PITUISEKSI!!
Siis kelatkaa mitä hirveeta kuraa. Miettikääpä paljonko lisää valuuttaa tässä rullataan ihmisiltä sillä että pitää pulittaa uudestaan ja uudestaan inssirahat, sekä semmoinen juttu että koska tämä ei ole suinkaan ainoa asia missä ihmisiä hyppyytetään yhä enemmän, niin moniko ei huomaa/ehdi käydä autokoulun penkillä ennen kun poliisin pysäyttäessä selviää että kortti ei ole voimassa. Seuraakohan tästä kenties sakot ja ajokieltoa, eli lisää rahanmenoa.
Olisin ajanut jossain vaiheessa C-kortin tai ainakin sen pikkueen lisännyt, mutta pitäkää tunkkinne, keksin kyllä miten pärjätä ilman. B-ajokorttini on voimassa kuitenkin voimassa melkein maailman tappiin asti.
Haistakaa siis vittu. Kas kummaa kun ei ihmisillä enää rahat riitä mihinkään. Kehottaisin hyvin mielelläni ihmisiä vähän kyseenalaistamaan että mihin sitä rahaa syytää ja onko se ihan pakollista sekä onko siitä hyötyä itselle vai kenties pelkästään sille joka sen rahan saa. Itse vaan menetät ja saat nähdä vielä lisää vaivaakin.
Hyvä Suomi... En pysty edes muodostamaan tekstiä kun kyrsii niin kybällä TAAS.
maanantai 30. syyskuuta 2013
lauantai 28. syyskuuta 2013
Tälläistä tää elämä elukoiden kanssa on.
Niistä tuppaa olemaan vastuussa, ja se vastuu ei kysele viikonpäivää. Tänään on lauantai, koska minusta se on oleellista.
Tulin kotiin tossa kahden aikaan päivällä oltuani yön pois.Toinen rukkasista oli innoissaan ja ruuanhimoisena ovella vastassa. Katson kylppäriin, paskat suihkunurkassa. Sitten katson olohuoneeseen, oksennusta lattialla. Katson sitä oksennusta, vanupuikon palanen. Sitten palaan katsomaan kylppäriä ja erityisesti roskista, joka oli taklattu sellaista laatikostoa vasten jolloin kansi oli raottunut hieman ja vieressä on sitten jotain roskakorin sisältöä leviteltynä.
Palaan olohuoneeseen, toinen rukkanen on puolimakaavassa asennossa sohvalla ja tuijottaa vaan, on kuin mykkä paskalla.
Laitan kissanruokaa kuppiin, toinen pomppii innoissaan jalkaa vasten, mutta mykkä on edelleen paskalla eikä kiinnostu ruuasta millään lailla.
Mietin.
Kauko perkele, sillä on vissiin paha olo. Mutta onko syynä kuivaraksupallon tyhjentäminen yksinään vai onko sitä nyt menty sitten nielemään jotain mitä ei pitäisi. Kuolemaa se ei ainakaan tee (vielä) kun se tossa töröttää keskellä sohvaa.
Olihan sitä menojakin tänään, pitäs mennä hevonen liikuttamaan ja sit illalla jotain, mutta... niinpä.
Hoidetaan yksi elukka kerrallan. Juottoa ruiskulla jos se vaikka olis vaan kuivaruokaällötys, ja sitten jos ei ruoka maistu niin täytyy ladata ruiskuun jotain ruokamössöä koska kissoilta voi levitä maksa jos ne on liian kauan syömättä.
Tsekkasin myös että peseekö itteään jos tassun sotkee ruualla, ja kyllä pesee. On myös kiinnostunut leluista mutta silti vaisu.
Rupes sentään nukkumaan ja tykkää jos menee viereen paijaamaan, joten tuskin on kipeä kipeä kun kuitenkin aika rennolta näyttää.
Ei tästä nyt kuitenkaan lähdetä minnekään ennen kuin voi olla varmistunut siitä että se voi paremmin, ja jos näyttää voivan huonommin niin se o lekuriin lähtö, makso mitä makso. Soittaa en aio tässä vielä, koska ei ne vois tosta sen enempää päätellä vaan sanoisivat että tuu käymään.
Olen kyllä yleensä aika herkästi soittanut ja lähtenyt viemään lekuriin mutta tässä kun on jo jokusen vuoden noiden kanssa elellyt niin jonkin verran oppii tietämään että milloin pitää viedä ja milloin riittää että tilannetta seuraa.
Kyrsiihän tämä. Ei mulla ole hirveesti vapaapäiviä jolloin vois ihmisiä nähdä ja toisekseen, noi karvapallot on mulle ihan korvaamattomia, enkä haluais kuvitella että jommalle kummalle kävis jotain joten kyllä sitä huolestuu aika pienestä.
Eli siis tälläistä on elämä välillä kun on vastuussa jostain muusta elävästä kun itsestään. Huoh.
Mutta! jos joku tätä lukee, niin muistakaa viedä elukka lekurille mieluummin "turhasta" kun pitkittää sen ikävää oloa. Raha ei saa olla este jos elukan on hommannut. Ja mitä elukoihin tulee, niin ei ne tajua että ahneella on kakkanen loppu.
Tulin kotiin tossa kahden aikaan päivällä oltuani yön pois.Toinen rukkasista oli innoissaan ja ruuanhimoisena ovella vastassa. Katson kylppäriin, paskat suihkunurkassa. Sitten katson olohuoneeseen, oksennusta lattialla. Katson sitä oksennusta, vanupuikon palanen. Sitten palaan katsomaan kylppäriä ja erityisesti roskista, joka oli taklattu sellaista laatikostoa vasten jolloin kansi oli raottunut hieman ja vieressä on sitten jotain roskakorin sisältöä leviteltynä.
Palaan olohuoneeseen, toinen rukkanen on puolimakaavassa asennossa sohvalla ja tuijottaa vaan, on kuin mykkä paskalla.
Laitan kissanruokaa kuppiin, toinen pomppii innoissaan jalkaa vasten, mutta mykkä on edelleen paskalla eikä kiinnostu ruuasta millään lailla.
Mietin.
Kauko perkele, sillä on vissiin paha olo. Mutta onko syynä kuivaraksupallon tyhjentäminen yksinään vai onko sitä nyt menty sitten nielemään jotain mitä ei pitäisi. Kuolemaa se ei ainakaan tee (vielä) kun se tossa töröttää keskellä sohvaa.
Olihan sitä menojakin tänään, pitäs mennä hevonen liikuttamaan ja sit illalla jotain, mutta... niinpä.
Hoidetaan yksi elukka kerrallan. Juottoa ruiskulla jos se vaikka olis vaan kuivaruokaällötys, ja sitten jos ei ruoka maistu niin täytyy ladata ruiskuun jotain ruokamössöä koska kissoilta voi levitä maksa jos ne on liian kauan syömättä.
Tsekkasin myös että peseekö itteään jos tassun sotkee ruualla, ja kyllä pesee. On myös kiinnostunut leluista mutta silti vaisu.
Rupes sentään nukkumaan ja tykkää jos menee viereen paijaamaan, joten tuskin on kipeä kipeä kun kuitenkin aika rennolta näyttää.
Ei tästä nyt kuitenkaan lähdetä minnekään ennen kuin voi olla varmistunut siitä että se voi paremmin, ja jos näyttää voivan huonommin niin se o lekuriin lähtö, makso mitä makso. Soittaa en aio tässä vielä, koska ei ne vois tosta sen enempää päätellä vaan sanoisivat että tuu käymään.
Olen kyllä yleensä aika herkästi soittanut ja lähtenyt viemään lekuriin mutta tässä kun on jo jokusen vuoden noiden kanssa elellyt niin jonkin verran oppii tietämään että milloin pitää viedä ja milloin riittää että tilannetta seuraa.
Kyrsiihän tämä. Ei mulla ole hirveesti vapaapäiviä jolloin vois ihmisiä nähdä ja toisekseen, noi karvapallot on mulle ihan korvaamattomia, enkä haluais kuvitella että jommalle kummalle kävis jotain joten kyllä sitä huolestuu aika pienestä.
Eli siis tälläistä on elämä välillä kun on vastuussa jostain muusta elävästä kun itsestään. Huoh.
Mutta! jos joku tätä lukee, niin muistakaa viedä elukka lekurille mieluummin "turhasta" kun pitkittää sen ikävää oloa. Raha ei saa olla este jos elukan on hommannut. Ja mitä elukoihin tulee, niin ei ne tajua että ahneella on kakkanen loppu.
Siinä se rukkanen torkkuu nyt
Edit: Kauko on toipunut <3 kai se oli vaan vetänyt liikaa kuivaruokaa ja oli paha olo. Yleensä ton toisen kisun porsasmainen käytös on syynä siihen miksei kuivaruokaa ole koko ajan tarjolla mutta vissiin Kakekin sit osaa...
tiistai 24. syyskuuta 2013
Väsynyt mutta ihan tyytyväinen.
Tänään oli taas tämmöistä puuhaa.
Etujalat ennen. Huom jokisen eväät taustalla.
Etujalat jälkeen.
Takajalka ennen.
Takajalka jälkeen.
Opiskelen tälläistä alaa siis. Teen peruskengityksiä ja jossain vaiheessa takaisin intensiivisempään oppiin että voi hoitaa erikois- ja sairaskengityksiä. Tämä koulu on kuitenkin elämän pituinen ja yhtään irtokenkääkään ei pidä väheksyä. Kuvan hevonen ei ole omani mutta haluaa pysyä anonyyminä.
Pari muutakin tuli laiteltua mutta tästä selkeimmät kuvat, mitä nyt kännykameralla saa. Itelleni kuvaan oppimateriaaliksi.
maanantai 23. syyskuuta 2013
Eteenpäin kuin mummo lumessa.
Nimenomaan siltä tuntuu. Raskasta tarpomista päättäväisesti eteenpäin koska takanapäin ei ole mitään ja olisi tyhmää vaan seistä töröttää hangessa. Mutta kuinka pitkä matka on perille ja mitä sen jälkeen?
Rikoin kahvipannun ja ostin huulirasvan, jee. Kaikkia kiinnostaa. En kyl juo kahvia ja huulirasvan valmistajat vois ottaa huomioon sellasen asian että värillisessä huulirasvassa pitää olla kunnolla sitä väriä tai muuten se on lähinnä kivan näköstä purkissa mutta huulissa ei huomaa mitään eroa.
Rikoin kahvipannun ja ostin huulirasvan, jee. Kaikkia kiinnostaa. En kyl juo kahvia ja huulirasvan valmistajat vois ottaa huomioon sellasen asian että värillisessä huulirasvassa pitää olla kunnolla sitä väriä tai muuten se on lähinnä kivan näköstä purkissa mutta huulissa ei huomaa mitään eroa.
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
Vaan elämää
Pitkän päivän alku
Vaikka en ole yhtään aamuihminen, niin aikaisen aamun tunnelmassa on kyllä jotain hienoa. Ei ole hälinää ja maailma alkaa vasta heräämään. Varsinkin nyt alkusyksystä kun auringon alkaessa lämmittää sumu nousee pelloilta ja aamukaste kastelee about kaiken.
Hevoset tosin ovat jo tovin olleet kärppänä hereillä odottelemassa tarjoilijaa :D
lauantai 21. syyskuuta 2013
Old tattoo
Olen ihminen jonka tyyliä on lävistykset ja tatuoinnit. Lävistyksiä olen ottanut maltilla koska en tykkää liiotella tässä asiassa.
Mietin sopivaa tatskaa pitkään, erittäin pitkään, ja vasta tänä vuonna mulle valkeni että mitä haluan ihooni nakutettavan. Tämä tehtiin toukokuussa, jotta ei tarvitsisi jättää uimista ja auringonottoa (hah hah, vedet oli kuitenkin niin kylmiä että huolehtimiseni oli turhaa. Kovasta halusta huolimatta ei pystyny, liian kylmää).
Kuitenkin, tässä se nyt on.
L´enfer, c´est les autres
Tatuoinnin teki Joona Kabubby Tattoossa. Leima parani hyvin, tosin hoidin sitä tunnollisesti ja suojasin sen lialta ja hankaukselta, Väri pysyi niin hyvin ettei tarvi värittää saman tien uudestaan vaikka se hintaan olisi sisältynytkin. Olen erittäin tyytyväinen, ja uusi tatuointiaika on jo lyöty lukkoon.
Kuvan laatu on huono, mulla on vaan samsungin peruspokkari kamera josta ei mun kämpän hämärässä tunnelmassa saa irti näillä taidoilla ton kummempaa muuta ku tuurilla.
Näytän hieman turpaan vedetultä tossa, suuta on operoitu sen verran että naama on turvoksissa ja puutunut suun alueelta. Haljennut hammas nimittäin revittiin juuri irti. Kiitos Haartmanin sairaala!
Mietin sopivaa tatskaa pitkään, erittäin pitkään, ja vasta tänä vuonna mulle valkeni että mitä haluan ihooni nakutettavan. Tämä tehtiin toukokuussa, jotta ei tarvitsisi jättää uimista ja auringonottoa (hah hah, vedet oli kuitenkin niin kylmiä että huolehtimiseni oli turhaa. Kovasta halusta huolimatta ei pystyny, liian kylmää).
Kuitenkin, tässä se nyt on.
Tatuoinnin teki Joona Kabubby Tattoossa. Leima parani hyvin, tosin hoidin sitä tunnollisesti ja suojasin sen lialta ja hankaukselta, Väri pysyi niin hyvin ettei tarvi värittää saman tien uudestaan vaikka se hintaan olisi sisältynytkin. Olen erittäin tyytyväinen, ja uusi tatuointiaika on jo lyöty lukkoon.
Kuvan laatu on huono, mulla on vaan samsungin peruspokkari kamera josta ei mun kämpän hämärässä tunnelmassa saa irti näillä taidoilla ton kummempaa muuta ku tuurilla.
Näytän hieman turpaan vedetultä tossa, suuta on operoitu sen verran että naama on turvoksissa ja puutunut suun alueelta. Haljennut hammas nimittäin revittiin juuri irti. Kiitos Haartmanin sairaala!
perjantai 20. syyskuuta 2013
Armas automobiilini.
Auto lähti korjattavaksi uuteen paikkaan tänään. Noin 2 vuotta se on maannut pajalla sen jälkeen kun paskiainen katsastusmies oli epäkohtelias sille.
Meillä on auton kanssa ollut värikäs matka, jota jarruttaa vain se että kaikki muut paitsi minä tuntuvat vihaavan sitä.
Auto on Opel Ascona B -77 Opel Omegan 20SE-tekniikalla ja ihan vakiona.
B Ascona oli aina ollut mun realistinen unelma-auto. Mulla oli jo sellainen, persoonallisesti kutsumanimeltään musta-hopea. Rakkaalle musta-hopealleni kuitenkin kävi hassusti kun varas vei sen, ja vaikka sain sen takaisin niin se oli mielestäni pilalla joten siinä sitten tuli kuin vahingossa etsittyä sille seuraajaa, jonka löysinkin vastoin kaikkia järkipuheita.
Kyllä mul on silmää autojen suhteen.
Se siis oli kauhea punainen, Opel Recordin 2,2i koneella, dieselin konepelti löytyi (!), sisusta oli karsea, mutta.. jotenkin siinä tuntu olevan palikat kohallaan. Tai ainakin potentiaalia koska kaikki palikat laitettiin vaihtoon. Se oli muistaakseni leimassa, mutta sitä en käsitä millä se katsastusmies oli lahjottu.
Aikomus oli tehdä tästä musta-hopean näköinen mutta parempi. Purin, vaihdoin päittäin ja kokosin sisustat molempiin autoihin ja maalasin tuon punaisen mattamustaksi kaikilla jämämaaleilla mitä nyt sattui löytymäänkään. Vanha musta-hopea sai luovuttaa vanteet tälle uudelle. Lisäksi laitettiin puskurit, ostattelin erikseen Lexmaul-etupuskurin, muovisen takapuskurin ja pienen irmscher-takaspoilerin. Olin varmaan epätavallinen näky roudatessani niitä metrossa Kampin matkahuollosta.
Nonnih, much better öhöm...
Tämän jälkeen auto siirtyi projektista käyttöön, ihan siksikin että tarvitsin autoa koska oli aika hankkiutua eroon väliaikaisesta käyttiksestä opel vectrasta.. Vanha musta-hopea myytiin myös(kerron vielä joskus tämänkin auton ostamiseen, omistamiseen ja myymiseen liittyvistä tapahtumista). Tällä huristelin 3 pvää viikossa väliä Helsinki-Lahti tai Helsinki-Asikkala, kuitenkin parhaimmillaan 300km/päivä ja kelillä kun kelillä. Lämmitin ei tietenkään toiminut, kuten ei tämän ikäisissä opeleissa kuulukkaan. Kuten ei kuulunut myöskään puhe. Samaa matkaa kulkevan koulukaverini kanssa ajettiin vuorotellen bensakulujen hillitsemiseksi, mutta en usko että hän odotti innolla minun vuoroani, tai sitten hän piti jännityksestä, kuka tietää. ei kuoltu kumminkaan.
Pieniä ongelmia oli koko ajan, itseasiassa ihan joka asiassa. Perinteisesti bensapumppu oikutteli, ja sitten tuli sähkövikoja. Epäiltiin ruiskua, epäiltiin johtosarjaa ja ties mitä releitä ja ohjainlaitetta. Vaikka kaikki vaihdettiin kunhan ensin oli nähty hirvee duuni osien löytämisessä, vikaa ei kokonaan onnistuttu eliminoimaan.
Sitten kun öljyä alkoi vuotaa niin että joka liikennevalopysähdyksessä nenään tuli lievästi popcornia muistuttava tuoksu ja jouduin lisäämään öljyä JOKA IKINEN PÄIVÄ, päätin että nyt lähtee moottori vaihtoon. Lisämiinuksen tuohon muuten niin ketterästi pientä koppaa kuljettavaan lievästi viritettyyn voimakkaan tuntuiseen koneeseen toi bensankulutus. 12 l satasella, ei näin. Bensan hinta oli nousussa ja tuloni olivat olemattomat, siispä ostin paperittoman A Omegan jostain puun alta, ja senkin hakemisessa kukaan ei kuollut!
Osien vaihto tähän autoon on aina ollut kuin tunkisi neliskulmaista palikkaa pyöreään reikään joten sääliksi kävi häntä joka koneen vaihtoi. Ei tykännyt hommastaan, päätellen jokapäiväisistä uhkauksista polttaa auto.
No mut plää plää sitten se alkoi toimia! Samaan aikaan päätin myös että nyt muuten maalataan, mattamusta on kamala, ja ostin tarjoustalosta pari maalipurkkia ja telan. Pilasin siinä hötäkässä mustat housunikin kun istuin vahingossa avoimen hopeamaalipurkin päälle.
Tadaa!
Ja sitten taas mentiin.
Kunnes vikoja tai kuten minä niitä kutsun, ominaisuuksia, alkoi ilmetä. Erään kerran koulumatkalla kesken kaiken kakkosvaihde katosi mutten antanut sen häiritä, ja mitäpä sille olisi voinutkaan. Se enteili sitä että takaisintulomatkalla kuulin motarilla ajaessani jonkun kolisevan äänen, joka ihan kohta paljastui joksikin sokaksi joka yhdisti vaihdekeppiä ja vaihdelaatikkoa. Aivan, jäi keppi käteen ja auto lahdenväylälle.
Siitä taas selvittiin, mutta jonkin ajan päästä toinen sokka joka voi lähteä irti, lähti irti ja samoin seuraamuksin.
Oli kaikkea muutakin pientä joka enimmäkseen johtui siitä ettei kardaania ollut tasapainotettu ja koko ajan paheneva tärinä irrotti vähitellen autosta osia.
Pitkän aikaa Ascona vietti taas pajalla hitsattavana jolloin hoidettiin lokasuojat ja takakontin pohja, hiottiin koko auto ja maalattiin. Minä siis hioin, joka oli semi ärsyttävää kun selän takana kyttää pari äijää kahvikupit kädessä ja rööki huulessa arvostelemassa.. "Tossa on kuoppa, aijai..." En muista kauanko sitä puuhasin mutta kamalaa oli, seuraavan kerran joku ammattilainen tekee sen. Niistin Asconaa nenästäni joka ilta persvaon hajuisesta hengityssuojaimesta huolimatta.
Ei tohon tarvi kun vaan laittaa lakka pintaan!
Kaikesta tästä huolimatta, leima jäi saamatta vuonna 2011 ja siitä lähtien se on ollut korjauksessa. Katsastusmies oli repinyt massat pohjasta ja tökkinyt reikiä pohjaan, lisäksi hänen mielestään voimansiirron kiinnitys on puutteellinen. Kuulosti vielä järkyttyneeltä ja että paaliin kuuluisi. Eikä kuulu, mokoma pussyface. En vie enää tollasille ymmärtämättömille näytille, nimittäin kun kyselin niin ei siinä vaihdelaatikossa tai kardaanissa edes kuulu olla enempää kiinnityksiä, ei Asconassa eikä Omegassakaan.
Muuten olen ihan sitä mieltä että katsastus on hyvä juttu ja auttaa ylläpitämään auton kuntoa, mutta näiden vanhojen kanssa on vähän vaikeeta kun ei kaikki ihan ymmärrä että miten näiden pitäisi toimia, mitä ominaisuuksia näissä on ja mitä ei ole ollutkaan.
Nyt elättelen taas toiveita että saan joskus autoni taas ajoon koska se on ehdottomasti paras autoni ajettavuudeltaan. Haters gonna hate...
maanantai 16. syyskuuta 2013
BB- mietintöjä.
Olen katsonut julkkis BB:tä vain kerran. Minulla ei vaan ole ollut aikaa.
Tänään kuitenkin aloin miettiä että keitä minä laittaisin julkkis BB:hen koska ei mulle mitkään Tepot ja Mr.Gay finlandit sano mitään.
Alustava listani olisi tämä:
-Tukiaisen siskokset tietenkin
-Matti Nykänen tai Harri Olli, molemmat käy
-Martina Aitolehti ja tietysti myös Esko Eerikäinen nyt kun he ovat eronneet ja heillä on uudet kumppanit.
-Joku has been kokkelivekkuli
-Radio Rockin Heikelä korporaatio koska he repisivät siitä huumoria kymmeneksi vuodeksi.
Andyä en laittaisi sinne vaikka se muuten suosikkini olikin, mutta juuri siksi.
Päivitän listaa kunhan keksin lisää.
Pointti siis että joukko kiivastempperamenttisia päihteisiin meneviä ihmisiä. Viikkohaasteena vaikka se että koko konkkaronkalta bentsot/mielialalääkkeet pois. Toisella viikolla taas juodaan kirkasta viinaa.
Olenko sadisti, ja olisiko tämä edes laillista? yleisöäänestyksen sijasta vedonlyönti siitä että kuka ylipäätänsä kävelee (edes omin jaloin) talosta pois.
Tänään kuitenkin aloin miettiä että keitä minä laittaisin julkkis BB:hen koska ei mulle mitkään Tepot ja Mr.Gay finlandit sano mitään.
Alustava listani olisi tämä:
-Tukiaisen siskokset tietenkin
-Matti Nykänen tai Harri Olli, molemmat käy
-Martina Aitolehti ja tietysti myös Esko Eerikäinen nyt kun he ovat eronneet ja heillä on uudet kumppanit.
-Joku has been kokkelivekkuli
-Radio Rockin Heikelä korporaatio koska he repisivät siitä huumoria kymmeneksi vuodeksi.
Andyä en laittaisi sinne vaikka se muuten suosikkini olikin, mutta juuri siksi.
Päivitän listaa kunhan keksin lisää.
Pointti siis että joukko kiivastempperamenttisia päihteisiin meneviä ihmisiä. Viikkohaasteena vaikka se että koko konkkaronkalta bentsot/mielialalääkkeet pois. Toisella viikolla taas juodaan kirkasta viinaa.
Olenko sadisti, ja olisiko tämä edes laillista? yleisöäänestyksen sijasta vedonlyönti siitä että kuka ylipäätänsä kävelee (edes omin jaloin) talosta pois.
No Riiahan oli toki elektroniikkaostoksilla.
Miehet ei voi ymmärtää tälläistä, huomattu on.
Alkoi käydä kalustokin tosiaan sen verran vanhaksi että uutta tarvitsi. Ei se vanhuus, mutta kun toimintoja alkoi karsiutua. Minen vaihda toimivaa koska kerralla on ostettu mieleinen.
Ensin oli vuorossa mp3-soitin. Mulla on aikaisemmin ollut Sony, ja koska olen erittäin merkkiuskollinen niin Sonyhan sen oli taas oltava. Huomasin netissä selaillessani että valikoima on aika suppea nykyään kun on noi monitoimipuhelimet jossa on kamera, mp3-soitin, tietokone ja kahvinkeitin samassa. Minä en kuitenkaan tästä pidä, koska jos menettää yhden laitteen niin samalla menee kaikki, kuvat, musat ja noh, kahvia en juo joten whateva.
Ainoa kauppa jossa oli järkevän näkönen (kyllä, näkönen) soitin, oli Gigantti mutta tuotteen kohdalla saldo näytti nollaa. Menin kuitenkin kyselemään paikan päälle ja kyllä vaan, ainoastaan näytekappale jäljellä jota aloin ruinata itselleni koska miksi ei, mitä ne sillä tekee?
myyjä kyllä yritti ehdottaa uudempaa mallia jota oli hyllyssä vinot pinot, mutta sanoin vaan laimeasti että ei ole kivan näkönen. Jos olisin oikein mahdollisimman naiselta halunnut vaikuttaa niin olisin tarkentanut että mikä siinä ulkonäössä mättää, eli se että laite on liian pitkulainen suhteessa leveyteen. Eihän se käy!
Mieluummin sitäpaitsi ostin alehintaan sen joka on just eikä melkein ja näinhän tein.
Vanha laite oli ainakin 10 vuotta vanha, ainoa vika oli se ettei lataa enää akkua täyteen, ja 20gigaa tilaa on aika epäkäytännöllistä kuitenkin ellei sitä käytä ulkoisena kovalevynä.
Ja sitten puhelin, tää oli vähän impulsiivinen juttu, lienee geeneissä koska liian usein kun soitan mutsille niin se on Elisa Shopitissa antamassa myyjäpoikien myydä sille jotain tarpeetonta.
Olen aina halunnut pienimmän mahdollisen luurin, ja mieluiten (siis välttämättä) joko liukukansi, simpukka tai auki kiertyvä puhelin. En ole perustanut näistä uusista taulutelkkareista joita ihmiset kanniskelee mukanaan ja työni takia olen myös ollut skeptinen kosketusnäytön suhteen.
Kuitenkin, Nokian sivuja selatessani päätin että Asha 311 on kivan muotoinen ja sopivan kokoinen. Kattelin sitä parissa kaupassa, mutta ensimmäinen kauppa jossa myyjä sai mut nalkkiin "voinko auttaa?" kysymyksellä, oli Jumbon Prisma. Ja piru periköön nyt jos sana tästä leviää ja myyjät alkaa hönkiä tehokkaammin niskaan, koska yleensä tämä kysymys on saanut mut haihtumaan kuin pieru saharaan.
Noh, kun nyt olin sitä puhelinta katsomassa ja kappas vaan sitäkään ei ollut hyllyssä niin kysyin sitten vaan että onko sitä vielä. Sehän toki käynnisti ketjureaktion jossa myyjä kysyi myyjältä joka pyysi jotain tarkastamaan varastosaldoa tms... uaaah ei siitä jaksanut karata.
Sieltä sitten tuli dude joka sanoi että se on ainoa jäljellä oleva ja TAAS postuva malli. Ai miten niin olen ajasta jäljessä? No haittako se? Ei tod. Hinasin sitä sitten alehintaan joka sai nämä kaksi myyjää ihmettelemään että enkö Lumiaa ole miettinyt.
Koska he olivat erityisen myyntihenkisiä, olin pakotettu tekemään asian selvästi demonstroimalla sormet harallani kuin pitäisin kirjaa puhelimen sijasta korvallani että en halua puhua puhelimeeni NÄIN (ja kyllä, hain katseellani sopivan kokoista esinettä tähän esitykseen mutten löytänyt tarpeeksi nopeasti).
Jouduin kyllä vielä vakuuttelemaan että taskuuni ei mahdu iso puhelin, en minä ole raksamies haalareineni, ja sitäpaitsi, LUMIA ON TYHMÄN NÄKÖNEN!
Sain puhelimeni, halpa ja vielä alet päälle ja nyt minä joka aina vastustin kosketusnäyttöjä ja älypuhelimia, olen aivopesty. Kyllä ne mainostoimistojen pirulaiset ym mystiset taustavoimat vaan osaa.
vanha ja uusi.
Noissa kummassakin laitteessa muuten vanha versio on metallikuorinen, hmm.
Mihin tällä tähtään? Sillä että kehittäkää niitä laitteita paremmiksi ja hienommiksi, ei heikommiksi, rumemmiksi ja hyviä ominaisuuksiakaan ei tarvitse jättää pois ja korvata jollain turhalla diipa daapalla. Bonusta metallikuorista vaikka talvella toi jäädyttikin korvan..
Yhyy nyt jos Ashani ei kommunikoi laitteiden kanssa joissa on symbian tai android- käyttöjärjestelmä (en halua mitään noillä käyttöjärjestelmillä muutenkaan). Parempi niin. Ainoa kommunikaatio jonka haluan puhelimeeni liittyvän on minä kommunikoimassa muiden ihmisten kanssa sen välityksellä.
Alkoi käydä kalustokin tosiaan sen verran vanhaksi että uutta tarvitsi. Ei se vanhuus, mutta kun toimintoja alkoi karsiutua. Minen vaihda toimivaa koska kerralla on ostettu mieleinen.
Ensin oli vuorossa mp3-soitin. Mulla on aikaisemmin ollut Sony, ja koska olen erittäin merkkiuskollinen niin Sonyhan sen oli taas oltava. Huomasin netissä selaillessani että valikoima on aika suppea nykyään kun on noi monitoimipuhelimet jossa on kamera, mp3-soitin, tietokone ja kahvinkeitin samassa. Minä en kuitenkaan tästä pidä, koska jos menettää yhden laitteen niin samalla menee kaikki, kuvat, musat ja noh, kahvia en juo joten whateva.
Ainoa kauppa jossa oli järkevän näkönen (kyllä, näkönen) soitin, oli Gigantti mutta tuotteen kohdalla saldo näytti nollaa. Menin kuitenkin kyselemään paikan päälle ja kyllä vaan, ainoastaan näytekappale jäljellä jota aloin ruinata itselleni koska miksi ei, mitä ne sillä tekee?
myyjä kyllä yritti ehdottaa uudempaa mallia jota oli hyllyssä vinot pinot, mutta sanoin vaan laimeasti että ei ole kivan näkönen. Jos olisin oikein mahdollisimman naiselta halunnut vaikuttaa niin olisin tarkentanut että mikä siinä ulkonäössä mättää, eli se että laite on liian pitkulainen suhteessa leveyteen. Eihän se käy!
Mieluummin sitäpaitsi ostin alehintaan sen joka on just eikä melkein ja näinhän tein.
Vanha laite oli ainakin 10 vuotta vanha, ainoa vika oli se ettei lataa enää akkua täyteen, ja 20gigaa tilaa on aika epäkäytännöllistä kuitenkin ellei sitä käytä ulkoisena kovalevynä.
Kehitys kehittyy....yllättävän pieni toi vanhakin on vaikkakin painavampi.
Ja sitten puhelin, tää oli vähän impulsiivinen juttu, lienee geeneissä koska liian usein kun soitan mutsille niin se on Elisa Shopitissa antamassa myyjäpoikien myydä sille jotain tarpeetonta.
Olen aina halunnut pienimmän mahdollisen luurin, ja mieluiten (siis välttämättä) joko liukukansi, simpukka tai auki kiertyvä puhelin. En ole perustanut näistä uusista taulutelkkareista joita ihmiset kanniskelee mukanaan ja työni takia olen myös ollut skeptinen kosketusnäytön suhteen.
Kuitenkin, Nokian sivuja selatessani päätin että Asha 311 on kivan muotoinen ja sopivan kokoinen. Kattelin sitä parissa kaupassa, mutta ensimmäinen kauppa jossa myyjä sai mut nalkkiin "voinko auttaa?" kysymyksellä, oli Jumbon Prisma. Ja piru periköön nyt jos sana tästä leviää ja myyjät alkaa hönkiä tehokkaammin niskaan, koska yleensä tämä kysymys on saanut mut haihtumaan kuin pieru saharaan.
Noh, kun nyt olin sitä puhelinta katsomassa ja kappas vaan sitäkään ei ollut hyllyssä niin kysyin sitten vaan että onko sitä vielä. Sehän toki käynnisti ketjureaktion jossa myyjä kysyi myyjältä joka pyysi jotain tarkastamaan varastosaldoa tms... uaaah ei siitä jaksanut karata.
Sieltä sitten tuli dude joka sanoi että se on ainoa jäljellä oleva ja TAAS postuva malli. Ai miten niin olen ajasta jäljessä? No haittako se? Ei tod. Hinasin sitä sitten alehintaan joka sai nämä kaksi myyjää ihmettelemään että enkö Lumiaa ole miettinyt.
Koska he olivat erityisen myyntihenkisiä, olin pakotettu tekemään asian selvästi demonstroimalla sormet harallani kuin pitäisin kirjaa puhelimen sijasta korvallani että en halua puhua puhelimeeni NÄIN (ja kyllä, hain katseellani sopivan kokoista esinettä tähän esitykseen mutten löytänyt tarpeeksi nopeasti).
Jouduin kyllä vielä vakuuttelemaan että taskuuni ei mahdu iso puhelin, en minä ole raksamies haalareineni, ja sitäpaitsi, LUMIA ON TYHMÄN NÄKÖNEN!
Sain puhelimeni, halpa ja vielä alet päälle ja nyt minä joka aina vastustin kosketusnäyttöjä ja älypuhelimia, olen aivopesty. Kyllä ne mainostoimistojen pirulaiset ym mystiset taustavoimat vaan osaa.
Noissa kummassakin laitteessa muuten vanha versio on metallikuorinen, hmm.
Mihin tällä tähtään? Sillä että kehittäkää niitä laitteita paremmiksi ja hienommiksi, ei heikommiksi, rumemmiksi ja hyviä ominaisuuksiakaan ei tarvitse jättää pois ja korvata jollain turhalla diipa daapalla. Bonusta metallikuorista vaikka talvella toi jäädyttikin korvan..
Yhyy nyt jos Ashani ei kommunikoi laitteiden kanssa joissa on symbian tai android- käyttöjärjestelmä (en halua mitään noillä käyttöjärjestelmillä muutenkaan). Parempi niin. Ainoa kommunikaatio jonka haluan puhelimeeni liittyvän on minä kommunikoimassa muiden ihmisten kanssa sen välityksellä.
perjantai 13. syyskuuta 2013
So... it´s just you and me again, old boy.
Hevoseni pitkäaikainen vuokraaja lopetti. No tässähän nyt sinänsä ei ole mitään ihmeellistä, vuokraajia kun tulee ja menee, ei se ole sitovaa niinkuin hevosen omistaminen.
Olen kuitenkin hieman puulla päähän lyöty asian suhteen. Yleensä nimittäin jos itse pidän jostain hevosesta ja se tuntuu minulle sopivalta (ja kyllä, huomaan sen yleensä lyhyemmässä ajassa kun kuudessa vuodessa) niin en luovuta/ lopeta ennen kun multa on myyty hoitohevonen "alta" tai sitten kaveri on lähtenyt ikivihreille.
Vuokrahevosen omistajana en ole kauhean sekaantuva enkä valita juuri mistään. Jos jokin asia on minua ärsyttänyt, olen mielessäni punninut että onko tärkeämpää päästä jäkättämään, vai pitää hyvä vuokraaja jolla on hyvä mieli harrastaa. En siis ole jäkättänyt koska luotettava ihminen on tärkeämpi asia kun satunnaiset märät suojat. Hänen ei ole myöskään tarvinnut katsella minun pärstääni jatkuvasti vaan kommunikointimme on tapahtunut vihon/tekstareiden välityksellä koskien lähinnä ruokinta-tai loimitusmuutoksia.
Tallilla on hyvät puitteet harrastaa. Alunperin vuokraajaa etsiessäni tähtäimessä oli maastoileva tätiratsastaja jollainen sitten löytyikin. Tottakai hän olisi saanut mennä maneesissakin ja annoinpa luvan johonkin satunnaiseen puomituntiinkin kun kerran kysyi.
Käänne omituseen tapahtui viime talvena. Sanoin klippaavani hevosen koska puol kylmäverisenä se kasvattaa aika tiheän turkin ja sillä vaikutti olevan turhan lämmin jo hikoilustakin päätellen. Tähän vuokraajan vastine oli että ei tiedä että voiko jatkaa vuokraamista koska haluaa maastoilla eikä klipattu tarkene tms...
Mutta onhan meillä ratsastusloimia! sitäpaitsi, aikomus oli kuitenkin tehdä vaan loimiklippaus. No, vuokraaja vakuuttui ja hevonenkin selvisi talvisista maastoretkistä hengissä.
Mielestäni tämä enteili kuitenkin jotain ja tuossa kuukausi sitten vuokraaja ilmoittaa lopettavansa. Uteliaana ihmisenä halusin tietenkin tietää syyn. Se oli seuraavanlainen: F on hevosena täydellinen ja minä olen omistajana joustava tms.. mutta hän ei halua huolehtia hevosen fyysisestä kunnosta vaan haluaa olla pelkkä puskatäti ja kokee että F tarvitsee ihmisen joka vaatii siltä enemmän. Lisäksi olen kuulemma hevosen omistajana... mikäs se sana oli.. huoleton.
Vermossa ontumatutkimuksessa 2009
Mind = Blown. Hevonen on 23-vuotias. Seitsemän vuoden aikana se on saikuttanut kaksi kertaa. Itse käyn 5pvää viikossa ratsastamassa sillä ja se olen minä joka sen kuntoilupuolen hoitaa. Nuo vuokraajan maastoköpötyspäivät ovat olleet vähän niinkuin vapaapäivän asemassa koska tällä ei voi säännöllisiä vapaapäiviä pitää. Olen ollut pois vaan jos olen joutunut autottomaan tilaan haluamattani, olen ollut kipeä, tai töissä on aikataulut pissinyt kahden edellämainitun syyn takia.
Ja nyt, kuuden vuoden jälkeen: tämä oli nyt viimeinen vuokrauskertani, pärjäilkää!
No okei, eiköhän me pärjäillä...
Sinänsä vähän pöljää puida tätä täällä mutta jos joku muu näkisi kokonaiskuvan, hän olisi myös niin hämmästynyt että ihmettelisi sitä vaikka kaupan kassalla...
Iltamaastolla kesälomakodissa 2013
Olen kuitenkin hieman puulla päähän lyöty asian suhteen. Yleensä nimittäin jos itse pidän jostain hevosesta ja se tuntuu minulle sopivalta (ja kyllä, huomaan sen yleensä lyhyemmässä ajassa kun kuudessa vuodessa) niin en luovuta/ lopeta ennen kun multa on myyty hoitohevonen "alta" tai sitten kaveri on lähtenyt ikivihreille.
Vuokrahevosen omistajana en ole kauhean sekaantuva enkä valita juuri mistään. Jos jokin asia on minua ärsyttänyt, olen mielessäni punninut että onko tärkeämpää päästä jäkättämään, vai pitää hyvä vuokraaja jolla on hyvä mieli harrastaa. En siis ole jäkättänyt koska luotettava ihminen on tärkeämpi asia kun satunnaiset märät suojat. Hänen ei ole myöskään tarvinnut katsella minun pärstääni jatkuvasti vaan kommunikointimme on tapahtunut vihon/tekstareiden välityksellä koskien lähinnä ruokinta-tai loimitusmuutoksia.
Tallilla on hyvät puitteet harrastaa. Alunperin vuokraajaa etsiessäni tähtäimessä oli maastoileva tätiratsastaja jollainen sitten löytyikin. Tottakai hän olisi saanut mennä maneesissakin ja annoinpa luvan johonkin satunnaiseen puomituntiinkin kun kerran kysyi.
Käänne omituseen tapahtui viime talvena. Sanoin klippaavani hevosen koska puol kylmäverisenä se kasvattaa aika tiheän turkin ja sillä vaikutti olevan turhan lämmin jo hikoilustakin päätellen. Tähän vuokraajan vastine oli että ei tiedä että voiko jatkaa vuokraamista koska haluaa maastoilla eikä klipattu tarkene tms...
Mutta onhan meillä ratsastusloimia! sitäpaitsi, aikomus oli kuitenkin tehdä vaan loimiklippaus. No, vuokraaja vakuuttui ja hevonenkin selvisi talvisista maastoretkistä hengissä.
Mielestäni tämä enteili kuitenkin jotain ja tuossa kuukausi sitten vuokraaja ilmoittaa lopettavansa. Uteliaana ihmisenä halusin tietenkin tietää syyn. Se oli seuraavanlainen: F on hevosena täydellinen ja minä olen omistajana joustava tms.. mutta hän ei halua huolehtia hevosen fyysisestä kunnosta vaan haluaa olla pelkkä puskatäti ja kokee että F tarvitsee ihmisen joka vaatii siltä enemmän. Lisäksi olen kuulemma hevosen omistajana... mikäs se sana oli.. huoleton.
Mind = Blown. Hevonen on 23-vuotias. Seitsemän vuoden aikana se on saikuttanut kaksi kertaa. Itse käyn 5pvää viikossa ratsastamassa sillä ja se olen minä joka sen kuntoilupuolen hoitaa. Nuo vuokraajan maastoköpötyspäivät ovat olleet vähän niinkuin vapaapäivän asemassa koska tällä ei voi säännöllisiä vapaapäiviä pitää. Olen ollut pois vaan jos olen joutunut autottomaan tilaan haluamattani, olen ollut kipeä, tai töissä on aikataulut pissinyt kahden edellämainitun syyn takia.
Ja nyt, kuuden vuoden jälkeen: tämä oli nyt viimeinen vuokrauskertani, pärjäilkää!
No okei, eiköhän me pärjäillä...
Sinänsä vähän pöljää puida tätä täällä mutta jos joku muu näkisi kokonaiskuvan, hän olisi myös niin hämmästynyt että ihmettelisi sitä vaikka kaupan kassalla...
torstai 12. syyskuuta 2013
Kokonainen viikko hermoromahdusta, mutta viimein paistaa aurinko mullekin.
Kaikki hajoaa, ihan uskomatonta. Mulla on kolme autoa että edes yksi toimis. Eilen Manta päätti töräyttää taas jostain letkusta nesteet pihalle. Luottoautoni, eli Blazerin akku oli kuollut. Apuvirralla sen sai käyntiin mutta päätin silti olla niin typerä että ajoin sillä vielä illalla tallille. No eihän se tietenkään sitten enää lähtenyt käyntiin joten sielläpä olin, keskellä korpea..
Mutta, ilmeisesti en olekaan niin paska tyyppi vaan löytyi ihmisiä jotka hyvää hyvyyttään auttoivat minkä suinkin kykenivät. Tuntuu että miljoona kiitostakaan ei riitä siitä hyvästä että loppuviikkoni on pelastettu.
Olen sanoinkuvaamattoman huojentunut koska en pärjää ilman autoa mitenkään.
Harmittaa tietysti että lääkkeitä on mennyt kourakaupalla ihan vaan siksi että pysyisin jotenkin järjissäni tämän kaiken sähläyksen keskellä. Niin ei ollut tarkoitus, päin _vitun_vastoin hyi hitto. Menee ihan jaaritteluksi mutta olen vaan niin järjettömän väsynyt mutta onnellinen siitä etten joudu perumaan tänään mitään sovittua menoa.
Mainitaan nyt vielä että auton lisäksi on hajonnut puhelin, imuri, mp3 -soitin ja kamera. Mullahan onkin aikaa juoksennella siellä sun täällä huollattamassa asioita mutta tällä hetkellä tehtävälistältä on ruksittu suurin osa pois.
Suunta on ylöspäin.
Mutta, ilmeisesti en olekaan niin paska tyyppi vaan löytyi ihmisiä jotka hyvää hyvyyttään auttoivat minkä suinkin kykenivät. Tuntuu että miljoona kiitostakaan ei riitä siitä hyvästä että loppuviikkoni on pelastettu.
Olen sanoinkuvaamattoman huojentunut koska en pärjää ilman autoa mitenkään.
Harmittaa tietysti että lääkkeitä on mennyt kourakaupalla ihan vaan siksi että pysyisin jotenkin järjissäni tämän kaiken sähläyksen keskellä. Niin ei ollut tarkoitus, päin _vitun_vastoin hyi hitto. Menee ihan jaaritteluksi mutta olen vaan niin järjettömän väsynyt mutta onnellinen siitä etten joudu perumaan tänään mitään sovittua menoa.
Mainitaan nyt vielä että auton lisäksi on hajonnut puhelin, imuri, mp3 -soitin ja kamera. Mullahan onkin aikaa juoksennella siellä sun täällä huollattamassa asioita mutta tällä hetkellä tehtävälistältä on ruksittu suurin osa pois.
Suunta on ylöspäin.
maanantai 9. syyskuuta 2013
Itsesuojeluvaisto puuttuu.
Paikka johon päätin linkittää tämän ensimmäiseksi on vanha kunnon Hevostalli.netin seniorit-palsta! Asiaan vihkiytyneiden mielestä tämähän on suorastaan hullunrohkea teko.
Tosin sennulaa pitkään seuranneena uskalsin ottaa riskin, koska ei ole haukuttavaa asiaa millä minut voisi yllättää.
Tosin sennulaa pitkään seuranneena uskalsin ottaa riskin, koska ei ole haukuttavaa asiaa millä minut voisi yllättää.
Mein Kampf (no sooriiii) Helsingin kaupungin ja Inter-hinauksen kanssa.
Aluksi haluan varoittaa asiasta joka tuli tietooni ikävällä tavalla. Asia liittyy parkkisakkoihin. Ilmeisesti, siis kovin, kovin ilmeisesti, kaupungin puolesta saavat hinata autosi helevettiin(Tattikselle) jos on 5 parkkisakkoa perinnässä. No, näin kävi ja oli niitä enemmän kun 5.
Pahaa aavistamattomana astuin kadulle mennäkseni autooni. No, autoa ei näy. jotenkin arvasin että kyseessä on rikollisliiga nimeltä parkkipirkot. soittelin ja sain selville että näinhän se helvetti on.
Hienoa oli asiakaspalvelu, sain tietää että saan autoni takaisin maksettuani siirtokulut(kiva maksaa palvelusta jota nimenomaan EI halua) ja rästissä olevat parkkisakot. puristamalla puristaen sain tietää että paljonko se summa suunnilleen on(kuvitteleeko että mulla on rajaton luottoraja, kyllä mun pitää varautua ennen kun lähden sitä bilikaa hakemaan, fuckers...)
No ei kun taksi alle, ja vanhasta tottumuksesta homma hoitoon.
Ajellessani tattikselta himaan huomasin että lämmöt sen kun jatkaa nousuaan ja sauhu nousee konepellin alta. eli paskanahan se oli. alustava diagnoosi oli seuraavanlainen: kaksi eri jäähdytinletkua revennyt, pakosarja vuotaa ja oikealta edestä kuuluu toistaiseksi tunnistamatonta kolinaa. onpa siinä pikku naarmujakin ennen virheettömässä maalipinnassa mutta veikkaanpa että jos vaadin ylimaalausta, en tule saamaan mitään.
Ja ei kun soittelemaan. Asiakaspalvelu, siirtovastaavat ja Interhinaus kaikki syyttelee toisiaan pesten samalla omia käsiään. Naisihmisenä sain kaiken lisäksi hyvin alentuvaa kohtelua. "Ei se moottori siitä hinauksesta rikki meeee" vastaa ylimielinen miesääni. reklamaatio-osoitteen sain vasta ragettuani siitä että jätin autoni ehjänä kadulle, ja se ei ollut sitten ehjä sen jälkeen vaan yhtäkkiä samantien neljästä kohtaa poksahtanut.
Tässä on vähän järki hoi, koska auto on 42 vuotta vanha, ja järkikin sanoo että heikkoja kohtia saattaa olla. tästä en kuitenkaan ota vastuuta, koska sanoohan sen jo terve järkikin. Oli sitten pakko hinata pikkuhinurilla takapyörät ilmassa jonka tiedän olevan aika epävakaa hinaustapa jossa auto tulee pomppien perässä. ei sen vertaa sytytä että lavetilla veis? no mitäpä voi olettaa.
sain tietysti kunnon hermoromahduksen ja vahingonkorvausvaade vetämässä. Tutkintapyyntöä poliisille harkitsen koska autoon oli menty sisään, mikä onkin sitten lain vastaista tässä tapauksessa. tod näk siitä tulisi syyttämättäjättämispäätös mutta mitä sitten, yritän minkä voin.
Taistelen nyt ihan senkin takia, koska jos minun pitää noudattaa sääntöjä, pitää muidenkin. Tässä asiassa viranomaistahot menee aina vaan pidemmälle koska kaikki vaan alistuu kohtaloonsa eikä vaadi.
Kiitos kaikille myötätuntoisille ja niille joissa autoni herätti ihastusta ja kaupungin toiminta vihastusta.
Ostinpa sitten oman autoni tonnilla takasin, ja rikkinäisenä. Sanoinkuvaamatonta.
Opel Manta -71
Pahaa aavistamattomana astuin kadulle mennäkseni autooni. No, autoa ei näy. jotenkin arvasin että kyseessä on rikollisliiga nimeltä parkkipirkot. soittelin ja sain selville että näinhän se helvetti on.
Hienoa oli asiakaspalvelu, sain tietää että saan autoni takaisin maksettuani siirtokulut(kiva maksaa palvelusta jota nimenomaan EI halua) ja rästissä olevat parkkisakot. puristamalla puristaen sain tietää että paljonko se summa suunnilleen on(kuvitteleeko että mulla on rajaton luottoraja, kyllä mun pitää varautua ennen kun lähden sitä bilikaa hakemaan, fuckers...)
No ei kun taksi alle, ja vanhasta tottumuksesta homma hoitoon.
Ajellessani tattikselta himaan huomasin että lämmöt sen kun jatkaa nousuaan ja sauhu nousee konepellin alta. eli paskanahan se oli. alustava diagnoosi oli seuraavanlainen: kaksi eri jäähdytinletkua revennyt, pakosarja vuotaa ja oikealta edestä kuuluu toistaiseksi tunnistamatonta kolinaa. onpa siinä pikku naarmujakin ennen virheettömässä maalipinnassa mutta veikkaanpa että jos vaadin ylimaalausta, en tule saamaan mitään.
Ja ei kun soittelemaan. Asiakaspalvelu, siirtovastaavat ja Interhinaus kaikki syyttelee toisiaan pesten samalla omia käsiään. Naisihmisenä sain kaiken lisäksi hyvin alentuvaa kohtelua. "Ei se moottori siitä hinauksesta rikki meeee" vastaa ylimielinen miesääni. reklamaatio-osoitteen sain vasta ragettuani siitä että jätin autoni ehjänä kadulle, ja se ei ollut sitten ehjä sen jälkeen vaan yhtäkkiä samantien neljästä kohtaa poksahtanut.
Tässä on vähän järki hoi, koska auto on 42 vuotta vanha, ja järkikin sanoo että heikkoja kohtia saattaa olla. tästä en kuitenkaan ota vastuuta, koska sanoohan sen jo terve järkikin. Oli sitten pakko hinata pikkuhinurilla takapyörät ilmassa jonka tiedän olevan aika epävakaa hinaustapa jossa auto tulee pomppien perässä. ei sen vertaa sytytä että lavetilla veis? no mitäpä voi olettaa.
sain tietysti kunnon hermoromahduksen ja vahingonkorvausvaade vetämässä. Tutkintapyyntöä poliisille harkitsen koska autoon oli menty sisään, mikä onkin sitten lain vastaista tässä tapauksessa. tod näk siitä tulisi syyttämättäjättämispäätös mutta mitä sitten, yritän minkä voin.
Taistelen nyt ihan senkin takia, koska jos minun pitää noudattaa sääntöjä, pitää muidenkin. Tässä asiassa viranomaistahot menee aina vaan pidemmälle koska kaikki vaan alistuu kohtaloonsa eikä vaadi.
Kiitos kaikille myötätuntoisille ja niille joissa autoni herätti ihastusta ja kaupungin toiminta vihastusta.
Ostinpa sitten oman autoni tonnilla takasin, ja rikkinäisenä. Sanoinkuvaamatonta.
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Toinen tekosyy ostella
Koska en juurikaan ehdi(eikä ole varaakaan) mitään vaatteita ostella, niin nyt repäsin (ihan vaan vaatevaraston uusimista tulevaa matkaa varten juu..)
Pistin sitten tilaukset vetämään
queen of darknessille, Emp:lle jonka kuvastossa on kaikki rahat vievä virus!, Cybershoppiin ja Backstreettiin joka on IMHO tehnyt valtaisan mokan ryhtyessään vaan nettikaupaksi. Lisäksi olin lähes pakotettu ostamaan Morticiasta pari mekkoa.
Bikinithän piti ostaa ja ne yhytin Guessilta, jossa olikin sopivasti kampanja jotta sai tilattua ilman postimaksua.
Kledjuista ja sun muista kuvapäivitykset kunhan kamera lataa, on valoisaa, on vapaa-aikaa ja saan otettua ne kuvat.
Lupaan! Jos otan "asukuvia" niin en itse katso alaspäin kuin tarkistaakseni että mitä minulla olikaan yllä.
Pistin sitten tilaukset vetämään
queen of darknessille, Emp:lle jonka kuvastossa on kaikki rahat vievä virus!, Cybershoppiin ja Backstreettiin joka on IMHO tehnyt valtaisan mokan ryhtyessään vaan nettikaupaksi. Lisäksi olin lähes pakotettu ostamaan Morticiasta pari mekkoa.
Bikinithän piti ostaa ja ne yhytin Guessilta, jossa olikin sopivasti kampanja jotta sai tilattua ilman postimaksua.
Kledjuista ja sun muista kuvapäivitykset kunhan kamera lataa, on valoisaa, on vapaa-aikaa ja saan otettua ne kuvat.
Lupaan! Jos otan "asukuvia" niin en itse katso alaspäin kuin tarkistaakseni että mitä minulla olikaan yllä.
Shoppailutottumukset
Mulla oli nyt tällänen itsekusetus, että ostan kaikki sellaiset asiat joita olen tässä ollut muka vailla, ja sen jälkeen kukkaro kiinni eikä tarvi/voi haihatella enää aikoihin.
Silloin kun ostan, hinnalla ei ole niin väliä kunhan ei liiallisuuksiin mennä, en ole näes varakas, mutta äiti opetti että köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Joten sori vaan, jätän enimmäksi osaksi Glitterit sun muut rihkamakaupat pois laskuista, koska en ostele usein, mutta silloin kun ostelen niin ostoksen on oltava just eikä melkein, ja oletan sen myös kestävän aikaa ja kulutuista. Suosiolla pois kaikki korut mitkä eivät kauaa ole sen värisiä kun ostohetkellä ja tekonahkaa en myöskään suosi koska pehmeäkään muovi ei kestä eikä muotoudu.
Miksi kaikki on muuten nykyään tekonahkaa? onko se se edullisuus joka saa ihmisen ostamaan koska tämä on kertakäyttökulttuurin kulta-aikaa ja määrä korvaa laadun, vai tapetaanko lehmät nykyään singolla ettei lihatalouden sivutuotteena jää nahkaa? veikkaan ensimmäistä mutta toinen vaihtoehto on yhtä vammanen.
Anyway, toinen tekosyy shoppailulle oli ne synttärit. En osta kenellekään lahjoja, enkä odota myöskään saavani niitä. Se on minun lahjani ystävilleni. Heidän ei tarvi repiä pelihousujaan kaupassa ihmetellessään että minkä kynttilänjalan minulle ostaisivat ja näin ollen voivat käyttää rahansa itseensä. Näin minäkin teen.
Nyt meni kyllä vähän överiksi. Ostin:
-kaksi Guessin rannekorua (ensimmäiset merkkihelyni aijai ne on hienot!)
-Hopeisen panssariketjun, joka on vielä lyhennettävänä koska ei oo mun staili roikottaa mitään käätyjä rintakarvojen joukossa
-Sonyn mp3- soittimen
-Nokia Asha 311- puhelimen (jälkimmäisistä tulee lähes sketsiä lähentelevä postaus "Riia Elektroniikkaostoksilla)
Lisäksi äitini, tuo hammaskeiju, vaatii saada ostaa mulle uudet etuhampaat (.. joo tämän se sai päähänsä kun nähtiin jumbossa ohimennen, en voinut olla ajattelematta et onks mul sit niin karseet leegot et se ei kehdannu kattella) no mut mikäs siinä.
Silloin kun ostan, hinnalla ei ole niin väliä kunhan ei liiallisuuksiin mennä, en ole näes varakas, mutta äiti opetti että köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Joten sori vaan, jätän enimmäksi osaksi Glitterit sun muut rihkamakaupat pois laskuista, koska en ostele usein, mutta silloin kun ostelen niin ostoksen on oltava just eikä melkein, ja oletan sen myös kestävän aikaa ja kulutuista. Suosiolla pois kaikki korut mitkä eivät kauaa ole sen värisiä kun ostohetkellä ja tekonahkaa en myöskään suosi koska pehmeäkään muovi ei kestä eikä muotoudu.
Miksi kaikki on muuten nykyään tekonahkaa? onko se se edullisuus joka saa ihmisen ostamaan koska tämä on kertakäyttökulttuurin kulta-aikaa ja määrä korvaa laadun, vai tapetaanko lehmät nykyään singolla ettei lihatalouden sivutuotteena jää nahkaa? veikkaan ensimmäistä mutta toinen vaihtoehto on yhtä vammanen.
Anyway, toinen tekosyy shoppailulle oli ne synttärit. En osta kenellekään lahjoja, enkä odota myöskään saavani niitä. Se on minun lahjani ystävilleni. Heidän ei tarvi repiä pelihousujaan kaupassa ihmetellessään että minkä kynttilänjalan minulle ostaisivat ja näin ollen voivat käyttää rahansa itseensä. Näin minäkin teen.
Nyt meni kyllä vähän överiksi. Ostin:
-kaksi Guessin rannekorua (ensimmäiset merkkihelyni aijai ne on hienot!)
-Hopeisen panssariketjun, joka on vielä lyhennettävänä koska ei oo mun staili roikottaa mitään käätyjä rintakarvojen joukossa
-Sonyn mp3- soittimen
-Nokia Asha 311- puhelimen (jälkimmäisistä tulee lähes sketsiä lähentelevä postaus "Riia Elektroniikkaostoksilla)
Lisäksi äitini, tuo hammaskeiju, vaatii saada ostaa mulle uudet etuhampaat (.. joo tämän se sai päähänsä kun nähtiin jumbossa ohimennen, en voinut olla ajattelematta et onks mul sit niin karseet leegot et se ei kehdannu kattella) no mut mikäs siinä.
Olkoon intiaanikesä, syksyn ikävä kyllä jo tuntee ilmassa
Se on syyskuu, ja yhdet synttärit lusittu taas. Täytin jälleen 24 ja olin sen kunniaksi pyytänyt Tomahawkin keikalle The Circukseen. (heh heh väsynyt vitsi)
En käy enää keskustan baareissa kauhean usein, syynä että olen elämäni aikana viettänyt niissä enemmän aikaa kun nukkumassa noin niinkuin yhteensä, eli homma on jo nähty. En jaksa kököttää jossain kuppilassa kuutta tuntia putkeen, vetää nupin turvoksiin, separoida ja hankkia huonoa oloa ilman muistikuvia. ja ilman rahaa, koska tsiisus sitä rosvousta!
No, nyt oli kuitenkin kiva lähteä pitkästä aikaa ja on se livemusa aina eri juttu kun koneelta kuunneltu. Meillä oli fiilistä, sen kertoo tahmaset kledjut ja hirvee olo seuraavana päivänä. Muuten yleisö oli vähän jäässä mutta hei, oli keskiviikko, ja kaikki eivät olleet tehneet peliliikettä ja ottaneet koko viikkoa vapaaksi(en minäkään mutta hei, kuinka monta kertaa sitä ihminen täyttää 24? ei varmaan viittä kertaa useammin.
keikkakuva taattua digipokkarilaatua. Yleisö krebaa selkä hiessä kuten näkyy :D
Tämän rilluttelun jälkeen toki tulin kipeäksi. Olen viime vuoden puolella rehkinyt itseni fyysisesti yliraistukseen, ja se tila muistuttaa aina välillä olemassaolostaan. Perjantaina sain kengitettyä hevoseni mutta se olikin sitten siinä. Pari päivää vietin kiukkuisena ja tylsistyneenä sängyn vankina ottaen pulttia milloin mistäkin typeryydestä mitä satuinkaan lukemaan (kiitos kamala ihana ht.net) pikkuhiljaa alkaa elämä voittaa näin sunnuntai-iltana vaikka ei tässä priimakunnossa olla vieläkään eli unta ja lepoa aina kun voi. Mäkkisafkaankin olen joutunut sortumaan koska en jaksa kauppaan enkä laittaa itselleni ruokaa. parin minuutin kävelymatkankin jouduin vetäsemään autolla :(.
Eniten tässä riepoo se, että yritän lihottaa itseäni 5 kiloa, mutta olen niin uskomaton läpipasko(liian kova kulutus siihen nähden mitä ehdin ikinä syödä) että se ei ole niin yksinkertaista. Oikein yrittämällä saan kyllä painoa nousuun mutta parikin päivää huonolla syömisellä niin olen takasin lähtöruudussa, ja sekös turhauttaa. ihan sama siis vaikken olisi yrittänyt ahtaa safkaa lärviin väkisin. Tarvin kokin.
En käy enää keskustan baareissa kauhean usein, syynä että olen elämäni aikana viettänyt niissä enemmän aikaa kun nukkumassa noin niinkuin yhteensä, eli homma on jo nähty. En jaksa kököttää jossain kuppilassa kuutta tuntia putkeen, vetää nupin turvoksiin, separoida ja hankkia huonoa oloa ilman muistikuvia. ja ilman rahaa, koska tsiisus sitä rosvousta!
No, nyt oli kuitenkin kiva lähteä pitkästä aikaa ja on se livemusa aina eri juttu kun koneelta kuunneltu. Meillä oli fiilistä, sen kertoo tahmaset kledjut ja hirvee olo seuraavana päivänä. Muuten yleisö oli vähän jäässä mutta hei, oli keskiviikko, ja kaikki eivät olleet tehneet peliliikettä ja ottaneet koko viikkoa vapaaksi(en minäkään mutta hei, kuinka monta kertaa sitä ihminen täyttää 24? ei varmaan viittä kertaa useammin.
Tämän rilluttelun jälkeen toki tulin kipeäksi. Olen viime vuoden puolella rehkinyt itseni fyysisesti yliraistukseen, ja se tila muistuttaa aina välillä olemassaolostaan. Perjantaina sain kengitettyä hevoseni mutta se olikin sitten siinä. Pari päivää vietin kiukkuisena ja tylsistyneenä sängyn vankina ottaen pulttia milloin mistäkin typeryydestä mitä satuinkaan lukemaan (kiitos kamala ihana ht.net) pikkuhiljaa alkaa elämä voittaa näin sunnuntai-iltana vaikka ei tässä priimakunnossa olla vieläkään eli unta ja lepoa aina kun voi. Mäkkisafkaankin olen joutunut sortumaan koska en jaksa kauppaan enkä laittaa itselleni ruokaa. parin minuutin kävelymatkankin jouduin vetäsemään autolla :(.
Eniten tässä riepoo se, että yritän lihottaa itseäni 5 kiloa, mutta olen niin uskomaton läpipasko(liian kova kulutus siihen nähden mitä ehdin ikinä syödä) että se ei ole niin yksinkertaista. Oikein yrittämällä saan kyllä painoa nousuun mutta parikin päivää huonolla syömisellä niin olen takasin lähtöruudussa, ja sekös turhauttaa. ihan sama siis vaikken olisi yrittänyt ahtaa safkaa lärviin väkisin. Tarvin kokin.
En ole kovin aktiivinen kirjoittaja ja huonomuistisena saatan unohtaa asioita ja siten toistaa itseäni. Nyt olen kuitenkin päättänyt mukamas että alan lässyttää tänne enemmän.
Tästä tulee sekoitus tyyli(ei muoti), lifestyle(MINUN lifestyle)-blogia ja omaa päiväkirjaani.
Aluksi pidän tätä itelleni, mutta jos kuukausien, vuosien vieriessä tämän löytävät ihmiset jotka ovat kiinnostuneet munun laillani hieman valtavirran vieressä uiskentelevista asioista.
Joo, saattaapa olla että laittelen tänne kuvia hankinnoistani, projekteistani, omasta itsestäni(jälkimmäiset on melko sama asia, olen itse oma projektini) lemmikeistäni, toteutuneista ideoistani ja .. en tiedä, makaroonilaatikoista.
Enimmäkseen todennäköisesti valitan. Jos maailma löytää blogini niin en aio suhtautua neutraalisti negatiiviseen kritiikkiin. Ruusut on kivoja, risuilla voi lukija piestä itteensä.
tämä olkoon välijohdanto.
Tästä tulee sekoitus tyyli(ei muoti), lifestyle(MINUN lifestyle)-blogia ja omaa päiväkirjaani.
Aluksi pidän tätä itelleni, mutta jos kuukausien, vuosien vieriessä tämän löytävät ihmiset jotka ovat kiinnostuneet munun laillani hieman valtavirran vieressä uiskentelevista asioista.
Joo, saattaapa olla että laittelen tänne kuvia hankinnoistani, projekteistani, omasta itsestäni(jälkimmäiset on melko sama asia, olen itse oma projektini) lemmikeistäni, toteutuneista ideoistani ja .. en tiedä, makaroonilaatikoista.
Enimmäkseen todennäköisesti valitan. Jos maailma löytää blogini niin en aio suhtautua neutraalisti negatiiviseen kritiikkiin. Ruusut on kivoja, risuilla voi lukija piestä itteensä.
tämä olkoon välijohdanto.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)