Ai niin olikin vielä yksi hieman surullinen juttu.

Se musta hevonen jota ratsastin, jonka nimeä en mainitse koska se ei ollut omani, on nyt sekin siirtynyt ikivihreille.

Sillä alkoi talven mittaan vuotaa sieraimesta verta harva se päivä, ja omistaja toki päätti ottaa selvää asiasta ja vei sen klinikalle.
Löydös oli aika lohduton. Sillä oli 20cm pitkä kasvain nenäontelossa joka puristi toisen sieraimen tukkoon.
Olin jo alkanutkin huomata että sen suorituskyky vaan laskee vaikka kunnon pitäisi kohota. Oikeastaan mentiin pitkään vaan käynti/kevytravi/eteen alas-jumppaa jo ennen kun sillä epäiltiin mitään, koska muu olisi tuntunut väkisin vääntämiseltä.
Asiahan sitten selvisi niin että eipä se varmaan jaksa jos hapenottokyky on heikentynyt. Hevosen ehdoilla ja rajoja varovasti venyttäenhän mä ratsastan, ONNEKSI. Olis vähän huono omatunto jos olis ruoskinut sairasta hevosta.

Kasvaimen koepalasta odotettiin tuloksia ikuisuudelta tuntuvan ajan.
Parhaassakin tapauksessa tilanne olisi ollut huono koska kasvain olisi kuitenkin pitänyt poistaa ja se oliSi ilmeisesti edellyttänyt kallonkin poraamista eli ei pieni operaatio.

Omistaja päätyi järkiratkaisuun ja eräänä talvisena perjantaina musta F, kapteeni puujalka, lopetettiin kotonaan tallin pihassa.

Tuntui kyllä pahalta omistajan puolesta. Hän oli pitänyt hevostaan kuin kukkaa kämmenellä, ja sitten käy näin. Asia johon ei oikeastaan olisi voinut vaikuttaa mitenkään.

Että lepää rauhassa, ystävä <3.

Kun mulle antaa hevosen ratsastettavaks niin se kuolee kahden vuoden kuluessa. Ensin meni pieni, pippurinen ja taitava hollannin pv, Nyt tämä .

Eläinalan realiteettejä taas. Aina tälläset muistot tulee olemaan kirpeitä, mutta etäisyys niihin kasvaa ja aika parantaa.

Car trubbble... oevoevoe.

Tää on jo niin uskomatonta säätämistä et en oikein viitti enää tilittää näistä kellekään. Tiedän että autovalintani eivät olleet fiksuja, mutta aion silti jatkaa samalla linjalla vaikka muut ihmiset turhautuu mun puolesta. Sori :( .

Siis mullahan on 3 autoa.
Opel Ascona B-77 2,0i,
Chevrolet Blazer s-10, -93 4,3 ja
Opel Manta-71 2,0 16v.

Varmaan moni tajuaakin että näistä ei silti kannata kauheen kateellinen olla.

Asconan piti olla mun käyttis ja jokapaikanhöylä. Se kuitenkin joutui pitkäksi aikaa telakalle kun ei ollut enää suhteita katsastusasemalle niin tuli tyly tuomio. Siellä se sitten lojui pari vuotta hitsattavana+kardaani piti teettää.

Tällä välin ajoin maastotraktorillani. Se kuitenkin oli tarkoitettu vaan pelastaja-autoksi ja veturiksi tarpern vaatiessa. Kun keli on huono niin blazerilla pääsee ja sen saa myös lumikelillä parkista pois.
Se vie kuitenkin saatanasti bensaa. Rujon näkönen auto mutta jos hintaa löytyy niin se suorittaa kyllä.
Sitten oli "pakko" hankkia toinen henkilöauto koska ei mulla oo varaa niihin bensakuluihin, tai on mutta sit ei oo muuhun.
Luonnollisesti tämä pakko-ostos oli se A Manta, syystä että se on hieno. Hyvä syy.

No, Ascona saatiin kuntoon ja ajoin sillä viime kesän, kunnes kolaroin sen syksyllä semmoseen kuntoon et kilvet lähti ja autoon tarvitsi kokonaan uuden keulan.
En laittanu vieläkään paaliin sitä vaikka muut sitä puolsivatkin lämpimästi.

Otin siis blazerin käyttöön kun Manta vielä seisoi tukkoon mennern jäähdyttimen takia.
Blazerista nyt aina menee iskareita, laakereita ja jarruja mutta sillä ajelin talven.
Kevään tullen Manta oli taas ajokunnossa, mikä olikin hyvä koska samalla hetkellä blazerin hajonnut laakeri hajotti jarrut.

Ascona on tällä välin ollut Ruskeasannan autokorjaamossa (sen löysin hevostalli.netin vinkkien avulla, bravo, jotain hyötyä siitäkin joskus) elinsiirrossa.

No, Manta toimi koska sen jäähdytyssysteemi oli putsattu täysin ja termostaatti poistettu. Sitten ihmettelin kun vasta lisäämäni öljyt olivat kadonneet.  Löytyivät sitten ripulipaskan näkösenä liejuna jäähdyttimestä...
Nyt olin varma että siinä on kansi paskana.
Ajattelin ajaa silti kuten tähänkin asti koska se muuten kävi ja kukkui, ja koska ei ollut vaihtoehtoja.

Noooh... eilen kun tulin iltatallista ja kävin tankkaamassa niin pysäyttäessä konepellin alta alkoi savu nousta. Never a good sign, mul on näist kokemusta.
Katsottuani tilannetta tarkemmin huomasin että taas on joku jäähdyttimen letku pasahtanut ja auto virtsasi alleen siinä määrin ettei asialta voinut ummistaa silmiä.

Hieno hommahan tässä oli että kello oli ilta ysi, ja mulla olis seuraavana päivänä aamutalli.
Mietin kuumeisesti että mitämänytteen mitämänytTEEN mitämäNYTteen?!?!
Eikun ruinausviestiä tallimestarille että nyt kävi näin, olisiko hän pystyväinen vaikka vaihtamaan vuoroa näin nololla varotusajalla. Onneksi natsas, pelastava enkuli! Meillä kyllä toimii aika hyvin vastavuoroisesti noi joustot, hädässä autetaan aina jos voi, yhteisenä intressinä on kuitenkin että hevoset tulee hoidettua, ja aika harvoin oon joutunut pyytämään mitään.

Yhteenveto tämän hetken tilanteesta:
-blazerissa ei ole jarruja
-Mantassa on kansi paskana ja joku letku vuotaa. Jäähdytysnesteet kiertää kyllä kivasti mutta pitkin katua, ja varmana tulee sanomista siitä. Aiheesta kyllä, en mä haluis olla piittaamaton ja sotkea vaan menemään.
Se auto siis odottaa kansiremppaa ja samaan syssyyn laitettas jakopää ku ei tiä siitäkää koska viimeks uusittu.
-Ascona on täys arvotus, mut viikon alussa sitä lähetää koittaa rekisteröintikatsastaa.
jos ei mee läpi nii isken siihen Mantan kilvet ja ajan, ei kukaan sitä tunnista :D
no eeeenn...

Mut tämmöstä. Kaikki on menny sen jälkeen vituiks ku kolaroin asconan joten jos se kirous poistuu jos sen saa ajoon? Please :) ?

Heppaaa heppaaa...

Sekin vielä porskuttaa tän kaiken keskellä.

Olin saanut ratsastettua sen tosi hyvin liikkuvaksi (siis hyvin kyseiseksi hevoseksi :D) mutta näiden mun odottamattomien aikataulumuutosten takia tuli vähän takapakkia. Tai oikeastaan ihan riittävästi meiän mittakaavassa.

Ikä ei tuu silläkään yksin, ja sen kinnerpattivaiva on sellaista sorttia ettei se hirveesti vapaapäiviä kestä eikä se muutenkaan ikinä oo mikään pajunvitsa oo ollu.
Eli suomeksi sanottuna koska mua on kuskailtu vetikokeeseen, en ole päässyt oman hevoseni luokse tarpeeksi usein ja suunnitellusti, se jalka alkoi kiukuttelemaan. Aina oikee takanen.
Tän vaivan kanssa on elelty niin kauan, että melko varmasti voin sanoa että jos se ei varsinaisesti onnu eikä se näkyvästi tahdita, pystyn sen kuntouttamaan siitä ilman klinikkaa.
Eli kinnerpattijumppaa 3 viikkoa!

Olin yhessä vaiheessa jo epätoivon suossa ja mietin et ei helvetti, mul ei oo ajokorttia, mul ei varsinkasn oo be-korttia ja mun vEtoautosta hajos jarrut(kyllä) et nyt olis tosi hiljasta sen vermon reissun kaa oikeesti...
Mut sit tuli käänne parempaan, tavallaan. Huomasin että sillä oli selkä tosi jumissa.
Oli toi pattikiusa, ja sit kun tuli lämpimät kelit niin jätin ilman sisäloimea.
Virhe, olikin liian kylmä ja kaikki nää jutut yhdessä vaikutti.

Hieroin sen, ja oon nyt ratsastellut BOT-selänlämmitin satulan alla jumppaillen ja nyt alkaa olla taas ok :).

Sit oli toinen kiva juttu. Sitä kun erehtyy ajattelemaan että if all else fails, as it does, niin onneks ei oo hevosen kaa mitään hirveetä tilannetta, niin eiköhän yks päivä kun tallile meen, niin kuulemma mokoma heppanen pyörittelee vaan heinää palloiksi suussaan. Olin ensin et ei saatana.. ja sit olin et ei helvetti.
Yhen tutun vanha hevonen lopetettiin vastikään kun sillä halkes hammas ja leikkaus olis ollu tonneja.
Nukutus. Leikkaus. Tonneja. yli 20 vee hevonen. Ei ei ei. Ajattelin sillon itekin et ei sellaseen kyl kenenkää kannattas ryhtyä, ees jos omalle kohalle osuis.

Nooooh. menin kattomaan sitä tilannetta. Tarjosin heinää et näytäs ny miten syöt.
jotain se yritti teeskennellä et ei täs mitään, kaikki ok älä kutsu lääkärii, mut oli se vaikeen näköstä...
Soitin siis vermoon ja niillä olis ollu aika kolmen viikon päähän. Sitten kuulin että tallille oli tulossa sama raspaaja tuntihevosille parin päivän päästä. Soitin uudestaan koska yrittänyttä ei laiteta ja tuputin hevosen mukaan listalle.

Sit olin viel röyhkee ja raspauspäivänä kiilasin kaikki muut sillä tekosyyllä että universumi on mulle velkaa sen. En tiä menikö läpi mutta onnistui.

Suusta löytyi kun löytyikin lohjennut hammas josta palasen osa oli ikenessä susällä eikä ollut irronnut itsestään. Homma hoitui normi raspauksella kun palanen lähti käsin pois, minä olin huojentunut ja hevonen itse hyvin päissään.
Kehotan aina eläinlääkäriä douppaamaan hevosen(kaverille kans?) Koska vaikka Freds on kiltti ja järkevä, on se silti 700kg verran puhdasta passiivista vastarintaa.
Turvallisempaa eläinlääkärille ja hevoselle jos rauhoitetaan ja työn jälki on varmasti parempaa kun hevonen ei tunge instrumentteja kielellään pois suusta, nosta päätä vältelläkseen tai tee äkkiliikkeitä, joista viimeinen varsinkin voi olla jopa hengenvaarallista. Jos on puolen metrin pituinen metallinen raspi hevosen takahampaiden syvyydellä suussa niin voi sattua pahasti jos just rykäseekin.
Ihan ajattelevaisuudesta kannattaa miettiä sitä eläinlääkäriäkin, sillä voi helposti olla 10 hevosta saman päivän aikana laitettavana, ja raspaaminen vaatii myös lihasvoimaa eikä ergonomiakaan ole kaikkein optimaalisin. Aikataulutkin kusee jos menee aikaa turhaan tappeluun ja sitten päivän vikassa paikassa ollaan jo tosi kireinä odottelemassa.
Meille ei sovi myöskään se päätuki standi, hevonen kokee sen vissiin turhana pakotteena ja silloin joutuu nostamaan domon annostusta ja silti se vaan koittaa painaa vastaan ja räpiköidä.
Noi vermon sedät on hyviä kyllä, Estola on ollut se meidän vakio mutta tilanteen mukaan on käynyt myös Karenko joka siis tuli tälläkin kertaa. Kummatkin osaa käsitellä hevosta hyvin jolloin mun vastarannan kiiskikin on jyräilemättä.
Ja jutihan on tosi hyvä, se oli tuolla hetki sitten raspaamassa noita iäkkäitä yksäreitä ja kiinnostuneena siinä itekin kuuntelin selostusta.

Päissään.. pitää seinää pystyssä.

It's a win win!

Niin onko mulla enää muuta elämää?

No kyllähän sitäkin joutuu pyörittämään tässä samalla. Autoja muun muassa.

Otin kesäauton käyttöön, Manta saatiin korjattua ja leimalle. Siinä oli semmonen ongelma että moottori nosti lämpöjä liikaa. Kansivikaakin epäiltiin koska näytti että jäähdyttimeen on joku ripuloinut eli olis öljyt ja vedet sekaisin.
Kuitenkaan se ei ollut eka vaihtoehto koska muuten se oli toiminut ok.
Loppujen lopuksi vika oli se että se jonkinlaiseksi jäähdyttimen paikkausaineeksi tunnistettu ripuli oli tukkinut termostaatin.

Just mun tuuria että kun ensimmäisen kerran otin Mantan ajoon(poliisit pysäytti heti) niin seuraavana aamuna oli takatalvi. Ja mun piti mennä aamutallia tekemään.
kieli keskellä suuta lähestyin tallia mutta jouduin kaks kertaa ottaa pakkia ja yrittää uudestaan että pääsin mäkeä tallinpihaan.
Kotimatkalla(loppui bensa ja meni kanisterillahakuhommiksi) tulin siihen tulokseen ettei tässä ole mitään järkeä joten hain Blazerin.

Vaikka kuinka yleensä kiroan sitä bensajuoppoa rotteloa joka parhaana päivänäkin näyttää siltä että joku pultsari asuu siellä, siihen on syy miksi se on mulla. 4x4 <3.

Ajelin jokusen viikon siis Blazerilla kunnes siitä hajos jarrut ja oli taas pakkovaihdon paikka. Nyt oli ilmakin jo lämmennyt.

Mutta kas vaan, samana iltana satoi räntää! Kaiken kruunuksi kunnon seiskariauton tapaan mantasta ei näe hittojakaan ulos jos on kosteaa.

Ajelin sitten sillä, toistaiseksi filtti sylissäni. Kunnes sitten ovisummeriani soitti pelastuslaitoksen tyyppi joka sanoi että bensaa vuotaa, pitää tehä jotain. Ihmettelin sitten itsekseni ääneen hiusväri päässä että mitä sä haluut et mä teen asialle nyt...

Diagnoosi oli murtuilemaan lähtenyt kumiletku. Se oli onneks helppo.

Auto kuluttaa vieläkin reikäisen pakosarjan takia enemmän kun pitäis, ja koska mittarit, mukaanlukien bensamittari ei toimi, piti mitata että paljonko se kuluttaa.
20l tankkiin, kanisteri täyteen ja ajamaan niin pitkään kunnes bensa loppuu.
20 litralla pääsi 200km. Hmph. 10l sadalla. Kunnossa ollessaan kulutus on lähempänä seitsemää litraa...

Viha-auto eli Ascona sitten... se valmistui korjaamolla nopeaan tahtiin, se oli katkastu tuulilasin jälkeen ja toisesta oli liitetty siihen tarvittava pätkä.
Tämä lysti maksoi luonnollisesti ihan helvetisti enkä tajua miks mun pitää olla niin älytön että sen toteutin, sehän on vain auto, ommmm...

Se pitäs vielä viimeistellä, keula maalata, mun pitäs kitata puskuri kuntoon, sit rekisteröintikatsastus ja muuta diipadaapaa.

Priorisoin raha-asiani helvetin huonosti.

I could be in Florida.. but I have a horse and 3 piece of shit cars...

Tää on niin tätä...

...kun kiireellä rehkii että pääsee ajoissa kotiin tekemään omia juttuja, on niin kuollut että hyvä jos syöminen onnistuu.

Huomenna sit...

I won't give in, 'cause I'm proud of all my scars..

Hirvee lause kirjottaa kun on tottunut kirjottamaan juosten kusten.

Mä niin haluisin kirjottaa jostain muusta. Okei, tän oli ajatus olla päiväkirjamainen mutta siten että päiväni koostuisivat hevostelusta, muista elukoistani ja mitä nyt yleensäkään mietin tai teen.

Mutta ei.

Tää olis jo joku skandaaliblogi jos mulla olis silikonitissit ja tykkäisin esitellä niitä. (Ehh)

Asiaan.
Taas mentiin, 6.4 maanantai, 2. Pääsiäispäivä.
Lähdin tallille ajelemaan Rane mukanani. Mäkelänkadulla uimahallin kohdalla jonkin matkaa takanani huomasin maijan. Minä vaihdoin äärimmäiselle vasemmalle kaistalle, se oikealle. Luulin jo että ei tuu kohtaamista.
Luulin väärin.
Sehän alkoi sieltä luovia. Ensin keskikaistalle, sitten vasemmalle. Se oli vielä suht kaukana, mutta näin sen hätyyttävän välissämme olleen auton pois edestä sinivaloin.

Asia selvä eli valmistauduin kääntymään siinä tuuskin alkupäässä olevan Käpylän Shellin pihaan koska sieltä se jo ryykäskin ihan perään kiinni ja vilkut päälle.

Ajoin siis huoltoaseman pihaan ja siellä käytiin ne normaalit muodollisuudet läpi.
"Koskas sulta on viimeksi otettu tää huumetesti?"
Joo, kuus kertaa puolen vuoden aikana, pistä se pois niin lähetään verikokeeseen.

Ei ne olis oikein halunnu, kova oli suostuttelu että jos nyt tää pikatesti, jos se on negatiivinen niin pääset samantien sitten pois, sulla kun on toi koirakin.

Minä siihen että periaatteestakin ei käy, ja koira on vähän niinkuin teidän ongelma jos mut viette.

Lähettiin sitten Ranen kanssa oikeuslääketieteelliseen.

Pääsin nopeasti kupattavaksi koska Rane odotti autossa.
Sama lekuri kun viimeks, samat jutut luettelin, viivaa kävelin ja muita temppuja tein hyväksytysti.
Sitten sanoin että hevonen tallas jalalle, siinä on hiusmurtuma enkä voi kävellä pitkään, eikä mulla oo rahaa (osa tästä on totta) joten ois niinku annettava kyyti takasin.
No, kyyditsivät. Perillä sit kävelin vähän Ranen kanssa, ja kun maija lähti, niin hipsin huoltsikan pihaan ja kysyin siinä seisoskelleelta dudelta että mihin suuntaan kytät lähti, ja ne lähti mulle suotuisaan suuntaa. Jesss!

Autoon ja off I went.


Kyllä mä ymmärrän että noi pilkkihaalarit ei tiedä tätä koko juttua, siksi avaankin aina vähän taustoja sille että miksi olen niin perkeleen vihamielinen kun se nyt tuntuu olevan niin tyrmistyttävää että miten joku ei nuole poliisien persettä.

Asiallinen kyllä olen ja mahdollisimman rauhallinen käytökseltäni vaikken asenteeltani.


Tiedän että jotkut kuvittelee varmasti tän olevan vaan kukkoilua tai mitä lienee, mutta ei se ole. Kansalaistottelemattomuutta kyllä.

Vaan mitkä on mun vaihtoehdot? En ansaitse rangaistusta koska minua ei missään testissä ole todettu päihtyneeksi. Ekassa korkeintaan väsyneeksi, nälkäiseksi ja flunssaiseksi.
Ja mites mun hevonen, ei se ole kertakäyttökamaa. Se on 25, sillä on kinnerpatit ja tarvitsee päivittäisen jumppansa pysyäkseen kunnossa, ja hyvässä kunnossa se onkin.
Joskus tai jouluna liikutettuna se alkaa ontua ja noin vanhan kanssa ei sitä pelivaraa ole. En aio pistää aktiiviharrasteratsuna toimivaa tervettä vanhaa ystävääni monttuun tämän takia.
Eikä mulla ole mitään valtavaa turvaverkkoa joka hoitaa Freddyä puol vuotta.

Ja mites mun opinnot sun muut, mitä mun pitäs tehdä?
Julkiset ei ole vaihtoehto koska tosiaan kengittäjä musta pitäs tulla.
Elukkani ja tuleva työllistymiseni on ollut mun prioriteetit jopa ennen minua itseäni ja suomen oikeuslaitos ei välitä paskaakaan yhdestä ihmisestä, vain ja ainoastaan näyttämisestä.

Kaiken lisäksi, multahan vietiin kaikki ihan rehellisesti kerätyt säästöt ja nyt sitten sakotetaan.
Näyttää pahasti siltä että mulla ei ole enää mahdollisuuksia sillä elämän valoisammalla puolella kun kaikki meni jo.

Ilman vastuuta mun nelijalkaisista otuksista koostuvasta perheestä vetäisin maximikuosit joka ikinen päivä koska tää stressi ja näkyvistä syistä johtuva jäätävä ahdistus alkaa vaatia veronsa jo fyysisestikin vaikka kuinka yritän.
Anemia ainakin taitaa taas kolkutella ovella kun on tällästä epämäärästä on/off flunssaa epäselvin oirein. Kokemusta on, pari vuotta sitten hb oli 84...

Ja mitäs tässä vielä olis tapahtunut..

Ajelin aamuhämärissä motaria kun olin aamutalliin menossa, niin huomasin että ohituskaistaa oli tulossa sinivalkoinen auto. Meni nokkapellin verran ohi, hiljensi ja jättäytyi taakse.
Tiedättekö sen fiiliksen kun tekis mieli ampua jotain ohjuksella? Juu en minäkään, tietenkään.
Needless to say mitä seuraavaksi.
No tää oli pikanen, eka kerta kun eivät sitä huumetestiä tarpeelliseksi katsoneet "koska en vaikuttanut päihtyneeltä". On noissa aikasemmissakin pysäytyksissä itseasiassa myönnetty etten vaikuta päihtyneeltä kun sitä olen kysynyt siinä kun on odoteltu huumetestin valmistumista.

Mutta näillä oli kiire. Sanoivat vaan että sakko tulee tehään rikosilmotus tästä kun tää oli seitsemäs kerta ja seitsemännestä tulee rikosilmoitus odota sä tässä kuskin saapumista meidän täytyy nyt mennä.

Odotan motarin varressa kuskin saapumista aamukuudelta? Odotan kun häviätte näköpiiristä...

Kuluu pari päivää, ja viime perjantaina eli pari päivää sitten kuulin että joku joka tuntee jonkun joka tuntee jonkun joka tuntee jonkun jonka minä tunnen oli nähnyt että tästä rapusta oli tullut ulos pari virkapukuista(very subtle thank you) ja tänä perjantaina vaaleansinisellä siviilitransportterilla oltiin pysäytelty jalankulkijoita tossa kadulla.
Olin itse aikeissa lähteä hetken päästä, joten tämän kuultuani ajattelin käydä Ranen kanssa pikku lenkin ja katsoa että mikä on meininki.
Lähistöllä ei näkynyt mitään erikoista, mutta kun olin palaamassa takaisin, niin näin että taas sieltä rapusta tulee pari pilkkihaalarimiestä ja menee kokosiniseen farmariautoon jossa katolla vilkut.
Auto lähti liikkeelle, teki uukkarin ja ajoi toiseen suuntaan kunnes teki toisen uukkarin ja ajoi ohi kadoten luultavasti kiertämään hesarin kautta takasin.
Kyllähän ne näki mut heti.
Olin varomaton ja menin autoon, olis pitänyt tajuta että ne tosiaan kiertää, mutta kun olin ajanut parikymmentä metriä, näin sen saman auton perässäni ja ajoin sivuun jo valmiiksi.
Tulivat koputtelemaan pelkääjänpuolen ikkunaa mikä on sinänsä ärsyttävää koska blazer on leveä auto enkä kuskin puolelta ylety kauheen hyvin toiselle ovelle.

Kumpikin kysyi vuorollaan korttia, ja kummallekin vastasin vuorollaan että kyllä tiedät ettei mulla ole.
Taas selitin että miten mulla oikeastaan lain mukaan se ajo-oikeus pitäs olla koska mikään testi ei ole osoittanut minun olleen päihtynyt.
Olivathan he ihmeissään, eihän noi peruspoliisit tätä koko juttua tiedä, käsky on vaan annettu.
Menin Ranen kanssa sinne autoon että hoidetaan kuulustelu samantien, eli sehän on niin yksinkertainen kuN myönnätkö/kiistätkö, millä perusteella, ja nimi alle.
Kiistän nää aina nykyään.

Kysyin siinä sitten että tulitteko tossa äsken meiän rapusta?
Joo kuulemma siellä oli joku rähissyt..
kas kun mä en huomannut, just kuitenkin olin ollu siellä.
joo ne on niin nopeita, partio pääsee paikalle kuitenkin niin viiveellä.

On tosi nopeita vissiin, ite ollu koko iltapäivän himassa poissulkien 10min ulkona jonka aikana poliisit oli ilmaantunut. Ja kai tollaset tehtävät tehtäs ihan normi partioautolla?
Vaikka tää alue on kieltämättä aika huonoa, niin tää rappu on aika rauhallinen. Ei täällä oo ikinä ollu mitään tän 8 vuoden aikana mitä oon tässä asunut, ja sisäänkään ei pääse kun summeria soittamalla.
Annoin heidän kuitenkin pitää tarinansa mutta loppuun sanoin kuitenkin että "kertokaa sellaisia terveisiä teiän esimiehelle että aion tehdä kantelun vainoamisesta ja mä tiedän että te ette täällä sattumalta olleet."
Jos poliisi osaisi luimistaa niin nyt olis luimistanut.
Nopeet heipat huikkasivat vaan...
Ja ajoivat ohi samaan aikaan kun menin takaisin autooni.

Mut mites nyt, mulla on toi perjantai vähän kiire päivä niin kannattaskohan tässä soittaa ja sopia ihan aika et oon paikalla?

Siiiitten vielä eilen kun tulin kotiin iltatallista klo 21, huomasin että vähän oudosti siinä rapun holleilla tien poskessa seisoskelee ponnaripäinen keski-iän ylittänyt mieshenkilö. Polttelee siinä tupakkaa ja silmäilee mua kun koiran ja kantamusteni kanssa kävelen ovelle ja sisään.
Oli sen verran erikoisesti siinä bostailemassa, tavalla joka on normaalia ainoastaan jos odottaa kyytiä saapuvaksi, että kerrostalokyttääjä sisälläni halusi mennä kakkoskerroksen ikkunasta kurkkimaan että mitäs se siinä oikein toimittaa.

Ei mitään, veti röökinsä loppuun, meni autoon(t.sin farkku) ja ajoi pois.

Öö... sivari? Erittäin todennäköisesti kyllä.

Huoh.