New Tattoo.

Kuukaus sitten otin toisen tatskani, koska jos tässä nyt aurinkolomalle pääsee niin toki halusin että se ehtii parantua ajoissa.

Semmoista.

Nakuttelu kesti neljä tuntia, ja olen hyvin iloinen siitä ettei mun tarvi enää tohon kohtaan ottaa, koska se oli aika kirpeen tuntusta eikä kyllä turtunut missään vaiheessa, päin vastoin. Sanallakaan en valittanut vaan kudoin sitkeesti kaulaliinaa koko ajan. Kaulaliina valmistui yli puoleenväliin ja eipä se itkemällä olis siitä sen kivuttomammaksi muuttunut. Toki tiesin että neulalla nakuttelu sattuu joten enpä viitsinyt olla Dr. Obvious.

Olen tyytyväinen, alkuperäinen idea eli aika paljon ja aiheenahan on pääkallokiitäjä. Aluksi ajatus oli vaan ottaa kuva siitä ötökästä, minkä näkönen se nyt on, mutta olishan se ollut vähän creepy. Sitten näin tollasen jossain ja siitä tehtiin oma versio ja se oli siinä :). Kuvanlaatu on huono kamerastani ja valaistuksesta johtuen.

Kuvan teki Joona Damnation Inkissä.

Day in a life of... me, kuvina.

Manta maastoutuu.

Sitä on jo vaikka kuinka pitkällä ennen kuin ikkunoiden huurre luovuttaa. Mittaristo vaan koristeena joka kostautuu myöhemmin.

Mhihii siellä se odottaa huomioliivissään. Askeltakaan ei ota tullakseen vastaan mutta kyllä se heti huomaa ja kaukaakin kun tuun. Kai se sit tykkää vaikka aina vähän kuritan ja jumppaan sitä. <3

Tuo täplä tien poskessa on autoni, se haluaa bensaa muttei kerro sitä etukäteen KOSKA NE MITTARIT EI TOIMI!

Perseestähän se toki oli mutta kun nyt siinä jalkanaiseksi jouduin niin sama se on repiä jotain hupiakin matkalla.

Sitä hupia olis sitten ollut varmaan luvassa ensiapupolilla jos olisin innostunut hyppimään enemmän kun pari pomppua tolla trampoliinilla, oli niin kondiksessa.

Vitut, meen baariin. Sitten muutin mieleni koska tuossa tosiaan oli se mitä olis ollut tarjolla. Toinen mainos lupas vielä stand uppia. Siellä olis Ranet ja Perat ollu seitinohuessa päiväkännissä. "Menin lentokentälle ja kysyin virkailijalta että pääseekö tällä koneella Alaskaan? johon virkailija vastasi että tuskin ylöskään." heh heh.

Matka jatkuu, Manta kulkee. Hui 2km/h ylinopeutta, ei saa kertoa poliiseille.

Sorvin ääressä taas.

Kotiiiiiin! vaivaiset 60km tämä vika etappi. Kas kummaa kun ei autolla ajo jaksa enää oikein innostaa.

Viimeinen kuva esittäis mua makaamassa kuolleena sohvalla tallivaatteet päällä mutta kuka sellaisen ottaisi? 

Niin.

"Mä en tiedä tavallisesta elämästä mitään, en hevonvittua. Se tekee mut helvetin yksinäiseksi."

Ostoshepulin satoa.

Perjantaina meni vointi huonosti ja luonnollisesti yritin paikkailla sitä mitä ilmeisimmällä keinolla, eli shoppaamalla. Kävin Hennesillä jossa nyt yleisesti ottaen on ihan hirveitä rytkyjä, mutta kun vähän tutkii niin kyl sen verran isosta kaupasta jokaiselle jotakin löytyy. Olin siis tyyliin lämpökerrasto-ostoksilla, mutta kuinkas sitten kävi...

Laukku!

Suht pieni, mutta leveä. kaksi isompaa vetoketjutaskua ja yksi pienempi. Lisäksi sisällä on vetoketjulokero lompakolle tms. En aluksi edes uskaltanut olettaa mutta kotona tarkastelu paljasti että tämä on aitoa nahkaa, mokkaa tarkemmin sanottuna. Olisi pitänyt tajuta hinnasta joka oli melkein 50e. 

Hienoa, todella hienoa, koska hyvä laukku on vaikea löytää enkä osta mitään tekonahkaisia. Tästä mietin ensin että olis ollut jotain kangasta joka sekin kelpaa paremman puutteessa. Ainoa mitä tohon olis toivonut olis hieman isompi koko ja leveämpi olkahihna, mutta good enough. Toi on näppärä, voi heitellä vaikka miten ja tavarat ei karkaa. Lisäpisteitä metallisista, hopean värisistä vetskareista, koska kullanväristä näkee liikaakin ja se on hieman tyylitöntä.

HV Polo Calisto, siniset mustilla paikoilla, saapaslahje.

Olin väijynyt sinisiä, muttei tummansinisiä ratsastushousuja jo ties mistä, Pikeurin Pianat ja Lucindat oli loppuunmyytyjä, vaikka jotkut nettikaupat eivät ole sivuilleen päivittäneetkään varastosaldoa, hyi hyi!

Joten nämä ne oli. Cavallo pro shopista yhytin ja köyhdyin taas mutta minkäs tekee kun yhet talvisemmat housut päällä olin ohimennen kengitellyt ilman essua joten niissähän oli polvissa reikiä, uudet oli aika hommata. On tämä harrastus niin rypemistä että hieman piristystä ja mukavuutta tuo asialliset varusteet, vaikkakin nyt shokkiväreissä. HV Polo on muutenkin osoittautunut ihan hyväksi merkiksi.

Chill Pill.

Hmm.

Hups.

Olen odotellut ilmojen viilenemistä siinä mielessä että voisin sulattaa pakastimen, se kun on aika kovassa käytössä. Mutta nyt pakastin on laajentanut jääkaapin puolelle niin että jää peittää kohta alleen noi takaseinällä olevat viinapullot, ihan oikeasti! Todella hävyttömän näköistä, pitäsköhän sitä vaan olla avaamatta jääkaappia koska näyttää siltä että jääkausi alkaa juuri sieltä. Jäämassat on pysäytettävä!

Sain tänään oivalluksen. Olen ollut vähän kipeänä tässä eilisestä alkaen, mutta siten että olo on ollut vaan kuumeinen, ei muita flunssan oireita, ja onhan tässä hirvee väsymys painanut. 

Nyt tajusin että olen taas stressannut itseni kipeäksi. Nimittäin huomasin jo kymmenen vuotta sitten että minulla on mystinen kyky stressata itseni kuumeeseen, ja siitä asti olen sanonut että olen stressiherkkä mutta olin kyllä päässyt unohtamaan mitä se oikeasti tarkoittaa.

Ollut liian rankkaa fyysistä tekemistä, huolta rahasta, halu pitää itseni, kämppä ja eläimet kunnossa onnistuen vain ja onneksi jälkimmäisessä, ja tunne siitä että mikään ei riitä vaikka kuinka paljon raadan. Lisäksi olen luonnostani melko ärhäkkä ja stressaantuneena tämä piirre nousee sellaisiin sfääreihin että on suoranainen ihme että kukaan mua enää kattelee, saati kuuntelee.

Eli nyt, alkaen tästä hetkestä (tai itseasiassa tänään klo about 15 alkaen kun tajusin asian) aion olla tyyneyden perikuva. Ja terveyden. En ota kipinää mistään, ja teen asiat jos teen. sana "pitää" jää nyt hetkeksi pois sanavarastosta. Aluksi tää on vaikeaa, joudun muistuttelemaan itseäni koko ajan rentoutumisesta.

Tämä....

..vaiko tämä?

Oikeasti molemmat, mutta kuitenkin....whatever it takes.

Pahasti häiritsee lähes zenmäisyyteen pyrkivää olemustani että selässäni oleva iso, paranemisvaiheessa oleva tatska kutiaa kun riivattu! Ois niiiiin ihanaa raapia sita aijaiii.... mutta ei saa.

Jabahelvetti.

Nyt se alkoi, talliremppa. Oishan se ollut kivempi kestää kesällä mutta ei ne herrat pankissa varmaan sellaista ajattele, kunhan 2014 mennessä ehtii suorittaa. Tallin pihalle nous jabakylä ja tällä viikolla oli yksäreiden vuoro muuttaa sinne.
Veikkaan että minä otan tämän raskaammin kuin herra F, koska olenhan itse julistautunut kermaperseeksi ja sokerista tehdyksi muutenkin.

Näin siisti talli on varmaan ollut viimeksi uutena!

Sieltä kurkistellaan, kaikki menee kunhan heinää piisaa.

Kyllähän tämä arki näinkin rullaa.

Ei kyllä käy työntekijöitä kateeksi, vaikka onhan toi vaihtelua rutiineihin. Hepokatti on jätetty taktisesti ajelematta ulkokarsina-ajan takia mutta sitten kun siirtyy takasin talliin niin laitetaan klipperi surisemaan :).Sit ei tarvi enää pörhistellä.

Itsehän taisin napata flunssan heti ekana ulkonapuuhastelupäivänä, ainakin fiilikset viittaa vahvasti siihen suuntaan... kuten sanoin, sokerista oon tehty.

Puistatus.

No hyi saatana.

Tämmönen näky aamulla... olisin voinut kääntyä ympäri ja mennä vaikka nukkumaan talviunia, koska.. hyi helvetti, perkele, saatana, en ala mitään, muutan etelään, nopeutan maapallon lämpenemistä, mitä vaan! Tänä aamuna oli poikkeuksellisen paha, tottumuksen puutetta mutta eipä se kylmyys ala missään vaiheessa miellyttävältä tuntua...

Kuukaus pitäs viel yrittää täl kesäpelil pärjätä. Voin kertoa ettei toi kyl lämpee sisältä vaik kuin kauan ajais.