All I ever did was because..

..I wanna leave my footprints on the sands of time...
..when I leave this world I'll leave no regrets..
..leave something to remember so they won't forget..
..I was here..
..I lived, I loved..
..I was here..

Kuka tietää, ehkä mä oon niitä ihmisiä jotka elää elämäänsä ajatellen että ketään ei kiinnosta?
Mun on pakko ennenpitkää hajottaa kaikki parisuhteeni koska mulle ei riitä se että mä oon vaan "sen ja sen"- tyttöystävä.
Musta tuntuu että se on kaikki pois mun omasta elämästäni.

En mä edes kadu yhtään loppuunpalanutta suhdettani koska ne on ollu just sitä. Minä jonain helkatin pikkuvaimona ja tilivelvollisena? Ei onnistu.
Tasavertaisuus on pidemmän päälle osoittautunut kusetukseksi.

Mä oon ihmisiin niin pettynyt. Jos vielä olis lankapuhelimet, niin voisin kuristaa ihmisen siihen pirun puhelimenjohtoon kun kuka liekään soittaa ja aamukrapuloissaan haluaa kyytiä kotiinsa kun mä lähen tallille.

EI.

Suksi vittuun sinä joka pyydät multa jotain joka et ole antanut mitään vastineeksi, edes kysynyt muodon vuoksi että mitä minä oon tekemässä.

Tää on nyt vasta kehitysvaiheessa, luonnollisesti, mutta sitten kun ei ole, keikautan feikkiystävät ja kaikki jonka suhtautuminen muhun ei ole "unconditional", vittuun veneestä. Siinäpä sit mietitte.

Okei, oon ollu kipeenä ja järkevänä jääny lepäämään ja tiedän että oon silloin kaikkein pahapäisimmilläni, mutta jostainhan nää asiat tulee, edes jossain määrin.

Katotaan. Katotaan sit kun oon terve. Kesä on vasta alussa.
Tällä hetkellä tunnen olevani yksinäinen syistä joita en voi sanoa edes itselleni mutta mulla on aina keinoni korjata tilanne. Ehkä tällä kertaa once and for all?
Se tosin edellyttää tietynlaista kylmyyttä jota en tiedä että onko mussa kuitenkaan.

Too tired.

Ehkä mun pitäs ruveta täyspäiväseks nistiks? Sit mulla olis vaan yks huolenaihe. Tai en tiedä, en tunne ketään alan miestä tai naista niin syvällisesti.
Aika tyhjiltä kuoriltahan ne vaikuttaa.

Nyt aion olla niin hirvee rebel että meen nukkumaan käymättä suihkussa kun pesen aamulla fledan. Yhyy.

Seuraava päivä saapuu. En viitsi alottaa omaa postausta tästä.

Alan olla jo ok kunnossa joka tarkoittaa sitä että olen häijy paskiainen.
Kun sitten pääsin taas jatkamaan projektiani eli koko kämpän läpikäymistä ylimääräisten romujen karsimiseksi, törmäsin kaikkiin kirjeisiin mitä mulle on exät kirjottanut.
Kyllä, rakkauskirjeitä. Ei mitään munankuvia whatsappissa vaan niitä semmosia mitä ennen kirjotettiin.

Aattelin vähän lukea niitä, ihan sieltä täältä vaan.
Mutta se riitti. En pysty mielessäni palaamaan ajassa niin pitkälle taaksepäin mielessäni, onhan noi jo 10 vuotta vanhoja melko tarkalleen.

Mutta sen perusteella mitä luin näin 10 vuotta vanhempana, niin jotenkin vaan tuli mieleen että olenko se minä joka oon ollu ihan vitun pelle?
What the fuck was wrong with me?
Toki vuosien vieriessä parisuhteen itsestäänselvyys ajoi romantiikan edelle mutta olinko tullut vaan sokeaksi sille ja se kaikki tunne on koko ajan ollut olemassa?

Miten mä oon vastannut siihen tunteeseen sillon aikanaan? Olen nyt about saman ikäinen kun hän joka kirjeet kirjoitti oli silloin, ja nyt samanpituisen elämänkokemuksen omaavana luin noi niin...

Olenko mä ollut ihan täys pelle? Enkö oo osannut lukea ihmistä? Wtf. Mä oon niin pelle.
Tätähän tässä juuri tarvittiinkin.

Kai mä nyt sit kirjotan kun lukeminen vaan vituttaa.

En tiedä missä mun vastustuskyky on, ehkä se ei oo viel palautunut alkuvuoden possunuhasta kunnolla, tai päin helvettiä menevän parisuhteen myrkyllisestä stressistä ja kaikennäkösen riittämättömyydentunteen aiheuttamasta yrityksestä olla kaikille kaikkea paitsi itselleni ja ihan full blown burnoutista, ei siis sellasesta että voi että mulla on burnout, otan loppuviikon saikkua, vaan sellasesta että oot puolhullu useemman vuoden ellet tee ratkaisevia muutoksia elämässä.

No kuitenkin, oon kylmettänyt itseni viikonloppuna, sit kuulostin kaks päivää seksipuhelin-Marjatalta kunnes iltatallia tehdessäni tunsin kuinka lämpömittarin lukemat nousee.
Kotiin päästyäni päätin pestä hiukset ja mennä suoraan nukkumaan jos se auttas.

No ei se auttanu. Nukuin kellon ympäri heitellen aamuysistä lähtien kissoja pois naamaltani kun en ollut jaksanut niitäkään teljetä omalle rymyalueelleen.
Ne on pakko sulkea pois nukkumatiloista just siks kun ne käyttäytyy kun kaks vammasta apinaa heti kun ensimmäisen kerran aamulla räpäyttää silmiä.

Plääplää :P

Kuumetta en oo mitannu koska hevosen kuumemittari on tallilla, mut tunnen että lukemat on tuntuvat. Mutta koska mikään ei tunnu pahalta verrattuna possunuhaan, en tarvi kauppa- tai eläintenhoitoapua. Oon vaan lähinnä "ärsyyntynyt". Joka siis tarkoittaa sitä että oon töykeä pain in the ass kaikille jotka koittaa lähestyä.

Koska en muuta voi kun saada aikaan vielä pahemman olon syömällä mässyä ja maata sohvalla, lueskelen nettiä.
Yleensä jos luen nettiä kipeenä, ärsyynnyn niin että en kestä. Nyt ei voi avata hevostalli.nettiä ja muita keskustelupalstoja, niin nyt olen kartalla kaikista vitun julkkusjuoruista.

En tiedä minkä aasinsillan kautta pääsin sitten eri aiheeseen, eli salaliittoteoriat, illuminati, okkultismi, satanismi. Okei, onhan julkkiksilla ja illuminatilla selkeä linkki toisiinsa mutta that's not the point.

Pointti oli että kuka helvetti niitä kirjoittaa? Ja kuka lukee ja ottaa todesta? Ilmeisesti ihmiset jotka ei oo hetkeen nähny päivänvaloa...

Okei, vaikka olen parantumaton skeptikko, voin jossain määrin uskoa että kaikki on mahdollista. Taustavoimat jotka maailmaa pyörittää jne.. mutta se mitä luin oli vaan typerää.

Oletetaan että illuminati on totta eikä kyseenalaisteta sitä yhtään. Noinko näkyvää se olis? Siis ei tää tapaus Denverin lentokenttä mikään hienovarainen oo myöskään mutta se mitä luin oli vaan typerää.
Otetaan kaikki numerot mitä minkäkin tapauksen ympärillä pyörii, ja keksitään nyt joku laskukaava jolla siitä saadaan 666. Millekään ei ole luonnollista selitystä, symboliikkaa revitään kuvattujen julkisuuden henkilöiden sormien ja housunlahkeiden asennosta.
Ihan totta, en mä revi päästäni näitä esimerkkejäkään.

Kaikkiin näihin voisin kommentoida että millä perusteella?

Että tällästä. Onneks pesin hiukset eilen etten kaiken hyvän lisäks vielä tunne oloani ällöttäväksi. Ripsetkin on tuoreeltaan liimattu.
Nyt on pakko keskittyä siihen että voin lähteä koiran hinaamana lenkille kun paskamutsi on taas ihan puolkunnossa.  Tai kunnoton. Horsekin sai vapaapäivän kun ei kuume laskenu missään vaiheessa ajokuntoon asti.
Ei olis polliisin tarvinnu käyttää alkometriä vaan kuumemittaria :P

Ai niin, erikoista sinänsä että kun tutkiskelin noita valtavirran vastaisia sivuja, netti pätki joka klikkauksella. Tosin toi boxi on jo aika vanha mutta näin sitä vois alkaa etsimään ja löytämään niitä merkkejä ihan joka paikasta.

Mutta huomenna tarvin kyllä uuden Nasoliinin. Tyhjä Nasolin-puteli on surullinen asia. Varsinkin riippuvaiselle

I'd rather be high...

..i'd rather be flying
I'd rather be dead
Or out of my head
Than training these guns on those men in the sand
I'd rather be high...

Jos mä ikinä alan käyttää jotain omituista hattua koska se on mun mielestä siisti juttu niin toivottavasti joku siinä vaiheessa sanoo mulle että lopeta nyt toi sekoilu oikeesti.

Tätä hattua ei lasketa, halusin vaan olla epäviehättävä.

Kumma viikonloppu.. ja sitä edeltävä viikonloppu. Koskakohan mä tunnen oikeasti olevani vapaa?

Viime viikonloppuna oli kaikenlaista. Tapasin Vittulan uuden omistajan lounaan merkeissä ja jeesus mitä juttua.. oikeesti ne entiset omistajat on potentiaalisesti vaarallisia. Onneks tää joka sen osti on aika kova luu itsekin. Mutta voi jeesus... vähä kävi huolestuttamaan. Enhän mä tietenkään voi tarkemmin mainostaa mutta ne jotka tietää sitä tallia pyörittäneen ihmisen niin tajuu kyllä homman nimen.

Siinä sit seuraavaks pukkaa viestiä että haluanko ajaa?
No siis en tietenkään, mutta noh, mitä?

Kavereilla oli synttärijärjestelyt siinä ja PA kamat piti hakea ja roudata kalasatamaan. No siinä meni useempi tunti suhatessa edes takasin, sellasta se on kun on aika harvoja tuttavapiirin ihmisiä joilla on
a)ajokortti(tai osaa ajaa)
b)auto(tosin kieltäydyin käyttämästä omaani)
c)joka on selvinpäin.

No oli meil iha hauskaa kun suunnistettiin ihan päin helvettiä. En oo viel miettiny mitä haluun palkaks, mutta tää kaveri paljasti olevansa automekaanikko joten voipi olla tuota noin... Ascona vähän kolisee töyssyissä, alustassa jotain menny... so..

Meil oli perushyvät sompasaunakekkerit, jonka jälkeen sompasaunan fb sivulla oli jotain valitusta :D porukka sauno ja vietti iltaa, mä kattelin enimmäkseen pakusta sitä menoa kaverin kanssa(jonka kanssa ensin istuin pakun takatilassa sivuoven ollessa auki, ja ilmeisesti kaikenlaiset huhut lähti liikkeelle. Ei se hei kaverit niin mee että suljetaan kaks juopunutta ihmistä pakun sikaosastoon ja sammutetaan niiltä valot, ainoa mitä siellä pimeydessä tod. Näk tapahtuu on vimmattu uloskäynnin etsiminen joka seinäpinnasta ja nurkasta.)
Ja oli kyl jos jonkinmoista hiihtäjää. Hyvä kun ne ei nähny meitä mutta me nähtiin ne sieltä tarkkaamosta, kjäh kjäh...

Vähän hämmentävää, oon varma että näin sinä päivänä siellä vilaukselta yhen tutun, ja eilen kuulin että se oli sinä samana päivänä menny kotiinsa ja ampunut itseään päähän. Kukaan muu ei nähny sitä siellä pirskeissä...
En olis ikinä uskonut siitä sähköjäniksestä. Mutta ihmiset on hyviä peittelemään sitä mitkä tunnelmat oikeesti on, ja on paljon keinoja joilla asiaa voi peitellä.
Toivottavasti löysi rauhan nyt. Ikävä homma, RIP.

Oikeesti tuntuu vähä joltain kriisiltä täs vaihees ku ei ny menny tääkään viikonloppu mitenkää rauhallisissa merkeissä, lauantaina Alpparissa Daytime dancing juttuja ja sit istuttiin mun luona parin kanssa kunnes sanoin että nyt menee täti nukkumaan hei hei...

Sunnuntaina lähin vaan koiraa ulkoiluttamaan mut päädyin Ääniwalleille ekaa kertaa, tosin menin ilman koiraa ja olin jo klo 23 kotona ku en minä määrättömiä jaksa. On muuten semi hävytön tapahtuma... sen enempää aihetta käsittelemättä mutta you people.. you're not fooling anyone :).

Tsiisus-patsas

Oon yrittäny vältellä ihan täysin tätä miestä josta erosin, vaikka tiedän että jossain vaiheessa mun on tehtävä rauha hänen suhteensa ja kohdattava. En olis ollu mitenkää päin valmis mutta vuosien varrella meille on kehittynyt sama kaveriporukka niin ei sitä voi välttää jos haluaa jotain tehdä, mäkin oon pyytäny et kukaan ei nimenomaan ota puolia eikä ne otakaan, ihanat fiksut ihmiset tässä asiassa, mut ei ne kyllä kukaan oo sisäistäny että mitä oon sanonu. Ei ne varmaan tajuu et mä oon ihan tosissani, ja nyt kun tapasin ja vietin iltaa samassa porukassa tämän miehen kanssa, ja asiat meni ihan hyvin vaikka varotin että en voi ite vannoa et meneekö hyvin, mut sen mä sanon et saatan räjähtää jos käy ilmi että viestini ei ole mennyt perille, en ilkeyttäni vaan omaa ahdistuneisuuttani.
No, sen näkee tässä ajan mittaa. En oleta että nää asiat helppoja olis.

Mul oli ajatus et lähtisin johonki hetkeks vähä lepuuttamaan hermoja vaikka neljäks päiväks kun mul on tällänen ikäänkuin loma, eli kevennettyä viikkoa, olkapäätäkin pitää parannella.
Mut nyt idea oli lähteä kaverin kaa Amsterdamiin ja vähä epäilyttää et millanen hermoloma se tulee olemaan.  Kuulostaa tosi kyseenalaiselta idealta. Let's see what happens.

Muistakaa, mikään ei kestä ikuisesti, edes homoporno.

Auttasko itkupotkuraivari?

Kiukuttaa. Kyllähän se jatkuva särky pistää kiukuttamaan ihmistä kuten eläintäkin.

Tää rasitusvammojen kanssa elely on tuttua huttua, mutta olkäpään särky on nyt vaan edennyt kuukausien mittaan siihen pisteeseen että se muodostaa jo esteen joillekin asioille.
Kun se repsahti kävin lääkärissä heti että siitä jäisi tietoihini jälki. Ei sille tehty muuta kun vaan laitettiin käsivartta eri asentoihin ja kysyttiin että mikä sattuu.
Tyypillinen arvauskeskuksen vartin lääkäriaika, eikä siinä mitään. Luulin selvinneeni ihan vaan venähdyksellä joka menee ohi siinä sivussa, tai sivulla roikkuen, heh.

No ei! Ei se missään vaiheessa tullu ihan kivuttomaksi ja viimesen parin kk aikana se on jo estänyt asioita. Ilman särkylääkkeitä käsi ei kivutta nouse eteenpäin, ja taaksepäin ei ollenkaan, joten yläkropan avaaminen venyttelemällä on toispuoleista.

Maanantaina on lekuri, sit varmaan fyssarille... magneettikuviin ei niillä resursseilla varmaan sormia napsuttelemalla pääse, mutta hoidon lisäksi tarvitsen lääkärintodistuksen ja paperit ekasta käynnistä.

Tää nimittäin liittyy tän blogin punaiseen lankaan.

Viimeisen kerran kun poliisi pysäytti mut, tai siis tää oli yks niistä kerroista kun ne oli odottamassa mua nurkan takana kun tulin töistä illalla.
Kas kun samana päivänä olin ollut kyselemässä ajokorttiani pasilan kyttikseltä, jossa lupapalveluihin jonottamisen sijasta ovesta sisään astuessani kopista hyökkää huutava poliisi ja "saattelee"mut sivuhuoneeseen syyniin. Oikeasti se siis nappasi kainalosta kiinni, nosti niin ettei toinen jalka pahemmin maata tavannut.
Muistan että ne kuulusteli mua kauheesti laukussani olleista autonavaimista että mä oon tullu autolla, kyllä valvontakameran kuvista sit näkee!
Öö... no en lähe sinne autolla kun spora menee kotoa ovelta ovelle.
Muuta sit en muista koska kupsahdin taju pois tuolilta ja taas oli sit ensihoitajat paikalla.

Mutta sama ilta, hemmetin kiukkusia kyttiä. Olin just noussu autosta, toisessa kädessä puhelin, laukku ja tallikassi ja toisessa koira, hihna siis. Pyysivät odottamaan kun kirjottivat sakkoa, ja koska koira kusihädässään kiskoi pientareelle päin, kysyin että käykö että oon tässä(vajaan viiden metrin päässä autosta) jalkakäytävän vieressä että koira saa hoitaa asiansa. Mähän kaikenlisäks asuin siinä alle 50m päässä ja herrat tiesivät sen.
No, eipä käynyt, toinen poliiseista veti hirveet pultit, ja nappas mut hallintaotteella kiinni. Tämä tarkoitti oikean käsivarren voimakasta taivutusta taakse ja jotenkin ranne taitetaan ettei siitä pääse.. no se muuten sattu aika vitusti että ei siitä tee mieli lähteä.

Jälkeenpäin tutkija soitti ja kuulusteli, sanoi että olin kuulemma vastustellut ja rimpuillut.
Noh, mulla tosiaan oli ne kaikki kantamukset ja koira käsissä, laukku auki ja kaikki.. siinä päälaen osoittaessa alaspäin samalla kun jalat ei maata kohtaa, yritin pitää tavaroistani kiinni ja estää niiden leviämisen tai koiran karkaamisen.

Vittu mikä power crazy kyttä. Mulla ei kuitenkaan ole mitään merkintää että olisin ikinä vastustellut vaikken iloinen ookkaan ollut, en ole edes nimitellyt.
Nyt kun päästivät irti niin karjuin kyllä(pitäen kädet itselläni enkä huutanut kenenkään naamaan) että ootko vitun ylpeä itestäs nyt, mä oon puolet yhden poliisin koosta enkä oo tehnyt mitään! Poliisipa vastaa huutamalla mulle, mun kotini vieressä että "SÄ OOT RIKOLLINEN!!" Ihan totta hei.

Niin toisen poliisin en muista sanoneen juuri mitään.

Ja nyt tulee aiheesta syksyllä oikeudenkäynti, johon mennessä teen tutkintapyynnön poliisin liiallisesta voimankäytöstä jota varten tulevat lekurikäynnit on, toipumistoiveen lisäksi.

Vai onks joku jonka mielestä aseistamaton, koiraa kävelyttävä vähän päälle 40kg heppatyttö ratsastusvarusteissa ilman karkaamis- tai väkivaltataustaa niin uhkaava että se pitää rikkoa?
Liioiteltu voimankäyttö tosiaan tilanteeseen nähden koska arvatenkin kokoiselleni ei tarvi käyttää niin paljin voimaa kun psykoottisen juopon taltuttamiseen. Pitäs siinä ehkä miettiä onko kuitenkaan oikeassa duunissa jos on niin "gun shy" että kokee sen rimpuiluksi jos ihmiseltä meinaa pudota laukku ja puhelin katuun ja yrittää pitää niistä kiinni, muutenhan siinä yrittää olla mahdollisimman rentona, muuten repeää paikat pahemmin.

En tosiaan pysty tekemään normaaleja asioita ilman niitä ah muka ihania särkylääkkeitä, en pääse paidasta kivutta, en pysty nostamaan shampoopullon painoista esinettä hyllylle...

Enkä todellakaan pysty treenaamaan täysipainoisesti tota tankoilua. Oikealla kädellä en pysty roikkumaan enkä voi opetella vasurillakaan koska hermovian takia puristusvoima ei riitä kun mulla ei ole täyttä kontrollia siihen.

Ikävää, tankoilu oli hyvästä selälle. Kyllä mä yritän kaikkee muuta soveltaa mutta ne liikkeet joissa olen käden varassa on off limits.

Breaking up is hard, but keeping dark is hateful.

Hmm.
Tulipa tämäkin koettua. Melkein viiden ja puolen vuoden parisuhde kihlattuni kanssa tuli tiensä päähän. (Jotenkin tuntuu karseelta edes kirjoittaa näin).

Päätös ei ollut yksimielinen. Siis ei todellakaan ollut!
En vaan nähnyt enää muuta vaihtoehtoa ja ihan oikeasti näin on molemmille parasta.
Vuosien molemminpuolinen syyllistäminen, tyytymättömyys ja sydäntä repivät riidat eskaloituivat vappuna pisteeseen jossa on tehtävä ratkaisu. Tarkemmin tätä nyt ei voi kuvailla ihan kunnioituksesta sitä toista osapuolta kohtaan mutta koska pidän tätä blogia lähinnä itselleni, niin ei mun tarvikkaan kuvailla tarkemmin, en mä nimittäin tätä unohda! Ei pelkoa siitä.

Mies otti ja lähti sitten pitkälle reissulle koska oli selvää että vaikka oli puhuttu että yhessä lähetään lomalle, niin nyt ei kyllä lähettäis.

Jäin sitten suomeen pärjäilemään työn merkeissä ja pitämään naamaa peruslukemilla mutta kyllä noi huolet sen verran vaati veronsa että päätin jäädä osapäivälomalle kesäkuuksi keräämään itseäni ja hoitamaan asiat kuntoon.
Lisäks oikea olkapää on paskana(ei itseaiheutettu), vähän pitää lepuuttaa sitä kun se on tarpeen heinäkuussa. Lääkärille tässä on mentävä kuitenkin, toivottavasti olis ihan vaan revähdys kun ajallisesti päätellen en selvinnyt pelkällä venähdyksellä.

Muutenhan mä en aio mitään lomaa pitää, mitä suotta, siinä vaan ruostuu ja tippuu kärryiltä.

Toukokuu meni aika perinteisesti miten se menee tollasen jälkeen, eli ei ainakaan nukkuessa. Mun ongelma unen kanssahan on se että en halua mennä nukkumaan.
Niin sitä mentiin sitten 2-4h yöunilla, kun nukkumaan pääsi siinä neljän- viiden aikaan ja aamulla kuitenkin piti normaalisti herätä.

Kuu vaihtui, päätin että on aika normalisoitua asteittain, ja pakotin itseni kurinalaisempaan, vaikkakin keinotekoiseen rytmiin.
Aluks nyt on päässy nukkumaan kahen-kolmen aikaan, oon alkanut taas treenata joka pv jota toi olkapää ikävä kyllä rajoittaa, ja oon alkanut taas syödä normaalia ruokaa.

Ens kuun tavoite, tai no, pikkuhiljaa tässä kuussakin kun ens kuussa on pakko olla jo kondiksessa, on se että pääsisin nukkumaan puoliltaöin ja olisin karistanut hirvittävän sokeririippuvuuteni. Sokeriherkuilla sai kyllä painoa takasin mutta muuten terveysvaikutukset ovat huonot. Tiedän kokemuksesta että sit olo on niin paljon parempi kun pääsee ylimääräisestä sokerista eroon.

Nyt kun on kesäkin niin oon koittanu vähän aktivoitua ystävien suhteen. Viiteen ja puoleen vuoteenhan mulla ei oo ollu nimeksikään aikaa pitää yllä sosiaalisia kontakteja, koska mua on vaan yksi. Se oli vähän pakkovalinta, mies tai kaverit, koska teen niin paljon duunia ja on toi hevonen yms zoolandia että ei olis ollu mitään järkeä seurustella niin että näkee toista kerran viikossa.
Koska olen oikeasti epäsosiaalinen, vie se taas vähän henkisiä voimavaroja toi ihmisten seurassa oleminen mutta minähän en enää aio istua yksin himassa itkemässä kenenkään äijän takia. Se on nähty ja koettu jo, eikä siitä ole mitään iloa.

Ei noi tutut ees tajua että oon oikeasti aika hyvilläni jos muakin pyydetään johonkin, nyt kun ne tietää että mua voi pyytää.

Kun ajattelen taaksepäin, olen elänyt montaa erilaista elämää vuosien varrella. Edellisessä asunnossa asuessani elämäni oli ihan erilaista, ihmiset oli eri ihmisiä, mutta minä.., olin pohjimmiltani sama.
Nyt tuntui että olin kadottamassa sen kuka olen, kunnes mieleen tullut fläsäri muistutti mua siitä että millainen olin ilman tätä vuosien tuomaa paskalastia harteillani.

Olen ollut erittäin vihainen, stressaantunut, ja sytytyslankani on ollut niin lyhyt ettei pahemmin ehdi nauraa ennen kun räjähtää. Olenhan omistanut elämäni taistelemiselle. Stressihormoni on melkein sairastuttanut mut, tai itseasiassa kyllä se onkin.
Mihin siis katosi se Riia joka on rento, fiksu mutta vähän hömppä(niinkuin hajamielinen professori) mutta ei koe siinä mitään hävettävää? Heh, se on vaan... kun en oo mukautuvainen, sopeutuvainen enkä tottelevainen niin sitä voi tulla itsellekin yllätyksiä jos yritetään tunkea väärään muottiin.

Sellanen mä oikeasti olen, hömppä. Samaan ei tietenkään ole paluuta, tietynlaisia raja-aitoja on ylitetty ja oon nähnyt maailmasta asioita jotka muuttaa ajattelutapaa, mutta kyllä mä jo ajoittain hengitän raikkaampaa ilmaa myrkkykaasujen sijasta.
Ja siltä varalta että tämä rakas... exäni käy kuitenkin uteliaisuuspäissään täällä lukemassa, niin tarkoitin tota vikaa lausetta KUVAINNOLLISESTI, en konkreettisesti.

No explanation needed.