Same shit, different year.

Mikä siinä on että monille ihmisille on täysi mahdottomuus ymmärtää sitä että kaikkia ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta lätkän MM-kisat?
Kyllä mä voin ymmärtää että jotain voi kiinnostaa, koska ihmisillä nyt sattuu olemaan kiinnostuksenkohteita. Mutta kun ne eivät ole kaikilla samat!
"No ei kai se sulle niin kauheeta voi olla jos joudut kattomaan?"
No ei se ole kauheeta mutta jos se ei mua kiinnosta niin se on ihan yhtä nautinnollista ja tuottoisaa kun se jos katsoisin valkoista seinää pari tuntia. Pari tuntia elämästäni joita en saa ikinä takaisin.

Hieno ajatus. Istua sohvalla, nenän eessä pyörii telkussa jotain what ever lätkää, vieressäni ihmiset seuraa silmät tapillaan kaukalon tapahtumia ja kommentoivat, parhaassa tapauksessa maalin sattuessa vielä alkavat huutaa ihan täysin varoittamatta!
Mitä mä siinä oikein teen, mikä on funktioni tässä yhtälössä? Miksei sitä lätkää voi katsoa ilman minua niin että menen sillä aikaa vaikka salille ja meen näkemään ihmisiä kun ne ei oo enää ihan lätkäpäissään, koska mikään mitä he kommentoivat minulle pelistä, ei kiinnosta. It has no meaning whatsoever.

En ymmärrä muutenkaan mitään joukkuelajien seuraamista telkkarista. No, kerran taisin jotain potkupalloo kattoa tattipäissäni ja se oli ihan hauskan näköstä mutta siinä se.

Minä teen ruokaa, siivoan vähän, käyn salilla ja suihkussa. Suomi pärjää tai on pärjäämättä ilman että minäkin keikun sohvan reunalla varpaat kippurassa.
Kiitos.

Jaahas, taas yksi näitä öitä...good old paniikkiyö.
ei saa unta, sitten se alkaa häiritsemään vähän enemmän ja enemmän. Stressaa kun haluais herätä ajoissa suht virkeenä tai ainakin semmosena et on jotain mahdollisuuksia.

Sitten alkaa murehtiminen. Kaikesta.
Aloitetaan vaikka elämästä, sitten siirrytään ihmissuhteisiin, sitä kautta aletaankin olla jo etukäteiskuvitelmissa saattelemassa hevosta viimeiselle matkalle "ei se kuitenkaan yli kymmentä vuotta enää elä waaaaaah!" ajatellaan että kuinka korvaamaton se on ja miten ikinä löytää vastaavaa.
Otetaan Dena kainaloon.
Ei siis armaani, vaan ainoa pehmoleläimeni(sai jäädä kun sopi sisustukseen, eikä nyt mietitä että millainen on sisustus johon sopii suurehko pehmodelfiini) Dena Delfiini.
Vai olisiko kissa parempi? eläimista saa lohtua. Mutt kissa ei saa tulla sänkyyn kun haluis pitää yhen paikan karvattomana kämpässä eli sängyn...Kissa..
olisi se kyllä kamalaa jos jompi kumpi noista kuolisi. eihän nekään elä enää ees kahtakymmentä vuotta. Ois kyl kiva järjestää niille enemmän korkeita paikkoja joissa väijyä kun siitä ne tykkää. kirjahyllyn yläpuolelle vois laittaa kaks sellasta hyllytasoa johon ne pääsis hyppäämään. Mut Kake kuitenkin nukkuis siin ylimmäs aina. Semmoset on tasasia ja liukkaita, entäs jos se tippuu kun se on tollanen kuuden kilon jauhosäkki? ehtiikö kissa kääntyä sillä matkalla?
Tällä hetkellä korkein kohta mihin ne pääsee ja missä ne oleilee on hattuhylly vajaan parin metrin korkeudessa. Voihan siitäkin tippua, ehtiikö siinä kääntyä vai mätkähtääkö maahan? Eeei, eihän ihmisellekään pahasti käy semmosessa pudotuksessa nii ei kyl kissallekaan...kissa on kyl paljon pienempi. suhteessa se on sille korkeammalla. Kuinka paljon korkeammalla..? EN MINÄ TIEDÄ AAAAARGHHHH!!!!!

Eiköhän se tie vie lääkekaapille, epäilen vahvasti. jos tässä nyt jotain pelastettavissa olis, ees fiilis ja alkava panari jonka kourissa joutuis sit sätkii kuka tietää kuin kauan.

Vähemmästäkin ihminen on joskus hieman omituinen! Toivottavasti sain sanallisesti oksennettua aivoni tyhjäksi ja saisin nyt nukuttua.

Kansalliset hevostaitokisailut Järvenpäässä.

Tallialue oli kuin markkinapaikka! Oma hepolaiseni oli pyydetty mukaan värintunnistustehtävään, se kun saattaa olla vähän tollanen vaikea tunnistaa vaikka tyypillinen värityksensä edustaja onkin. Varmistin kuitenkin etukäteen tehtävän laatijalta että tietäähän hän itse minkä värinen se on. Juu, sukupostia oli luntattu ;)
Sinänsä on olemassa kaksi vastausta jotka voi kelpuuttaa. Vuonna -96 se on tunnistettu hippokseen rautiaanpäistärikoksi kesäkarvassaan, muistaakseni. Kuitenkin, päistärikko tietääkseni vaihtaa hieman väriä sen mukaan onko talvi-vai kesäkarvassa. Freddy ei vaihda joten se on todennäköisesti voimakkaasti sekakarvainen(harmaantuminen ei näy hähää).
Varsinainen oikea vastaus on punarautias sabinokirjava, ei mikään epätavallinen geeni tollasella jolla on torinhevosen verta suonissaan. Tämä oli kuitenkin vaikea! En tiedä sen tarkemmin että tiesikö kukaan.
Lapset lapset, on muitakin kirjavia kuin "lehmänkirjava" joka sekin on oikealtaa nimitykseltään tobiano
Nooh, kyllähän se oli oikeesti aika vaikea jos ei tiedä moisesta kirjavuustyypistä.

Mulle olikin linkitetty sitten faceen ratsastajainliiton sivuilta kuva jossa poseeraa tämä vaikea tehtävä itse
Siinä se.

Kuvankin ryövään hävyttömästi, sen on ottanut Hanna Talvitie/SRL

Tämä tuli yllärinä mutta onneks ei tartte hävetä. Freds on pyöristynyt kiitettävästi, kaviot on melko vastikään hoidetut, tukka leikattu ja talvikarva kumisukailtu apinan raivolla pois noin niinkuin päivittäin. Konttaamassa se näkyy käyneen valkoisen polvensa kanssa mutta semmonen se nyt vaan on. 

On kiva kun vanhat tutut voi nähdä(ja näkivätkin) ja yllättyä iloisesti että vanha poika on vieläkin ihan voimissaan eikä näytä yhtään hullummalta.

Siis huikee paluu areenoille :D

Järjestettiin leikkimieliset harjoituskisat tallilla jossa puuhastelen ja jossa yksi ratsastettavani asustelee.

Ajatus oli että nyt uskaltaa osallistua nekin jotka ei reissaa kisoissa tai joilla on syystä tai toisesta kynnys osallistua, yleensä siitä syystä että hevonen on kokemattomuuttaan toimimaton kisatilanteessa. Tämän kakkosratsuni mamma :D kysyi josko haluaisin osallistua hevosellaan kisoihin(hän itse ei suurin surminkaan sitä ainakaan aikoisi tehdä)

No suostuin koska what the hell! hauskaahan se on vaikka itse olen puoleni hevosmaailmassa valinnut ja se on enimmäkseen huoltojoukoissa. Hevonen on HeC-tasoinen, muttei kovin vahva HeC jo ihan lihaskuntonsa takia ja iso painava hevonen tarvitsee aika lailla pattia suoriutuakseen melko yksinkertaisistakin tehtävistä puhtaasti. Tämä hepohan on semmonen kaveri jonka liikutuksessa aloin omistajan pyynnöstä auttamaan muun muassa siksi kun hevoselta katosi oikea laukka ja koska sen nostaminen oli sille vaikeaa, se pisti mieluummin hommat läskiksi.

Kuukausien aikana siitä perusmerkkitasoisesta takajalkojaan raahailevasta lusmuilevasta puujalasta saatiin nelitahtisesti kävelevä hevonen joka ei pelkästään vedä itseään etuosallaan vaan jopa ,öö, osaa kävellä.

Molemmat laukatkin löytyi ja se alkoi jaksaa ylläpitää sitä laukkaa kans kauemmin kun puoli kierrosta maneesissa.

Kisaradoiksi päätettiin C-merkin kouluohjelma, K.N.Special ja HeA:0.

Meillehän se C-merkki oli passeli. Hirveesti en reenaillu muuta kun läpiratsastelin, ratakin on niin simppeli että jopa meikäläisen muistilla selviää siitä vaikkei pänttäis viikkoa etukäteen ja harjoittelis sitä kotonaan kuvitellen että olkkarin matto on kenttä (tätä tein skidinä kun viimeksi oon merkkiä suorittanut, ja varmaan aika monikin on kivasti laukannut omin jaloin matolla pääty-ympyrää, vai olenko joku weirdo?)

Sen verran kokeilin täyskaartoja että tiesin sitten kuinka tunteella pitää kääntää. Totesin että kaikki mitä lähtee niin suotta sitä hankkarivammaa historiassaan kantavaa mustaa mörköä sen enempää hajottaa hinkkaamalla jotain tollasta.

Totesin että tämä on nyt hauskaa ja tuurilla ne isot laivatkin seilaa, arvon ratsulla kun on vielä sellainen ominaisuus että se on todella paha jänishousu ja ottaa säikähtäessään jalat alleen suht sukkelaan.

En ehtinyt verkkaamaan paljon paskaakaan koska kuten joka päivä, aikatauluni meni ihan munilleen.

Onneksi olin se jonka vastuualueeseen kuului lähtölistojen teko joten ekana lähti... joku muu kun minä! :D

Verkkaaminen mörköjä täys olevassa maneesissa meni minun itseni takia ihan penkin alle, enhän mä mitään keskittyä osaa jos muitakin on maneesissa...hepo pelkäsi kameraa ja kakankerääjiä mutta muuten se oli suht asiallinen.

Äkkiä se olikin oma vuoro hups vaan sinne. Joutu vähän vanhana villinä poniesteratsastajana miettiä että miten ollaan kouluradalla vaikuttamatta siltä että ei tiedä yhtään mitä on tekemässä. 

Ei kai siinä, pilli soi, siitä vaan pituushalkaisijalle kohti tervehdystä. Tuomariksi oltiin muuten saatu lahjottua Pave Riekkinen, tuttu kasvo Poni-Haasta ja ihan oikea koulutuomari.

Radalla olin päättänyt keskittyä oikeisiin teihin, koska HeC-tasolla sillä ratkaistaan aika paljon. Tiesin nimittäin että keskittymiseni ei riitä siihen että saisin heposen keskittymään tarpeeksi, tai saisin sen ratsastettua kivasti siistissä muodossa tarkasti valmisteltuihin siirtymisiin. Siirtymiset on vielä muutenkin vielä vähän väkinäisiä voimattoman takaosan ja jäykkien takajalkojen johdosta.

Kivasti laukkaosuus alkoi sillä vaikeammalla eli oikealla laukalla. En kuullut katsomoa mutta kuulemma siellä oli jännitetty että kohta se tippuu raviin kohtasetippuuraviin... ;) ei ei...Radalla ei tullut ylläreitä, puksuteltiin loppuun ja siirryttiin pihan puolelle tuloksia odottamaan. 

Viimeinenkin hoiteli suorituksensa loppuun ja siirryttiin tuomiolle.

Olin yllättynyt, tultiin tokaksi! Prossat 65,28 eli jopas nyt! Kaikilla oli niin tasaista menoa ettei osannut etukäteen arvioida järjestystä. Hevosen mamma oli hyvin tyytyväisen oloinen :) eikä itse hevonenkaan kekkaloinut omiaan ennen kunniakierrosta ja tietysti siinä vaiheessa kun ruusuke piti kiinnittää suitsiin koska hänen korviaan ei kuka tahansa lähesty! (itsekin vielä puran suitset puoliks ja kokoan ne sille päähän kun en lähde riitelemään, joku trauma sillä on, mikä lie) kiva ominaisuus tollaselta 175cm korkealta hevoselta :D En kiusannut Pavea vaan kerroin sen heti ettei mee leikkimiseks.

Jee jee, musta kostaja on vielä ihan hieno hepo. 

Kukaan ei oo sitten viitsinyt sanoa että mun kypärän ulkonäkö ei ole kestänyt aikaa ja näyttää niiiiin munankuorelta. Kai se on uskottava ja siirrettävä vanha hyvin palvellut Somerset eläkkeelle ja kaivettava jostain se mun CRW sikäli kun ikinä kypärää käytän. Ei sekään voi noin pelleltä näyttää...

Paperista sen verran että hevonen jolta ei laukka sujunut, sai laukkatehtävistä 7,5 eli se oli sen vahvin puoli nyt. Alin oli 5,0 eli itse laukannosto... koska se tapahtui parin raviaskeleen jälkeen. Siis se oikea laukka.

Muutenkin paperi oli oikein hyvä, ja mikään ei tullut sinänsä yllärinä että kyllä tuomari tuomaroitsi ihan oikein.Siirtymiset oli ne vaikeimmat, varsinkin nopeammasta hitaampaan mikä on tolle hevolle tässä vaiheessa täysin ymmärrettävää, mutta ei se varsinaisesti huonosti suoriutunut mistään. Hyvä Reetu, saiskohan sen syksyyn mennessä HeB-tasolle? Luultavasti helposti, eihän HeB oo mitään ja toi on ihan ratsurotuinen kumminkin, lihaksia vaan rakennellaan perusratsastuksen kautta.

Häppeninki oli mukava, sää suosi meitä, buffettii tuotti ja tallin porukkaa oli supportoimassa kun kerrankin järkätään tällästä toimintapäivää. tod näk ei jää viimeiseksi!

Hetkeksi ajoin kotiin nukkumaan pariksi tunniksi ja sen jälkeen takaisin tallin kevätjuhlaan jossa oli hyvää syötävää ja mukavaa juttuseuraa :) 

Hei jotain positiivista sanottavaa joskus mullakin! ihme.