Jaahas, taas yksi näitä öitä...good old paniikkiyö.
ei saa unta, sitten se alkaa häiritsemään vähän enemmän ja enemmän. Stressaa kun haluais herätä ajoissa suht virkeenä tai ainakin semmosena et on jotain mahdollisuuksia.

Sitten alkaa murehtiminen. Kaikesta.
Aloitetaan vaikka elämästä, sitten siirrytään ihmissuhteisiin, sitä kautta aletaankin olla jo etukäteiskuvitelmissa saattelemassa hevosta viimeiselle matkalle "ei se kuitenkaan yli kymmentä vuotta enää elä waaaaaah!" ajatellaan että kuinka korvaamaton se on ja miten ikinä löytää vastaavaa.
Otetaan Dena kainaloon.
Ei siis armaani, vaan ainoa pehmoleläimeni(sai jäädä kun sopi sisustukseen, eikä nyt mietitä että millainen on sisustus johon sopii suurehko pehmodelfiini) Dena Delfiini.
Vai olisiko kissa parempi? eläimista saa lohtua. Mutt kissa ei saa tulla sänkyyn kun haluis pitää yhen paikan karvattomana kämpässä eli sängyn...Kissa..
olisi se kyllä kamalaa jos jompi kumpi noista kuolisi. eihän nekään elä enää ees kahtakymmentä vuotta. Ois kyl kiva järjestää niille enemmän korkeita paikkoja joissa väijyä kun siitä ne tykkää. kirjahyllyn yläpuolelle vois laittaa kaks sellasta hyllytasoa johon ne pääsis hyppäämään. Mut Kake kuitenkin nukkuis siin ylimmäs aina. Semmoset on tasasia ja liukkaita, entäs jos se tippuu kun se on tollanen kuuden kilon jauhosäkki? ehtiikö kissa kääntyä sillä matkalla?
Tällä hetkellä korkein kohta mihin ne pääsee ja missä ne oleilee on hattuhylly vajaan parin metrin korkeudessa. Voihan siitäkin tippua, ehtiikö siinä kääntyä vai mätkähtääkö maahan? Eeei, eihän ihmisellekään pahasti käy semmosessa pudotuksessa nii ei kyl kissallekaan...kissa on kyl paljon pienempi. suhteessa se on sille korkeammalla. Kuinka paljon korkeammalla..? EN MINÄ TIEDÄ AAAAARGHHHH!!!!!

Eiköhän se tie vie lääkekaapille, epäilen vahvasti. jos tässä nyt jotain pelastettavissa olis, ees fiilis ja alkava panari jonka kourissa joutuis sit sätkii kuka tietää kuin kauan.

Vähemmästäkin ihminen on joskus hieman omituinen! Toivottavasti sain sanallisesti oksennettua aivoni tyhjäksi ja saisin nyt nukuttua.

Lähetys pätkii... signaali heikko.

Ois hienoa jos vois projisoida johonkin huoneeseen tai muuhun tilaan nää tunnelma mun pään sisällä kun yritän nukkua, kiitos vaan.

vuorotellen ja päällekkäin välähtelee erilaisia hahmoja joissa ei ole mitään järkeä, kuten vaikka läski ankka jolla on vaan yksi silmä, joka tosin korkeampi kuin sen pää.
Kollaaseja päivän aikana näkemistäni asioista kuvina, ikään kuin lyhyitä videoita televisiosarjoista(yleensä komediaa, about 70-luvulta, ja tietenkään niitä ei ole oikeasti olemassa) ja tietenkin koko komeuden kruunaa pyörivä/vilkkuva valo eri väreissä. Yleensä sininen tai liila.
Päälle tulee vuorotellen sirkusmusiikkia ja mitä lie piripolkkaa, sountrackin pätkiä ja ääniefektejä(yleensä niitä naurukohtauksia) niistä sarjoista tai piirretyistä ja kaiken päällä oma kommenttiraitani joka ei voi olla ihmettelemättä tätä..."hei nyt oikeesti... you can´t make this shit up... kauankohan tää jatkuu, olis kiva jos nukuttais eikä vaan väsytä. Pakko jakaa tää muiden kanssa."

Toivottavasti tämän kaiken saaminen ylös sai sen myös kokonaan ulos ja nyt voin nukkua.

Aamu: No niin, se auttoi. Tosin yritin ilmeisesti sammuttaa kännykän herätystä kaatamalla vettä sen päälle, juuri nyt kun mulla oli yöpöydällä vesipullo! Onneksi kastelin vaan vähän sänkyä kun suojapussissa oleva puhelin oli niin liukas kapistus ettei aamukankeilla sormilla saanut siitä otetta. päädyin sitten vaan torkuttamaan tunnin kun tajusin sen mahtavan ominaisuuden, se hiljenee kun sen kääntää alassuin.
Lisäksi aamiaismunakkaaseen paistelemani perunat heitin suoraan pannulle ja tajusin hetken päästä että  ne piti keittää eka. No, tässä sit paistellaan perunan paloja hyvä tovi.

Hojaa!

Hampurilainen munalla ja maito rahalla.

Jos paistaa kananmunaa mikrossa niin lautasen pitää olla kuiva koska vesi räjäyttää kananmunan ympäri mikroa lämpölaajenemisen takia. Kuoret kandee poistaa kans.

Ratsastuskypärä on kateissa ja toinen jäi himaan kaikessa hässäkässä joten piti kurittaa pukittelevaa mustaa bastardoa ihan piposilteen. Enpä mä nyt silleen erityisesti edes halua tippua joten mitä sitä nyt siihen edes varautumaan. Musta F oli tälläkertaa jättänyt puujalat talliin eikä alkuverkkaillessa edes tuntunut siltä että sillä on neljä vasenta jalkaa joissa jokaisessa kumisaapas. Kyllä siitä vielä tulee notkea kun pajunvitsa, kropaltaan. Höppänä se todennäköisesti tulee olemaan jatkossakin :)

Joskus sitä jaksaa ihmeen paljon kun on pakko. Kun kyllä ne tunnit vierii eteenpäin koko ajan ja vaikka päivä olisi kuinka pitkä tahansa, se kyllä loppuu jossain vaiheessa.

Siinä olikin taas tallinpihalla näkyä kerrakseen kun yksikseen rumasti kiroileva sekatyönainen hoippuu viimeisillä voimillaan kuin marionetti jolta on puolet langoista poikki.

Auto olis menny lunariin ellen ois halunnut kertakorvausta. Blazeri on matkustellut taas hinurin lavalla sinne sun tänne ja vahinkotarkastaja lupasi paremman korvauksen kun olin kuvitellut, hitto toi auto on tahkonnut mulle kovat massit! Mutta eipäs nyt muistella että paljonko siihenkin katiskaan on laitettu, eikä ajatella sitä että kaikki sattumat varmaan riittää jo nostamaan tossa jo automallikohtaisesti laskettavan liikennevakuutuksen vuosimaksua. Nyt sais olla hetkeen sattumatta mitään jännää tai ne pakkolunastaa ton multa, luulen nimittäin olevani voiton puolella mitä vakuutusmaksuihin tulee.

Semmosta tänään.