Matkahepuli iskee, matkaseura ei vielä tiedä asiasta.

Miamin matka varattu! en oo ennen varannu itse mitään matkoja ja olin vähän kujalla noiden sivujen kanssa kun ehkä vähän eroaa siitä että kattoo lähijunien aikatauluja.. ei ois tullu mitään ellen aikasemmasta kokemuksesta tietäis jotain siitä että paljonko siitä on hyväksyttävää maksaa, mikä on hyvä vaihtoväli ja saapumisaika jne jne aaaargh!! Sitäpaitsi ennen oon käyttäny supersaverin sivuja, nyt ne vaikutti jotenkin oudoilta niin varasin ebookersin kautta.
Nyt se on kuitenkin tehty, en edes tajua vielä että todennäköisesti pääsen taas käymään "kotiin" Amerikkaan.
Oon siis täys jenkkihöpsö ja hurahdin täysin kun kolme vuotta sitten pääsin matkustamaan sinne ekaa kertaa.
Olen sanaton ja epävarma siitä että mokasinko kuitenkin jotain.

SoBe here I come...

11th street diner

Nyt kyllä positiivisuus loistaa poissaolollaan.

Tää oli yksi tälläisistä päivistä...
tiedättekö tunteen kun kaikki menee rikki, mikään ei toimi ja kaikki on juuri sinun ratkaistava. "tää ei toimi, ei tuu vettä, viemäri ei vedä, heinä on homeessa, kaikki on perseestä kun se ja se kengittäjä ei soittanutkaan vaikka lupasi, en jaksa.." ei ei ei ... kyllä mä siinä 45 min myöhässä hevosia sisään raahatessani mietin että oisko sittenkin pitäny mennä kauppikseen lukemaan ittensä vaikka merkonomiksi, mutta toisaalta lopetin sen haihattelun kun uskoisin että hyväkin päivä sen alan duunissa sahais mun hermoja paljon pahemmin.

Nyt ei pysty kykenemään kun tuijottamaan konetta ihan keanu reevesinä. en tiedä mitä on tehtävissä. eiköhän se oo tunnin päästä unille koska yöunista ei voi nipistää, sen olen oppinut mutta sen myös unohdan suunnilleen kuukauden välein. sit kun herään on maanantai, ja toisin kun ilmeisesti suurin osa ihmisistä, minä pidän maanantaista. voi oikein huokaista helpotuksesta viikonlopun jälkeen.
huomenna tosin on hirvittävä ruokkoaminen omassa olemuksessa että näyttää paremmalta kun se kuollut hiiri jonka löysin rehulaa siivotessani.

tukan repiminen päästä ja pään paukuttaminen seinään(nämä kummin päin vaan)  tuntuu hyvältä idealta.

ei nää vastoinkäymiset muuten tuntuis missään, ei kenelläkään mee kaikki putkeen joka kerta, mutta tämänhän toki kruunaa läheisen ihmisen vittuilu ja marttyyrointi puhelimessa(voisin sanoa että mihin niitä vihamiehiä oikein tässä tarvitaan mutta semmoinen olis toisaalta piristävä koska sitä vois tilaisuuden tullen tylyttää eikä tarvis miettiä että pahoittikohan se nyt mielensä, koska se ois yks paskan hailee!). ja ikävä kyllä jos pääsen/joudun suuttumaan niin loppuu se hyvä meininki vaikka jokaiselta vastaantulijalta.

nyt meen rauhoittumaan vaikka väkisin.

Tarkennus siihen mitä kerron ja mitä en. ja muuta rönsyilyä.

Hyväksyn sen että ihmiset jotka ovat minulle läheisiä, eivät välttämättä ole samanlaisia huomiohuoria kun minä, sen takia jätän heidät, ainakin heidän nimensä pois tästä.
Tarkkoja paikkoja en myöskään kerro, kuten asuinpaikkaani, hevoseni tallipaikkaa tai sen kummemmin erittele paikkoja joissa jotain hevoshommia teen esim. opiskelujeni merkeissä.
Saatan vaahdota mielenilmauksiani mutta se ei välttämättä kerro sitä että miten loppupeleissä hoidan tilanteet ihmisten kanssa, joten jos täällä saa välillä raivopäisen vaikutelman minusta, niin ei kannata perustaa mitään pelkästään siihen, koska osaan kyllä ihan käyttäytyä, kommunikoida(paitsi niiden kaikkein läheisimpien ihmisten kanssa tietenkään) ja hoitaa hommat asiallisesti.

jos ja kun erehdyn tänne laittamaan kuviani esim noitten kledjuhommien merkeissä, niin jos joku ihmettelee sitä että olen aikamoinen tikkuakka, niin en tiedä mistä se johtuu. vaihtoehtoina on se että kumminkin kulutan enemmän kun oon kyennyt syömään, vaikka ruokavalioni koostuu rehujen lisäksi rasvasta, proteiineista ja kyllä, hiilareista. hiilarimössöt vaan jotenkin passaa mun elimistölle. Kokeillen tulin tähän johtopäätökseen. muita vaihtoehtoja ovat imeytymishäiriö, kilpirauhasjutut(ei hajua voiko vaikuttaa aineenvaihduntaa kiihdyttävästi) tai keliakia johon perintötekijät viittais mutta oireita ei ole, sitten minkäänlaisia. Mene ja tiedä, en minä jaksa kaikkea laittaa syyniin. syön mielelläni ja toivottavasti se riittää.

Nnnniiin....

Tuota noin... oon taas vähän jännän äärellä kun päätin kaivaa tän blogin :D esiin. Mikä on salasana, miten tää toimii, kuka mä oon, pitäsköhän mieluummin mennä nukkuu kun huomenna viideltä aamuherätys... kysymyksiä piisaa.
No, joka tapauksessa, koska sain ainakin seitsemän tykkäystä facebookissa sille ajatukselle että perustan blogin niin sehän riittää!
Ajattelin tästä sellasta erilaista tyyliblogia, vaikka elämääni livenä seuraavat ovat ehkä voineet todeta että mulla ei aina jää tyylille aikaa kun pitää möyriä tuolla paskassa kaiket päivät, enkä ole ruskettunut blondi hiustenpidennyksillä, väkisin esiin pyrkivällä duckfacella ja varpaat-sisäänpäin posetuksella.
Minä olen mustatukkainen, valkonaamainen laiheliini, pidän leveälahkeisista ja matalavyötäröisistä housuista ja paidoista joiden istuvuus on jätesäkkiä särmempi. Niin ja hameista jotka ehkä peittää perseen, tosin käytän niissä shortseja alla joten hähää!
Tiedän etten ole suinkaan yksin sen ajatuksen kanssa että kaupoilla kierrellessä ei harmita ettei ole rahaa, koska ei siellä ole mitään ostettavaakaan. En pidä kertakäyttövaatteista joiden materiaali ei ole suunniteltu kestämään kun ensimmäiseen pesuun asti, tai sellaisista jotka peräti lahoavat vaatekaapissa ihan itsestään! Eli hittoon ne pesussa muotoa muuttavat rätit ja tekonahka.
Kuitenkin kun joskus löydän jotain kunnollista, niin sen ostan, ja voin laittaa jopa kuvan tänne, mutta en postaa kuvaa jokaisesta ostamastani meikkisiveltimestä.

HUOM!
Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole disauttaa muita blogeja tai henkilöitä niiden takana. samaa kuraahan tämäkin varmaan on.

Kirjoitan myös välillä mielipiteistäni ja elämästäni, ja ainakin ensimmäistä riittää. tällä tavoin pystyn ehkä säästämään fb kaverini jokapäiväiseltä mesoamiseltani ja sitten he eivät ehkä  blokkaa mua :D.