Pikku update.

Olinpa lähössä himasta, pääsin yhen korttelin verran ajamaan niin maija perässä... ja seuraavaksi vilkut päälle.
pysäytän samantien ja kiehahdan.
Että huumetestiä on turha haaveilla tekevänsä jotta nyt lähettiin verikokeeseen.

Yrittivät siinä seivailla että joo kyl me sut vietäskin koska oot niin aggressiivinen että oot varmaan vetänyt jotain.
Nappasin puhelimen jemmaan kyytiin ja ilmotin joka paikkaan ja puhuin asianajajan kanssa myös.

Kuulin sieltä kun ne puhu mun lääkkeistä jolloin huusin että reseptit on myös laukussa.
Sitten ne yritti keksiä mun ajosta jotain että oli muka hiljainen nopeus ja pysähtelin.
taas huusin että joo joo älkää viittikö keksiä syitä, kantakaupungin alueella kannattaa ajaa hiljaa ja pysähtyä risteyksiin.
Olin niin kiukkunen että ihme että ne uskalsi välillä avata sen luukun kuullakseen paremmin mitä mä sanoin. Vaikka sitä virhettä en ikimaailmassa tekis että alkasin riehumaan, mutta jos katse voisi tappaa... niin olis kannattanut laittaa mulle side silmille.

Ulos päästyäni totesin että ei muuten sitten oo rikos olla vihanen.
Tässä nyt odottelen pääsyä verikokeeseen sitten.
korvista nousee aika sankka savu..
pitkälti toista tuntia siinä odoteltuamme päätin keventää tunnelmaa.
Kysyin että onkos herrat ihan Hesingin poliisista ja satutteko tuntemaan Sirja Sorsilaa (se tietää kuka tietää) ja että Sirja lähettää rakkaita terveisiä.
Toinen ei tiennyt mutta toisen naama vääntyi sanoinkuvaamattomaan asentoon. Tais olla tuttu...

Poliisi puolestaan kevensi tilannetta huomauttamall että autoni liikennevakuutus on rästissä joten se ei oikeastaan ole voimassa ja sillä ei saisi oikeastaan ajaa.
No, semmonen juttu vaan että maksamatta on toki koska mun on pakko säästää siihen rahaa, poliisi vei mun kaikki säästöt joilla näitä kuluja hoideltais, ja toisekseen, vakuutusrästit eivät vaikuta liikennevakuutuksen voimassaoloon eikä sitä voida vakuutusyhtiön toimesta irtisanoa. Ulosottoon se vaan menee.
Miks pitää tällästäkin yrittää?

Ja miksi joka poliisiparivaljakossa tuntuu oikeasti olevan yksi normaali ja yksi mulkvisti? Good cop-bad cop ei ookkaan ihan legendaa vaan.

Viimein se lääkäri oli saanut pizzansa syötyä ja saapui paikalle.
Siinä sitten kupattiin ja kysyttiin päivämäärää, viikonpäivää, lääkitystä ja laitettiin kävelemään viivaa pitkin ja seisomaan silmät kiinni kädet edessä ja sit huitomaan suorin käsin sormia yhteen jne..
Olis pitäny pyytää et kattoo hemoglobiinin myös ettei tarvi erikseen terkkariin mennä, on nimittäin vähän jääny.

Siihen loppu se, sain kyydin pasilaan. Rattisyyte ja kuulustelu tosta seuraa kunnes puhdas verikoe kumoaa syytteen mut siinä menee kuukaus. Tai sit ei kumoa, kuten ei viimekskään. Eli siis joku voi yksinkertaisesti vaan päättää että sinä olet päihtynyt ja sillä sipuli.

Toisesta poliisista selvästi näki että se tietää ettei nyt mee ihan oikein.
Sanoin sille lopuksi että mä tiedän et tajuut, ikävää et joudut tekee näin.
se vastas vaan että nii in...

Mä oon niin väsynyt... kunhan jaksaa ittensä, elukkansa ja hommansa hoitaa, muuhun ei oo oikeestaan mitään kiinnostusta.
Mutta kaikesta huolimatta, vaikka joudun taistelemaan yksin, tässä asiassa en luovuta. Ikinä.

Huoh... tällä 7" tabletilla kun näpyttää niin joutuu jälkieditoimaan ihan hulluna kun aina joku juttu on hölmösti kun lopuks kattoo tekstiä...

Odottelua.

Niin, eihän tässä oo kun 8 päivää siihen että tuomiot julistetaan.

Ei ole poliisit pysäyttäneet nyt vaikka on ollu ihan kauniita päiviä lähteä oikeustieteelliseen verikokeeseen.
Tikkutestiä mulle ei nimittäin enää tehdä ellei nyt hirvee kiire satu olemaan. Suosittelen samaa kaikille, se tikku nimittäin voi näyttää ihan omiaan.

Sivarit pyörii kämpän ulkopuolella kadulla, auton ne vissiin joutu vaihtamaan kun alko ärsyttää se tummansininen toyota tossa edessä kytiksellä niin eipä näkyny enää sen jälkeen kun kävelin sen auton eteen ja otin kuvan.

Mua on informoitu että koska sille exälle tulee kakkua joka tapauksessa, niin jos tuomio pannaan täytäntöön heti, niin voi olla poliisit ovella klo 14, jo valmiiksi odottamassa kun ilmoitus tulee. Täältä ne sitä todennäkösesti etsii.

Jos ne tulee, niin tervetuloa. Kahvia en keitä mutta kuittailla aion koska tällä kertaa en ole alakynnessä omassa asunnossani.


On kyllä hivenen unreal fiilis siitä että mä olen tässä sopassa siksi että kuljettamastani autosta löytyi käytännössä tyhjä piripussi.. kaikki se pelottelu että määrä on sellainen ettei käyttörikoksesta mee, ja sitten vasta paria päivää ennen oikeudenkäyntiä sain tietää että se määrä oli 0,05g... aaargh.
Poliisin puolesta on valehdeltu niin paljon, mulle tekaistiin ne syytteet sen takia että olis ollut edellytys pidätykselle...
Se edellytyshän on epäily rikoksesta jonka maksimirangaistus on yksi vuosi ehdotonta. Ja tosiasioillahan sitä ei saatu täyttymään.
Olen asioita tutkiessani törmännyt netissä tämän tästä vastaaviin tapauksiin poliisin väärinkäytöksistä.
Silti jotkut haluaa sulkea silmänsä asioilta, no siitä vaan sitten.

No niin no..

Lupauduin sitten lähtemään ton äijän mukaan lekuriin jotta hänen uniongelmansa otettaisiin enemmän tosissaan.

Etukäteen kun puhuttiin asiasta niin sanoi mulle että pukeudu sitten siististi. Tiesi että olisin tulossa suoraan tallilta.
"Eikä silleen miten crackhuora pukeutuu kun se yrittää näyttää siistiltä." Ahahah! Kiitti.
No tietty tallitakki jossa on epämääräisiä roiskeita pitkin hihaa ja rinnuksia näyttää vähän spugelta.

Tallilta lähtiessä katsoin itseäni peilistä. Jep, huonosti nukutun yön jälkeen, orastavaa flunssaa vastaan taustellessa mikäs muukaan sieltä peilistä katsoi kuin kräkkihoro.
No eipä sille oikein ollut mitään tehtävissä.
Ite näytti ihan pultsarilta naama ajelematta mutta koska hän on potilas niin se on kuulemma sallittua.

Sitten päivän toinen hyvä työ, ajettiin apteekkiin jossa on iso, yksityisen parkkifirman valvoma maksullinen parkkipaikka sen ostaripahasen yhteydessä.
Minähän en tollasia rupea maksamaan joten ajattelin et ihan nopee vaan... mut just kun ehin apteekin ovelle, näin kun se lappupaskiainen lähti kierrokselle.
Tempasin apteekin oven auki ja huhuilin et lappuliisa tulee, menen autolle!

Siellä se pirulainen menee.

Ja kuulemma sieltä oli saman tien yksi nainen lähtenyt rakettina että sori sori, voinko tulla kohta takasin, auto on sakkopaikalla!

Win.

Mutta se mikä ei oo win, on se että nyt kun ullakkoremppahelvetistä on selvitty, alkoi julkisivuremppa. Eli koko talo pussissa. Kesään asti. Tämäkö nyt on se vittujen kevät?
ilma ei kierrä ollenkaan ja meteli on kamala.
Tänä keväänä ei myöskään tarvitse itkeä että "just imuroin ja nyt aurinko paljastaa kaikki pölyt waaaah!"
Näkymä on kauniin keväinen.

Eipä tarvi ei.

Meen nyt hakemaan autosta harjan, kiipeän tonne telineille, harjaan noi muovit puhtaaksi ja keksin jonkun tuuletusaukkoratkaisun. Täällä on ihan törkeän huono ilma, kuka tahansa näyttäs kräkhuoralta kun täällä joutuu nukkumaan

Se saakelin julkisivu oli ihan hyvä.

Asteikolla 1-10, kuinkakohan todennäköiseltä näyttää että sellainen ihminen joka hiippailee takapihalta rakennustelineiden luota yltä päältä vaaleassa jauheessa harja kädessä on ollut luvattomissa hommissa?

Piilotin tosin harjan selän taakse kun rapussa tuli naapuri vastaan.

Jospa nyt sais happee kämppään. Aika tiukkaa teippii noi käyttää kyl, paljon, PALJON jesaria vahvempaa. Sillä vois todennäkösesti teippaa loimia jos repee.

Päivitystä rosisfarssiin.

Vaikka mun osuus oikeastaan loppui, on mut pidetty kärryilla homman kulusta.

Ja oon nauranut itseni kipeäksi kun vaikuttaa niin koomiselta.

Viikko ekasta istunnosta oli siis tokan vuoro.
Siellä jatkettiin asioiden puimista, syyttelyä, puolustelua, todistajia ja todisteiden läpikäymistä.

Se mitä kuulin oli semmoista että ilmeisesti tuomarilla alkoi hermo kiristyä syyttäjään, koska sillä on pakkomielle saada kaikille kovat tuomiot hataralle perustalle.
Oli poliisitodistaja joka oli siis tämmöinen joka oli varjostanut epäiltyjä.
No se oli ihan yhtä hyödyllinen syyttäjälle kun se munkin jutussa todistanut poliisi.
Ei se varsinaisesti ollut tiennyt mitä nää epäillyt oli tehneet, nähnyt vissiin vaan ihmisten puhuvan keskenään, eikä oikein sanonut että ketä oli seurattu vedoten siihen että ei tiedä saisko sanoa koska "nää on salassapidettäviä".
Tuomari oli näpäyttänyt siihen että kun juttu on tuotu tuomioistuimen käsiteltäväksi, tarkoittaa se sitä että tutkinta on loppunut ja nyt olis niinkuin juuri se aika jolloin ilmitulleet asiat kuuluis kertoa.

Ei siitä ollut saanut mitään selkoa ja tämä paljasti sen että tutkinta jatkuu silti.

Televalvonnasta saatuja äänitteitä kuunneltiin, eikä niistä vissiin saanut mitään selvää.
Syyttäjä oli kysynyt että haluaako joku kuulla uudestaan ja laittanut tallenteen pyörimään.
Tuomari oli huomauttanut että niin, kukaan ei halunnut kuulla uudestaan. :D

Nuori tyttö joka oli kuulusteluissa sanonut tunnustavansa mitä tahansa perui tunnustuksensa vedoten kuulustelukuntoonsa.
Tämä ei yllätä minua koska jos ja kun kyseessä on jonkin sortin subunisti, on sillä ollut varmasti aivan hirrrveät reflat jos ne sitä on pitänyt jokusen vuorokauden myös.
Eli sama kun mulla, en nyt tosin haluaisi nostaa itseäni ylemmäs mutta ihan laillisen lääkityksen takia.
Tuomari oli sillekin asialle hieman kohotellut kulmia että on hieman hämärää touhua kuulustella ihmisiä jotka eivät ole kunnossa. Syyttäjän mukaanhan se on vaan "vähän paha olo". Jepjep.
Oon kuullut että tollasta ne tekee tahallaan, painostaa tunnustukseen käyttämällä ihmisen huonoa oloa ja tarvetta päästä nopeasti pois.
Meikäläinenhän sanoi vaan että en mä kuule teille voi tunnustukseksi muuttua ja sanoin että mun olo ei oo kauheen kauaa enää sitten mun ongelma ja aattelin että saatana, lähen sitten vaikka paareilla pois, ihan sama, koska jos mulla on huono olla joidenkin takia, niin ikävyyksiä seuraa sitten heillekin, ja sitä kantelua mun tutkija pelkää. Ja se tulee.

Ketään ei vangittu tästä istunnosta.

Seuraavana perjantaina oli vain loppulausunnot, puolustuksen ja syyttäjän.
Edelleen syyttäjä vaatii exälle viittä vuotta, ja parille tyypille kymmentä (!) Huhuh.
Tässä istunnossa tuomari vapautti tämän Judinin joka oli tähän asti ollut vangittuna ja syyttäjän naama venähti. Se olikin vissiin syytettynä vaan avunannosta.

Kuun lopussa tulee kansliasta päätökset kaikille. Sitten katsellaan että mitäs seuraavaksi vaiko mitään. Kaikki joiden syytteitä ei hylätä, valittaa todennäköisesti hoviin, paitsi en siitä vasikasta tiedä kun sehän myönsi kaiken ja vähän extraakin.

En tiä mikä sitä syyttäjää pänni, ihan skitso... toisaalta millainen ihminen on luonteeltaan jos se pyrkii syyttäjäksi? Vähän kun lappuliisat mutta pahempi. Vittumaisen ihmisen ammatteja.
Peliähän se on, asianajajat ja syyttäjä havittelee voittoa ja tätä kautta mainetta, ei niille ole väliä sillä mikä on totta.
Sitä varten on tuomari ja lautamiehet.

Ote koiranomistajan päiväkirjasta.

Täällä haiskahtaa kissanpaska... mutta minä en näe missään kissanpaskaa!!

Sen sijaan näen suupieliään lipovan koiran.

HYISSAATANANSAATANA.
Sillon 6 vuotta sitten, pelkkään kasvissyöjän sontaan tottuneena lihansyöjän jätökset kävi luonnon päälle mutta nyt asia viedään taas ihan uudelle levelille.

Joku on nyt viikon verran pusukiellossa.

No mitää, onks joku ongelma?

Aika paska postaus. Ja puujalka vielä loppuun.

Kyseenalainen "kunnia"...

..tai sitten lisää sosiaalipornoa.

 Tässä kun googlettelin noita muita jotka on vastaajina samassa oikeusjutussa, tuli eteen ihminen jota voisi väittää surullisenkuuluisaksi, lievästi sanottuna.

Jari Judin. Mies jolla on suomenennätys valtionhotellissa oleskelusta, 25 vuotta.
Hän aloitti uransa jo 80-luvulla henki-ja huumausainerikosten merkeissä, niinkin kevyesti että heroiini oli mukana kuvioissa ja henkirikos oli vaatimattomasti palkkamurha. Siis yksi niistä.

Lueskelin juttuja ja ilmeisesti tämä kaveri tappaa vaikka lomillaan, talossa ja puutarhassa ja varastaa päälle päätteeksi ysisatasen Saabin(oikeasti, no nykyaikana hänen olisi jo haasteellisempaa löytää pakoautoa).

Hän vapautui 3 vuotta sitten ja on nyt viisissäkymmenissä. Nyt noissa papereissa lukee että "vangittuna tässä jutussa".
Me kaikki vastaajat emme tunne toisiamme joten ei aavistustakaan että miten hän liittyy ja mihin. Muita pöytäkirjoja kun en saa kun omani, mutta aika "mielenkiintoinen" fakta tämä.

Hemmetti sentään että sillä oli ärhäkkä asianajaja. Sieltä tuli kaikki eu-tuomioistuimiin vetoamiset sun muut raivokkaaseen sävyyn, ku vaan muistais sen jutun mutta istunto oli 9h pitkä joten kun en etukäteen tiennyt tätä niin en kuunnellut niin ajatuksella.
Onkohan sillä ollut sama asianajaja koko 25-vuotta, nimittäin vaikka puhua mies osasi, niin kävelystä ilman tukea ei tullut enää mitään...

Huomenna jatkuu oikeudenkäynti, tosin ei minun osaltani enää. Perjantaina on osa 3.
Ja kyllä, on mahdollista että ex vangitaan suoraan jommasta kummasta istunnosta jos syyttäjä saa 5 vuotta läpi vaikka syytteet kokonaisuudessaan riittää vaan kahteen(paperit kokonaisuudessaan luettuani en ymmärrä mistä se 5 vuotta on revitty), eli ensikertalaiselle vuosi. Se on nimittäin vuosi/kilo.
Käytäntö on yleensä että yli kahden vuoden tuomioista vangitaan suoraan kun tuomio julistetaan eli sitten ei enää ilman lupaa poistu yhtään mihinkään.


Se on vähän hankalaa kun joutuu tälläseen pyöritykseen. Se on niin iso osa elämää joka tapauksessa koska ei näitä kukaan tavallinen ihminen ota kevyesti jos omalle kohdalle osuu. Sitä kun menettää totaalisesti luottamuksen koko oikeusjärjestelmää ja poliisivoimia kohtaan. Vaikka olisi kuinka normaalisti niin on se mielessä suurimman osan ajasta.
Mitä puhuttavaa silloin on ihmisten kanssa? Ei sitä voi käsittää jos ei ole siihen joutunut. Muut eivät ehkä halua kuulla, edes ne läheisimmät.

Ketä jää jäljelle? Ne jotka tietää.
Siinä onkin sitten hyvä suuntaviitta elämään.
Itseni tämä on saanut harkitsemaan erakoitumista mutta se tarkottaisi että häviän elämäni, henkisesti. Ei tuu tapahtumaan.

En käytä itsestäni typerää ht.net ilmaisua "olosuhteiden uhri", koska se ei riitä kuvaamaan lähellekään sitä miten törkeänä pakkoauktoriteettien toiminnan näen.

Ihmisten on ehkä vaikea ymmärtää sitä, että minä itse tiedän että mitä olen tehnyt ja mitä en, kas kun olen ollut ainoa ihminen paikalla. En minä ole erehtynyt siitä. "Aa joo kappas kummaa, kyllä minä taisinkin paiskia viikon hommia pirikauppiaana nyt kun muistutitte." Toivoton fiilis voipi tulla moisesta.

No joo, eipäs vellota kurjuudessa silti.

Eli aion lässyttää pikku koirastani :)

Rane on nyt 5kk. Se on edelleen paras ostos aikoihin.
4kk se oli oikeastaan täysin sisäsiisti, vahinkoja sattui harvakseltaan, lähinnä silloin kun kuvittelin ehtiväni käydä suihkussa ennen lenkkiä, tai sitten tuli vieraita juuri kun olis ollu lenkin aika niin innostuessaan rakon hallinta petti, mutta helppoa oli, ei mitään ihme sanomalehtien virittelyä tai mitään.

Uusi vuosi suju hyvin, se oli mutsilla hoidossa eikä korvaansa lotkauttanut raketeille.

Kotona se ottaa iisisti. En vielä tiedä että yrittääkö se leikkiä kissojen kanssa vai kissoilla, eikä tiedä varmaan kissatkaan. Touko juoksee karkuun jos huvittaa, mutta jos ei jaksa niin sähähtää kyllä. Kukin pitää hyvän huolen omasta ruokakupistaan.

Ihan seko sählähän toi pieni on, vaikkei se oo enää niin pieni, se kasvaa ku rikkaruoho.
Rokotukset sai eikä sanonu mittään, pesty on ja sitä inhotti. Sidoin sen remmistä suihkuun kiinni, koska voin kuvitella että mitä käy jos ja kun liukas märkä koira ottaa ja päättää että on se jo valmis. Pysyin ainakin itse melkein kuivana.
Kynsien leikkaus viimeistään saa sisäisen draamakuninkaan heräämään ja taas huudetaan eläinrääkkäystä ääk ääk!
No, otin nyt viimeks helpon reitin ja napsin kynnet kun se makas matolla sammuneena ku saunalyhty. Pikku lötköjalka ei huomannut mitään :D

Lenkillä... olen vähän saanut rohkaisevia lausuntoja että shibat on aika höselöitä, ja tämä perheensä mustanaamio on ainakin.
Yritän onnettomilla koirakuiskaajan taidoille opettaa sen olemaan vetämättä, hyyyvin menee heheh.
No, kunhan on kärsivällinen. Onneks mul on eläinten suhteen lehmän hermot, toisin kun ihmisten. Siinä mä vaan jäkitän paikallani ja odotan että se lakkaa kuristamastq itseään. Tahtojen taistelua... yks askelta eteen, kaks taakse, yllättävä suunnanvaihto, huomion kiinnittäminen minuun, you name it.

Nuoruuden intoahan se on, tuolla landella saa loikkia pitkän flexin päässä metässä mutta kaupungissa cityremmin päässä ei niinku käy.

Autossa nukkuu vieläkin matkat, tosin ei niin hyvin enää kun ei varmaan saa penkillä enää niin hyvää asentoa. Ja jos piipahdan kaupassa niin se vissiin luulee ajavansa loppumatkan koska sanapariin "oma paikka" se reagoi vaan katsomalla että juu sepä se.

Parhaat lelut ovat halpoja. muovinen karkkipurkki ja sen kansi, käpy, jääpala..  best things ever!

Ainoat asiat mitkä ketuttaa on tottakai muut ihmiset. Kuulemma eläinrääkkäystä kun en anna sen vedellä vapaana tallinpihalla tai muuallakaan. Porukka ei hiffaa että shiboilla on kova riistavietti, jo tolla myös. Ei se ole paimenrotuinen tai mikään laumis. Haluaisin kuitenkin nähä ton vielä muutenkin kun kuvan karkurit- palstalla.

Olen myös toivonut että vaikka se on kauhean söpö, niin sillä ei puretutettais käsiä tai annettais sen hyppiä. Se on pieni, noi asiat on helppo välttää.

Myöskin koirankoulutustaitojeni arvostelu. Aargh. Koska kuten minäkin toimin, parhaan tuloksen saa positiivisellä vahvistamisella, eikä jatkuvalla ei-sanan jankkaamisella. Se vaan menettää merkityksensä.
Yritän omaksua tämän rodun käyttöohjeita, koska olen asian suhteen tyhjä taulu, ei ennakkokäsityksiä.
Sitten joku spanieli- ihminen tulee neuvomaan. Siinä "ei ei ei" -sähläyksessä se korkeintaan alkaa pelleillä ja purra sormia.
"Ranestahan on tullut kusipää, ihan ku emäntänsä." :D hahahaa, joo okei.

Antakaa mun suoriutua.

On ollut hienoa kun mulla on nyt syy kävellä ympäriinsä kaupunkia kun siihen  on syy. En mä yksin menis. Just tultiin ihanaa puu- Vallilaa kattelemasta. Koira on hyvää seuraa kun se on aina innoissaan eikä ala kitistä mitään.
Että joo, arvostus ihmisiä kohtaan on hyvin korkealla. Ketään ei edes kiinnosta samat jutut että oikein piti ostas ittelleen seuralainen.

Mutta se nyt on näillä hoodeilla tapana muutenkin ;)