Olinpa lähössä himasta, pääsin yhen korttelin verran ajamaan niin maija perässä... ja seuraavaksi vilkut päälle.
pysäytän samantien ja kiehahdan.
Että huumetestiä on turha haaveilla tekevänsä jotta nyt lähettiin verikokeeseen.
Yrittivät siinä seivailla että joo kyl me sut vietäskin koska oot niin aggressiivinen että oot varmaan vetänyt jotain.
Nappasin puhelimen jemmaan kyytiin ja ilmotin joka paikkaan ja puhuin asianajajan kanssa myös.
Kuulin sieltä kun ne puhu mun lääkkeistä jolloin huusin että reseptit on myös laukussa.
Sitten ne yritti keksiä mun ajosta jotain että oli muka hiljainen nopeus ja pysähtelin.
taas huusin että joo joo älkää viittikö keksiä syitä, kantakaupungin alueella kannattaa ajaa hiljaa ja pysähtyä risteyksiin.
Olin niin kiukkunen että ihme että ne uskalsi välillä avata sen luukun kuullakseen paremmin mitä mä sanoin. Vaikka sitä virhettä en ikimaailmassa tekis että alkasin riehumaan, mutta jos katse voisi tappaa... niin olis kannattanut laittaa mulle side silmille.
Ulos päästyäni totesin että ei muuten sitten oo rikos olla vihanen.
Tässä nyt odottelen pääsyä verikokeeseen sitten.
korvista nousee aika sankka savu..
pitkälti toista tuntia siinä odoteltuamme päätin keventää tunnelmaa.
Kysyin että onkos herrat ihan Hesingin poliisista ja satutteko tuntemaan Sirja Sorsilaa (se tietää kuka tietää) ja että Sirja lähettää rakkaita terveisiä.
Toinen ei tiennyt mutta toisen naama vääntyi sanoinkuvaamattomaan asentoon. Tais olla tuttu...
Poliisi puolestaan kevensi tilannetta huomauttamall että autoni liikennevakuutus on rästissä joten se ei oikeastaan ole voimassa ja sillä ei saisi oikeastaan ajaa.
No, semmonen juttu vaan että maksamatta on toki koska mun on pakko säästää siihen rahaa, poliisi vei mun kaikki säästöt joilla näitä kuluja hoideltais, ja toisekseen, vakuutusrästit eivät vaikuta liikennevakuutuksen voimassaoloon eikä sitä voida vakuutusyhtiön toimesta irtisanoa. Ulosottoon se vaan menee.
Miks pitää tällästäkin yrittää?
Ja miksi joka poliisiparivaljakossa tuntuu oikeasti olevan yksi normaali ja yksi mulkvisti? Good cop-bad cop ei ookkaan ihan legendaa vaan.
Viimein se lääkäri oli saanut pizzansa syötyä ja saapui paikalle.
Siinä sitten kupattiin ja kysyttiin päivämäärää, viikonpäivää, lääkitystä ja laitettiin kävelemään viivaa pitkin ja seisomaan silmät kiinni kädet edessä ja sit huitomaan suorin käsin sormia yhteen jne..
Olis pitäny pyytää et kattoo hemoglobiinin myös ettei tarvi erikseen terkkariin mennä, on nimittäin vähän jääny.
Siihen loppu se, sain kyydin pasilaan. Rattisyyte ja kuulustelu tosta seuraa kunnes puhdas verikoe kumoaa syytteen mut siinä menee kuukaus. Tai sit ei kumoa, kuten ei viimekskään. Eli siis joku voi yksinkertaisesti vaan päättää että sinä olet päihtynyt ja sillä sipuli.
Toisesta poliisista selvästi näki että se tietää ettei nyt mee ihan oikein.
Sanoin sille lopuksi että mä tiedän et tajuut, ikävää et joudut tekee näin.
se vastas vaan että nii in...
Mä oon niin väsynyt... kunhan jaksaa ittensä, elukkansa ja hommansa hoitaa, muuhun ei oo oikeestaan mitään kiinnostusta.
Mutta kaikesta huolimatta, vaikka joudun taistelemaan yksin, tässä asiassa en luovuta. Ikinä.
Huoh... tällä 7" tabletilla kun näpyttää niin joutuu jälkieditoimaan ihan hulluna kun aina joku juttu on hölmösti kun lopuks kattoo tekstiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti