Karibia ja tropiikki alkaa tästä.

Taas uusi etappi edessä. Lähdettiin ajoissa matkaan ja netistä katoin että matka kestää 4 tuntia. Paskanmarjat! Tuplasti niin kauan kesti. Ajaminen sinne oli helppoa mutta ärsyttävää. Ensin Interstate 95 ihan mantereen eteläkärkeen, jossa se loppuu ja liittyy US 1:seen eli Dixie Highwayhin. Näitä teitä on yllättävän vähän. Itärannikkoa mukaillen kulkevat lähinnä 95, Dixie ja pohjoisesta Lake Worthiin asti A1a eli Federal Highway, kaikki vierekkäin ja tuossa järjestyksessä suurimmasta pienimpään.

Matkanteko hidastui kun motari loppui ja tie ruuhkautui. Ykköstie Keyssien läpi oli hidas ajaa koska nopeusrajoitus vaihteli välillä 45-65mph. Aja nyt tolla vauhdilla satoja kilometrejä nii.

Perillä oltiin vasta pimeällä joka ei helpottanut hotellin löytämistä. Ei se muuten helppoa ollut netissäkään, kaikki edullisimmat vaihtoehdot olivat täyteen buukattuja tai vain miehille(jep).

Fleming bed & breakfast Fleming streetillä eli kotoisasti Flemarilla oli sopiva.

Hotelli oli oikeasti todella ihana. Todella. Vanha, puinen ja juuri remontoitu. Sokkeloinen monen talon muodostama kompleksi jossa oli joku 3 pientä uima-allasta ja yksi poreallas. Altaatkin oli sijoiteltu sinne tänne eri oleskelualueille talojen väliin.

..jatq

Amazing RAGE.

La 16.

Huomenta!

Nerokasta.

Yhteentoista mennessä piti checkkautua veke pilvisestä daytonasta ja suunnata Tampaan, Florida Death metallin mekkaan. Ajettiin yhtä soittoa perille asti, ja sitten potentiaalisen hotellin pihaan ajettuamme äijä tokaisee että ei, ei pysty. Liian kaupunkia, liian ostoskeskuksista ja liian ties mitä. Eipä siinä ollut meikäläisellä muuta tehtävissä ollut kun ehdottaa vaihtoehtoisia paikkoja joissa herran nuppi todennäköisesti pysyisi kasassa.

vaihtoehdot olivat vähissä. mitään uutta ei tässä vaiheessa tohdi lähteä kokeilemaan, Lake worth (kuulemma worst) ja miami olivat poissuljettuja, joten se oli joko fort lauderdale tai key west. ja key west oli sillä hetkellä meistä katsoen aivan hevonvitussa.

siispä, auton nokka kohti etelää päämääränä suon ylitys ja itärannikon ihanuus ft.lauderdale. 

Tulipahan käytyä Tacobellissä sitten ihan osavaltion toisella laidalla.

The road. Hit it, not your loved one.

Tunnelma autossa oli sellainen että sitä olisi voinut veitsellä leikata ja kyllä varmasti jos olisi psykopaatti niin varmasti mielessä olisi käynyt jonkin muunkin veitsellä leikkaaminen. mutta syytöksistä huolimatta en ole psykopaatti joten olin vaan hiljaa ja kädet ratissa. 

niissä asemissa sainkin viettää semmoset puol vuorokautta poislukien vessatauot ja harhaan ajamisista johtuvat kartanlukuhetket.

Hyvin sarkastinen peukku.

Perille päästyämme missään ei ollut vapaata, MISSÄÄN! paitsi joissain puudelihelveteissä joissa laskua kerryttää valet parking joka siis minusta on saatananmoista oheiskiskontaa. olen ennenkin osannut parkkeerata autoni eikä se ole se asia josta tarvitsen lomaa. tippiäkin ne perkeleet olis varmaan ollut sen lisäksi vailla. im not made of money!

Koska tilanne oli mikä oli ja kellokin jo yö, päätimme nukkua epämukavasti ja doupattuna vuokraimpalassa yhden hotellin parkkipaikalla.

------------------------------------------------------------------------------------

su 17.

Voi hyvä elämä, olisinpa ryypännyt eilen koska samaan kammotukseen se krapula olis mennyt. 

rupesin yrittämään mitä lie käsivartta ja jalkaa antennina käyttäen etsimään langattomia verkkoja joilla peesaamalla voisin päästä nettiin, löytää hotellin ja bookata sen(ja facebookata). Nukkuva mies ei siis ollut saamassa sananvaltaa. Onnistuin, ja äijäkin heräsi. eipä ole eka kerta kun kuskin paikalta heränneenä lähden suoraan ajamaan ja joskus se on tapahtunut jopa hämärämmissäkin 

olosuhteissa joten ei kun vaan helevettiläiseen siitä. New low, eli mäkkiin aamupalalle, olihan kello vasta 8 aamulla. syömisen jälkeen näytti motellin respakin olevan auki ja pääsimme viimein nuolemaan haavojamme lämpimään auringonpaisteeseen uima-altaan äärelle sekä tankkaamaan ilmaista aamiaista.

KAKSI VIIKKOA TAKANA JA EHKÄ TÄÄ TÄSTÄ NYT!

Mä oon liian vanha tälläseen.

Roskan syömisen jälkeen mentiin kattomaan että josko motelliin nimeltä castle by the sea pääsis jo, nimittäin näin räjähtäneenä ei ole halua mennä auringon paahteessa rannalle kupittamaan edes, sehän on tässä olotilassa ja tilanteessa noin muuten ainoa järkevä vaihtoehto.

Onneksi sitä vaihtoehtoa ei tarvinnut kokeilla, vaan motellin vastaanotto oli auki, saimme huoneen jo etuajassa, samoin sunnuntain kunniaksi ilmaisen aamupalan! ah, hyvältä vaikuttaa. siis siitäkin huolimatta että siinä aamupaloitellessamme allasalueella siihen kipitteli gekko vääntämään tortut! pokka eläin ja kosketus floridan luontoon.

Oi kyllä.

Sääkin on alkanut suosia sen verran urakalla että pääsimme nauttimaan rantaelämästä. Fort Lauderdalen biitsi on suht rauhallinen ja siellä on vähemmän bostailijoita kun miamissa. leiriydyttiin eväinemme ja pyhkeinemme pehmeälle hiekalle. M soitteli uutta rakastaan eli kitaraa ja minä kahlasin ja grillasin itseäni. 

Jos näillä ei tule humalaan niin on syytä katsoa peiliin.

Ihanku kesä ois...

Iso pussi vaahtokarkkeja, karhunvatukoita, sinisiä nachoja. babybel-juustoja sekä mansikanmakuinen Mike´s hard lemonade!

Auringon laskettua sitä olikin pienet lomalaiset niin väsähtäneitä että vetäydyttiin huoneeseen(kenties kuluneella vuorokaudella oli painava osansa asiassa) taisin olla pikkusen päissäni mutta yritin esittää että en ole, tiedä sitten menikö läpi.

Enpä muista koska viimeksi olisin rehellisen nousuhumalan saanut aikaseksi. Huoneessa kuitenkin loppuillan M leikki kuollutta ja minä puunasin itseäni ja siinä vasta hommaa oli. Yli kahden viikon reissuilla värjään fledankin jossain vaiheessa koska sattumoisin olen blondi joka värjää tukkaa mustaksi niin en halua näyttää kaljuuntuvalta juurikasvun takia. Värikypäräpäivä oli siis tänään. Leikkasin myös hiukseni koska ne huomaamatta kasvaa usein niin pitkiksi ettei niille enää voi mitään.

olin tyytyväinen, mutta kenties siihen etten itse näe itseäni takaapäin. Minussa ei nimittäin ole yhtään kampaajan vikaa, ennen lähtöä olin kyninyt hevosenikin niin hyvin että seuraavana päivänä kun katsoin niin näytti että olin jurrissa saksinut sen harjan.

Lähdin illalla vielä lähikauppaan eli winn dixieen hakemaan ruokaa koska ei näin pitkillä reissuila syödä koko ajan rafloissa. siinä haahuilin ja tutkin ihmeellisiä valikoimia koska kerrankin ei ollut kukaan hoputtamassa. Olin huomaavinani eräästä ihme hiipparista että hyväntahtoisesta ilmeestään huolimatta se ehkä stalkkasi mua. törmäsin siihen ja sen tuijotukseen nimittäin koko ajan siellä jättikaupassa. ainoalla auki olevalla kassallakin vaikutti viivyttelevän kaikin keinoin kunnes tulin itse siihen.

jotain se siinä viel väänsi ja oli yliystävällisenä kunnes viimein lähti. kassaneiti sitten kehoittikin mua olemaan hyvin varovainen. onneksi maan tavat tietäen olin parkkeerannut lähelle kaupan ovia ja kyllä henkilökunta tais vähän siitä ovelta perään katsella.

Ei tälläisiä tilanteita ole syytä jäädä häsettämään, ne on vaan otettava huomioon, ja ihan oikeasti.

-----------------------------------------------------------------------------------

Ma 18.:

Rentoilu jatkuu. mitään muuta emme tehneet kun ensin käytiin hakemassa päivän ateriat Winn Dixiestä, jossa on näppärä buffetin tapainen noutopöytä systeemi sellaisella valikoimalla että saa lounaat ja päivälliset siitä kivasti ja halvalla.

Sitten taas rannalle eväiden kanssa, ei siinä muuta. joskus voi lomallakin olla ihan tekemättä mitään, outoa eikös?

OMG a blimb!

Aurinko karkaa jo.

Huomiselle mulle on luvattu reissu sawgrass millsiin ja haluan käydä myös matkan varrella olevassa hustler hollywood kaupassa, ja nämä ovat ainoat paikat joista minulla on jotain ostettavaa. aijajaijai :)

------------------------------------------------------------------------------------

Ti 19.: 

Herättiin ajoissa ja hyvissä voimin. Tämä tuntuu ennätysmäiseltä! Unirytmi on muuten melko lailla paremmin kunnossa kun suomessa, syynä se että pitää päästä ulos ajoissa nauttimaan auringosta ennen pimeyttä.

Winn dixiestä haettiinkin eväät ja sitten ajettiin about sata metriä jotta tarvitsee kantaa tavaroita mahd lyhyt matka. 

tutulla tavalla leiri pystyyn ja retkottamaan. Tuli niin kuuma että vilukissa uskaltautui kokeilemaan merivettä uskollisine uimarenkaineen ja asiahan on nyt niin että täällä merivesi on luultavasti osaksi golf-virran ansiosta todellä lämmintä, jopa lämpimämpää kuin uima-altaissa joissa ei ole lämmitystä ja joiden kaiken logiikan mukaan pitäisi olla lämpimämpiä koska ilmahan lämmittää vettä, eikös juu.

Mitäs tässä ritari ässä.

Jossain vaiheessa pohjoisesta tuli sen näkösiä pilviä että ei tarvinnut olla pekka pouta tajutakseen että nyt läks. Pikainen sadehan siitä tuli ja ehdittiin hotellin allasalueen katoksen sohvalle istuskelemaan, jossa kerittiin olemaan joku vartin verran ennen kuin tuli 

taas tyhjästä ihan maailmanlopun riita, enkä minä ymmärrä mistä. Olin ainakin huonoa seuraa kun vietin hetken poistaen kamerasta kuvia jotta uusia mahtuu muistikortille. Vittuilinkin kai sitten vielä päälle, enkä tiedä siitäkään mitään. Ilmeisesti vedin taas niin kovat jurrit kahdella siiderijuomalla ja yhdellä pikkumukilla mudslideä (tämä on siis sarkasmia).

Komee oli taivas.

Suora seuraus oli se että saan lähteä yksin ostarille ja M menee nukkumaan. sanoin että okei, koska tiesin että jos tilanne on tossa vaiheessa toi, niin pahempaa on luvassa jos ton äijän raahaa megaostarille.

Siispä huoneessa valmistauduin ja lähdin. olin sanonut että tietokonetta en jätä huoneeseen, joten otin sen mukaan, samoin lääkkeet, koska satun tuntemaan mieheni.

Sinne se jäi nukkumaan, tai ei se ainakaan sanaakaan mulle sanonut sieltä peittorullan sisältä. 

En kai minä voi antaa toisen flippailun estää mua tekemästä sovittua, odottamaani asiaa? eli kartta kauniiseen käteen ja kohti Sawgrass Millsiä. Ihana ruuhka-aika, 15 mailin matkaan meni puolisentoista tuntia mutta perille pääsin ongelmitta.

Ekana keskikäytävän helppoheikki halus tehdä mulle kiharat jollain uudella laitteella ilmaiseksi koska sen tarkoitus oli muka opettaa sitä toista työntekijää käyttämään jotain uutta kiharrinta. Hyvä, koska se oli täysin kädetön siinä puuhassa(ja puhui muuten paljon huonompaa englantia kun jopa minä!), eli taatusti hetero, mutta tuli aika kiva lopputulos, haha! siitä onkin 14 vuotta kun joku kampaaja tms on koskenut mun tukkaan, ja taidan jatkaa 

samalla linjalla. kiharrinta kieltäydyin ostamasta koska ei skandinaavisen hienoja hiuksia kiharrella päivästä toiseen, ne kärsii. sitäpaitsi tän pehkon kähertämiseen menee aina tunti joten en jaksa. Tyrkytys oli kyllä kova!

Stefan ja Guillermo väsäilee.

Seuraavaan kojuun lankesin, siinä myytiin saman puljun tuotteita joista ennen olin ostanut kuolleen meren suolaa kuorinnaksi. törs.

sitten sinne mihin pitikin, eli Juicy Coutureen. haluan semmosen velour oloasun! Sellaista en kuitenkaan löytänyt joka miellyttäisi, joten taidan tilaa netistä. Löysin kuitenkin hienon meikkipussin ja laukun, kummatkin 60% alessa, IIIIK!

Piti vielä sen verran harhailla että löysin kaupan jossa kävin ekana, koska siellä oli hieno mekko jonka jätin harkintaan. se oli vaan 30 dollaria joten päätös oli kypsynyt ja hain sen.

Tacobellin ja hustler-kaupan kautta kämpille. Kuitenkin tässä vaiheessa oli jonkilainen häse joten en ostanut mitään. tiesin jotenkin että sitä enemmän ärsyttävää odottaa mitä pidempään kestää.

ja oh boy miten oikeassa olin. (Ja by the way jos eksyt lukemaan tätä niin en ihan heti lakkaa ajattelemasta että käytöksesi oli tässä kohtaa täysin perseestä enkä ota sua enää Alepaa kummosempaan kauppaan mukaan, aargh, aargh, munapää, HYI! Tuhma! k i´m done now)

Nyt vaan yritin löytää jotain positiivista siitä että voin syödä ajaessani ja välillä pitää rattia paikoillaan polvella niinkuin normaalit ihmiset alkaa tekemään heti kun saadaan autokoulunopettaja hittolaiseen siitä apparin paikalta.

Hustler Hollywood Ft.Lauderdale.

Miksikö kerron näistä? siksi että itseäni ei ainakaan kiinnosta muu kuin totuus eikä mikään ulkokultainen paska. en halua luoda kulissielämää, ainoa vaan että tuppaa vetämään ehkä negatiivisemmaksi kun oikeasti onkaan...

------------------------------------------------------------------------------------

ke 19.:

Päätettiinkin jäädä vielä yhdeksi yöksi ft.lauderdaleen koska 5 yötä key westissä imaisisi lompakon tyhjiin, eikä tässä paikassa itseasiassa ole mitään vikaa.

Motellin ylätasanteella. Vaahtokarkit näemmä kerääntyy feissiin.

Tykkäsin.

Tuttu kaupan kautta rannalle rutiini suoritettu ja painuin tälläkin kertaa mereen uimarenkaineni. aallot  paiskoi mua miten sattuu vaikka meri olikin suht rauhallinen. sen tietää siinö vaihessa kun itse on siellä :D

"hei mä voisin katto youtubest vähä ufoi jos mä vaikka vähä piristyisin." Älä pliis piristy.

Tästä ei selviä pelkästään vasemmalle kääntymällä.

ke 13.

Aamu koitti emmekä olleetkaan kuolleet, KAS KUMMAA! 

Päätin kuitenkin laiskuuttani luopua disneyhotelli-suunnitelmasta koska ei huvita suhailla Orlandossa joten kiitos matkaraamatun eli Florida travel guiden sain valkattua  Daytona beachilta pari hyvää hotelliehdokasta semmoisilla kriteereillä että pitää olla tarpeeksi halpa, uima-allas ja ilmainen netti. Tornihotelli oli hakusessa sen takia että ton yhen hermot saa levätä.

Vielä itsevarman positiivisena siinä, nii.

Pakko mainita yksi hyvä rafla mihin mentiin kaupungista lähtiäisiksi, nimittäin Farmers Daughter.

Sijaitsee saman Dixie Hwyn varrella kuten kaikki muukin. Jo pelkkä salaattipöytä toi mieleen Ruotsinlaivojen buffetit niiden kulta-aikaan. Muutoin ravintola ei noudattanut mitään erityistä teemaa vaan listalla oli kaikkia perusruokia. 

Rosso jää nyt kakkoseks.

matkaan lähdin kaikesta tottumattomuudesta luottavaisin mielin vaikka matkaa olikin 300km, eihän sinne nimittäin hirveän montaa tietä mene, siitä vaan ajaa ysivitosta suoraan suoraan suoraan suoraan kroooh...ja sitten Daytonan rampista ulos! Kerran onnistuttiin ajamaan harhaan mutta semmoista se välillä on. Muuten oikeastaan ajoinkin yhtä soittoa koko matkan. 

Ajettiin kohti rantaa ja yllätyttiin siitä että ranta oli kovasti tulossa meitä vastaan  eli siellähän oli jonkin sortin trooppinen myrsky meneillään ja hitto, kyllä myrskyttikin!

It´s coming right for us! Daytona Beach, always welcome.

Tämän takia suksittiin ensimmäisenä listallani olleeseen hotelliin eli Acapulco hotel and resorttiin. Hotelli vaikutti hintaansa nähden todella mukavalta, ja olen kyllä vieläkin sitä mieltä tässä sängyllä tätä kirjoittaessani. Kunpa ei olis pimeää niin voisin hyödyntää merinäköalaa ja tsekkailla kun Atlantti ragettaa.

Sit semmonen pienisuuri juttu, eli mp3 soittimeni, siis huolella valittu mp3 soittimeni jota ei enää saa, jäi siihen saakelin Tri-rail junaan silloin sunnuntaina ja minähän friikahdin täysin! eli pitäisi antaa materian hallita sillä tavalla mutta kyllä nyt myytiin maat ja mannutkin. Siitä asti olen salaa yrittänyt tehdä kaikkea mahdollista korjatakseni tilanteen, ja kuin ihmeen kaupalla googlettelu tuotti viimein tulosta! yhdessä nettikaupassa oli viimeinen kappale vielä!

Tilasin sen saman tien, nyt sormet ja varpaat ristiin ettei mikään mene pieleen! voi elämä et mä oon naurettava...

----------------------------------------------------------------------------------

to 14.

Pakko oli tyyppaa allasosastoa. Vaikka aurinko ei paistelekaan, niin kyllä tämä silti suomen kesän pieksee. Sitäpaitsi allastasanne on pimeän tullen kauniisti valaistu. Mokasin kun kipitin eka poreammeeseen joka oli hyvin, hyvin lämmin jonka jälkeen ei lämmitetty uima-allaskaan tuntunut niin lämpimältä enää. Diggasin silti.

Illalla olis mennyt kuppi taas nurin ellen olisi ollut niin rauhallisissa tunnelmissa kun oma tuomiopäivän profeettani kertoi että huomenna tulee greetings from Canary Islands, niinkuin tsunamin muodossa. 

Lisäksi Fukushimassa kaikki oli kuulemma mennyt vielä pahemmin vituiksi(niinkuin onkin) ja me kaikki kuollaan heti siihen säteilyn aiheuttamaan syöpään ja ties mihin kolmisilmäisiin kaloihin. Heitti ilmoille alistuneen ajatuksen myös halustaan lähteä Suomeen koska ei halua kuolla täällä. Tarjouduin viemään Miami Internationalille ja sanoin että tulen sitten perässä. 

-----------------------------------------------------------------------------------

pe 15.

Huomenta! 

Näemmä lepopäivä nro. 2. Kunhan valmistauduttiin aamupalan ja eilisiltaisen maailmanloppua koskevan likapyykin puimisen merkeissä kun en nyt ollut sattumoisin enää niin rauhallisella tuulella(kielsin ensin tietokoneen käytön, sitten lievensin sen koskemaan vaan Fukushimaa käsitteleviä sivustoja, ei muuten totellut taaskaan). 

Ja sitten lähettiin syömään. Koska tämä on Daytona niin pakkohan se minun mielestäni oli mennä ainakin Cruisin´ bar and grilliin, sopivasti kun piffiä oltiin vailla. Cruisin´ bar and grill on siis Nascar-teemainen kuppila, joka on hyvin kirjava. shakkiruudullisissa kattopaneeleissa oli kuskien nimmareita ja looshit oli duunattu vanhojen nascar-autojen rungoista.

Mietin vaan että mahtaakohan kuskit olla otettuja vai surullisia siitä että niiden vanhoista sotaratsuista on tehty sohvia. Meidän pöytä oli Dale Earnhartin vanha bilika. Dale on siis ilmeisesti ollu tosi kova kääntyy vasemmalle eikä ihme niillä viiksillä.

Pöytä

.                                 

Itse ravintolan funktiosta sanon että hyvin toimii, ruuan puolestakin voi siis suositella

tämän jälkeen pakotin äijän Targettiin, käyttäen tekosyynä sitä että se sanoi tarvitsevansa halpoja sukkia ym. no okei, se oli hoidettava alta, mutta oikeasti halusin itse katsella halpoja printti t-paitoja 

joita voisin modata ja ehkä ostaa karkkia. noo, itse en löytänyt mitn.

vielä pyörähdys winn-dixie supermarketissa ja hotellille ruokalevolle koska semmonen pihvi ei itsestään sula.

Ei pelkkä harjoitus tee metsuria, pitää olla hattu.

tänään sain itsestäni irti lähteä kokeilemaan hotellin "kuntosalia"(juoksumatto, crosstrainer, kuntopyörä, painot sekä vesiautomaatti josta ryöstin jälleen ilmaista vettä. vaikka seuraa en kappas vaan saanut kuten en yleensä tuppaa saadakaan, menin vielä iltauinnille ihanaan lämmitettyyn uima-altaaseen jossa meikäläisen uimataidolla vedetään kierros ja se on siinä. sitten poreammeeseen kun finnienpuristelijapariskunta sieltä poistui ja istuin siellä selkälihakset hulmuten 10 min ja heittelin palloa itselleni. säälittävää? ehkä, mutta vielä säälittävämpää olisi olla menemättä vaan siksi että joku toinen on viitsimätön.

Siis asia on vaan niin että tarvitsen liikuntaa, koska tällä ruokavaliolla ja sillä faktalla että täällä ei kävellä jos matka on chevy impalaa pidempi, olo on kuin olisin syönyt ison kiven, eli jottain tarttee 

tehrä ja teenkin tästä lähtien.

Kävelyllä.

Niin, jos tosiaan oikein käsitin niin Kanariansaarten tulivuoren El Hierron piti purkautua tänään, aiheuttaa maanjäristys jonka piti aiheuttaa vuorenseinämän liukuminen mereen, jonka piti aiheuttaa supertsunami, jonka piti pyyhkäistä Floridan yli ja tuhota muutenkin USAn itärannikko. Aika hiljaista siihen nähden, sillä kun kirjoittelen tätä niin kanariansaarilla ja about kaikkialla muuallakin on jo 16. päivä. eli paska profeetta tai sitten on vaan erehdytty päivästä, vitustako minä tai se profeettakaan mitään tietää. Huomenna kuitenkin kohti Tampaa joten ehkä emme kuole. Ehkä siis taaskaan.

Daytona on kyllä aika jees kaupunki, tänne vois tulla uusiks joku kaunis maalis/huhtikuu vaikkapa...

Pakollinen sekoilu ja tilitys.

ti:
kyllähän mä oon kuvaillut tätä reissua eräänlaiseksi tulikokeeksi (vaikkei tää oikeasti oo isommassa mittakaavassa tietyllä tavalla _yhtään_mitään_. Tässä vaan selvitään keskenämme isossa maailmassa ja aikuisiakin pitäisi olla, joka tämän tyypin ihmisille ei ole ollut ehkä ihan niin itsestäänselvyys kuin toisille, mutta silti!

Aamusta päätin syödä kai sitten jotain pilaantunutta ja vatsalaukku kääntyi sisäpuoli ulospäin, mutta siitä toivuin kivasti vaikka syömisyrityksistäni huolimatta aika moneen kertaan sama tapahtui uudestaan. Taisteluni aikana M päätti kipaista jalkaisin viinakauppaan ja kertoi palattuaan että jotkut tummat kaverit oli jotain huudellut sille ja väijynyt autolla omituisesti. Enpä siitä ajatellut muuta
kun että semmoista elämä on, ja että pitäsköhän ottaa viinadrinkki jos se vaikka desinfioisi vatsani koska olo oli horroria.
Itseasiassa se jeesas, jonka ansiosta 6 mozzarellatikkua dippeineen suostui pysymään sisällä ja siitä lähtien kaikki muukin.

No niin, auto alle ja rantaan. kitarakaupan kautta, -kyllä, olen reissussa muusikon kanssa. Ei haittaa yhtään, se on pikemminkin päinvastoin ja vähän niinkuin erästä ihmisryhmää edustavalle joukkiolle heittäisi koriksen, pysyvätpähän poissa pahanteosta. Tässä on vähän sama juttu.
No niin, siis sinne rantaan, jossa minä sain ottaa aurinkoa ja kenties jopa palaa, ja viilata kynsiäni sillä välin kun mies uppoutuu uuden minikitaransa äänimaailmaan. hieno homma, edelleen.

Eipä sitä muuta ihminen ravinnokseen kaipaa.

Lake Worthissa Atlantin rannalla.

Aurinko meni maapallon taakse piiloon ja lähdettiin pyykkäämään(minä en pese matkoilla ollessani käsin pyykkiä, koska EVO ja ne on kahta kamalampia) ja istumaan faijan kämpille South Palm Beachiin. M ei ollut oikeastaan nähnyt isääni ja hänen puolisoaan ennen mutta odotti innolla näkevänsä että mistä hitosta tälläinen ihminen kuin minä, on peräisin.
Very long story short, hänelle kerrottiin että minkälainen maa amerikka about on, ja minkälainen alue on lake worth. tästä alkaakin semmoinen setti mitä ei voi edes käsittää vaikka siinä kyllä avoimesti varoitin aloittamasta asian ruotimista kanssani myöhemmin. Ei totellut (johtajuusongelma!).
Ilmeisesti minä olen siis piittaamaton koska en valistanut häntä tarpeeksi painokkaasti eräistä asioista kuten siitä että:
a) mistä kertoo se että esim auton ovet lukkiutuvat automaattisesti liikkeelle lähdettäessä.
b) kaikilla halukkailla on aseet ja kaikki jotka niitä haluavat käyttää, niitä myös käyttävät.
c) tähän maahan mahtuu kyllä joka junaan ja osa jää tri rail asemalle. Tulo/luokkaerot ovat todella suuria sosiaaliturvan puuttuessa(tässä ois niille nähtävää joiden mielestä suomen sosiaalietuuksia pitäisi heikentää, hoh hoh, mitä tekin tiedätte?)

Ihan oikeasti, kyllä mä ymmärrän että se on järkytetty koska se olis hyvin suurella todennäköisyydellä yritetty ryöstää aamulla.
Mutta sitä mä en ymmärrä että miten se on mun syy. Mä en oo sen äiti. Mua ei oo ikinä uhannut täällä mikään joten en nyt niin kauhean tarkkaan voi tietääkkään.
Etukäteen kerroin kyllä alueella tapahtuneista ammuskeluista ja siitä ettei tämä ole lintukoto vaikka Miamiin verrattuna siltä päivänvalossa näyttää EHKÄ.
Sanoin myös muistaakseni selväsanaisesti ja ennen reissua huolehtien kerroin että siellä ei sitten ainakaan kannata lähteä haastamaan ketään vaikka oma ylpeys ja lyhyt sytytyslanka siihen ohjaisikin. Syyksi kerroin tosissaan sen että kun koskaan ei voi tietää että kenellä on ase, ja kuka sitä käyttää.
Kuolemanrangaistus ei siinä paljoa paina ihmisellä jolla ei ole mitään menetettävää ja suhteellisen pieni todennäköisyys jäädä kiinni siitä.

Lopputulos on se, että kävimme Checkersin autokaistalla(ei jeesus mä vihaan autokaistalla asiointia) koska autosta ei voi poistua, väijyimme motellin parkkipaikalla autossa paikallisten hullujen liikkeitä,
kieltäydyin vähän niinkuin enää yhdeksältä pitkän päivän jälkeen lähtemästä ajamaan meitä daytonaan VITTU KOLMENSADAN KILSAN PÄÄHÄN! Enkä myöskään ollut kiinnostunut
tekemään mitään harhautusliikkeitä vaan menemään suoraan ylös motelliin.
Lopputulos on se, että valoja ei saa pistää päälle, telkkaria ei saa laittaa pois mutta ei siinä ääniäkään saa olla päällä, tänään on ihan sama että painaako asia mun mieltä kunhan vaan selvitään hengissä huomiseen.

Oi kyllä, se on juuri se miltä näyttääkin, tuoli ovennupin alla sun muuta höpöhöpöä.

No, tuossa tuo uniongelmainen ja akuutisti kuolemanpelkoinen nyt kuorsaa, minä kirjoitan tätä tilitystä ja menen suihkuun. Ehkä syön ton philly bacon cheese subin jolloin
suurin riski meikäläiselle tässä päivässä verisuonen päässä napsahtamisen lisäksi on toisen tukkeutuminen sydämessä.

Niin ja olen ihan tyhmä kun en nyt jaksanut laittaa lukittavaa matkalaukkuani kiinni ja rahoja sinne sen takia kun pidin sitä merkityksettömänä. Tokihan jos joku tänne huoneeseen murtautuu, huomaa lukitun, lähes kassaholvinomaisen matkalaukkuni ja perääntyy todetessaan tyyliin seinän tulleen vastaan. Oh boy kylläpä olen idiootti, mitenköhän nyt kestän itteeni...

Vituttaa. päätin että seuraava etappimme Daytonan sijsata majoitus löytyy Orlandosta ja jostain kivasta Disney-aiheisesta tornihotellista ja tämä ei ole vitsi.

Lake Worst

Tri-Rail... miten siihen aina joutuu vaikkei yhtään halua?
Ei oltu seikkailuhenkisiä vaan bussin-jonkun ihme sukkulajunan-metron sijasta valitsimme taksin päästäksemme juna-asemalle. Päästiin jopa oikeaan junaan joka ei suinkaan ole itsestään selvyys, koska Tri-Rail kulkee vähän niinkuin omia aikojaan välillä.

Tri-Rail kärsimys

Pohjoiseen päin... yli tunnin matka.

Autojen vuoristorata

Autovuokraamossa eli jälleen kerran Ambassador Rent-a-car:issa meille oli varattu uudenkarhea Chevy Impala, eli kelpas meille! Piti nääs olla hyväkuntoinen auto kun pitkää matkaa lähetään ajamaan.

Impala

Ihana New Sun Gate torakkamotelli oli täynnä joten jouduttiin etsimään umpimähkään pimeässä ilman karttaa joku toinen vaihtoehto. Koska olisimme useamman yön niin kriteerini olivat uima-allas ja ilmainen langaton netti. Löytyi Lago Motor Inn joka oli oikeasti ihan mukava torakkamotelli, paikan ilmeisesti itäeurooppalaista alkuperää oleva omistajapariskunta näyttivät ihan työkseen pitävän motellia ja sen pihaa kunnossa koska uima-allasalue oli tosi siisti ja huoneetkin näyttivät vastikään rempatuilta.

Dixie Highway US 1 tie vie mihin vaan.

Perus motellihuone, tämä tosin oli oikeasti tosi siisti.

Rankan matkan jälkeen ja motellin viimein löydyttyä tietysti kupsahdettiin melkein heti, joka tarkoitti sitä että eipä oltu syöty eikä vettä ostettu, joten, armaani herää tietenkin keskellä yötä, tarkemmin puoli kaksi ja herättää minut että nyt olisi lähdettävä ostamaan vettä ja ruokaa.
Tämä tarkoittaa sitä että minä hyppään umpiunesta lyricapäissäni(hermosärkylääke joka saattaa vaikuttaa humalan kaltaisesti varsinkin jos on hieman nukkunut alle, sinänsä outoa)
juuri vuokraamamme auton rattiin ja lähdemme etsimään jotain huoltoasemaa vieraassa amerikkalaisessa kaupungissa ilman karttaa. minusta se oli huono idea koko ajan ja
muutenkin ihan perseestä mutta oli silti helpoin vaihtoehto, joten matkaan. Kauas ei ONNEKSI tarvinnut ajella ja löytyipä vierestä halpa ja erittäin rasvaisia ruokia myyvä hampurilaispulju. Mutta voi hyvä elämä,ei kai toi pyytänyt huoltoasemalla basketin sijasta cascettia? arkkua? kyllä vain, niinhän se sanoi. Ainakin ilmeeni muuttui hieman pirteämmäksi kun sen kuulin.

Checkers jee rasvaa kansalle!!

Män jaksa. Paitsi yhden Philly cheesesteak subin ja ehkä monstrellatikut.

Kyllä lomalla on rankkaa. Aluksi sain kiristettyä tahtoni läpi ja tacoaamiaisen jälkeen sain meidät läskeilemään motellin aika södelle pikku uima-altaalle. Motellinpitäjäpariskunnan naispuolinen
osapuoli oli edellisenä iltana oikein varoittanut että se on sitten kylmää.

Mexicolainen ruoka on vallannut jenkkilän.

Ihmettelin siinä vähän että kylmentääkö ne sitä sitten jollain koska eihän nyt mitenkään pienen ja matalan uima-altaan vesi voi olla kylmää kun lämpötila ei laske yölläkään hellerajan alapuolelle. No ei se vesi kylmää ollutkaan, mutta tämähän on tosiaan paikallisille synkeintä syksyä...

Joo tosi kylmää hyh hyh :)

Sitten alkoi rankka osuus ja viattomasti lounaalle menosta. Eihän täällä ole vieläkään sitä fakin karttaa eikä kukaan myöskään tiedä että mistä sellaisen saa, joten  ei huvittanut seikkailla kauhean kauas teistä jonka nimen ja sijainnin jo tiesi, joten tuli ajeltua aika pitkälle eikä silti eteen tullut mieleistä ruoka-paikkaa. Ennalta netistä paikallistetun tacobellinkin olivat siirtäneet.
Loppujen lopuksi oli pakko: Isiiiiii! mistä saa ruokaa(ja drinkin, i need a drink ja vähintään.)? ja viimein hermojen raastaminen loppui kun tosiaan en koe oloani hirveän rennoksi vielä amerikkalaisessa liikenteessä jossa ajetaan pickupilla jenkkiliput liehuen ja pelottavana lisänä 16-vuotiaskin voi saada ajokortin. Enkä minä tosiaan tiennyt että minne hemmettiin olen menossa vai olenko.
Dave´s last resort Lake Avenuella oli armaalleni nimenomaan last resort ja minä menin vielä Publixiin tuijottamaan hyllyjä väsyneen tyhjällä katseella. Fiilis oli varmaan vähän sama kun sillä sällillä joka vastasi kaverinsa mitä haluat?-kysymykseen lähes huutamalla haluavansa xanorin.
suureksi osaksi päivä oli siis samankaltainen kun suomessa, mutta lämpimämpi ja paskan lappamisen tilalla oli löhöilyä altaalla.