kyllähän mä oon kuvaillut tätä reissua eräänlaiseksi tulikokeeksi (vaikkei tää oikeasti oo isommassa mittakaavassa tietyllä tavalla _yhtään_mitään_. Tässä vaan selvitään keskenämme isossa maailmassa ja aikuisiakin pitäisi olla, joka tämän tyypin ihmisille ei ole ollut ehkä ihan niin itsestäänselvyys kuin toisille, mutta silti!
Aamusta päätin syödä kai sitten jotain pilaantunutta ja vatsalaukku kääntyi sisäpuoli ulospäin, mutta siitä toivuin kivasti vaikka syömisyrityksistäni huolimatta aika moneen kertaan sama tapahtui uudestaan. Taisteluni aikana M päätti kipaista jalkaisin viinakauppaan ja kertoi palattuaan että jotkut tummat kaverit oli jotain huudellut sille ja väijynyt autolla omituisesti. Enpä siitä ajatellut muuta
kun että semmoista elämä on, ja että pitäsköhän ottaa viinadrinkki jos se vaikka desinfioisi vatsani koska olo oli horroria.
Itseasiassa se jeesas, jonka ansiosta 6 mozzarellatikkua dippeineen suostui pysymään sisällä ja siitä lähtien kaikki muukin.
No niin, auto alle ja rantaan. kitarakaupan kautta, -kyllä, olen reissussa muusikon kanssa. Ei haittaa yhtään, se on pikemminkin päinvastoin ja vähän niinkuin erästä ihmisryhmää edustavalle joukkiolle heittäisi koriksen, pysyvätpähän poissa pahanteosta. Tässä on vähän sama juttu.
No niin, siis sinne rantaan, jossa minä sain ottaa aurinkoa ja kenties jopa palaa, ja viilata kynsiäni sillä välin kun mies uppoutuu uuden minikitaransa äänimaailmaan. hieno homma, edelleen.
Eipä sitä muuta ihminen ravinnokseen kaipaa.
Lake Worthissa Atlantin rannalla.
Aurinko meni maapallon taakse piiloon ja lähdettiin pyykkäämään(minä en pese matkoilla ollessani käsin pyykkiä, koska EVO ja ne on kahta kamalampia) ja istumaan faijan kämpille South Palm Beachiin. M ei ollut oikeastaan nähnyt isääni ja hänen puolisoaan ennen mutta odotti innolla näkevänsä että mistä hitosta tälläinen ihminen kuin minä, on peräisin.
Very long story short, hänelle kerrottiin että minkälainen maa amerikka about on, ja minkälainen alue on lake worth. tästä alkaakin semmoinen setti mitä ei voi edes käsittää vaikka siinä kyllä avoimesti varoitin aloittamasta asian ruotimista kanssani myöhemmin. Ei totellut (johtajuusongelma!).
Ilmeisesti minä olen siis piittaamaton koska en valistanut häntä tarpeeksi painokkaasti eräistä asioista kuten siitä että:
a) mistä kertoo se että esim auton ovet lukkiutuvat automaattisesti liikkeelle lähdettäessä.
b) kaikilla halukkailla on aseet ja kaikki jotka niitä haluavat käyttää, niitä myös käyttävät.
c) tähän maahan mahtuu kyllä joka junaan ja osa jää tri rail asemalle. Tulo/luokkaerot ovat todella suuria sosiaaliturvan puuttuessa(tässä ois niille nähtävää joiden mielestä suomen sosiaalietuuksia pitäisi heikentää, hoh hoh, mitä tekin tiedätte?)
Ihan oikeasti, kyllä mä ymmärrän että se on järkytetty koska se olis hyvin suurella todennäköisyydellä yritetty ryöstää aamulla.
Mutta sitä mä en ymmärrä että miten se on mun syy. Mä en oo sen äiti. Mua ei oo ikinä uhannut täällä mikään joten en nyt niin kauhean tarkkaan voi tietääkkään.
Etukäteen kerroin kyllä alueella tapahtuneista ammuskeluista ja siitä ettei tämä ole lintukoto vaikka Miamiin verrattuna siltä päivänvalossa näyttää EHKÄ.
Sanoin myös muistaakseni selväsanaisesti ja ennen reissua huolehtien kerroin että siellä ei sitten ainakaan kannata lähteä haastamaan ketään vaikka oma ylpeys ja lyhyt sytytyslanka siihen ohjaisikin. Syyksi kerroin tosissaan sen että kun koskaan ei voi tietää että kenellä on ase, ja kuka sitä käyttää.
Kuolemanrangaistus ei siinä paljoa paina ihmisellä jolla ei ole mitään menetettävää ja suhteellisen pieni todennäköisyys jäädä kiinni siitä.
Lopputulos on se, että kävimme Checkersin autokaistalla(ei jeesus mä vihaan autokaistalla asiointia) koska autosta ei voi poistua, väijyimme motellin parkkipaikalla autossa paikallisten hullujen liikkeitä,
kieltäydyin vähän niinkuin enää yhdeksältä pitkän päivän jälkeen lähtemästä ajamaan meitä daytonaan VITTU KOLMENSADAN KILSAN PÄÄHÄN! Enkä myöskään ollut kiinnostunut
tekemään mitään harhautusliikkeitä vaan menemään suoraan ylös motelliin.
Lopputulos on se, että valoja ei saa pistää päälle, telkkaria ei saa laittaa pois mutta ei siinä ääniäkään saa olla päällä, tänään on ihan sama että painaako asia mun mieltä kunhan vaan selvitään hengissä huomiseen.
Oi kyllä, se on juuri se miltä näyttääkin, tuoli ovennupin alla sun muuta höpöhöpöä.
No, tuossa tuo uniongelmainen ja akuutisti kuolemanpelkoinen nyt kuorsaa, minä kirjoitan tätä tilitystä ja menen suihkuun. Ehkä syön ton philly bacon cheese subin jolloin
suurin riski meikäläiselle tässä päivässä verisuonen päässä napsahtamisen lisäksi on toisen tukkeutuminen sydämessä.
Niin ja olen ihan tyhmä kun en nyt jaksanut laittaa lukittavaa matkalaukkuani kiinni ja rahoja sinne sen takia kun pidin sitä merkityksettömänä. Tokihan jos joku tänne huoneeseen murtautuu, huomaa lukitun, lähes kassaholvinomaisen matkalaukkuni ja perääntyy todetessaan tyyliin seinän tulleen vastaan. Oh boy kylläpä olen idiootti, mitenköhän nyt kestän itteeni...
Vituttaa. päätin että seuraava etappimme Daytonan sijsata majoitus löytyy Orlandosta ja jostain kivasta Disney-aiheisesta tornihotellista ja tämä ei ole vitsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti