Today: Vantaan käräjäoikeus.

Kirjottelen tässä odotellessani, klo 11 alkaa istunto täällä vantaalla ja syytehän on kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta.

Ei varkaus vaan se ylempi :D

Syyttäjä vaatii 30 pvää ehdonalaista koventamisperusteena tottelemattomuuteni ja aikaisempi rikollisuuteni *facepalm*.
Imaginary earlier crimehistory.

Yks juttu on merkattu samaan aikaan kun mun joten tän päivän aikataulu tulee kusemaan totaalisesti.

Perinteinen "I'm screwed"-selfie.

Mulla on nyt sijaisasianajaja, nainen. Oon koko ajan miettiny et vaihtais naisasianajajaan kun noi miehet on vähän tollasia tyytyjiä. Tarvin jonkun joka haluaa taistella ja kuulemma naisissa sellasia on.
Tiedä sitten että johtuuko se vieläkin siitä että se on perinteisesti miesten ammatti ja naisen pitää tehä kovasti duunia ansaitakseen kannuksensa vai onko se kyky kuunnella ja asettua syytetyn(vastaajan) asemaan? Who knows.

Nää tälläset on yleensä pikku juttuja oikeusjärjestelmän kannalta, mutta olen kiistänyt syyllisyyteni kokonaan, haluan kerrankin tulla kuulluksi(vaikka mulla on aina ollut kammo puhua väkijoukon edessä, mitä tämäkin tavallaan on.

Kuten odotettua, ihan sama mitä sanoi, syyttäjä hoki sokeana ja kuurona omaa mantraansa ja voitti silti.
Ei tässä kyllä olis mitään muuta ratkaisua voinut odottaakkaan kun kaikki riippuu siitä että saako sen alkuperäisen tuomion nurin.

Mä en oikein tiedä et kumman olisin ottanut mieluummin, tän 30pvää ehtoollista vai tuomioistuimen määräämät sakot joita en kuitenkaan pysty maksamaan KOSKA VALTIO ON TAKAVARIKOINUT MUN SÄÄSTÖT eikä niitä todellakaan hetkessä kerätty.
Ja jos niitä sakkoja ei pysty maksamaan, ne joutuu istumaan... joten aika sama.
Tästäkin ilmaistaan tyytymättömyys ja haetaan valitusoikeutta hoviin.

Seuraava erä 17 - 18. 12 Helsingin Hovioikeus ja käsittelyssä alkuperäiset syytteet.

Vielä asianajajan vaihto mietinnässä kun noi on tollasia vähän että joo joo, syytön oot mut me ei nyt pystytty todistaa sitä, kuittaan palkkioni kiitos hei :D

Tarvitaan joku kunnon näätä.
Voin nimittäin kertoa että aion valittaa, tehdä kanteluita ja muutenkin pyörittää näitä asioita niin pitkään kunnes mulla ei enää ole tätä palloa jalassa tai mun ei anneta enää valittaa koska no can do.

Vapaa mä en oo tuntenut olevani vuoteen. Päivästä toiseen olkapään yli vilkuilua.
Jos totta puhutaan niin hiemanko ahdistaa.

Tämä ei silti ole syy siihen miksi otan tallilla herkästi esille asioita joita huomaan.
On vaan sovittu, ei klikkejä. Pidetään ilmapiiri avoimena ja hyvänä.
Mutta osasyy tää kaikki on siihen miten suhtaudun asiaan. Arvata saattaa että kuinka paljon mua kiinnostaa mitkään hiekkalaatikkoleikit jos muuten elämä on tällästä.

Vieläkin on henkilö/henkilöitä jotka ei oo moikannut/katsonut päin sen jälkeen kun "paska osui tuulettimeen".
No kuulkaa minulle asia on se ja sama. Sopiihan se mulle että mä oon sitten se isompi ihminen ja tervehdin kohteliaasti kuten tähänkin asti. Jos se häiritsee niin voivoi.
Kaikki hevoset saa multa kuitenkin reilun ja vointinsa mukaisen kohtelun, ei se niiden syy ole.
Tämä koskee ihan jokaista työtehtävääni, niitäkin joissa olen oma pomoni.

Nonni, time to actually GTL! (Sori jersey shore viittaus)
Sit voi jatkaa Orange is the new black-maratonia. Pitäsköhän se ottaa nyt opetusohjelmana?

I have no idea what I'm doing... ninja!

H- hetki lähestyy.

Ja viimein odotettu kirje tipahti postiluukusta.

Kutsu hoviin. 17 - 18. 12 että hyvää joulua.

Vajaa pari kk aikaa varautua henkisesti ja muutenkin kun mulle on suositeltu asianajajan vaihtoa. Tässä stressissä nää asiat tuntuu ihan mahdottoman vaivalloisilta suorittaa mutta ei kun hommiin ja valmistautumaan hyppäämään tyhjyyteen.

Hyppy tyhjyyteen symboloi tässä suomen oikeusjärjestelmään luottamista.

Luotto ei oo kauheen korkeella. Laitetaankohan tohon talon eteen taas sivarit päivystämään jos vaikka sais jotain näyttöä mua vastaan kun sitähän ei käytännössä ole. Ainoa "todiste" mua vastaan oli se, että mulla oli kotona rahaa ja sitäkin alle tonni.

Tässähän on muuten vuosipäivät, tällä kellonlyömällä viime vuonna olin kopissa.

Selvinpäin omasta mielestä.

Kaikkihan on aina niin kovin hauskaa kunnes tullaan siihen pisteeseen ettei se olekaan enää kovin hauskaa.

Otsikon lausahdus juontaa juurensa noista lääkityksistä.
Mulla on jonkin verran tuttuja jotka pitävät itseään entisinä sekakäyttäjinä, mutta mä sanoisin että on vähän liian aikaista lähteä poistamaan etuliitettä "entinen" tosta sanaparista. Se nimittäin on silti kuosaamista vaikka lääkäri on lääkkeet määrännyt, jos niitä ei käytä niin kun lääkäri määräsi.

Puhutaan nyt esim. Vaikka vahvemmista kipulääkkeistä kuten panacod, ardinex ja tramal.
Okei, ihmisellä voi olla selkä hyvin kipeä ja siihen diagnoosi. Mutta kuinka suureksi osaksi kipu on psykosomaattista kun sitä selkää on lähdetty valittamaan lekurille sen takia että saisi em. Lääkkeitä? Nii in...

Välttääkseni varajeesustelun sanon että eihän se nyt väärin ole jos sillon tällön vähän rentoutuu, mutta mikä on silloin tällöin?

Ja tästä päästäänkin otsikkoon. Lääkkeiden väärinkäyttö saattaa läheisten mielestä olla pikkasen ärsyttävää, vähintään.
Siinä vaiheessa kun jonkun hassuttelu häiritsee mun feng shuita, alan huomauttelemaan asiasta.
Helppohan mulle on heittää takasin että "No hyvä sun on sanoa kun oot koko ajan lääkepäissäs plaaplaa.."
Jolloin sanoin että olen mä selvinpäin omasta mielestä.

HAHAHAHAHA!

No en mä sitä niin tarkoittanut ja nyt koko homma on lähtenyt käsistä ja ihmiset on niin kovin selvinpäin omasta mielestä ja hassu juttu joo.

No ei se pidemmän päälle naurata.
Totta on että mulle ottais ohraleipä ilman joka aamuista tramalia ja lyricaa(ja rivatriliä) mutta siksi mulla on niitä joka aamu kun en ylitä annostusta, päin vastoin.

Mutta nää omasta mielestä selvinpäin-ihmiset... reseptin kun saa uusittua niin se on sadan napin pakkaus huiviin parissa viikossa ja sit loppuaika kidutaan, vaihdellaan lääkkeitä muiden veijarien kanssa ja se mikä mua nyt nyppii ja miksi kirjoitan tämänkin, ruinataan multa lääkkeitä ja sitten kun ei natsaa niin käyttäydytään kuin paraskin peräreikä kun olo on huono ja MINÄ olen syy siihen, minulla on niin ja niin paljon lääkkeitä niin miksen muka voi luopua.
No miksiköhän mulla on? Hmm... ja voi että kun en ala itse kärsimään refloista ja niistä vaivoista mihin lääkkeet on määrätty ihan vaan sen takia että joku on omalka toiminnallaan jälleen saanut itsensä epämukavaan tilanteeseen.

Mua niin välillä raivostuttaa... i fucking told you. Mut eihän mua voi uskoa. Noi on niin amatöörimäisiä virheitä aikuisilta ihmisiltä.

Riippuvuus on nimensä mukainen asia. Se kahlitsee. On hallittua ja hallitsematonta riippuvuutta. Miten ihminen joka ei hallitse riippuvuuttaan voi edes esim. Matkustaa lomamatkalle? Se nimittäin on ihan selvä että napit ei tule riittämään kauhean pitkälle ja sit onkin mukava huomata olevansa vieraassa ympäristössä jossa ei tiedä mistä sen helpotuksen hommais ja olo on niin huono ettei pysty mihinkään.

Riippuvuus on siis rajoite. En halua että mua rajoittaa mikään olo.

On kiva olla aamulla hyvässä kunnossa(mitä en todellakaan ole ja siihen ne lääkkeet on, mutta hoidan terveyttäni kyllä muillakin keinoilla) että voi pitää huolta itsestään, koirasta, kissoista, kämpästä, hevosesta, asioista ja töistä.
En mä voi oikeastaan uhrata päivääkään, noi on etusijalla ja kelkasta tippuu tosi helposti.
Haluan myös loppupäivästä olla kehissä ihan samasta syystä. On vastuuta josta mä pidän.

Tämä kaikki nyt vaan tuli mieleen yrittäessäni asioida ihmisten kanssa jotka tunnen hyvin heidän oman itsekusetuksensa takana.

Taas vähän koettelen leimatuksi tulemisen rajoja mutta hei, maailmassa on virhe!
Koittakaa ajatella omilla aivoillanne. Sillä on päässä vikaa joka näkee vaan mustaa ja valkoista.

Ups.

Kämmäsin bloggerin yksityisyysasetusten kanssa :D

Juu ei tääl mitään salaista oo, senku lukee kuka lukee.
Edelleen, aion kirjoittaa täällä mitä huvittaa mutta en henkilöistä/paikoista vaan asioista.

Itseäni koskevaa ja seläntakana tapahtuvaa  paskanjauhantaa sen sijaan en aio käsitellä silkkihansikkain. Jos ei ole pokkaa sanoa päin naamaa niin se on turha itkeä sitte...

Kattelin tässä vanhoja lomakuvia. Totesin että rusketus sopii mulle. Koiran lenkityksen jälkeen painunkin siis solariumiin rentoutumaan.

Toivottavasti rypytkin sopii mulle.

Menox.

Minä se en osaa lopettaa...

...mut sen takia tää on MUN blogi. Mun ei tarvitse lopettaa. Jos mä haluan jaaritella jostain asiasta on and on and on, mä voin. Kukaan ei sano että kamoon vaiha levyy, mä en jaksa nyt hei enää kuunnella noita sun juttujas.
Lukemiseen voi kyllästyä mut enpä mä ole ketään pyytänyt lukemaan.
Rofiilikuvakin on ollut jonkun mielestä offensive. Be offended all you want, jostain leikkipyssystä...

Oon ollu aina tällänen... ei ihan täysin salonkikelpoinen. Suorapuheinen siis kyllä, mutten mulkku(joka monesti on totuus suorapuheiseksi itseään väittävillä ihmisillä.)

En myöskään ole ilkeä. Siis kauhean ilkeä.
Isäni sanoi että ilkeitä ihmisiä on kahdenlaisia.
Niitä joilla se on vaan persoona sen kummemmin aikomatta olla ilkeä, siis pikkasen törppöjä.
Sitten on niitä toisia. Ne on niitä jotka osaa olla mukavia mutta loppujen lopuksi  jättävät silti veitsen tököttämään selkääsi.

Ensimmäinen ilkeä on mielipidekysymys. Siitä voi ajatella että toi nyt on tollanen että ei se nyt sillä mitään pahaa tarkoita.
Tälläisten ihmisten kanssa olen jostain syystä tullut toimeen vaikka enemmistö ei tule. Kröhöm tiedän monta esimerkkiä lähinnä keski-ikäisistä hevosnaisista jotka on ollu mulle ihan hyviä tallikavereita. Jos lukisitte tämän tietäisitte että tarkotan juuri teitä ;)
Pidän siitä että what you see is what you get, vaikkei se olisikaan pelkkiä ruusuja ja auringonpaistetta.

Toinen ilkeä on ihmistyyppi joka ihmisiin tutustuessaan pääsee nopeasti suosioon, mutta asiat hänen ympäriltään alkavat luhistua tuntemattomasta syystä ajan kuluessa ja kaverit vaihtuvat.

Jos otetaan kaksi erilaista "ilkeää" rinnakkain niin mistä tiedät kumpi on kumpi?

No siitä että toinen odottaa vaikka tuntikausia talosi edessä talvipakkasella väijyssä kertoakseen jos sydämen päällä on jotain, kun taas toisen juttuja et näe etkä kuule kun korkeintaan nimettömänä palautteena. Which is which?

That being said...
Oon ollut monissa blogeissa lukijan asemassa paljon, ja facebook-saastetta on myös tullut nähtyä.
Tätä blogia olen rakentanut vastapainoksi kaikelle kiiltävälle pinnalle, kivoille ruokakuville ja "ihanien ystävien kanssa viinilasillisella maailmaa parantamassa"- jutuille.

Miksi kirjoittaisin tai lukisin jotain mikä ei ole totta? Kirjoittaisinko satua omasta elämästäni jotta muut kadehtisivat vai lukisinko jonkun päiväunia huokaillen että miksei mulla oo tollasta.

Sokerikuorrutus ja teeskentely on se joka tekee ihmiset onnettomiksi, siksi blogin luettuani voin olla ihan ylpeä siitä asiasta että en ole kuunnellut järjen ääntä päässäni vaan rohkeasti painanut "lähetä" nappia.

Nämä ovat minun mielipiteitäni yksityishenkilönä ja seison niiden takana. Haters gonna hate.

Nyt hermolepoilemaanhepoileman Freddyn kanssa, toivotaan ettei kukaan ota tällä kertaa kuvaa meistä :D 

nimittäin vinkin perusteella löysin meistä kuvia Järvenpään facebook-sivuilta ja kommenteissa kitistään siitä että mulla ei ole kypärää. Ihan oikeasti, mun oma asia. Käytän kyllä ratsastaessani kypärää silloin kun arvioin sen olevan turvallisuuden kannalta tarpeellista eli käytän päätäni siinä asiassa. 

Mulla on päänahka siinä kunnossa että on oikein tallilta ja srllältä lupa siihen ettei tarvi käyttää kypärää päivittäin omalla ratsastaessani.

Tosissaan siitäkin jouduin taistelemaan ja nyt joku kuvailee ja kaikenmaailman randomit jäkättää.

Sit vielä kengittämään tutun hevonen joka on ilmeisesti ollut ylläpidossa ja kavioiden hoito laiminlyöty, katotaan saako hyvät ennen ja jälkeen- kuvat.

Sai kivat, yritettiinköhän siitä ravuria? 

Oppikirjaesimerkki ylläpidosta palaajasta ;)

Kuvassa alla peruskengät kokoa 1, vähän olis saanu olla isommat että kannoille olis jääny enemmän tukea mutta kakkoset oli soviteltaessa liian isot. 

Kaviot oli niin kaidat että sivut oli täysin 90 asteen kulmassa maata kohti ja kannat ahtautuneet että kakkoset muotoon taottuna olis tullu taas aivan liikaa kannoilta yli. 

Ykkösen quarter clip olis ollu varmasti paras vaihtoehto mutta kyllä parannus oli silti huima.

Tällä hevosella ei onneksi ollut kannat karanneet alle.

Hiton hyvä sovellus toi PHOTO GRID(käytän androidia) jolla tehään mm. Kollaaseja. Sopii näihin ennen ja jälkeen-kuviin ja sit jos haluaa jaaritella jutusta johon liittyy monta kuvaa, niin voi tehä kollaasin kun en nyt oo vaivautunut miettimään että paljonko kuvia bloggeriin itseensä voi ladata.

Joo tiedän, oon iha kalkkis. Monille nää on jo ikivanhoi juttui mut mulle ei koska eläköön Windows XP ja liukukansipuhelimet!

Whatever dude...

Kuulemma levittelen blogissani ihmisistä juoruja ja muuta paskaa. No onko ollut montakin tunnistettavaa kuvailua? Tai jotain sellaista mikä ei ole totta?

Kyllä mun mielestä voin sanoa jos saan vielä sellaisella elämän osa-alueella paskaa niskaan jossa näin ei vielä ole ollut, että nyt en tykkää.

Sain nimittäin kuulla että "mulla on blogi jossa mustamaalaan sitä ja tätä."
Onks se mustamaalaamista jos sanoo ettei ollut nyt kiva juttu? Jos tunnistat itsesi niin sit et varmaan ollut kauheen kiva mulle. Ei saa sanoa ettei tykkää jonkun toiminnasta, pitää olla hiljaa jotta se voi jatkua ja jatkua ja jatkua.

Get a life. Your own I mean, not mine. Nyt loppu se vittuilu koska eiköhän me näillä tiedoilla jo selvitä.

Tätä ei oo linkitetty ikinä mihinkään mun facebookkiin tai muualle missä tätä vois tutut lukea mut nyt aloin miettiä että pitäsköhän...(no ei kyllä houkuta oikeastaan).
Jos se oon nyt minä joka on paska tyyppi kun kirjotan asiasta niin maailmassa on arvot sekasin.
Tai no, mä tiedän että on. Mutta onneksi niillä ihmisillä joihin luotan, ei ole.

Mulla on nyt tässä vähän muitakin juttuja elämässä niin ei ole aikaa leikkiä hiekkalaatikolla.
Tätä ei tarvitse selitellä enää, it is what it is. Pyh.

Fiilistelyräpsyjä

Tätä blogia en ole halunnut liittää hevosasioihin viime aikoina ainakaan muuta kuin sivulauseessa koska painopiste on tietyistä syistä siirtynyt muualle ja on hyvin henkilökohtainen joten terapiamielessä puran ajatuksiani ja noh, vastoinkäymisiäni pienelle, kasvottomalle joukolle. Se joka on lukenut, ymmärtää miksi.
Jopa äitiäni kielsin lukemasta kun se oli tän jotenkin löytänyt. Vedin jopa lapselliset raivarit. Pyytäisin muuten anteeksi häneltä sitä ellei mulle olis ollut tärkeää tehdä sitä pointtia selväksi. Jos olisin halunnut puhua näistä asioista tuttujen kanssa niin mulla ei varmaan olis tätä salaista päiväkirjaa ja huomiohuoraisin joka postaukseni faceen.

Talliyhteisö on mulle todella tärkeä. Vaikka olen hommissa vain tuurailijan asemassa, olen lisäksi hierojan ja kengittäjän ominaisuudessa paikalla niin paljon, että minut on toivotettu asiakkaiden puolesta lämpimästi osaksi kalustoa.
Vaikka suhde kaikkiin on pohjimmiltaan ammattimainen, niin ihmisillä, hevosilla ja ilmapiirillä on paikka sydämessäni.
Koen olevani tervetulleempi kuin "omalla" tallillani ja voin höpistä ihmisten kanssa vapaasti kaikesta ilman selkäänpuukotuksia joten suokaa anteeksi kun haluan vaalia sitä tunnelmaa.

Työinto voi olla haavoittuvainen. Ainakin minä olen nähnyt sen olevan sitä ympärilläni tässä vuosien varrella joka paikassa missä olenkaan ollut ja näen tiettyjä asioita nytkin. Yleensä sellaiset ihmiset jotka ovat tehneet samaa hommaa pitkään, ehkä samassa paikassa, ovat karsiutuneet siihen kuin jyvät akanoista. Syystä että he välittävät. Haluavat tehdä parhaansa ja heitä ei työtehtävälista tai työajat/työvuorot tunnu liikaa rajoittavan.
Tällä en tarkoita sitä että sovitusta poikettaisiin, vaan sen lisäksi on olemassa vilpitön halu auttaa muita. Jos nyt menee vähän pitkäksi, tulee tehtyä ekstraa, laitettua seuravalle jotain valmiiksi ihan vaan että sillä olisi mukavampi fiilis tulla duuniin, niin se ei haittaa, siitä saa itsekin iloa ja samalla sivulla olevilta ihmisiltä vastapalveluksen, vaikka sitä ei odottaisi tai edellyttäisi. Ihan pyyteettömästi vaan tekee jotain.

Haavoittuvaista se on siksi, että yleensä ihminen joka on sydämellään mukana työssä, kuten eläinten kanssa yleensä, haluaa tehdä parhaansa.
Työ on raskasta. Sanoinko sen jo? En tiedä kun tabletti näyttää vain kaksi riviä.
Kuitenkin, palkitsevuus voittaa sen. Entäs sitten jos matto vedetään jalkojen alta? Teet parhaasi ja olet reilu mutta saat vastineeksi jotain täysin päinvastaista.
Jokainen alalla oleva on kohdannut asian.
Se sydän, jolla olet tehnyt hommasi, kovettuu vähän, muuttuu raskaammaksi.
Siinä on yksi käännekohta. Kaikki riippuu siitä miten syvälle joudut siihen negatiivisuuteen ja jatko on itsestä kiinni. On pakko luottaa siihen että pärjää olemalla oma itsensä, ilman naamaria. Jokainen, kovinkin tarvitsee turvaverkon johon luottaa. Ei me voida olla vaan saaria koska me ollaan samassa veneessä. Miettikää millaista on olla porukalla veneessä jossa soudetaan eri suuntiin. Sanoisin että voi olla turhauttavaa. Joku lentää laidan yli, joku voi hypätä itse. Kumpikaan ei ole ideaali tilanne.

Hyvä henki tallilla on jotain mitä kannattaa vaalia. Kaikkien jotka auttaa paikan pyörittämisessä tulisi vetää yhtä köyttä, koska tämän alan kanssa on naimisissa... mutta jos on hyviä ihmisiä ympärillä niin kakan lapiointikin voi olla mitä mahtavin homma.
Pienistä asioista voi repiä huumoria. Jos joku sanottu asia voi tarkoittaa hyvää tai pahaa, ota se hyvänä ja myös omasta puolestasi tarkoita se hyvänä.

Mä olen näyttänyt itseni tallilla ilman naamaria ja olen kelvannut, ja vieläpä aikamoisista jutuista huolimatta. Muulla ei ole väliä kun sillä millainen olen ja mitä teen. Olen ihmissuhteissani joutunut käymään ollut repiviä riitoja siitä kun teen aina töitä(näyttäkää mulle hevosihminen jolla ei ole tätä ongelmaa :D). Aina meen lupautumaan tekemään jotain.
Vastaus on ollut yksinkertainen. Se on ainoa elämän osa-alue tällä hetkellä jossa koen onnistuvani ja kehittyväni, ja sen lisäksi olen kyennyt tuottamaan iloa jollekin. Se ei tee mulle pakonomaista tarvetta tehdä hommia mutta pitää kipinän elossa.

Tiedän että moni minut tietävä et tätä blogia ole lukenut tai lue nytkään(tai sitten oon taas ihan clueless) mutta kaikki jotka olette minua ikinä kiittäneet, sanon vaan että kiitos itsellenne.

P.s: ei, en ole syönyt nyt mitään hymyilysärkylääkkeitä ja kyllä, mulla olis pitänyt olla seiskaa korkeempi äikän numero. Nyt itsesensuuri roskiin & hit send. Riittää tää emoilu.

P.p.s oli jokseenkin rankkaa lukee blogii läpi et mitä mä oon muka sanonu nyt sit, ku lukiessa noita yhteen pötköön tuntuu et kaikki tapahtunut hyökkis päälle kerralla. Osittain oon etsinyt kirjoittamisesta tapaa unohtaa, en muistaa, niinkuin alunperin oli tarkoitus. En mä erityisemmin halua käsitellä noita enää uudestaan.

Drama just comes my way.

Jee.

Ensimmäinen ja tärkein sääntö. Maailmassa ei pärjää olemalla kiltti.
Mä en ole kiltti mutta yritän kompensoida sitä oikeudenmukaisuudella(joka on joskus sama kun kiltteys) ja pelaamalla avoimella pakalla. Mulla on kaappi täys luurankoja mutta ne on siellä kivasti eikä niitä tarvi arkielämässä kolistella.

Mutta kaikki hevosihmisethän tietää millaisia ongelmia yhteisöissä voi ilmetä.

Tosiaan jouduin läväyttämään pakan numeropuoli ylöspäin suoraan pöytään. Tuolla tallilla on kiltti tallimestari, hyvä työssäänkin että oltas hukassa ilman sitä mutta se tarvii gestapo-asenteen. Mä voisin valmentaa ;) hehehe :P
Joten, kun hän joutui työnteon estävän rasitusvamman takia jäämään saikulle, niin johan alkoi tapahtua. Ei sitten yhtäkkiä jäänytkään mulle enää tuurausvuoroja paitsi niille päiville joista sanoin että mulle ei sovi.

Yks päivä sain soiton tallilta. Oli kuulemma tullut valituksia mun työnjäljestä.
Se on kummaa, koska olen itse saanut asiakkailta paljon kiitosta, ei pelkästään työstä, vaan myös välittämisestä.
Pomo ajatteli että poden uupumusta esim. Elämäntilanteeni takia ja koki parhaaksi laittaa minut lepäämään tallitöistä pariksi viikoksi antaen tilalle toisen tallin sisätilojen kalkkeerauksen, kiva simppeli homma, ei aikatauluja, terapeuttista puuhastelua ja semmoista.
Otin sen vastaan kiitollisena mutta sanoin että tässä on nyt jotain omituista.

Ja omituistahan oli. Kyselemällä oikeilta ihmisiltä alkoi selviämään asioita vaikkei nimiä mainittu.
Long story short, ilmeni asioita joiden perusteella voisi sanoa että joku savustaa mua pihalle, eikä yksin mua.

Kun näistä kuulin, pyörittelin puhelinta pari tuntia käsissäni ja jahkailin pomolle soittamista koska tallimestarikin luuli vaan että on tulossa hulluksi kun epäilee että työpaikkaa ollaan viemässä eikä siksi ollut maininnut mitään ja minä mietin että kuka mä oon tähänki sekaantumaan.
Tälläisiin sekaantuminen ei oo mun juttu. Mä haluan vaan esim himan rauhassa syödä nakkikastiketta ja perunaa Ridiculousnessiä katsellen(niinkuin just nyt)

Päätin soittaa kuitenkin. Koin sen velvollisuudeksi. Fiksuna ihmisenä se oli asiaa aavistellut ja asia puhuttiin selväksi.

Samana päivänä olleeseen työntekijöiden kokoukseen menimme siis huojentunein mielin, koska meillä ei ollut mitään ongelmaa, jollain oli omia ongelmia mutta meidän muiden ei niistä pidä huolehtia.

Vaikka ainahan se ressaa alitajuisesti jos pinnan alla ei ole tyyntä.

Asia eskaloitui sitten illalla fb chattiryhmässä josta provosoituneena tulitin yksäriviestinä kaikki ilmi tulleet asiat, otin niistä screenshotit, lähetin tallimestarille jotta sanojani ei vääristellä ja toivotin hyvää työaamua.

Oli kuulemma tullut sanallinen catfight :D "ootsä sanonu jotain mitä ei olis pitäny?!?" :D

Meillä kalliossa pätee sellainen sanonta, että mulle ei vittuilla.
Jos mun muroihin kustaan niin vaihan kulhot toistepäin.

Saisko nyt jatkaa tasaista puurtamista hyvässä ilmapiirissä mukavien ihmisten ympäröimänä vai haluaakohan joku vielä koettaa...
Tää on menny tälläseks että jos aion selvittää välejä jonkun kanssa niin on parempi ihan nauhoittaa se keskustelu.

Hullua.

Edit. Ei saanu jatkaa rauhassa vieläkään.

Sätkisätki kiirekiire!

Tuntuu että mä vaan meen hirveetä vauhtia(nopeusrajoitusten mukaan) koko ajan. Odotan niiiin paljon sunnuntaita... tai maanantaita? No jotain aamua jolloin voin rauhassa herätä kotona ja iltaa kun voin ottaa aikani ja syödä, katsella netflixiä(tai ruudusta parasiittihotellia), venytellä, puunata itteeni ja mennä nukkumaan. Sänkyyni.

Oon taas jostain syystä nukkunut joka yön sohvalla siitä lähtien kun poliisit kävi. Tuntuu että nyt voin siirtyä sänkyyn ja ihmetellä että miksi en oo voinu siinä nukkua muka.

Jotenkin muutenkin heittää häränpyllyä kaikki hetken jos tulee noita kohtaamisia. Se on jotenkin niin häpäisyä, en tiiä..

Töitä riittäs joka päivälle jos ehtii tekee, mikä onkin hyvä koska ryssin laina-auton toisen puolen renkaat ja vanteet, tietyömaalla oli joku hyppyri johon vetäsin kun olin niin poikki että tie näkyi kolmena.
Sitten ajoin kulman taakse suoraan ratsiaan, tuli taas rikosilmoitus, jouduin hinauttaa auton enkä oĺlu maksanu autoliiton jäsenyyttä joka erääntyi vajaa kuukausi sitten. Jäsennumerolla kusetin että on se maksettu, joo joo.
Onnistuin, mutta maksoin jäsenmaksun heti kotiin päästyäni ennen kun ne ehti tutkia että mistä kiikasti.

Ascona on hinattu taas tattarisuolle koska en ollut kilpien vaihdon myötä tajunnut että leima on mennyt vanhaksi ja näin ollen se ei saa olla katuparkissa.

Tallillakin on ollut outoa draamaa.
Aloin ottaa selvää tilanteesta kun yhtäkkii musta oli kuulemma tullut valituksia vaikka 4 vuotta oon totakin tehnyt, huolella ja asiakkaat on kiitelleet.
Joten minähän aloin kysellä oikeilta ihmisiltä ja selvis asioita jotka olin jo aistinut.
Noh, muuten antaisin ihmisten hoitaa omat sotkunsa mutta jos musta aletaan puhua paskaa niin en mä asiaa siihen jätä. Enkä jättänyt.
Miks aina jonkun pitää yrittää keulia? Yleensä se oon mä :D mut palaan aina suosiolla takasin paikalleni.

Naisvaltaiset alat...

Noh, minä kalkkeeraan seiniä ja lajittelen jätteitä urakanomaisesti ja kengittelen(jos joku ei vie puuilosta niitä kaikkia kakkosen kenkiä!) Pari viikkoa tässä.
Tänään alotin mun halloween-valmistelut eli siis huiskin seitit luudalla ja sudin seiniä.

Nyt on siis tukka täys kiukkusia hämähäkkejä ja naamakin valkonen.

Noh.. kyllä elämässä on jotain hyvääkin. Nimittäin se että mikään ei oo tosi huonosti.

Ai niin pakko soittaa asianajajalle koska rosikseen onkin yhtäkkii enää kaks viikkoa!

Ja vielä, kotona on joku banaanikärpäsinvaasio, vessan loisteputki sanoi sopimuksen irti joten se on joko romantic candlelight shower by myself tai sitten otan sen riskin että pesen itseni pimeässä koiranshampoolla.
Kynsinauhakin on revennyt ja osuu koko ajan joka paikkaan ja sattuu like a mother******.

Day2 ja sunnuntaina kotiin.

Valkoinen aamu.
Heräsin siis 12h nukkuneena maailman valoisimmasta huoneesta valkoisten pöyheiden peittojen keskeltä.
Mulle se on vähän epämukavuusaluetta kun.. no, en siedä valkoista. Tuo mieleen sairaalan.

Mutta asennekysymys, asennekysymys, tuumin ja lymyilin pumpulissa vielä hetken vitamiinivesipullon kanssa kunnes nousin, haahuilin ja valmistauduin lähtöön.

Mun kattohuoneiston partsilta ;)

Shopping dayyyy... otin suunnaksi ostoskatu Strögetin.
Tanska ei varsinaisesti ole mikään shoppailumaa korkeiden hintojen takia, mutta vaihtamani rahat oli pistettävä haisemaan.
Käppäilin kännykän google maps navigaattorinani kohti turismiin ydintä,
Mitä nyt välillä pysähdyin haukkaamaan lounasta 7elevenissä. Maistoin ekaa kertaa myös frozen yoghurttia ja en tiedä että miten se eroaa pehmiksestä.. miinusta siitä että kastikkeet oli loppu, ja kun olisin halunnut päälle daim rakeita ja vaahtokarkkeja, oli vaahtisannostelija paskana. Hei kamoon!

Mjaah

Hetken kattelin ja ihmettelin, sit menin Hennesille ja ostin karvaliivin jota olin jo suomessa miettinyt, yöpaidan ja rannerenkaita jotka oli muotia kasikytluvulla.

Kilin kolin ihania!

Arvasinhan saatana.

Semmoset oli ne ostokset rapakon takaa jei.

Strögetin vilinää

Pääsin just vast ostoshumuun mukaannkun piti lähteä, päivällinen Nyhavnissa ravintola Cap Hornissa. Lähettiin hotellilta pyörillä.
Sais muuten suomessa ottaa mallia Tanskan pyöräilykulttuurista niin ehkä täällä ei vihattais pyöräilijöitä niin tunteella. Siellä niille oli selkeät kaistat ja valot joita noudattaa toisin kun täällä, jossa pyöräilijät noudattaa välillä jalankulkijoiden sääntöjä ja välillä autoilijoiden, mikä milläkin hetkellä on kätevämpää heille jolloin, tadaa! Kaikki vihaavat pyöräilijöitä.

They see me rollin', they hatin'.

Ravintolassa ruoka oli hyvää, opiskelin  ruokalistaa googlen avulla ja nyt tiedän että mikä ero on sirloin steakilla ja striploin steakilla. Jälkimmäistä oli listalla, ja oli yhtä hyvää kuin ensiksimainittukin.
Tässä vaiheessa penskat alko käydä mun hermoille kun ne oli kai väsyneitä tms. Mutta ainakaan vanhempiaan ne ei kuunnellut yhtään.
Otin asiat omiin käsiin sitten ja uhkasin potkasta korkokengällä takasin ellei se spedeily lopu.

Jälkkärille mentiin ravintolan alakerrassa olevaan jätskipaikkaan jossa ne teki ite tötterövohvelit.
Jätin erikoisuudentavoittelun muille ja otin strösselitötteröön mansikka-vaniljapehmiksen JOKA OLI PARASTA IKINÄ! Ainakaan aikoihin, kun SpiceIcessäkin on nykysin vaan jotain vitun päärynäpehmistä, kuka muka sellaista haluaa?

Nyhavn oli kaunis, superkuu loisti meren yllä, ilma oli leppoisa, maha täys ja kersat jonkun muun päänvaiva.

Tyytyväisenä tsygäilin hotellille, kävin tsekkaamassa kuntosalia joka osoittautui miehille suunnatuksi päätellen siitä että juoksumaton lisäksi vaan yläkroppalaitteita :D I'll pass...

Menin huoneeseen fiilistelemaan musaa ja kylpyyn lukemaan Helsinki-Vantaalta nappaamaani Juha Vuorisen tuotosta.
Sitten nukkumaan uus ihana yöpaita päällä.

------------------------

Nukuin ihan paskasti parin tunnin pätkissä, varmaan se kaikki valkoisuus vaikutti.

No se yöpaita.

Laittauduin ihmismäisemmäks ja pakkasin kun check out oli jo klo 11. Telkkarissa pyöri taustalla sama leffa kun edellisenä iltana eli 40&virgin tai joku semmonen.

Venytin lähtöä tapani mukaan, ja huoneen puhelin soikin just kun vedin kenkiä jalkaan.
Laukku respaan ja lähin vielä istuskelemaan puistoon kun aurinkokin paistoi.

Puppelipurjeveneitä

Sit lähettiin junalla lentoasemalle, vedettiin smørgasit ja kulutettiin loput ruplat tax freessä joka oli iso ja monipuolinen. Rahat riitti Cliniquen naamanpesuaineeseen ja tobleroneen and off we went!

Viimeinen puraisu Tanskasta, smörgas.. bröd?

Ei kuoltu tälläkään kertaa ja takasinlennolla korvien lukkoisuus oli jälleen reversed. Outoa.

Nelijalkainen minitankki taas melkein jyräsi mut kumoon kun hain sen mutsilta ja sit me mentiin kotiin nukkumaan zZzzz...

Copenhaegen tittidii

Faija oli jo kuukausia sitten bookannut mut viikonloppureissulle yhdessä naisystävänsä ja tämän tyttären perheen(eli mies ja kaksi lasta, alle kouluikäiset tyttö ja poika).

Joten koitti aika "to put my gameface on", pakata laukku ja lähteä teeskentelemään etten ole oikeasti mikään musta lammas.
Mulle tulee välillä siinä seurassa välillä vähän renttu olo, ja välillä vähän ylemmyydentuntoinen koska olenpahan ainakin aito. What you see is what you get. Ulkokultaisuus ei kulje mulla suvussa.

Mulla oli aamutalliputki takana, ja nyt kone lähti ennen kasia joten piti herätä neljältä eli 3h unta sohvalla ja sitten ylös ja piirsin silmät niihin nakkeihin jotka olivat oikeiden silmieni päällä, suljin matkalaukun ja nappasin koiran hihnaan, se lähti "mummolaan"hoitoon. Elukoiden mummo, eli äitini lupasi hoitaa. Koko zoolandiaa ei kotiinsa ottanut vedoten silmät kirkkaina siihen että kissat stressaa matkustamisesta(=äiti stressaa siitä että Kake ujuttautuu vaatekaappiin yms.) Mutta onhan se oikeassakin.

Jätin pelko persiissä sille autonavaimet, enhän nyt toki voinut sallia sitä että se ramppaa Ranen kaa julkisilla aamuin illoin siellä

Oon muuten paskamutsi. Rane täytti vuoden lauantaina ja minä vaan lähdin Köpikseen. Yhyy :(

Mut haettiin sit kentälle ja mentiin Aspire Loungeen aamupalalle. Faija mukana tai ei(meillä ei sekoiteta perhettä ja dokaamista) niin siinä vaiheessa kun näin vodkapullon olevan tyrkyllä ja kuuluvan palveluun nappasin siitä aamiaisjuomaa. Appelsiinimehuahan siinä vain oli...

Aspireloungessa nakkisilmänä

Lento oli tosi lyhyt, mutta ehdin nukahtaa siinäkin. Ja koska kone oli pikku purkki, sain myös korvat lukkoon koko reissuksi.

Keanu Reeves- naama ei ilmakuopista hätkähdä. Tai mistään muustakaan. Moottori tulessa, aijjaa....

Hotellille mentiin metrolla ja kävellen. Hotelli oli Adina Apartment hotel, ja osoite mikäs muukaan kun AMERIKA plads.
Piti olla lämmitetty sisäuima-allas ja poreamme. Olikin, muttei toiminnassa.
päätin epäsuomalaismaiseen tapaan valittaa asiasta ja sain kaikille ilmaiset wi-fit huoneisiin, aamiaislipukkeet ja itselleni kylpyammeellisen huoneen.

Kaytiin siina kivasti suomassa smorgås ja sitten leivos jälkkäriksi. Kaupasta ostin huoneeseen mässättäväks paskoja vaahtokarkkeja ja jotain.. maisseja?

Patsas

Puol kuudelta oli aikataulutettu ruokailu ja siihen asti kulutin aikaa ihanassa kaksiossani jossa oli mm. Keittiö(jääkaappi pakastelokerolla, en siis kuole janoon!), kylpyamme ja telkkarit olkkarissa ja makkarissa.

Ravintolaan oli etukäteen pitänyt ilmoittaa että onko jotain mitä ei syö, koska siellä ei ollut ruokalistaa vaan menu oli vähän yllätys. Olin ilmoittanut etten syö sipulia, sieniä, läskiä tai mitään vesieläintä (junttialert!).

Lähdössä hienostelemaan

Ravintola oli nimeltään Relae, maailman ainoa Michelintähden saanut luomuravintola.
Neljän ruokalajin päivällinen pikkukippoja joista sai kuitenkin vatsansa täyteen, ja otettiin myös "paired wine" eli joka ruokalajiin oli valikoitu siihen sopiva viini.
Hauska konsepti sinänsä koska olin aterian päätteeksi totaalisen jurrissa ja menin lasten kanssa läheisen leikkikentän kiipeilytelineisiin apinoimaan kun päästiin ulos. Isäni ottikin kuvamateriaalia... omg.
Ei mul oo hyvä viinapää ja joku kuus lasillista ruokajuomaa saa aikaan hyvät nousut.

#ihavenoideawhatthisis.

Hotellille päästyämme menin kylpyyn, ja sitten heräsin siitä jossain vaiheessa ja kömmin sänkyyn pesemättä meikkejä ja nukuin 12 tuntia.

Matkaväsymystä ehkäpä?

Eka kerta vankilassa vierailemassa.. huuuu

Meninpä mäkin sitten, Vantaan vankila on sijoituspaikka hoviin asti, koska jos valitus on tehty, tuomio ei ole lainvoimainen ennen hovioikeuden päätöstä johon voi mennä vaikka puoli vuotta.

Mä olin kunnon kuormamuuli, piti olla huputtomia vaatteita, partakonetta jossa ei saa olla laturia, akkua tai jotain adapteria tms vaan verkkovirta.

Sit oli kaikkia mitä oli joutunu haalimaan pitkin kyliä, tai itseasias olin passuuttanu muita hakee niitä.

Menin sinne, jätin omat tavarat paitsi autonavaimet autoon, menin bostailee yhen oven eteen kun en tienny mihi mennä ja aattelin et kyl sielt joku tulee kattoo
 et mil asial on jos maleksii siinä edessä.

Vartti ennen tapaamista piti olla paikalla, mahdollisimman yksinkertasissa ja metallittomissa vetimissä. Kaikki tavarat ja tuomiset käytiin läpi.

Sit käveltiin sisäpihan läpi ja sisään ylös huoneeseen jossa oli jono pleksikoppeja ja vartija huoneen päädyssä.
Sen puhelimen välityksellä juteltiin, aika paljon oli käytännön asioita keskusteltavana kun tää on niin uus juttu kuitenkin.
Tärkein asia mulla oli sanottavana siitä että sille on määrätty ketipinoreita siihen ettei heräile yöllä.
Tästä huolestuin. Ihminen jolla ei normioloissa ole mitään ongelmia nukkumisen kanssa, vetää neuroleptejä jotka hyvin suurella todennäköisyydellä aiheuttaa ongelmia pitkäksi aikaa.
Vaikutti kerrankin uskovan mua kun noi lääkkeet kuitenkin on aika lailla mun alaa...

Tapaaminen oli ohi nopeasti, ne on puol tuntii aina.

Katotaan miten jatkossa, mulle on nyt napsahtanut aikamoinen nakki täs järkkäillä, mut ei se mitään.

Täs on nyt mitattu että kuka on sanansa mittanen ja kuka sen sijaan vois pukea mekon päälleen nii on helpompi jos pissii housuun. Sori tämän sortin mystisyys mutta en viitti sanoa tarkemmin et mistä puhun.
Niillä ihmisillä on sanakirjassa sanan "kunnia" kohdalla pelkästään kuva omasta perseestä. Romukoppaan.