Tässähän ehtis vaikka peukaloita pyöritellä!

Ajattelin dokumentoida vähän päivääni, millainen se on jos toimin talliorjana. Tällä tavalla se kulkee:

5:00 soi kännykän herätys kirjahyllyn päällä. Sammutan sen ja kupsahdan sänkyyn takasin.
5:15 soi herätyskello kauempana lattialla. Hinaan sen johdostaan sängyn luo(olen alkanut laittaa johdon päälle tyynyä ettei sitä saa niin helposti vedettyä ulottuville mutta ei tehoa) ja sammutan sen.
6:20 herään mystisesti ja kiire on pirunmoinen, aamutalli alkaa seiskalta. Syön, that´s about it.
Olen mestari nukkumaan herätyskellon soinnista huolimatta. Joskus jopa heräsin ihan menestyksekkäästi, menin sohvalle istumaan koneelle ja heräilemään mutta jotenkin vaan heräsin taas 6:20 siitä sohvalta kippurasta. Huoh. Tämän takia eväät sun muut laitetaan valmiiksi illalla.

Vaatteiden valinta suoritettu. Silmäpussit check...

Jaa kuskin puolelta ei sit vissiin pääsekään sisään.

7:15 kurvaan tallinpihaan muodikkaasti myöhässä mutta ei hevoset osaa kelloa, kauhean tarkkaan siis.

Siitä vaan heinän jakoon.

Ei oo helppoo ku on vaikeeta!

Leijonankesyttäjä hommissa. Onhan siinä kivan näköstä.

8:?? Pihatolle heinät ja väkirehut mönkkärillä. Mönkkäri <3, ilman sitä on aika äässistä. Sitä voi myös käyttää joukkojenhallintaan eli ajaa se keskelle pihattoa ja jakaa väkirehukipot eri puolille sitä, koska hevoset tykkäävät vaihdella annoksia keskenään kun silmä välttää.

Pimeys väistyy.

Kello on vähän yli kahdeksan ja alkaa loimitus ja ulosvienti. Päälle parikyt hobusta puettuina pihalle ja tässä menee noin tunti. On back on trackkejä pois otettaviksi ja putseja laitettavaksi. Valehtelematta vedän tän(kin) osion puolijuoksua koska onhan se tallin ja tarhojen väliä ramppaaminen aika maraton.

Siellä ne on, viimein :) näkymä lantalasta :D

Tahtia.

Ysin aikaan kaikki ovat ulkona, tallissa ei ole muita kun minä, talikko ja kottikärryt. Mikään näistä kolmesta ei ole ehjä mutta yhdessä suoriudumme. Popit vaan pauhaamaan että tahti säilyy. Tossa pienessä valkoisessa ämyrissä on yllättävän hyvä saundi ja volyymin saa yhteentoista.

Hop Hop!

Ei se aikataulu ole niin tarkka, mutta kas kummaa en hirveesti halua että päivä venyy ja on kiva muutenkin päästä nopeesti pois jaloista ennen kun hevosenomistajat alkavat heräilemään ja tulevat tallille. Klo 11 on hyvä jos pääsee aloittamaan alatallin siivouksen ja ehtii välipaloitella siinä ettei iteltä lopu energia kesken. Lisäksi tässä välissä heitetään huiviin pari särkylääkettä koska selkä ja toisen käden hauis alkavat niskotella.

Turboluuta!

Siis kaikkihan on välineurheilua, koska ilman kunnon työvälineitä homma ei suju. Mulla on aina lemppari kottarit, talikko ja luuta(enkä kuulemma ole yksin omituisuuteni kanssa). Tolla luudalla voittais kevyesti lakaisukisat talliorjien olympialaisissa.

Ylätalli paketissa!

9:00-11:00 siivoan ylätallin, eli 13 karsinaa, lakaisen käytävän, siivoan rehulan ja varustehuoneet. 

Seuraava...

11:00-12:30 siivoan alatallin 8 karsinaa, lakaisen käytävän, kuivaushuoneen, satulahuoneen ja rehulan. Tässä vaiheessa ei enää katsota kelloa koska se alkaa ahdistaa.

"Aina kun sä oot aamussa niin karsina on niin hyvin siivottu."  Awwwwww olisin ihan punastunut moisesta kehusta koska ne ovat kiven alla <3 . Parhaani toki yritän mutta yleensä kommentit on tyyliä "sen ja sen karsinassa haisee kusi." No kaippa haisee jos juuri minuutti sitten oon kaivanu sen kusikohdan pois siitä. Kyllä se haju hetken ilmassa leijuu, hoh hoi.

OMG

Aina välillä joku rehula tai satulahuone tai loimihuone pääsee räjähtämään. Sellaista ei raivotäti(ex-kollegan nimitys mulle) kauaa katsele. Tää oli yks tämmönen facepalmin paikka sillä kertaa. En ole ikinä ymmärtänyt että miksei noita kippoja vaikka voi pinota suurimmasta pienimpään että ne olis yhessä pinossa, eikä esim päin vastoin jolloin ne vie puolet huoneen lattiapinta-alasta. Raivotäti ei kuitenkaan tästä ole vielä avautunut.

Ja mikä siinä on että jos lavuaari on tossa kunnossa, eli viemäri on jäässä, putki on otettu irti ja saavi laitettu alle, niin jopa kaikista lapuista huolimatta aina jonkun on pakko päästää tosta vettä ja hyvässä lykyssä pestä jotain paskaa siinä. Miksi, oi miksi? Ei toi saavikaan itsekseen tyhjene eikä se myöskään ole pohjaton.

Siinä ne on.

Viimeisenä kaksi piikkiä lihassani, ensimmäisenä ulkokarsinat. Ei niiden putsaaminen edes ole kauheeta tai sen hitaampaa kuin muidenkaan, mutta kun ne on u-l-k-o-n-a... vaikka ei ehkä uskois eikä se ole mitenkäänpäin loogista niin en ole erityisemmin ulkoilmaihminen. Yh, en voisi kuvitellakaan että oma hevoseni asustaisi pihatossa tai ulkokarsinassa, koska mun on vaan välillä päästävä oleskelemaan sisällä. Mitä enemmän sen parempi.

Sitten on vielä pihatto. Sinne vien mönkkärillä vedet ja tulen kakkalastissa takaisin.

Tässä vaiheessa ei saa istua alas vaikka olisikin etuajassa(onneksi tallilla työ ei tekemälläkään lopu) koska jos istuu alas, niin siihen jää. Tiedossa on 15min-puol tuntia vaikerointia siitä kun pitäis lähteä ULOS repimään säilöpaalista heinää, ja sitten menen vaan tekemään sen.

Lounaskärry.

Himmeet määrät noi vetää kyl heinää. joutuu tekemään kaks reissua mönkkärillä, kuivaheinä ja säilöheinäkierrokset erikseen koska ei vaan mahdu samalla kertaa.

Se onkin viimeinen etappi. Hevoset ulkona ja niillä on ruokaa edessä, tallit on siivottu ja sitten pääsen minäkin eväitten kimppuun. Olen ehkä hullu mutta kaikista pikku vastoinkäymisistä ja homman rankkuudesta huolimatta tuntuu että se on palkitsevaa ja vaivan arvoista. On mukavaa tarjota hevosille taas yksi päivä jolloin hommat on hoidettu ja hevosenomistajille hyvät puitteet harrastaa ja pitää hevosta luottavaisin mielin.

Aika lähteä sen oman mussukan luo.

pus pus <3

Vaikka kukaan käsittelemistäni/ratsastettavistani ei ole epämiellyttävä, niin kyllä se silti pistää arvostamaan omaa vielä enemmän. Sitä oikeastaan halaa sitä halaamisesta välittämätöntä mörökölliä jo tarhasta hakiessa.

Ollaan niin totuttu toistemme tapoihin.

"Moi lompsin isoilla hokitetuilla kavioillani heinät pitkin karsinaa ja nyt niitä ei sitten sen takia voi syödä kun taisin päällekin astua. Voitko kerätä ne takasin kasaan mulle?" Luonnollisesti.

Tassukkaille kans.

Periaatteessa syydän koko päivän sapuskaa elukoille. Kotiin tullessa kissat ruokitaan ensimmäiseksi. Ellei siis jaksa kuunnella sitä huutoa. 

Itse taas en pysty kykenemään mihinkään ennen kun noi vaikuttaa. Eli särkylääkkeitä turpaan, koomaamaan koneelle odottaen että ne vaikuttaa ja on helpompi olla, sitten menen kivasti oksentamaan kun vatsa ei kestä ja opiaattipahaolo. Kuin surkuhupaisaa? Kädessä myös apteekista ostettu rannetuki tai mikskä sitä nyt sanois. Paketissa luki että voi pestä mut kyl mä sanon että saan olla tyytyväinen jos ne edes kestää toisen päivän. Pitää varmaan tehä ite jotkut pätemämmät kun mulla on sen verran linnun luut ettei ne oikein kestä kaikkee paskan lappaamista ja kengittelyä varsinkaan näin kylmemmillä ilmoilla.

En mä inhoa mun elämää. Tää on ihan ok ja sitäpaitsi olen tämän itse valinnut tietoisena kaikesta mitä se tuo tullessaan. Ihan kivaa.

Huomenta uusi päivä/elämä?

Auringonpaisteinen(ja kylmä) näkymä ikkunasta. Kyllä voisin pestä ikkunat joskus(en voi)

Tulipa nukuttua. 

Tavoiteunirytmini on nukkumaan klo 12 ja herätys klo 8. Tosin voin tyytyä kompromissiin eli nukkumaan klo 1 ja herätys klo 9. Tämä pätee myös niihin aamuihin kun mulla on aamutalli, paitsi sillon täytyy kyl nousta aikasemmin, mut jos alkais heräillä edes kasilta.

Selekä on kipiä, ja vaikka se estääkin mua alkamasta suorittaa reippaasti päivän askareita, en silti haluaisi särkylääkettää itseäni/vielä kun bentsottomuus yrittää pakottaa istumaan koneella klikkailemassa päämäärättömästi ja päättymättömästi. 

Otanpa siis itseäsi siis niskasta kiinni, nostan leukani pois näppiksen reunalta ja ja ja ja... ruokkoan itseni ja kämpän kolmeen mennessä, sitten ripsihuoltoon, sitten viimein omalla autolla tallille ja yksinoikeudella omaa hobusta jumppailemaan. Se kun on pari päivää saanut vaan olla mun ollessa estynyt. Autosekoilu sotkee aina päivän suunnitelmat ja muiden kanssa sovitut hommat on kuitenkin tehtävä.Ei kuulu tapoihin jättää jotain vääntyneellä kengällä sporttaavaa hevosta pelastamatta(tässä tapauksessa kenkä oli jo puolikas), tai iltatallia tekemättä jos ei sijaista löydy.

Siis nyt oikeesti ne ihmiset jotka tossa vähän aikaa sitten toivoi että voi kun ois kiva jos ois vähän lunta ja pakkasta. Ihan tiedoksi: Ei ole. Ei ole yhtään kivaa nyt. Totaali perseestä. 

Kyllä, olen varustautunut. Tänä talvena vanha, semmoset öö 17 vuotta palvellut pilkkihaalarini saa siirtyä varaston uumeniin(koska mistä sitä tietää vaikka tarvitsisin sitä vielä) ja oli aika hommata seuraaja. 

Tilasin Horzelta Finn-Tackin ravimieshaalarin, niinkuin sitä tuppaan kuvailemaan. Voin suositella ja nimenomaan lämpimästi. Tekee mieli melkein lähteä pulkkamäkeen kun ulkopinta on niin kestävää ja liukasta kangasta.

Mutta, mikä helvetti siinä on että haalareissa pitää olla kuminauhalla kurotut lahkeet? ei aikuiset käytä sellaisia, hirvee duuni purkaa et saa niistä suorat. Ja siltä varalta että joku lukee tämän ja ajattelee: "kyllä minä vaan voin käyttää kuminauha/resorilahkeellisia housuja." toistan tämän vielä: ei aikuiset käytä sellaisia. No, sai ne muokattua että nyt mahtuu kengän varsi lahkeeseen.

Hiton hyvät kengätkin tilasin. Näemmä ne on nyt sit alessa, tekis mieli tilaa toisetkin. Noi on tarpeeks leveet/tilavat et mahtuu paksut sukat, ja toi alaosa on vettäpitävä.

Mulle ei muuten makseta tästä mainostamisesta :D en kuvittele olevani mikään suosittu rättibloggari, kunhan vaan pistän ylös että mitkä oli mun mielestä hyviä ja ostamisen arvoisia juttuja.

Hojaa!

Hampurilainen munalla ja maito rahalla.

Jos paistaa kananmunaa mikrossa niin lautasen pitää olla kuiva koska vesi räjäyttää kananmunan ympäri mikroa lämpölaajenemisen takia. Kuoret kandee poistaa kans.

Ratsastuskypärä on kateissa ja toinen jäi himaan kaikessa hässäkässä joten piti kurittaa pukittelevaa mustaa bastardoa ihan piposilteen. Enpä mä nyt silleen erityisesti edes halua tippua joten mitä sitä nyt siihen edes varautumaan. Musta F oli tälläkertaa jättänyt puujalat talliin eikä alkuverkkaillessa edes tuntunut siltä että sillä on neljä vasenta jalkaa joissa jokaisessa kumisaapas. Kyllä siitä vielä tulee notkea kun pajunvitsa, kropaltaan. Höppänä se todennäköisesti tulee olemaan jatkossakin :)

Joskus sitä jaksaa ihmeen paljon kun on pakko. Kun kyllä ne tunnit vierii eteenpäin koko ajan ja vaikka päivä olisi kuinka pitkä tahansa, se kyllä loppuu jossain vaiheessa.

Siinä olikin taas tallinpihalla näkyä kerrakseen kun yksikseen rumasti kiroileva sekatyönainen hoippuu viimeisillä voimillaan kuin marionetti jolta on puolet langoista poikki.

Auto olis menny lunariin ellen ois halunnut kertakorvausta. Blazeri on matkustellut taas hinurin lavalla sinne sun tänne ja vahinkotarkastaja lupasi paremman korvauksen kun olin kuvitellut, hitto toi auto on tahkonnut mulle kovat massit! Mutta eipäs nyt muistella että paljonko siihenkin katiskaan on laitettu, eikä ajatella sitä että kaikki sattumat varmaan riittää jo nostamaan tossa jo automallikohtaisesti laskettavan liikennevakuutuksen vuosimaksua. Nyt sais olla hetkeen sattumatta mitään jännää tai ne pakkolunastaa ton multa, luulen nimittäin olevani voiton puolella mitä vakuutusmaksuihin tulee.

Semmosta tänään.

Uujea lisää paskaa housuun!

Aamutalli, Toisen F:n ratsastus. Pahaa aavistamattomana ajelin kohti jäkeä oman F:n luo. Paitsi aavistin kyllä pahaa, yritin vaan että josko sittenkin..
Auto hyytyy hyytyy hyytyy ei kulje joutuu pysäyttämään...jäin siis tielle, KERAVALLA! Awesome.
Ilmeisesti siinä toissapäiväisessä tärskyssä tuli joku vika joka paheni pahenemistaan, ensin se tuntui pienenä nykimisenä, sitten jumittamisena, sitten vauhdin hidastumisena vaikka kuinka ois kaasulla huudattanu. Liekö jarrut jumissa, ainaki jokin haiskahti pahoinpidellyille jarruille.

Auto jätti, Sjöberg ei. Tyhmä sexy, en tykkää >:C

Viime talvena sitä tulikin matkattua usein tollasen kyydissä. Onhan sekin tietty tapa säästää bensaa mutta ei tää nyt kyl kivaa oo.

Ois pitäny ridaa oma hepo, jonne olinkin menossa jo mutta... ja nyt pitäs lähtee ehkä jotain illanviettoo harrastamaan vaan aika myöhäseks menee sekin prkl. Miks aina pitää olla havuja ladulla?

Joku kopukkakin on läästinyt mun tukkaan racing mineralia ja nyt se on sementoitunut siihen.

Kenenkään ei pidä edes kehdata etsiä tästä mitään hopeareunusta.

Niinpä niin. Kaikki oli mennyt hyvin. Ihana tiistai, muilla töitä, mulla ei.
Ajelin tallilta kotiin ruuhka-aikaan, ja Hyrylässäkin liikenne on just sellasta et kiihdytellään ja sit vedetään liinat kiinni. Ei puhettakaan tasaisesta ajosta.

Näin teki papparainen edelläni ja jouduin polkasemaan äkkijarrutuksen. Minä sain jarrutettua vielä, mutta takanani tullut mies isolla Fordin pakulla taas ei. Siltä vissiin hajos absi joten asiassa oli muuttuja x ja sille ei kauheasti mitään voinut. siihen se tömähti perään kivasti, jonka johdosta töytäisin edelläolevan papparaisen autoa.

No setähän sieltä nohevana saapastelee naisautoilijaa tylyttämään että pitikö ajaa noin lujaa (vaikka helvetti lyön vaikka vetoa ettei ollut hänenkään turvaväli kondiksessa kun noin yhtäkkiä pitää lyödä jalka jarrulle). Osoitin vaan taakseni suunnilleen niskaan murentunutta tuulilasia ja jättipakua siinä kiinni ja sanoin että katsoppa tonne että miksi näin. Papparainen sanoi jotta oho ja meni katsomaan omia vaurioitaan. Hänen autossaan ei ollut naarmuakaan koska vain hänen autonsa vetokoukku ja mun karjapuskuri olivat kohdanneet, ja kummatkin ovat järeitä. Kovasti koittivat äijät katsella et tuliko mun puskuriin mitään jälkiä mutta sanoin että jollain naarmulla ei ole tossa raskasmetallissa mitään väliä, antakaa olla. Siinä vaiheessa lähti papparainen.

me jäätii toisen kuskin kanssa selvittämään asiaa ja vakuutushommeleita. Mua vitutti niin isolla että en voinut muuta kun puuhata jotain oheistoimintaa siinä etten vittuilisi toisen vahingosta eli näin.

AArgh!

Siinä mun Blazeri, takalasi murusina, perälauta vääntyneenä ja ties mitä muuta. Ihan kun ei olis muutaki päänsärkyä ni nyt tää vitun vakuutusyhtiöfarssi viel. joo joo ne korvaa mut milläs mä nyt ajan ku on vähän kylmä tolleen ja sisään sataa kengityskamojen päälle.

Mut hei, maxi paku kävi päälle, Blazeris on lommo ja lasi rikki. Fuck off, sexy on aika panssarivaunu. Pakuun tuli vakavemmat vauriot. 

Mitä kaikkea toikin kottero on saanut kokea..

Kaks kertaa oon ajanu jonkun riisikipon perään, omaan autoon ei tullu mitään.

Kerran se lähti lapasesta motarilla satasen vauhdissa, käänty liukuen 180 astetta ja törmäs motarin kaiteeseen. starttasin uusiks ja matka jatku. Vain iskarin pultti katkes. Vitutti kun se kostautu katsatuksessa.

Kerran se ja joku volvo jumittuivat puskureistaan toisiinsa. yritettiin vetämällä eli voimalla irrottaa mut volvo tuli vaan perässä. Edelleen, blazerin ei naarmuakaan.

Huomenna autoklinikalle kustannusarvioon ja sit mietitään et mistä osat. Jepa jee.

Joulunpyhät... mikään kinkku ei tule ikinä olemaan niin kypsä ku mä.

21.12-Lauantai rai rai Metalorgy Diableriee supportoimassa.
22.12-Oh fucking hell öääää no bingon pelaaminen Simpassa parantaa.

Joko mä voitin? ei tunnu siltä. Hyvästi neukkuveturit!

23.12-Maanantai
24.12-Perjantai
25.12-Lauantai
26.12-Sunnuntai, Oltiinko pahanteossa?
27.12-Oikeasti Perjantai, Oltiinko tänäänkin pahanteossa?
28.12-Oikeasti Lauantai
29.12-Oikeasti sunnuntai
30.12-Maanantai
31.12-Perjantai, Nyt vittu oikeesti
1.1-Lauantai
2.1-Maanantai wtf happened?
3.1-Perjantai, kauanko tätä paskaa kestää, en tajuu enää mitään.
4.1-Lauantai
5.1-Perjantai
6.1-Sunnuntai

Tolta näytti mun joulunpyhien kalenteri. Ei saatana. En ole ikinä tykännyt näistä epämääräisen pitkistä pyhistä. Ankeeta, maailma ei toimi. Ja voin kertoa että eipä näkynyt sitä talven keskelle luvattua kesääkään.
Joutu paistattelee sisäisen auringon lämmössä enemmän kun terveysvirasto suosittelee, ja koska oma otsonikerros oli sen verran surkeassa kondiksessa niin varmasti se auringon säteily poltti reikiä aivoihin. Ois pitäny kaataa aurinkorasvaa korvaan vissiin. Onneksi en kuitenkaan niin tehnyt.

Uusi vuosi meni rauhallisissa merkeissä, tai mikä nyt kellekin on rauhallista. ei vaan oikein enää jaksanut innostaa. Kelasin jotain uudenvuoden lupauksia, joita olen kyllä miettinyt ilman keksityä lupailupäivää. Lupaukseni ovat niitä perinteisiä mutta omaan elämääni mitoitettuna. Eli siis tänä vuonna kantani ei ole se että lupaan ryypätä, rällätä, sekoilla ja olla huonotapainen kuten tähänkin asti. Olen minäkin joihinkin itsestäni kiinni olevista asioista tyytymätön.

MUTTA! Loppiainen oli ja meni, enkä ole ikinä ollut niin onnellinen että tuli tiistai. En muutenkaan tykkää siitä "Päiväni murmelina"- leffasta, ja nyt tuntui että olisin itse elänyt siinä.

No, sainpahan onnellisuuden pilkahdukseni, mutta sepä loppui kuin seinään, tai tässä tapauksessa meikäläinen toimi seinänä.

Home sweet märkä, pimeä ja kylmä ja hometta. Hevosen kimppuun toki heti.

Hoitotiimi oli tehnyt pirun hyvää työtä poissaollessani. On vaikea edes kiittää kun kiitettävä asia on niin iso.
F näytti hyvältä, oli hyväntuulinen ja liikkui hyvin. Mitä parempaa voi odottaa? Kaikki kengät oli jalassa ja Ell ei ollut tarvittu.
Melko lailla kuitenkin ensi töikseni pistin tuulemaan. Joutui ehkä vähän ostoksille. Vanha sisäloimi oli kirjaimellisesti paska ja repeili selkäsaumasta, ja halusin myös klipata tuon hikoilevan karvamursun joten siitä siis... klipperin vuokraus ja lompakko levällään Hipposporttiin loimea hakemaan (okei, myönnän, googlettelin ja soittelin ensin ihan sikana kun piti olla oikean värinen. Tuo on kausiväri petroolinsininen joka sopii punaiselle hevoselle paremmin kun mikään perus tummansininen/navy. On se elämä välillä vaikeeta!).

Maailman valokuvauksellisin eläin taas oikein...

Kyllä, olen sitä mieltä nyt että sisäloimen pitää olla Bucas. Harva on niin istuva. Oikein sääliksi käy katsella hevosia jotka on puettu johonkin fleece tai villaloimeen joka aina, siis AINA! valuu niin että koko hevonen on tulossa kaula-aukosta ulos ja takaa se sitten roikkuu paskasen mekkona. Mahtaa olla mukavaa. Kannattaa tarkistaa loimen istuvuus ja oikea koko ennen kun ostelee värin perusteella. Vois miettiä vaikka että olisiko itsestä kiva käyttää epäsopivia vaatteita jotka puristaa vääristä paikoista, nimittäin tuskin...

Pihalla on jotain kamalaa, siellä kenties korjataan jotain laitetta. Laite voi alkaa toimia ja päästää ÄÄNEN!!

Sorruin tollaseen... Horse Comfortinko toi nyt sit on, viltti. Maksaa muuten Puuilossa kybän vähemmän ku hevostarvikeliikkeissä, hyi hyi kalliit elitistikaupat! 

Just ja just riittävän kokonen, vaik oishan se jees jos noita tehtäs ihan oikeiden hevosten kokoja ettei eläinparalta persposket kylmety.

Taas on häväisty.

Ei kiitos enää klippaamatonta talvikarvaa. Meistä ei tule maaseudun asukkeja tai muita luonnonmukaisuuden kannattajia niin tuo paransi varmasti hevosenkin mukavuutta huimasti. Raukka oli selkä hiessä jo pienestä ravailusta kun turkki oli niin paksu. Kiva sitä sit yrittää kuivatella ja kamalan näkösekshän se kuivuu, lisäksi märällä hevosella on kuitenkin suurempi riski vilustua.

Klippaan aina tollasen loimiklippauksen, eli jätän karvat niille alueille mistä lämmönhaihtuminen on suurinta, enkä myöskään aja mahaa kokonaan paljaaksi. Ei se kuvassa näy mutta vähän on mahakeesi :D.

Double Trouble

Kisumisutkin oli ihan voimissaan, ja miksipä eivät olisi olleet :) kyllä noi elukat oli mun eniten ikävöity asia Suomessa, ne nyt on mulle ku omia lapsia.

Mitä jäi käteen.

no kuulkaa kerron kyllä.

Kotimatka...

..alkaa
Chekkauduttiin ulos hotellista, ja meillä oli aikaa iltapäivään vielä oleskella South Beachilla eli nyt oli aika ihan vaan kierrellä ostelemassa ne asiat jotka olivat jääneet kaivelemaan.
Ensin aamupala lemppariaamispaikassa Tequila Chicasissa. Ei jotenkin pysty replikoimaan loma-aamiaista Suomessa, tähän kuului nimittäin paistettuja perunoita ja kananmunaa, tietenkin Mexicolaisittain maustettuna ja mulla on itelläni vielä treenaamista maustamisen suhteen. Toi toinen osaa hoitaa sen puolen kyllä sen verran hyvin että veri valuu nenästä, silmistä, korvista ja ruokailun jälkeen joutuu kuolaamaan valtoimenaan puolisen tuntia :D no on se vähän hillinnyt mun mieliks. VÄHÄN.

Sopivasti näin poistumisen kunniaksi alkoi kelit viilenemään, eli tää päivä oli alku semmoselle parin viikon viileälle jaksolle joka siis tarkoittaa alle 20 astetta päivällä ja se on täällä jokseenkin viileä. Ei ollu rantakelit siis. Käppäiltiin South Beachia ees taas kortteleita kierrellen ja matkamuistokrääsäkaupat kierrellen. Kyllä siinä pientä napinaa kuului mutta aika iisisti.

Vielä nopeet Philly cheesesteak subit ja Rocket fuelit ennen kun piti mennä takas hotellille hakemaan laukkuja ja hoitamaan taksi kentälle, eli syötiin lounaskin siis lempparipaikassa joka (ainakin mulle) oli Johnny Rocketts, tietty 11th street Dinerin lisäksi. Hengailtiin litran kokosine jääjuominemme vielä rannalla hetki ja menoks.

Pitkä lentomatka takasin alkaa, onneksi lennolla Miamista Ranskan Charles de Gaullelle koneessa oli taas näyttöruudut istuimen selkämyksessä josta sai itse valita viihteensä, kun jokunen vuosi sitten koneessa oli vaan ylhäällä pari näyttöä, ääni tuli kuulokkeista, leffat oli täyttä kuraa ja sitäpaitsi dubattu RANSKAKSI!
Oikeesti fransmannit äly hoi.
Vaihto meni ongelmitta ja lopulta oltiin Suomessa. Siis tultiin samalla koneella takaisin ja istuttiin vierekkäisillä penkeillä.

Matkatoimistot, tässä teille valmis matkanjärjestäjä joka suoriutuu mistä vaan, Sainhan juuri irtiolevan psykoottisen juopuneen apinan <3 luotsattua läpi Floridan ja turvallisesti kotiin.

Mission accomplished, Nyt tarvitsen lomaa, koska näemmä matkailu ei ole lomaa, se on lähinnä vaihtelua.

I´ll be back Florida! Heti kun taloudellinen tilanteeni sen sallii.

Takaisin "kotiin"...

...South Beachille!
Olin bookannut viimeisiksi öiksi huoneen taas Haddon Hallista, koska pidän sen nuhjuisesta olemuksesta, isosta uima-altaasta, sijainnista ja hinnasta.

Paluumatka Keyssistä oli rankka kun perkele. Lähdettiin ajoissa ajamaan koska tiedossa oli matkan todellinen kesto. Ja se että matkalla piti piipahtaa vielä Sawgrass millsissä ostamassa pari juttua joita en SYYSTÄ TAI TOISESTA saanut ostettua.

"Kuinka kaukana se kauppa on"

"parinkymmenen metrin päässä"

"NYT ON MENNYT JO VARMASTI 30 METRIÄ MISSÄ SE ON?!?"

"kato, tossa noin."

For real. Tässä vaiheessa ei olisi varmaan kannattanut kysyä että kumpi on mulle tärkeämpi, mies vai se huppari jonka halusin ostaa. Nooh, huppari ei nostata kohtausta joka vitun asiasta...

Viimein päästiin palauttamaan auto, ja faija heitti meidät sitten junalle. Jätin sille ovelasti jotain matkatavaroitani että se voi tuoda niitä sitten joskus, koska mulla ois varmaan kapsäkin painoraja(tai vetoketju) paukkunut yli. 

Junamatka oli pitkä. Se vaan yksinkertaisesti oli pitkä.

Päätin jo alunperin että menemme yhtä asemaa pidemmälle kun yleensä, eli lentoasemalle koska se aikaisempi ja lähempänä SoBeachia oleva eli metrorail transfer on ihan täyttä ghettoa, jos sitäkään.

Ei sieltä edes saa taksia.

Oli se hankalaa tuollakin kun ei ollut taksin numeroa ja jostain syystä tri-rail asema käsitteenä on hirveän vaikeasti ymmärrettävä asia taksikuskeille. Are there more ways than one to spell it? ja matkakumppanini oli tapansa mukaan täysin yhteistyökyvytön eikä sen väärinpäin olevalta nassulta voinut löytää mitään merkkiä minkä olisi voinut tulkita tyytyväisyydeksi edes siitä että sain meille taksin vaan perinteisesti kaikki oli mun syytä, kuten myös nekin asiat mitkä päin vastoin olivat oikeastaan hänen syytä jos nyt joka asiaan pitää syyllinen hakea.

Mutta viimein saatiin päivä pulkkaan, eikä hotellihuone ollut tällä kertaa se puljun kamalin siivouskomero vaan ihan sopiva.