24h

Etsinnältä palattua sain vinguttua että tallille ilmoitetaan että olen estynyt tulemasta ruokkimaan hevosia.

Olin yhteydenpitokiellossa!!

Minkä helvetin takia?? Tässä vaiheessa pyydän sitten sitä asianajajaa koska ilmeisesti syytönkin tarvitsee asianajajan koska siitähän tehdään muuten vaikka väkisin syyllinen, ja oikeudet, mitkä vitun oikeudet? Älä häiritse kun me pyöritellään peukaloita täällä!

Saan listan Vantaan alueen asianajajista saatesanoilla "Ihan kuka vaan mutta et saa ottaa Matti Nurmelaa."
Aijaa, tää juttu muka on ihan erillinen mutta en nyt niinku muuten vaan saa valita exäni käyttämää lakimiestä. Eli siis tämä liittyy häneen eikä minuun,  shocker.
Nurmela on sattumalta muuten myös Aarnion asianajaja, joten tuskinpa sillä olis ollu aikaakaan.

Tissiposkinen tutkijani ei saanut soitettua sitä lakiapua mulle koska KUKAAN ei vastannut tai sitten ei ota tälläisiä juttuja (niin siis millasia juttuja?) Lupaa jatkaa huomenna yrittämistä. Tallille soittamiseen kysyi tutkinnanjohtajalta luvan koska kyse on kuitenkin toisten elukoista jotka olen luvannut hoitaa.
"Voiko soittaa tallille kun se on luvannut mennä toisten eläimiä hoitamaan ja mä en kestä enää tota vinkunaa."

..puhui tutkija puhelimessa, sulkien oven luukun ikään kuin en kuulisi.

Kiitos että voi ilmoittaa, ja kiitos kauniista sanoista!
Pahoitteli, tiesi että kuulin mutta kuulemma on vähän ollut pitkä ja huono päivä, kiristää.
AI SIIS KENELLÄ ON HUONO PÄIVÄ?! Hohhoijjaa saatana.

Muistutan lääkkeista, pyydän vaatteitani eli farkkuja ja hupparia jotka pakotin ne ottamaan mukaan kotoani ja ratsastushousuissahan tässä vielä haisen.
Vaatteet saan, lääkkeitä en vielä koska miljoona tekosyytä. Pitäisi omalääkäriltä tarkistaa mussun mussun vaikka niissä on mun nimi ja tk ei ole auki enää.
Muistutan kuitenkin jatkuvasti että tarvitsen lääkkeet että, ja liian kauan ilman niitä voi tilanne mennä pahaksi, siinä määrin että asia ei ole enää minun ongelmani.
Kunto oli siinä vaiheessa todella hirveä. Ketään ei kiinnosta, VITTUAKAAN. Luultavasti makasin "sängyssä" lopun päivää, en muista itseasiassa hirveesti...

Siinäpä lojuin, jossain vaiheessa siinä naamallani maatessani kuulin ovelta jotain mutten oikein siinä mitään kyennyt evääni heilauttamaan.

Valot sammutettiin.

Aikaa kului ja sain kerättyä itseni summerin luo ja painoin sitä, tosin epäröiden koska paskaa sieltä vaan saa ja en todellakaan ollut vailla lisää jäävettä niskaan.

Oli pakko raahautua sänkyyn takasin. Pitkän ajan päästä soittooni vastattiin.
Raakuin lääkkeitäni mutta tyly vastaus kuului että lääkkeitä ei yöllä jaeta.

Jeesus mikä kärsimysten yö. Pitipä kokea sekin.
Nukahdin kai alkuyöstä, mutta heräsin aika pian kärsimään vähän lisää.
Hieno tilanne.
En ollut voinut syödä enkä juoda juuri mitään, oksentelin edelleen tyhjää kun ei vissiin ollut ees vatsahappoja saatavilla ruokatorvea polttelemaan, bentsovajarit, hirveet selkäkivut sen helkkarin tatamin takia, ranka ihan tulessa ja mustelmat molemmissa lonkissa.
En voi nousta ylös koska päässä pyörii vinhasti, pumppu hakkaa ja on jotain epämääräisiä rintakipuja. Maata en voi koska se sattuu helvetisti.

Kidun.

Siis todella kidun. Siinä määrin että normaalisti kaiken läpi tunkeva pirullinen ja juonitteleva luonteeni on tilapäisesti out of order. Sen kun makaan ja valitan ja raakun ääneti. Ääneti siksi kun on mullakin joku ylpeys ja ei se itku markkinoillakaan hyödytä, saati sitten tuolla.

Ainoa asento missä voin olla on kyljellään kippurassa, yläkroppa naamalleen kääntyneenä ja kyljen alle survotun tyynyn takia hieman alaspäin roikkuen.

Tässä siis voi olla, ei nukkua.
Ikkunseinän takana on vissiin sisäpiha, arvioin parkkiin saapuvien autojen äänistä kellon olevan about 6 , ehkä vähän vähemmän. Vuoronvaihto siis kenties... eli mitään ei tapahdu vielä ainakaan tuntiin, sellin takaseinän yläosassa oleva verkotettu ja himmeä(voiko näin sanoa? No kumminkin, se läpäisee valoa mutta läpi siitä ei näe) pleksilasi hohtaa katulamppujen valon sävyisenä.

Auringonnousuun on vielä hetki aikaa.

12h

Aamu klo 7 luukku ovessa aukeaa ja sieltä tulee aamupala.
banaanijogurtti(aina kaikkialka mulle banaanijogurtti, oon aina inhonnu niitä), vadelmagrandi ja kolme leipää jotka on muurattu jollain kissanrasvalla yhteen jonkun sokean kehitysvammasen toimesta. ANTEEKSI! Siis ei kehitysvammaisen, vaan jonkun joka ei välitä, mutta jonkin sortin aivovamma sekin on.

Odottelen. Olo on hirveä. Oon yöllä kysynyt kellonaikaa soittamalla summeria. Silloin se oli 5. Aamupalan jälkeen soitan uudestaan, en muista mitä tarkalleen kysyn, varmaan sitä et koska mua kuulustellaan. Vastaus oli "No en kuule tiä!"  Aha.

Kuten mainitsin, mulka on suljetun paikan kammo ja paniikkihäiriö, ja olen täysin tietämättömänä vailla kontrollia siitä mitä mulle tapahtuu ja miksi, sekä tilanne oli mulle ennen kokematon.

Ilman lääkkeitä menen paniikkiin. Hyperventiloin itteltäni tajun pois, kaadun siitä "tuolilta" ja nirhaan päätäni siihen sänkyulokkeen reunaan(ensihoitajien toteama)
Lattialla makaan tolkku pois ennen kun alan havahtua siihen että mua huudetaan sukunimellä jostain kaukaa.
Oon ihan pihalla ja kauheissa tärinöissä.
Ensihoitajat kutsutaan toteamaan että olen kuulustelukuntoinen.
"Kamerastako näitte?" Kysyvät he. No ei kun kuulusteluihin olivat hakemassa. Kopissa ei siis ole edes kameraa josta voisi nähdä asiakkaan kunnon...

Siitä viedään kuulusteluun ja olen todella surkeessa kondiksessa.
Kuulustelun suorittaa tutkija, nuorempi konstaapeli, miespuolinen. Anteeksi vaan mutta kunnon tissiposken olonen.
Sen verran vihree että siinä on vanhempi tutkija apuna.
Mun syytteet kerrotaan.
-Rattijuopumus,
-huumausainerikos,
-toisen vahingoittamiseen tarkoitetun esineen hallussapito julkisella paikalla.

Näistä syytteistä keskitytään kuitenkin vaan keskimmäiseen. Pussissa oli ollut piriä, ja sen verran että "ei mee enää käyttörikoksesta" kiistän, ja kysyn myös että no, paljonko sitä sitten on?
Ei tullut vastausta, mutta eipä ole tullut mun henkilötakavarikkopöytäkirjojakaan vielä tänäkään päivänä. Voisinkin soittaa heti... ei se vastaa.
Vaarallinen esine oli stiletti, joka oli mulla tallilaukussa muiden pientyökalujen seassa kuten taskulampun, työhanskojen jne.
Kiistin syytteen, stiletti on mulla mukana vaan tallilla ja käytän sitä yleensä paalinarujen katkomiseen kun jaan heiniä. Joku on kuitenkin aina hävittänyt puukot ja sitäpaitsi ne tulee taskusta läpi, siksi kääntöveitsi.

En oikein muista kaikkea, enkä pystynyt ymmärtämään täysin kun mulle luettiin se kuulustelupöytäkirja kun en itse sitä kyennyt myöskään lukemaan.
Ja sitten vaan nimi alle!

Tässä vaiheessa kuvittelin vielä pärjääväni ilman asianajajaa, olinhan syytön.

Takas koppiin, mainitsen vielä kissoistani ja hevosestani, kissat ovat olleet kohta 24h ilman ruokaa. Kerron että ei saisi olla niin kauaa, kissan elimistö ei kestä paastoa. Kysyvät vaan että onko ne jotenkin sairaita sitten.
NO EI VITUN IDIOOTTI KUN KISSAN ELIMISTÖ NYT VAAN ON SELLAINEN.
Ei mitään reaktiota. Odota täällä, me mennään syömään ja tullaan ihan kohta.
Mulla oli ruoka valmiina odottamassa. Kylmää spydäriä. Hyi saatana. Muutenkin kunto alkaa olla niin hyvä etten voi syödä enkä juoda.
Kupsahdan uudestaan siinä toista tuntia odotellessani. Lyön oikean poskipäöni lattiaan särystä päätellen.
Jossain vaiheessa tulee tää tissiposki tutkoja joidenkin papereiden kanssa, tökkii mua lattialla ja sanoo vaan että nukuit aika sikeesti.
Joo. Tapana on nukkua putkan vessanpöntön vieressä lattialla, tottakai. Mikä nero. Nooh, poliisikouluun onkin fyysiset kokeet, ja kyseenalaistan tämän kaverin pystymistä sillä saralla kun noin nuorena jo näytti olevan vähän niinkuin sisähommissa..
Odotan.
Kello tulee ehkä kolme. Luukku aukeaa ja tutkija sanoo että lähtevät kotietsinnälle. Saan tulla mukaan jos haluan mutta siinä kestää kauemmi. Järjestää.

Ensinnäkin, se on mun oikeus olla läsnä kotietsinnässä, toiseksi, halusin ulos kopista ihan sama miksi, kolmanneksi, kissojen huolto piti varmistaa, ja neljänneksi, mua ei kiinnosta tippaakaan että onko se nyt heille hankalampaa järjestää.

Lähdetään. Näemmä ensilumi/jää on tullut tällä aikaa. On saakelin kylmä.
Saavutaan kotiini. Olen kertonut etukäteen että mitä löysin ensimmäisen kotietsinnän jäljiltä jotka oli jätetty jostain syystä.
En maininnut että olin huomannut jotain outoa keittiön ikkunalaudassa, siihen kun saattaa silmä osua kun menee jääkaapille. Ehkä halusin nähdä että mikä sen homman nimi on.

Kotona en saa tehdä mitään. Kisut hyppii ja määkii ruuan perään mutta en saa tehdä sille asiallekaan mitään.
Aika pian yksi sininen, jonka jälkeenpäin saan selville olleen mukana edellisessä etsinnässä, menee ikkunalaudalle ja sirkus alkaa.
"Ahaaaa! Mitäs täällä.. nyt sinä meet tonne sängylle istumaan, ja tulkaapas kattomaan, ota kuva sieltä."
Kaivoivat kahvipaketin kuoret sieltä, mutteivät katsoneet mitä siellä on.
"Me katottiin täältä viimeksi, mistä nää on tänne ilmestyneet tällä aikaa? Nyt jos tunnustat niin nopeemmin pääset eläintes luo. Eihän tänne kellään muulla oo pääsyä kun sulla ja äidilläs?
En tunnusta, koska kai nyt tietäsin jos olisin sen sinne laittanut. Mun ja äitini lisKsi pääsy kämppään on kyllä herroilla poliiseilla...

Tottakai myös pieni henkinen kiusaaminen kuului asiaan. Kirjahyllyäni penkonut vanhempi silmäpussinen kyttä kävi vittuilemaan että täällä ei vissiin käy siivooja kauheen usein... no juu, siis tyyppi kaiveli pullohyllyä. Käsi sydämellä nyt, kuka aina viikkosiivouksen yhteydessä ottaa kaikki pois kirjahyllystä, pyyhkii pölyt ja laittaa kaikki takasin? Kysyinkin sitä, ja kuulemma hän tekee niin.

Sain välittömästi mielikuvan karskista poliisimiehestä häärimässä kotona essu päällä, pölyhuiska kädessä tomuttelemassa lasisia joutsenfiguureja, yffff... liar.

Otin sen hiukka raskaasti siinä tilanteessa koska olen tarkka kotini siisteydestä, ja tämä oli oikeastaan syy vapautumistani seuranneeseen mielisairautta hipovaan siivoushepuliin.

Lisäksi, lähtiessäni vaadin että kissojen vesi vaihdetaan, sen suostuivat tekemään, mutta hiekkistä ei saanut putsata koska kuulemma en ole hyvä eläintenpitäjä kosk olen itseni tuollaiseen tilanteeseen hommannut.
Eli siinä suoraan toiseen akilleen kantapäähän, koska mulle on kunnia-asia että eläimiä ei laiminlyödä...

Että tämmöstä boonusta... vapaudenriisto ei ole tarpeeksi paha rangaistus näin hirveelle rikolliselle.



Jälkihuomautus:
Kuulemma mua vahdittiin kotietsinnän aikana paljon tarkemmin kuin exääni. En saanut tehdä yhtään mitään, ja yksi poliisi vahti mua koko ajan ja pyysi siirtymään sitä mukaan mihin etsintä eteni, exäni sen sijaan oli saanut istua röhnöttää sohvalla koko etsinnän ajan, silläkin hetkellä kun ne siirsi sohvaa katsoakseen sen takaa... joo o. Ja kahviakin se keitteli itelleen.
Mä taas en mitään, saatana vituttaa että olin niin kiltisti ja tottelevaisesti. Jos seuraava kerta ikinä tulee niin aion samaan konkurssiin olla hirveä mulkvisti koska sillä ei ole vitunkaan väliä noin niinkuin kohtelun tai syytteiden kannalta.

Paska osuu tuulettimeen.

En aio kertoa tästä ihan kaikkea, mutta pääpiirteittäin.
Kertomus saattaa olla sekava koska kirjotan pikku tabletilla enkä näe tekstiä kokonaisuudessaan, mutta myöskin siksi koska tapaus on todella, todella sekava.

22.10 Illalla olin matkalla tallilta kotiin kuolemanväsyneenä, olinhan ollut liikkeellä jo 12h, aamutallit ja kaikki tehnyt siinä.
Ajattelin pistäytyä Jumbossa kun Suomalaisessa kirjakaupassa olisi alennuksessa usb- tikku jossa on sekä normi usb sekä micro usb, just hyvä kun ei tähän tablettiin saa kun microkokoisen usb liittimen.

No en päässyt sinne asti.
Kun ajoin Jumbon parkkihalliin, sammutin auton ja istuskelin siinä vielä hetken tekstatakseni loppuun.
Enpä ehtinyt sitäkään, koska auton takana oli maija ja molemmilla poliisit.
Olin yllättynyt.
Joku oli kuulemma ilmoittanut että ajoni oli seilaavaa ja sen takia tulivat.
Puhalluttivat (nollat), kysyivät kenen auto (yleensä kysyvät vaan että onko sun auto)
Ja tivasivat monta kertaa "mistä olet tulossa" järvenpäästä edelleen niinkuin puol minuuttia sitten kysyttäessä.
"Mitä siellä?"
Osoitin olevani ratsastusvarusteissa "tadaa!" Eleellä.
Poliisit tiesi kyllä kuka olen, mistä tulen, kenen auto, ja kenet tunnen, tästä ei ole epäilystäkään.
Senpä takia se olikin tikkari suuhun seuraavaksi.
Tuloksiapa ei mulle sanottu mutta oletan että opiaatit, bentsot... ja meikäläinen päätyy mitään sanomatta maijan takakonttiin.
Kattelin sieltä kun ne kollaa autoa, ja yrittää käynnistää sen.
Autossa on sellainen ominaisuus että siinä menee käynnistyksenesto päälle joskus, ja sen saa käyntiin vaan jos sille tekee erään jutun.
Suorastaan rukoilin autojumalia. "Nyt jos koskaan, auto, älä lähde käyntiin."
Valoja vilkuteltiin, mitään muuta ei näytä tapahtuvan.
Poliisi tulee kysymään että onko siinä joku kikka kolmonenjolla se lähtee käyntiin.
[Blondivaihde] "Eeeei... ihan normaalisti se on lähteny, jalka jarrulla ja vaihde parkilla... onks sekin nyt sit rikki (masentuneena laskeva äänensävy).

Vaikka olin väsynyt, kylmissäni, puolikuollut ja ihme tilanteessa, olin sitä mieltä että autoa ette muuten ota, saatana! Tiesin nimittäin että kortin saan takasin vasta kun jaksan selvittää asian koska lääkkeiden takia tosta tulisi syyte ratista.
On mulla reseptit, jopa mukana ne tarraliuskat kalenterin välissä mutta erikoista kyllä, eipä ne kiinnostaneet.
Kollasivat siinä aikansa, nappasivat jostain sileän minigrip pussin josta voin kyllä heti päätellä mitä siinä on, mutta en kyllä tunnista nähneeni kyseistä pussia.
Sanonkin sen, "en tiedä mistä toi on peräsin."
Kuljetetaan verikokeeseen mutta kukaan ei sano mitään mulle.
Lopuksi matka jatkuu Tikkurilaan poliisivankilaan.

Syyte on rattijuopumus(muu aine).  Mua ei kuitenkaan laiteta juoppoputkaan vaan sellaseen pidempään säilytykseen tarkoitettuun joka eroaa vaan sillä juoppospudusta että siellä on betoninen uloke seinässä sille tatamille ja toisella seinustalla pienem,ät ulokkeet jotka ovat ikään kuin pöytä ja tuoli.
Tämän lisäksi siellä oli betoninen vessa, johon oli heitetty tietenkin tyhjä grandimehupurkki.
lisäksi oli lavuaari ja vesipiste, jonka vesi on varmasti vähemmän raikasta kun mitä ne maanvyöryjen uhrit joutuvat lipittämään henkensä pitimiksi mutta yhtä helppo siitä lirusta oli juoda.
Whatever, ovi menee kiinni, valot sammuu ja mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kun koittaa nukkua.
Kunniamaininta myös siitä että mulla ei ole lääkkeitä mukana, eikä kukaan välitä siitä.
Kun sanon asiasta ja muistutan että tietäähän ne että mitä voi käydä jos niitä ei saa?
Vastaus oli että kyllä me tiedetään, siksi me ei niitä syödäkään.
Aivan, eli ei kannata olla millään tavalla sairas koska oireet voivat palata kun lääkkeitä ei syö...
Perussairauksia kysyttiin mutta niihin ei vissiin lasketa paniikkihäiriötä, suljetunpaikankammoa tai mitään selkäsairauksia. Oli muuten virtsarakontulehduskin johon antibiootit mutta ei mitään väliä.

Mut oli leimattu pirinistiksi ja huonon kuntoni katsottiin johtuvan siitä.

Hyvää yötä.

Antaa mennä kun on alamäki taas...

No eihän toi aikasempi mihinkään riitä, maanantai 13.10 aloitti ennenkokemattoman tapahtumaketjun.
Tulin kotiin tallilta klo 21 illalla.
Ensimmäisenä huomaan eteisessä toisen kissankopan. Täällä on vain yksi kissankoppa joka on kirjahyllyssä, ja loput on kellarikomerossa säilössä.
Astelen eteenpäin, lääkekaapin järjestys päin vittua, huomaan tavaroita kirjahyllyn päällä. Asiat näyttää olevan... oudosti.
Tsekkaan paikan jossa säilytän säästöjäni. Peltiboxi on poissa! Saan hepulin.
Osaan about aavistaa mihin tää liittyy ja lähettelen vihaisia viestejä exälleni joka ei vastaa eikä näy lukevan viestejä fb:ssä, aavistan nimittäin että tämä liittyy häneen vaikkei ehkä hänen omasta tahdostaan...
Huomaan myös että keittiön ikkunalauta ikkunan ulkopuolella törröttää omituisesti, tai on kohollaan toiselta puolelta siis. Tämän huomaa koska katse osuu siihen helposti kun menee jääkaapille.
Avaan ikkunan ja katson miksi se on kohollaan. Löydän sieltä kahvipaketin jonka sisällä on paljon tyhjiä minigrip-pusseja. Wtf... siis käytettyjä piripusseja ne oli. Mutta ne eivät ole minun. En ole sitä sinne laittanut, siitä olen varma. Ja ikkunalauta ei ollut noin ennen kun poliisit tuli tänne riehumaan ja raiskaamaan toisen kotia.
Ei oo totta, helvetti sentään.

Aamuun mennessä ei kuulu mitään. Kaivelen fb:stä erään hänen kaverinsa,jonka kauttaa ex lähetti mulle viestiä jokunen vuos sitten,  profiilin ja lähetän viestiä että toivottavasti luet tätä other-kansioo jota kukaan muu ei lue. Onko tapahtunut jotain mistä mun pitäs tietää?
Kuvailen asiaa paremmin ja hän kehottaa mua soittamaan exän asianajajalle koska kukaan ei ole saanut exääni maanantai-iltapäivän jälkeen.
Minä en kysele, minä soitan.
Ja paljastuu että siellähän se on tiksin poliisiasemalka kiinniotettuna ja minua kehotetaan soittamaan tutkija Nisulalle.
Soitan, sen enempiä edelleen kyselemättä(esim. Miksi minä?) Ja saan tämän tutkijan langan päähän. Heti kun ne siellä tiksissä ovat tajunneet että heillä on kuin onkin talossa tutkija nimeltä Nisula. Kraah...
No, eihän se mitään voi kertoa kun että joo, siellä se on ja rahani myös takavarikoituna. Olen jo tietoinen siitä että asia liittyy huumeisiin.
Huomautan että exäni ei asu täällä(viimeinen listattu osoite hänelle) ja pyörii paljon näillä kulmilla muutenkin) joten kotietsintä on laiton.
Hapan vastaus kuuluu että "Xxxx oli kyllä paikalla."
Hän ei asu täällä! Lain mukaan asunnon haltijalle eli siis yksin minulle on ilmotettava kotietsinnästä, tai ainakin jotain pakkokeinolakeja sovellettaessa minulle olisi pitänyt jättää viesti että näin tehtiin.
EI SIIS NIIN ETTÄ MINÄ ONGIN SEN SEURAAVANA PÄIVÄNÄ ITSE SELVILLE KIVENKOLOSTA kieltämättä suht hyvillä salapoliisin kyvyilläni.
Vastaus: mussutusta
Minutkin kuulemma tullaan kutsumaan kuultavaksi. Sanon että äkkiä sitten. Tiedostan olevani tekemisissä täysien idioottien kanssa, idioottien joille on annettu liikaa valtaa.


Perjantaihin asti sain odottaa. Ei mua siinä syytetty oikein mistään, rahoista haastateltiin. Paljonko, missä ne oli, millaisessa ne oli, miten ne oli siellä, millaisina rahoina ne oli ja löytyykö niistä Xxxx:n sormenjälkiä kun me testataan ne.
Joo tiesin kyllä täysin että miten ne siellä oli ja myös sen että niissä on todennäkösesti aika monenlaisia sormenjälkiä (rahoissa!) mutta aikamoinen yhteensattuma olisi jos ne olis joskus kulkeneet hänen käsiensä kautta.
Helppo päätellä että epäilivät mun piilottelevan exän jotain rahoja asunnossani.

Saan ne ehkä takasin kun tutkinta päätty. VITTU! Ne oli mun autonkorjausta varten ja koiranpentuun säästetyt rahat. Auton korjaus jäihin ja mutsi lainaa rahat koiraan. Saatanan saatana.

Lähden pois mukanani exän autonavaimet kun se jätti kotteronsa mulle vissiin ja hyvä niin koska se oli viimeinen päivä kun Blazerin olis voinu viedä uusintakatsastukseen, joten jätin sen mutsin pihaan ja jatkoin matkaa audilla poliisiaseman "asiakasparkista" jonne se oli toimitettu "siin on avaimet, jos nyt saat sen käyntiin." Kyllä minä tiedän miten sen saa käyntiin, ne ei koska ne on kädettömiä eikä kuuntele neuvoja. Myöhemmin kuulin että ne oli valehdellut exälle että ne joutu antaa mulle virtaa. Nolotti varmaan myöntää evottaneensa.
Siinä menee siis käynnistyksenesto päälle mutta tiedän miten sen kanssa toimitaan, hah hah!
Ajoin pois mukanani exän läppäri ja muovipussillinen euron kolikoita. WTF.

Pakko se on toimia.

Alan järjestelemään asioita. Käyn lekurissa vakuutuksen takia kun retkautin niskani ja siinä tais olla 48h aikaraja minkä kuluessa on mentävä lääkäriin tai vakuutuksesta ei saa muuten henkilöön kohdistuneesta vahingossa mitään.
Mullahan on selkäranka sun muut sen puolen osat ottanut sen verran osumaa että kivunlievitys on kunnossa, joten tarvitsin vaan lausunnon.
No sielläpä oli joku saatanan inkkari lääkäri hoono soomi joka oli tätä laatua joka kattoo potilasta kiikareilla huoneen toiselta puolelta.
Totesi vamman, kysyi tarvinko särkylääkettä, johon sanoin että en tarvitse, mulla on omat tramalit ja panacodit kun kerroin olevani selkävaivainen kengittäjä.

Siihen tämä etelän hetelmä mietti että kengittäjä.. ei tarvi tramal. Oli panadolia kirjoittamassa.
Sit palo sekunniks hihat. Sen kummemmin miettimättä töksäytin tälle puoskarille että "kuule, tehään silleen että sä kengität kuukauden ja mä tuun sun sijasta istumaan tänne perseelleni, niin katotaan sitten että kuka tarvii ja mitä tarvii!"

Herra valkoinen katsoi mua ääneti. Sitten käänsi hitaasti katseensa takaisin tietokoneensa näyttöä kohti, klikkasi jotain ja sanoi rauhallisesti että no, oliko muuta.

NO EI OLLUT. Paitsi jos vois saada kortisoniliuosta kynsiin ja päänahkaan kun on viitteitä psoriin.

Sitten aloin ottaa selvää sopivista autokorjaamoista. Ruskeasannan auto lupas tehä mut mun kannattaa hankkia varaosa-auto itse. Tämä lysti tulee maksamaan mulle yhteensä sellasen 4000e. No, tehään sitä mukaa kun saan rahaa, mutta tehään kumminkin.
Ascona ❤. Nooooh, oli se etuosa niin pahasti ruosteessa et jos nyt sais rahalla pitkäaikaisempia ratkaisuja.

Mut on tää yhtä hajotusta vaan kuka muka tän mun puolesta tekee ja pistää hommia eteenpäin? Nii i.

Hyvää syntymäpäivää minä.

Tämä on seuraava päivä autokolarista. Fiilis on epätoivoinen.
Herään ysiltä ja avaan koneen. Miehen on myös hereillä ja sen sijaan että mulle mitään syntymäpäivää toivotettaisiin, alkaa tivaaminen ja uhkailu että en kai mä käytä tätä syynä sille ettemme näkisi. Mihinkään sellaiseen en ollut viitannut.

Sain viesteistä sen käsityksen että heti paikalle tai se on ero. No, nappazn lähimmät päällyshousut ja edelleen shokissa ajan paikalle. No, mua ei kuitenkaan odotettu siihen aikaan sinne.. olen niin sekaisin tästä kaikesta ja en tiedä mitä multa nyt sit oikein odotetaan, mutta iloinen en ole.
Eiköhän se pääty siihen että kerään kamani siinä vaiheessa kun sättiminen riittää, lähden sanoen hyvästi rakas, ja suljen oven perässäni. Takaa kuuluu että lähdit sitten viimeisen kerran!!
En välitä, musta tuntuu että kaikki on mennyt ja mä olen yksin. Tollasta tukea en tarvitse.
Muistaakseni vietän synttäripäiväni kotonani pimeässä istuen säkkituolissa lannistuneena. Ihan sama. En muista edes tarkemmin.

Sellasta.

The downhill begins.

En oo hetkeen saanut tuotettua tänne mitään vaikka juttua riittäisi. Mutta kai sitä vois alottaa...
Oli 3.9, olin menossa tallille. Asconallani, joka oli viimein liikennekäytössä sen jälkeen kun se oli 2 vuotta ollut telakalla hitsauksentatpeen takia. Tällä autolla on mulle suuri tunnearvo, olenhan ollut mukana laittamassa sitä alusta asti ja rakentanut sisustan yms. Lisäksi se on halpa pitää, kaikki rahat eivät siis mene vakuutuksiin, veroihin ja bensaan.
Sitten käy hassusti. Olen ajelemassa jäkeen ruuhka-aikaan, ja hyvinkääntiellä, ensimmäisen liikenneympyrän jälkeen on alamäki, ja sitten ylämäki toista liikenneympyrää kohti. Kuten odotin, ruuhka alkaa mäen alta.
Alan jarruttaa ruuhkan viimeiseksi hyvissä ajoin, mutta sitten! Jalkani lipeää polkimelta sen alle enkä saa sitä panikoidessani sieltä tarpeeksi nopeasti pois.
Sitten käy se mikä odotettavissa on. Vääjäämättä edelläoleva auto lähestyy, kunnes törmään sen perään, ja näen heti että nyt ei käynyt hyvin vaikka vauhtia oli joku 40kmh. Tömähdän itse lopulta rattia vasten kunhan ensin turvavyö oli ottanut sen verran vastaan että niskaan tuli whiplash.
Menetän malttini täysin, sitä on turha kuvailla sen enempää mutta kaippa sitä nyt voi kuvitella miltä hysteerisyys näyttää ja kuulostaa.
Poliisi tulee paikalle.
Monet sanovat mulle että no mutta sehän on vaan peltiä, poliisit mukaan lukien.
Koen selkeän hetken ajatellessani että näinköhän on pelkkää peltiä vaan jos kaivan takakontista pajavasaran ja muokkaan kyttäautoa sillä.
Olen soitellut paniikissa joillekin läheisille(ensin tallille johon olin menossa iltatallia tekemään että nyt ei pääse) eräs ihminen joka on minua auttanut autojen kanssa, sanoo mulle että koita nyt rauhoittua. Muistan tämän aina, koska se ihminen saa mut rauhottumaan, ihan vaan jo silläkin että se ei kehota toista kertaa, mutta se voi auttaa ja ymmärtää sanomattakin että nyt ei kannata vedota siihen että pelkkää peltiä saatana.
Sitten soitan äijälleni. En muista tarkkaan, mutta sieltä tais tulla kettuilua mun ajotyylistä tyyliin mitäs läksit ja kuuntelisit joskus. Ja se saatanan peltijuttu! Vitut musta, mun auto on palasina, mä en tule olemaan tyytyväinen ennen kun se on koossa taas.
Poliisi vie kilvet ja antaa sakot(fuck off, penniäkään ette saa)
Auto on kuulemma mennyttä, runkopalkit vääntyneet eikä korjaaminen kannata.
Tiedän että tuun korjauttamaan sen. Aion säästää rahaa siihen.

Koska olen autoliiton + jäsen, saan auton hinautettua tutulle pajalle jossa mul,e sanotaan sanat jotka muistan hyvällä ikuisesti."Nyt ei varmaan auta sanoa että sehän on vaan peltiä.." viimeinkin joku joka tajuaa tilanteen, ihan vieras ihminen vielä!
Siihen tulee muutakin porukkaa jotka tarkastavat vahinkoja ja ehdottavat että mitä kannattaa ja tarvii tehdä että siitä vielä auto tulee. Paljon, mutta se on mahdollista.
Saan kyydin laina-autolle, ajan kotiin ja istun siellä täysin shokissa loppuillan.