24h

Etsinnältä palattua sain vinguttua että tallille ilmoitetaan että olen estynyt tulemasta ruokkimaan hevosia.

Olin yhteydenpitokiellossa!!

Minkä helvetin takia?? Tässä vaiheessa pyydän sitten sitä asianajajaa koska ilmeisesti syytönkin tarvitsee asianajajan koska siitähän tehdään muuten vaikka väkisin syyllinen, ja oikeudet, mitkä vitun oikeudet? Älä häiritse kun me pyöritellään peukaloita täällä!

Saan listan Vantaan alueen asianajajista saatesanoilla "Ihan kuka vaan mutta et saa ottaa Matti Nurmelaa."
Aijaa, tää juttu muka on ihan erillinen mutta en nyt niinku muuten vaan saa valita exäni käyttämää lakimiestä. Eli siis tämä liittyy häneen eikä minuun,  shocker.
Nurmela on sattumalta muuten myös Aarnion asianajaja, joten tuskinpa sillä olis ollu aikaakaan.

Tissiposkinen tutkijani ei saanut soitettua sitä lakiapua mulle koska KUKAAN ei vastannut tai sitten ei ota tälläisiä juttuja (niin siis millasia juttuja?) Lupaa jatkaa huomenna yrittämistä. Tallille soittamiseen kysyi tutkinnanjohtajalta luvan koska kyse on kuitenkin toisten elukoista jotka olen luvannut hoitaa.
"Voiko soittaa tallille kun se on luvannut mennä toisten eläimiä hoitamaan ja mä en kestä enää tota vinkunaa."

..puhui tutkija puhelimessa, sulkien oven luukun ikään kuin en kuulisi.

Kiitos että voi ilmoittaa, ja kiitos kauniista sanoista!
Pahoitteli, tiesi että kuulin mutta kuulemma on vähän ollut pitkä ja huono päivä, kiristää.
AI SIIS KENELLÄ ON HUONO PÄIVÄ?! Hohhoijjaa saatana.

Muistutan lääkkeista, pyydän vaatteitani eli farkkuja ja hupparia jotka pakotin ne ottamaan mukaan kotoani ja ratsastushousuissahan tässä vielä haisen.
Vaatteet saan, lääkkeitä en vielä koska miljoona tekosyytä. Pitäisi omalääkäriltä tarkistaa mussun mussun vaikka niissä on mun nimi ja tk ei ole auki enää.
Muistutan kuitenkin jatkuvasti että tarvitsen lääkkeet että, ja liian kauan ilman niitä voi tilanne mennä pahaksi, siinä määrin että asia ei ole enää minun ongelmani.
Kunto oli siinä vaiheessa todella hirveä. Ketään ei kiinnosta, VITTUAKAAN. Luultavasti makasin "sängyssä" lopun päivää, en muista itseasiassa hirveesti...

Siinäpä lojuin, jossain vaiheessa siinä naamallani maatessani kuulin ovelta jotain mutten oikein siinä mitään kyennyt evääni heilauttamaan.

Valot sammutettiin.

Aikaa kului ja sain kerättyä itseni summerin luo ja painoin sitä, tosin epäröiden koska paskaa sieltä vaan saa ja en todellakaan ollut vailla lisää jäävettä niskaan.

Oli pakko raahautua sänkyyn takasin. Pitkän ajan päästä soittooni vastattiin.
Raakuin lääkkeitäni mutta tyly vastaus kuului että lääkkeitä ei yöllä jaeta.

Jeesus mikä kärsimysten yö. Pitipä kokea sekin.
Nukahdin kai alkuyöstä, mutta heräsin aika pian kärsimään vähän lisää.
Hieno tilanne.
En ollut voinut syödä enkä juoda juuri mitään, oksentelin edelleen tyhjää kun ei vissiin ollut ees vatsahappoja saatavilla ruokatorvea polttelemaan, bentsovajarit, hirveet selkäkivut sen helkkarin tatamin takia, ranka ihan tulessa ja mustelmat molemmissa lonkissa.
En voi nousta ylös koska päässä pyörii vinhasti, pumppu hakkaa ja on jotain epämääräisiä rintakipuja. Maata en voi koska se sattuu helvetisti.

Kidun.

Siis todella kidun. Siinä määrin että normaalisti kaiken läpi tunkeva pirullinen ja juonitteleva luonteeni on tilapäisesti out of order. Sen kun makaan ja valitan ja raakun ääneti. Ääneti siksi kun on mullakin joku ylpeys ja ei se itku markkinoillakaan hyödytä, saati sitten tuolla.

Ainoa asento missä voin olla on kyljellään kippurassa, yläkroppa naamalleen kääntyneenä ja kyljen alle survotun tyynyn takia hieman alaspäin roikkuen.

Tässä siis voi olla, ei nukkua.
Ikkunseinän takana on vissiin sisäpiha, arvioin parkkiin saapuvien autojen äänistä kellon olevan about 6 , ehkä vähän vähemmän. Vuoronvaihto siis kenties... eli mitään ei tapahdu vielä ainakaan tuntiin, sellin takaseinän yläosassa oleva verkotettu ja himmeä(voiko näin sanoa? No kumminkin, se läpäisee valoa mutta läpi siitä ei näe) pleksilasi hohtaa katulamppujen valon sävyisenä.

Auringonnousuun on vielä hetki aikaa.