48h

Viimein tahrainen halogeeni oven yläpuolella syttyy ja kuulen luukun aukeavan.

Aamupalaa ja ne lääkkeet. Vartija rapistelee lääkepussia että täällä ois nää sun lääkkeet!
Siis oonks mä nyt joku koira vai? Tseh tseh tule tänne saat lääkkeitä nii!

Turha kai mainita että enpä siinä pystynyt edes liikkumaan. Äännähdin kyllä jotain ihan vaan siksi että se tajuaa että mä olen hereillä eikä ala kolaamaan mitään siellä luukulla.
Ei nyt toimi luokse-käskyt tai nameilla (lääkkeillä) houkuttelu kun ei musta ole nousemaan.
"No soita sit summerii kun haluut nää."
Läppäsen kädellä patjaa sen merkiksi että kuulin kyllä.
Ei siinä mihinkään summerille asti urheilla. Makaan silmät kiinni puol tiedottomana sillä perhanan tatamilla pimeys päässäni kunnes jossain vaiheessa kuulen oven aukeavan, vartija tulee viereeni lääkepussin kanssa että no mitäs sä näistä tarvit ja kuin sä nyt noin kipee oot?

Jaa a kuule vaikka siks etten teeskennellyt. I told u..
Saan osoitettua sormilla että montako ja mitä. Just ja just sain juotua mehua kyytipojaksi ja jään makaamaan kun vartija lähtee.

Kuluu semmonen puol tuntia ja nousen istumaan.
Sekasin kun seinäkello!
Normaali annos lääkkeitä mutta parin päivän paussi, heikko kunto ja tyhjä vatsa.
Sittenhän mä olinkin ihan maailmanomistaja. Hyvin erikoisen maailman.

Istuskelen siinä sängyn laidalla kuin kana orrella, eli kunhan istun ja ihmettelen kunnes ovi aukeaa.
Siellä on joku nainen. Kuulemma uusi tutkija. Mitäköhän sille edelliselle kävi, olikohan se liian allerginen mulle vai saikohan se jotain traumoja? Who knows.

Kuulusteluun mennään kivasti sitten, ja jossain vaiheessa tilaamani lääkäri keskeyttää kuulustelun hetkeksi.
Siitä lekuristapa oli hyötyä!
Jyrää mun omalääkärin määräyksen ja ei anna mulle mun omia mukana olevia opamoxeja koska ei kaksia bentsoja. Ikävä kyllä ne molemmat on tarpeen...
Myöntää mulle nukahtamislääkkeen ens yöks, yhden stellan! Ei ei ei... ei tällä lääkepäällä paljoa lämmitä.

Kuulustelua jatketaan. En itseasiassa näin jälkeenpäin muista siitä oikein mitään, muuta kun nyt se syyte on huumausainerikos, 20g amfetamiinia. Eli tämä on niistä jäämistä niissä yllätyspusseissa eli täysin hatusta vedetty määrä.

Kiistän, tottakai. Ja kyllähän ne tietää oikeasti ettei ne mun ole...
Jotain se puhu jostain jäämistä jossain, en mä oikein tiedä ees tättärää mutta onneks tällä tutkijalla oli itsellään kissoja ja oli tajunnut noudattaa lakia ja järjesti niille äitini hoitajaksi. Niinhän siis olisi pitänyt tehdä jo edellisenä päivänä... ajatella että jos pojille olis tullu jotain elimellisiä ongelmia tästä syystä kun olivat niin pitkään ilman ruokaa... onneks ei tullu, kantelun voin aina tehdä ja teenkin mutta jos jos niin ei se olis tuonu niiden terveyttä takasin. Ei pysty ees ajattelemaan tollasta :'(

Kuulustelu loppui taas joidenkin papereiden allekirjoitteluun joista en ymmärtänyt sanaakaan ja mainitsin kyllä senkin.

Pyysin kynän, koska mulla ei tosiaan ollut mitään siellä. MITÄÄN.
Paperia en tarvinnut koska ajattelin kirjoitella seinät täyteen lääkehuuruista hölynpölyä että seuraavalla on jotain tekemistä siltä varalta ettei seuraavakaan ymmärrä venäjää jolla suurin osa jutuista seinällä oli kirjoitettu.

Lopun päivää istuin sängyllä ja tuijotin seinää vajaan kymmenen sentin etäisyydeltä, tai ainakin siihen havahduin, kirjoittelin seinille, taiteilin grandimehupurkkeihin ja kirjoitin johonkin paperiin päiväkirjamaisesti.
Sain jotain ruokaakin alas. Jogurtin ja pillimehun, siknä se.

Luukusta tuli rivatrilia solkenaan, taisivat säikähtää. Noh, pysyinpähän sekaisin.

Yöksi sain sen stellan ja pari panacodia (toki lisää rivaa).
Vartija vaati nähdä että otan ne lääkkeet. Klo yhdeksältä illalla siis.

No mitäs siitä seuraa?
Särkylääkkeiden teho kestää semmoset vajaa kuus tuntia joten about kahen kolmen aikaan virkosin kitumaan selkääni kun ei se yks stellakaan mua kauaa nukuta.

Eipä siinä muuta, samaa settiä kun edellisenä yönä.