Istahdin säkkituoliin jumittamaan vieläkin tokkuraisena ja oikeastaan järkyttyneenä tästä kaikesta häpäisystä. Jos on kontrollifriikin vikaa niinkuin mussa on niin ei tohon voi reagoida hyvin. Jos joutuu täysin muiden armoille pakkoauktoriteetin toimesta niin siinä ei ole itsellä kontrollia mihinkään mitä tapahtuu. Se on itseasiassa aika sairasta.
Heti kun pääsin pois, soitin talleille/tallinpitäjille joiden kanssa olin sopinut tallivuoroista/kengityksistä sun muusta sillä ajalla kun olin hieman estynyt ja kerroin koko jutun.
Arvostan suuresti saamaani tukea ja myötäelämistä heiltä.
Sen lauantai-illan kökötin säkkituolissani ja yritin syödä. Ei ollu helppoo, ei maistunut.
Ovessa salpa ja varmuuslukko päällä, -poliisien varalta. Olin kuitenkin kotiutunut kourassani toistaiseksi voimassaoleva etsintälupa.
Harvemmin sitä on tuntenut itseään niin turvattomaksi. En koe että virkavalta voisi enää olla se taho johon minkä tahansa hädän tullen voisin turvautua.
Kun kerroin juttua suht avoimesti tallikavereille ja ihan kaikille kelle nyt keksin avatakseni ihmisten silmät, erottui kaksi ihmisryhmää;
He jotka kauhistuivat että miten meillä suomessa voi olla tälläistä?!
Ja sitten...
He jotka luovat minuun "no kyllä siihen joku syy oli"-katseen ja sanovat että valitsisit seuras paremmin.
EI!
Ensinnäkään, ne joiden sotkuja nämä ovat, eivät kuulu ystäväpiiriini. En liiku niissä piireissä. Mä olen saakeli sentään tallilla aamusta iltaan enkä ole edes erityisen sosiaalinen.
Toisekseen, ne ihmiset eivät ole tehneet mulle yhtään mitään pahaa, ja samaa ei voi sanoa sinipukuisista.
Tiedän siis puoleni, mutta seison yksinäni jatkossakin. Maailmassa on hyvin vähän luotettavia ihmisiä.
Ikävä kyllä tapahtumahetkellä Maltalla lomaillut äijäni ei ollut kauhean sympaattinen mua kohtaan vaan tapansa mukaan meuhkasi jotain omiaan... kuulemma siksi että oli huolissaan tms mikskä sitä nyt kuvais... mutta tämä ei ole hänen sotansa. Asia ei saa koskettaa häntä millään tavalla, ja hänellä ei tavallaan ole oikeutta valita sitä tapaa jolla tukea minua.
Joten päädyin dumppaamaan koko ukon ja vetäisemään kevyen 32 päivän putken heppahommia, oikeastaan aamusta iltaan ja joka päivä. Tallimestaripoloinen oli loukannut kätensä ähkyhevosen kanssa ja joutui saikulle, niin tuurasin häntä sitten koska mikäpä olisi parempaa terapiaa kun kakan heitto ja raudan takominen? En keksi, juttelu ei ainakaan jeesannut. Tuli ainakin oltua hiton tehokas.
Koko päivä tallilla, paskanlappoa, kengitystä, hierontaa, ratsastusta ja sen jälkeen himaan, turpa täyteen lääkkeitä ja sit voikin kiillottaa vaikka pölyisiä kattolamppuja ja pestä juuriharjalla keittiön kattoa johon liesituulettimen takia kerääntyy likaa.
Tiskata siihen asti että oikeastaan nukkuu jo laittaessaan viimeisiä lautasia kuivauskaappiin ja sitten kaatuu sohvalle.
Kyllä, linnoittauduin sohvalle nukkumaan ainakin kuukaudeksi. Tapaan tehdä jotain tollasta sillon kun ei pysty rentoutumaankin.
Kävin muuten yksityisellä lääkärilläkin hakemassa ymmärrystä. Vaikka selitin asian luonteen, oli mut laitettu yleislääkärille joka tarinan kuultuaan sanoi voivansa kirjoittaa reseptin närästyslääkkeelle.
ANTEEKSI MITÄ?
En nyt sano sen tarkemmin mutta en tehnyt kiltisti, saatana.
Kävin myös oikeusaputoimistossa, mutta eihän siitä ollut mitään apua. Kuulemma sitten jos tarvii lakimiestä oikeudessa tms...?
No enhän mä sellaista tarvi pelkästään vaan jonkun joka tuntee lain kiemurat ja voi auttaa mua ajamaan tätä käsillä olevaa asiaa joka on minulle kamalan sekava.
Olen vieläkin hieman jäässä asioiden hoitamisen suhteen ja pitäisi se asianajaja soittaa, tai no, olen parit kerrat yrittänyt mutta en tarpeeksi aktiivisesti, ne kun ovat kiireisiä. Ellen hoida hommia niin ne siat vie todennäköisesti multa kaikki säästöt joten aika tyhjän päällä tässä ollaan.
Aion tehdä oikeusasiamiehelle kantelun ensimmäisestä kotietsinnästä joka oli laiton, ja sen lisäksi ainakin mun kohtelusta putkassa, en tiedä meneekö se heitteillejättönimikkeellä vai millä joten näihin asioihin sitä asiantuntija-apua tarvitsen. Ja miten lienee ollut mun kuulustelukunnon laita...
Mä kostan kun kykenen. Voitan aina jos yksikin ihminen menettää sokean luottamuksensa suomen poliisivoimiin.
Minä tiedän nyt suurinpiirtein mitä ja miksi, mutta menee liian diipiksi, ei näitä juttuja oikein voi heittää sosiaalipornon nimissä...
Asioita paljastui, sehän nyt oli selvää että mut pysäytettiin tekosyyllä. Kuten faija sanoi, se on ihan sama että seilasiko se auto vai ei, jos mut haluttiin ottaa kiinni ja kämppään haluttiin käymään niin syyhän vaikka keksitään.
Lain mukaan mun olis pitänyt saada takavarikkopaperit kahden viikon päästä pidätyksestä mutta kun kuukaudessa ei kuulunut, soittelin perään.
"Niin mun pitäs varmaan ne takavarikkopaperit saada?"
"Mitä sä niillä teet, kyllähän sä näit ne sillon."
" Asianajajan kanssa pitäs katsoa niitä, ja se nyt vaan taitaa olla laki."
"No mä lähetän ne sulle."
Siis mihin mä niitä tarvin? No vaikka siihen että mulla ois mustaa valkoisella siitä että mun rahat on viety, tarvitsen minäkin todisteita.
Tästä on nyt kohta pari kuukautta ja mulla ei ole vieläkään mitään tietoa mistään. Mites ne mun syytteet? Yleensä tollasesta lätkästään sakko aika pian. Vai voisko olla se että koska kiistin syytteet ja ne tietää että syytönhän mä olenkin.
Ei kyllä voi antaa asian mennä omalla painollaan tai mua kustaan silmään lisää.
Oon väsynyt tohon paskaan ja haluan vaan että ne idiootit jättää mut rauhaan, mutta tämä ei ole lopussa vielä.
Minä tiedän nyt suurinpiirtein mitä ja miksi, mutta menee liian diipiksi, ei näitä juttuja oikein voi heittää sosiaalipornon nimissä...
Asioita paljastui, sehän nyt oli selvää että mut pysäytettiin tekosyyllä. Kuten faija sanoi, se on ihan sama että seilasiko se auto vai ei, jos mut haluttiin ottaa kiinni ja kämppään haluttiin käymään niin syyhän vaikka keksitään.
Lain mukaan mun olis pitänyt saada takavarikkopaperit kahden viikon päästä pidätyksestä mutta kun kuukaudessa ei kuulunut, soittelin perään.
"Niin mun pitäs varmaan ne takavarikkopaperit saada?"
"Mitä sä niillä teet, kyllähän sä näit ne sillon."
" Asianajajan kanssa pitäs katsoa niitä, ja se nyt vaan taitaa olla laki."
"No mä lähetän ne sulle."
Siis mihin mä niitä tarvin? No vaikka siihen että mulla ois mustaa valkoisella siitä että mun rahat on viety, tarvitsen minäkin todisteita.
Tästä on nyt kohta pari kuukautta ja mulla ei ole vieläkään mitään tietoa mistään. Mites ne mun syytteet? Yleensä tollasesta lätkästään sakko aika pian. Vai voisko olla se että koska kiistin syytteet ja ne tietää että syytönhän mä olenkin.
Ei kyllä voi antaa asian mennä omalla painollaan tai mua kustaan silmään lisää.
Oon väsynyt tohon paskaan ja haluan vaan että ne idiootit jättää mut rauhaan, mutta tämä ei ole lopussa vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti