Summers end.

25.8.
Se oli kesän viimeinen päivä.
Kyllä mä sen tiesin vaikka jotkut yritti olla toiveikkaita.

Pääsin suht ajoissa vapaalle ja olin puhunut paljon että haluan rannalle kun musta tuntuu että nää kesät vaan lipuu ohi ja sit taas kärsitään 9kk. Vähintään.

Koska mulla ei ole aikaa muulle hyväksyttävälle sosiaaliselle elämälle kun "miesystävälle", olin pohjustellut tätä päivää jo pitkään.

Nooh, siellä mua odottaa sellanen "ihan sama, ei kiinnosta mikään kuitenkaan niin mennään vaan, yhyy"

Siitä tulee itsellekin oikein innostunut olo!
Mun pitäs tukottaa kolmiolääkkeitä lärviin triplat että voisin nauttia olostani välittämättä siitä että toinen on syönyt taas kilon sitruunoita aamupalaksi.

Lähettiin aurinkolahtea kohti mutta päätettiinkin mennä mustikkamaalle kalliorannalle.

Aurinko paistoi ihanasti, kävin uimassa hai-uimalelulla joka oli ihan mukavaa kunhan pääsi yli siitä semi ällötyksestä vettä ja pohjaa kohtaan.
Makoilin jopa ihan bikineissä kalliolla.

Ooh nakkijalkakuva ja kaunis biitsimaisema!(ehheh)

Kaikki pysy siinä ookoon rajoilla kunnes äijä avas suunsa.
Kuuntelin puol tuntia kunnes tajusin että asiat on vaan kiertoilmauksia sille että kun mulla on vaan kiire mennä ulos ja rannalle eikä pesääkään saa.

Huomautin että jos oltas jääty sisään niin tod näk hän olisi vaan istunut sohvalla kädet sivuilla suupielet alaspäin ja odottanut että istun hajareisin syliin.

So god damn attractive.
En mä edes ole torjuva, mutta vittu tee jotain!
Sitten vedotaan siihen että sunnuntaina yritti lähestyä.
Melkein 5 vuotta yhessä eikä mee perille että krapulaista mua voi lähestyä vaan bentsojen, stella-limun ja suklaavanukkaan kanssa. Ja sit kannattaa juosta. Pois.
Miks se haluaa potea mun kaa kun oon ihan hirviö? Minkä sille ees voin siinä enää?

Tämän takia kannatti pilata vika kesäpäivä, haukkua mut pihtariksi niin että koko mustikkamaa kuuli (so wt...)  ja taas kerran saada mut lyömään sille oma kotiavaimensa kouraan hyvästien saattelemana niin että se on jo melkein vitsi enkä viitti siitä enää kellekään sanoa.

Että semmoista. Toinen puhuu aidoista ja toinen aidanseipäistä vaan mitä siinä on tehtävissä jos ei näiden eroa ymmärrä?

Mulla oli sit seuraavana aamuna aamutalli eli piti mennä ajoissa himaan et ehtii nukkua, mut olin kyllä järjestänyt niin että olis rantailun jälkeen ollu pari timmaa laatuaikaa mutta luultavasti se olis senkin käyttäny istumalla happamana sohvalla kädet sivuilla roikkuen ja "testannut mua" että tajuanko vihjeen.
Joo tajuan kyllä mut tollanen lapsellinen käytös on niiin turn off että saa mun puolesta hakata tattia ihan keskenään.

Mä voin mennä himaan missä mulla ei oo vaivautunut olo.

Tarinan opetus mun puolelta: seksuaalisuus on herkkä asia, mieti vähän mitä suustas päästät.

Tälläset asiathan ei ehdottomasti kuuluis julkisesti puitavaks, mutta kuten mainitsin, sattuneesta syystä sosiaalinen verkostoni on hieman kuihtunut.. pitää elvyttää se takas niin ei oo sit tällästä katkeraa tilitystä.

hyi helevetti. hyihyihyihyi.

Ensimmäinen punkki koirassa. Vasta nyt.
Ihmettelin että mikäs näppy sillä oli kainalossa ja IIIIIIIK!

Niskavillat pystyssä ällötyksen vallassa etsin punkkipihtejä jotka tietenkään silloin eivät ole sekunnissa löydettävissä kun tarvis.
Edelleen niskavillat säkkärällä ryhdyn hommiin ja pyöräytän punkin pihdeillä pois.
vastapäivään kiertäen, muistelin ohjeen.
Irtosi kivasti, siinä se SOB sätki etupäällään pihdeissä eli onnistuin.

Tämän jälkeen hankkiuduin punkista eroon ja tanssin ällötystanssin.

I just can`t.

Simple things.

Kyllä mä tykkään mun himasta.
Pieni, ylimmässä kerronksessa ja huonolla alueella.
Mutta puhdas ja mieleiseni.

Selvisin tästä päivästä, mistä syystä mun pitäs saada pokaali.
Tuli yllättävä aamutallituuraus, ja olin aikasemmin jo sopinut tän päivän kengityksistä JA jakavani toisen tallin hevosille aamuruuat.
Päätin tehdä kaikki koska mulla on korvaamattomuussyndrooma. Eikä se niin helppoa olis ketään muuta niin lyhyellä varoitusajalla saadakkaan, koska muilla on vakituinen työ.

Aloitin aamuni nukkumalla pommiin koska tuomiopäivän kilkattimella oli vahingossa jäänyt varmistin päälle.
Ehdin kuitenkin ajoissa.
Hobusille eväät, raahaan ne pihalle, siivoan ylätallin kokonaan.
Kello on 9:15.
Lähden kohti toista tallia jonne piti ehtiä kybäks.
Siellä meinasin mokata kun luulin että muistan murtohälyttimen yhdistelmän.
Paskat, muistin väärin.
Saamarin laite piipittää ja sekunnit kuluu.
Viime hetkessä tavoitin tallinomistajan ja kreivin aikaan sain oikean koodin.

Päässä soi koko ajan Mission  Impossiblen tunnari...

Niille hevosille ruuat ja vedet, sit kengitin yhen ja vuolin toisen..

Jaaaa sit takas edelliselle tallille siivoo toinen talli ja juottamaan hevoset.

Järvenpää kutsui. Mentiin vaan kävelylle ison ja pienen pojan kanssa, ratsastaa en viittiny kun kenkä kilkkas. Suutarin lapsi... mut suutari oli ihan paskana :( kraaaah.

Viimein pääsin KOTIIN. Elukat nukkuu, Rane ihan sahapukkina maha täynnä ja minä kattelen "How I met your mother":ia, Family guyta ja meikkaan. En haluais lähteä mihinkään. Panacodit auttoi särkyyn. En tiiä, haluisin vaan jäädä vetelehtimään ja ottaa self... siis tehä viikkosiivouksen, niinku imurointi sun muut hässäkät. Uunittaa juustotäytteisiä asioita ja siinäpä se.

...se siitä feng shuista sitten, Touko laattas karvapallon matolle.

Kultaiset muurit, -sisällä vai ulkona?

Sanotaan heti kärkeen että mä en seuraa politiikkaa.
Mutta ei tarvikkaan kun ihan ilmankin tietää miten maailma makaa.

Kuuntelin Radio Rockia kengitellessäni ja ohimennen  sieltä kuulin että jollekin Stubbin lukaalille oli tehty ilkivaltaa.
Tämä esitettiin suuresti paheksuen. No radio on radio ja vaikka kuinka ollaan olevinaan rok ja rebel niin kaikkea ei voi sanoa, mutta olisin silti odottanut kuulevani rivien välistä hieman toisenlaista viestiä.
En kuullut sellaista. Nikula kertoi uutisen kovin paheksuvaan sävyyn että kyllä nyt taas on varsinaiset jakojäännökset asialla.

Miten niin kysyn minä?
Jos joltain on jäänyt huomaamatta kuinka suomi on ajettu suohon ja ihmiset ahtaalle niin tuo ilkivalta on vasta alkusoittoa.
Ei päättäjät välitä ennen kun kirjaimellisesti kalahtaa omaa  nilkkaan. Siellä vaan westendissä asutaan ja taksilla töihin ja takasin, omassa pikku kuplassa. Netistä voi lukea että kansa on tyytymätöntä. Mitä sitten, kyllä ne siitä huomiseen mennessä tasoittuu oli asia mikä hyvänsä.

Mutta entäs jos joku rikkoo huvilan ikkunat ja puhkoo mersun renkaat?
Helvetti joutuu tehä asialle jotain, ylimääräistä vaivaa, ai kamala.
Poliisien ykkösprioriteetiksi ilkivallantekijöiden metsästäminen ja kansanedustajille lisätään vartiointia.

Tässä vaiheessa kannattas varmaan ottaa pää pois perseestä ja kysyä että edustimmeko kansaa niinkuin lupasimme?
Ei kukaan tule miettimään sitä. Nää herrat on kyllä fiksuja, mutta vain ja ainoastaan omassa pelissään.

Ensimmäinen askel köyhät ja rikkaat erottavaa kultaista muuria on otettu.
Ulkopuolella vallitsee kaaos, sisällä on pelon ilmapiiri.

Työttömiltä tuet pois, leikataan sieltä ja täältä. Ahdistetaan ihmiset menemään haluttuun suuntaan.
Mutta meneekö ne? Ei mene. Suomi on turvallinen maa koska sosiaaliturva on ollut riittävä ja heikommastakin aineksesta on pidetty huolta.
Mites se on yleensä mennyt jos tietty ihmisryhmä on jätetty oman onnensa nojaan?
Selviytymisvaisto. Jos eksyt kultaisten muurien ulkopuolelle, pidä tiukasti Louis Vuittonistasi kiinni...

Koirakin tajuaa nää hommat eikä voi kun nauraa. Mutta ei sitäkään kauaa naurata tää typeryyden määrä.

En mä omasta puolestani niin hätäile, oon suunnitelmallisesti rakentamassa tulevaisuuttani, mutta mutsi on toinen asia. Se on just jääny eläkkeelle ja nää jatkuvat käänteet vähäosaisten pään ja rahanmenoksi pistää huolestuttamaan sen puolesta vaikka kyllä me jotain keksitään.

Eiks jengi tajuu että kaikki vaikuttaa kaikkeen? Kenenkään tilanne ei ole stabiili vaikka siihen ajatukseen on kiva tuudittautua. Vaan oikeasti tälläkin hetkellä joku saattaa sahata juuri sen tuolin jalkaa jolla istut.

ELIKKÄS! (Pun intended) en pidä tuon kirjoitukselleni kipinän antaneen ilkivallan tekijöitä minään yhteiskunnan jakojäännöksinä tai idioottina pohjasakkana, vaan Jone Nikulaakin silkkana lampaana.

Ikävä kyllä kengittäessäkin on aikaa kuunnella, ajatella omiaan ja ärsyyntyä.
Pitäs vaan suosiolla laittaa oma playlist soimaan mp3-soittimelta.
Mutta kun kuuntelin aluksi Heikelä Korporaatiota... se vaan sit jäi.

Sattumoisin juuri kun olin tän kirjottanut niin tuli äijän kanssa puhetta tästä asiasta! Samoilla linjoilla ollaan mutta sillä lähtee jutut niin diipeiks ja mopo keulii asioissa joita mä taas en allekirjoita.
Sovittiin että eiköhän jätetä aihe. Niin kannattaa tehdä ensimmäisen "Turpa kiinni":n kohdalla tai mieluiten ennen ;).

Best friend

Mä en tosiaan hirveesti ehi nähä kavereita, kun niilläkin on duunia sun muuta.

Voi oikeasti vierähtää yli vuosikin ilman että ehtii nähdä parastakin frendiä, ja se aika menee kuin siivillä!

Nyt kuitenkin olin kärppänä. Aloin hyvissä ajoin pohjustella kaverille että kun sillä on loma ja mulla vapaapäivä niin pistetään sopimaan aikataulut että mennään Flamingon kylpylään.

Tän kaverin kanssa ollaan ihan skidistä lähtien kierretty säännöllisesti tähän päivään asti Linnanmäet, Särkänniemet ja Serenat. Sisäinen lapsemme päästetään valloilleen.
Ja sehän tarkoittaa sitä että sit kierretään kaikki liukumäet ja jonotetaan kakaroiden kanssa kaikkiin kidutuslaitteisiin.

Lintsille en oo nykysin oikein lähteny ku ei oo laittaa rahaa yhteen päivään niin paljon.
Serenaan lähtö taas on aina sellanen projekti ja vaikka siellä mageeta onkin, villi virta on paras, mutta siit paikasta on vähän sellanen unclean fiilis. Tää ei oo varsinaisesti rasismia mut sen jälkeen kun se täytty ulkomaalaisista, paikan hygieniataso laski. Tosin viime käynnistä on vuooosia.

Eli Flamingo. Oltiin ihan turisteina kyl... kas ku ei miesten pukuhuoneeseen menty tai siivouskomeroon.
Otettiin piletti vesipuiston puolelle ja spa- puolelle kun oli sattumoisin sellanen tarjous että kanta-asiakkaan mukana toinen ilmaseks. Ryhdyin kanta-asiakkaaks.

Ja sit lähti sisäisellä lapsella mopo keulimaan.
Liukumäet oli ihan riittävät(yhessä vaan piti pitää jotain kälyistä kypärää joka oli niin paska että kattilakin istuis päähän paremmin), ja sain jostain ison kellukkeen jolla myös ratsastelin typerän näkösenä könyten ja toivoen etten vilauta mitään asiaankuulumatonta...

Loiskittiin joku 4 tuntia ihan helposti, ja vaikka ei olla nähty hirveesti niin juttu luisti samaan tapaan ku aina. Siitä tuntee ystävän <3 vaikkei sille ihan kaikessa voi uskoutua, se on vähän semmonen harmiton lörppäsuu ;).
Nähtiin myös yksi vanha koulukaveri joka oli samaa porukkaa silloin ja pidettiin yhtä vielä aikuisiälläkin, mutta nykyään se ei mua moikkaa, meillä oli vähän näkemyseroja facessa ja kuittasin sille rinsessalle sen verran pahasti et voi soitella mut eri bändeissä.

Hauskaa oli, uudestaan! Voisin mennä yksinkin.

Perus. Niin Perus.

Oon tässä tehnyt aamutallia ja muita oheishommia kuluneen viikon kun äijä on bannissa niin eipä ole sitä tarvinnut nähdä.
Suostuin keskustelemaan viestitse asioista ja otin esille sen että kyllä varmaan hermo napsahtaa kun ei ole yhtään omaa aikaa. Kun tulen kotiin niin on aina valmistauduttava joko nukkumaanmenoon tai lähtöön, ei ikinä niin että saisin vaan olla ja vielä ilman että siitä tulee syyllinen olo.
Ja mitä kysyypi tämä miespuoleinen? No tietysti että ollaanko näkemässä tänään, onhan sulla ollut nyt tässä sitä omaa aikaa kun en ole hänen kanssaan ollut.

Miten musta tuntuu ettei mennyt perille vaikka rautakangasta väänsin? Onko työ ihmisen omaa aikaa? Pitäskö mun vaan ihan konkreettisesti hakata päätä seinään samalla vaivalla.

E-hei, minä menen suihkuun pesemään turvenaamion pois (väittävät että se olisi hyväksi iholle mutta minusta näyttää että tämä vanhentaa 10 vuotta) vaihdan kotivaatteet päälle ja alan kattoa netflixistä jotain niin uskomatonta höpöhöpöä etten kehtaa ees kertoa.
Jossain vaiheessa pesen koiran ja pesuhuoneen. Se lasketaan omaksi ajaksi, surullista sinänsä.

Huomenna on sitten Block partyt joita ajattelin mennä kaverin kanssa ihmettelemään. Se on sitä omaa aikaa.

Esteetikon silmää särkee.

Ja vielä ihan oma blogi. Tää on ruma. Just siks kun en osaa käyttää kun valmiita palikoita.
En mä mitään banneria osaa tehä... tää on just paras mihin mä kykenen.
Piirtäminen luonnistuu, tietokonehommat ei.
Koodaamisen alkeetkin on painuneet ihan unholaan muiden kiinnostuksenaiheiden tieltä.

Musta ei oo ikinä ollut tarkotuskaan tulla konttorirottaa.

Kesäilymestoja: Lentskarikalliot!

Esittelyssä paikka missä monesti käydään istuskelemassa, eli lentsikkakalliot.

Korson kohdalla, tuusulanväylän vieressä on kohta josta lentokoneet laskee välillä yli niin että kallioilla seistessä melkein nousee tukka pystyyn kun kone lentää yli.

Ja se friikin kuuloinen suhina puissa hetken päästä kun kone on jo mennyt.

Oltiin ekaa kertaa tän kesän aikana, kivan lämmin kallio (koiralliset varokoot junttien rikkomia pulloja) ei tuullut juurikaan ja auringonlaskun aikaankin vielä tarkeni.

Ylläolevassa kuvassa on virhe. Voisitko helvetin itsekäs laiska juntti kerätä jättees lähtiessäs sen sijaan että naamioit ne pensaaseen? Et näemmä. Vitun hirvee vaiva...

Ma olen niin wt..

..ostin kaupasta kissanruokaa(latz), einesruokaa ja punasta maitoa. Omg.

Lisäksi sain riimunnarusta vekin huuleen joten näytän vähän pulimummolta ja hyönteisenpuremia on niin paljon että loppuilta menee tuikkiessa hydrokortisonia about joka paikkaan samalla kun katson Ridiculousnessiä MTV:ltä.

Olipa pitkä viikonloppu. La-su yönä en nukkunut ollenkaan mutta 8 tuntia lojuttuani sängyssä ilman tulosta kyllästyin ja nousin ylös epätavallisen pirteänä. Ja olin siis oikein kyllä yrittänyt tipauttaa itseäni mutta sillon kun ei nukkumatin kanssa natsaa niin sit ei todellakaan natsaa vaikka mikä olis.
Jaksoin kuitenkin jäkeen rannalle, otin aurinkoa ja uitin Ranea(ja se pikku kaivuri joutui kyllä himassa suihkuun heti ekana).
Oli kesä <3

No tänä yönä sit zzz.. mutta kutittaa allergialääkkeistä huolimatta.

Jepa jee

Palikkatason McGyver

Sopivasti helteiden tultua jouduin vaihtamaan ilmastoinnillisen auton karvalakkimalliin.
Rane-parka joutuu sopeutumaan uuteen autonpenkkiin just kun se oli jotenkuten tottunut tollaseen uudenaikaseen, kun Blazerissa ja Mantassa se oli jo tottunut matkustamaan.
Ja sitten lisäksi se että ainoa ilmanvaihto hoituu ikkunoista(sekä pohjasta) niin sehän on kuumissaan turkiksineen.
En keksinyt muuta. Mulla on aina syväjäädytetty vesipullo mukana joten tyrkkäsin sen Ranen penkille. Kai se vähän jeesaa.

Shiba sulaa :(

Nyt ei sitte käydä kaupassa matkan varrella, ees sitä viittä minuuttia joka menee kun hakee "vaanjotainevästä".

Ilmastoidun auton kun viilensi ja sitten ajo kaupan pihalla varjoon ja kipaisi hakemassa syötävää, auton sisäilma oli ihan ok vielä takas tullessa(aina sai pelätä silti että joku saamarin sunnuntaiaktivisti hajottaa ikkunan, heh..) mut nyt ei kyl hetkekskään. 

Ei voi kyllä ymmärtää miten jotkut voi jättää perheenjäsenensä joka ei oo tehnyt mitään ansaitakseen sellaista välinpitämättömyyttä, kärsimään ja kenties kuolemaan kituen kuumaan autoon... viime minuuteilla tietäen eläimen tietoisuudella että tämä oli nyt tässä, poispääsyä tilanteesta ei näy ja voimat loppuu.

This too shall pass... ommmm....

Taas jatkuu hommat.
Käräjäoikeudesta tuli kirje, siellä oli tiedoksianto haettavana.

Mitään hyväähän se ei takuulla ole.

Hain sen sitten tossa aamulla kivasti ja haastehan se oli, Vantaan käräjäoikeuteen.

"KULKUNEUVON KULJETTAMINEN OIKEUDETTA"

Noh, rosikseenhan mä halusinkin tän asian kanssa, siis oikeasti halusin ja naivisti ajattelen vieläkin että mua oikeasti kuullaan asiassa.

"SYYTTÄJÄN MUUT VAATIMUKSET
Koventamisperuste syytekohdassa 1
Rangaistusta mitattaessa on koventamisperusteena otettava hänen aikaisempi rikollisuutensa(?!?)"

Eli syyttäjä vaatii 30 pvää ehdonalaista kurittomuuteni takia, että sakkorangaistus ei ole riittävä.

No, mieluummin ehdonalainen kuin tuomioistuimen määräämät sakot.
Taistelen tietysti että koko syyte hylättäis.

En tiedä vielä vaihtasko asianajajaa...
Autot siirrän ainakin muiden nimiin ja otan pois liikennekäytöstä, koska pahimmassa tapauksessa "rikoksentekoväline" voidaan takavarikoida.
Lisäksi täytyy käyttää autoa jota ei voida suoraan yhdistää muhun siihen asti kunnes asiat selviää.

Vaikka tähän on turtunut, niin kyllähän se vähän heilauttaa mieltä. Alkujärkytys, sen jälkeen tämäkin vaipuu taka-alalle sinne saman paskan sekaan...

Tää vaan ajaa mua koko ajan pois siitä että voisin toimia normaalisti osana yhteiskuntaa.
Ajamista en voi lopettaa kuitenkaan enkä ole ansainnut tuomiota, mut on huumetestattu negatiiviseksi jo niin monta kertaa että luulis että sekin puhuia puolesta mutta ei. Kertaakaan ei kiellettyjä aineita ja lääkkeitäkin aina alle hoitotason.

Ennen nautin ajamisesta mutta en enää.
Auto oli mun "turvapaikka". Yksin autossa, musa soi, laulan epävireisesti mukana ja fiilistelen auringonlaskuja.

Eipä oo enää niin vaikka ajaisin omalla hate wagonilla. Turvaton olo, ja jatkuva vilkuilu taustapeiliin. Transporterin valot saa mut sydärin partaalle.

Asian kanssa täytyy vaan elää ja hoitaa homma.
On tää sotku joskus takana.

Lomaa vai ei lomaa vai mitä se on?

Antasin vaikka toisen jalkani että pääsisin Miamiin tänä vuonna...
Mut ehkä mä koitan vaan säästää siihen, kun kyl siel varmaan kaksjalkasena on kivempaa.

Huoh.

Nyt se työleiri loppui ja ilmatkin parani, joten asenteen olis syytä parantua kanssa, eli siis kesää viettämään.

Arvottiin kaverin kanssa että mennäänkö kaljakelluntaan vai sittenkin Kallio block partyihin, ja päädyttiin jälkimmäiseen.
Mun päätökseen vaikutti se että voin käydä välissä viemässä Ranea ulkona ja ruokkimassa kisut.

Istuskeltiin Hesarilla ja puistossa ja viihdettä riitti hyvänen aika sentään...
Läheisestä homobaarista paukkas tuttu siihen nurtsille mukanaan joku muija joka väitti olevansa sen tutun sydänystävä, sitten se dissas meitä kaikkia, istui mun syliin, sitten toisen muijan syliin, riehui jotain kaljojen kanssa ja loppujen lopuksi se pölli sen tutun repun. Sitä sit selviteltiin kun ei kukaan loppujen lopuksi tiennyt että kuka se on. Semmonen suomenruotsalaisen näkönen misu. Tai sitten virolaisen mutta ei siitä selkoa ottanut, kunhan lähti..

Ei se oo muuten helppoa homoillakaan vaikka luulis. Vaikeeta voi olla vaikka suhteessa ei olisi naisosapuolta ollenkaan, joten ei niitä naisia voi aina syyttää.

Baarissa sitten taas yhden tutun ex-tyttöystävä yritti pokailla mua, tottakai tajuamatta että missä yhteydessä on nähnyt mut ennen. Eipä siinä. Alkoi se homostelu pikkuhiljaa riittää joten päätettiin lähteä niille jatkoille jotka oli suvilahdessa, mutta sit jatkettiinkin kalasatamaan saunabileisiin. Ne oli kai häät? Tai siis häiden jatkot.
Istuttiin aamuun asti siinä rannassa grillitulen lämmössä ja ihmeteltiin että ei oo pöllömmät maisemat.
Kalasataman rantasaunoja ei varmaan kauaa enää ole, eiköhän sekin kohta rakenneta täyteen asutusta :( nautitaan nyt niin kauan kun iloa riittää.
Nyt ainakin sää suosi ja aamuauringon lämmittäessä kipittelin lyhyen matkan kotiin klo 8. Mulla on aikomus aina mennä kotiin klo 2, mutta noh, nyt ei onnistunut. Ei se mitään, välillä pitää rentoutua.
Kotiin tultuani vastaanotto oli riehakas ja Rane vei mut lenkille.
Sit pääsin viimein kupsahtamaan sohvalle. Jostain syystä rillutteluyön jälkeen on kiva mennä sohvalle sängyn sijasta, mikäköhän siinäkin on.

Facebookkiin päivitin vaan että "täti ottaa nyt vähän lepoo" välttääkseni viestit sun muut ihmettelyt että missä oon ja miks en vastaa.

Vaikka mua luultiinkin -93 syntyneeksi (oikeesti, se alkaa kyl olla vähä liiottelua, ei voi mennä noin pieleen, mä kun oon yleensä porukan vanhimmasta päästä) niin tollasista valvojaisista tulee sellaset laulujen lunnaat että nukuin koko sunnuntain, heräsin ainoastaan siihen kun Rane pyys päästä ulos, eli välillä kävin hoippumassa sen kanssa lähipuistoissa auringon paistaessa kauniisti.

Olo oli ok vasta tiistaina, joten maanantai oli hippusen ikävä kun velvollisuuksia oli hoidettavana, hevoset tarvii ruokaa ja kenkiä.
Ei ehkä ihan heti uudestaan?

Työleiri :)

Nyt jo perinteeksi muodostunut tallimestarin loman tuuraus, vaan onneksi homma ei ollut ihan jokapäiväistä tällä kertaa.

Ilmahan siis oli täyttä kuraa. Pari kesäistä päivää.
Onneksi kesällä on muutoin niin helppoa ja koko tän kolmen viikon ainana aamutalli oli ihan läpihuutojuttu. Ei tarvi jakaa aamu-eikä päiväheiniä(paitsi jos on joku invalidisoitunut joka ei pääse vihreälle), ei tarvi loimittaa(yleensä) vaan voi kipata niille väkirehut ja sit heittää ulos. Kaikki mahdolliset pareittain sopivat kuljetettiin parina vaikkei olis samassa laitumessa. Kuka vaan käy paitsi potentiaalinen potkija. Ne on niin äkkinäisiä ettei pääse ajoissa antamaan palautetta kun vahinko on jo tapahtunut.
vesihuolto on "ookoo" vaikka ihan perse hommahan se on, mutta sateiden takia hevosilla ei ollut juurikaan jano. Ja kylmyyden takia ei oo tullut levää niin että ei tarvi ihan tämän tästä olla tyhjentelemässä ja pesemässä saaveja

Tai ei nyt oikeestaan kylmä ollu, kosteutta sen sijaan piisas ja sai turpeen kauniisti kiinnittyvän nahkaan.

Pari karsinaa tyhjillaan ja viitisen hevosta vielä yötä päivää ulkona, joten siivottavaa oli vähän. Tai siis vähän määrällisesti mutta kesällä kuluu helposti tunnin vähemmän aikaa aamutalliin.

Työmäärä vaan väheni ja pystyin helposti käyttämään Ranen metsälenkillä aikataulun sisällä. Koiralapsi oli muutenkin kiltti eikä ihan hirveesti huudellut ja moukunut. Aamu-unisena se aikalailla nukkuu satulahuoneessa sen aikaa kun siivoan.

On kiva päästä kunnolla luontoon, kalliossa kun ei sitä siinä määrin ole. Paitsi jos sataa, Rane ei arvosta sitä. Eikä se myöskään arvosta mun mustikoiden ryöstösyöntiä vilkuilleen taakse, kuin sanoakseen että ala akka tulla tai kusen seuraavaan mustikkapaikkaan.

Ei kai me viel lähetä...

Super eväät piti olla mukana että jaksaa niin kauan kuin pitää. Itseasiassa itsestään piti pitää huolta kuin huippu-urheilijan. Oonkohan mä siis liian vanha jo tohon kakanheittoon :D ei sitä niin vaan lähdetty vaan tallilta tullessa valmisteltiin seuraavan päivän juttuja. Ei niitä aamulla jaksa kumminkaan, ja entä jos nukkuu pommiin?
Ihmeellinen lomatuuraus kun kukaan ei karannut(paitsi yks, vähän) aidat pysy pystyssä ja kukaan ei tullut läpi, yli eikä ali.
vesikupit eivät vuotaneet, turvetta riitti kuten piti.
Siinä ennen ulosvientiä piti myös nakutella irtokenkiä, ja viime kesän irtokenkäkuningattaren kaviot alko kosteudesta huolimatta jo paljon paremmat, naulanpaikatkin olemaassa.
sitten oli pari kunnon tuhkimoa, toinen polki etukenkiä irti joka on saatu nyt pitämään töppöset jalassa.
Sitten oli yks sellanen lahokavio ettei naulat vaan pysyneet. siinä saakin pähkäillä ja itkeä.
Satunnaisia muitakin, aloin olla hyvin suosittu tallilla :D "Riia fixaa hevosesi odottaessa". Päivystävä kengittäjä.

Siitä sitten kurvasin aina järvenpäähän liikuttamaan omani jonka epätavallisesta jäykkyydesta päästin viimein ja taas kulkee :)
Takaset jos just kengittäs.

Tämän jälkeen pääsin lähtemään kotiin, salille, kauppaan ja lopuksi ne eväät ja iltapala samaan aikaan tulille olemalla kunnon mustekala. Siihen ruuanlaittoesitykseen olis pitänyt melkein pääsylippuja, niin smoothia ja jokainen liine oli tarkkaan harkittu. Samoin kun raaka-aineet.
yllätysruokia, ei tarvi edes maistaa etukäteen kun on se ja sama oikeestaa milt se maistuu, ei ole aikas ja nälkä maun kaunistaa.
Ja hei, en polttanut mitään pohjaan tai saanut häkämyrkytystä tai vammoja
Salin jälkeen toki vien Ranen lenkille samalla kenkien laitolla.

Venyttelyt, voltaren-geelit, se ja tämä hoito, kissan hiekkalaatikon putsaus, vesien vaihto, laitan elukat omille puolilleen, netflixistä roskaa ja unten maille samantien.

Ihme, kertaakaan en nukkunut pommiin, kiitos tuomiopäivän vekkarin joka 5:15 nostatti hiukset pystyyn ja näin ollen esti takaisin sänkyyn kaatumisen. Luotan siihen vekkariin.

Ja sama toistuu päivästä toiseen, olin jopa siinä pisteessä että menin klo 23 nukkumaan ja heräsin ekaan kännykän herätykseen. Ilman siis että sammutan sen ja kaadun takasin.

Vika päivä oli vauhdikas poikkeus tässä muuten vaan leppoisassa tekemisessä. Tallille tulee kuun lopussa suuri vaihtuvuus, ihan järkisyiden takia.
perjantain siis tyhjentelin lähteneiden hevosten karsinat ja täytin viikonloppuna tulevien.

Pari nihkeetä juttua toki mahtui joukkoon. Oli vähän joukkohysterian lietsomista ja sitten kengitystyötäni haukuttiin että olin kengittänyt yhden hevosen etuset "päin persettä" (kyllä, olin kuuloetäisyydellä)
Hyvähän se on huudella kun ei tajua ettei kulmaa olis saanu silmämääräisesti oikeiksi ilman rtgkuvia.

Oli toinenkin... mutta tämä oli kengittäjä. Olin juuri kengittänyt taas erään uuden hevosen. Omistaja oli tiedustellut eräältä toiselta kengittäjältä, kokeneemmalta, että miltä näyttää, vaikka käsittääkseni mitään vikaa ei ollut ja kenkäs hevosen uusiksi. Silloin myös ajattelin että mun apua ei enää tarvita.
Pehmenin kuitenkin kun eräs aamu omistaja soittaa ja pyytää jos pääsen nopeasti ottamaan kengät pois että se alkaa olla jalaton.
Yhden asian mainitakseni hevosella oli rokkerit jotka painoi anturaa.

Meillä koulussa opetettiin että noin ei tehdä. Kollegat ei hauku toistensa työnjälkeä. Olin pettynyt.
Sama kengittäjä oli kengittänyt toisen hevosen myös ennen tätä ja liian loivaan kulmaan joka aiheutti ontuman ja mulle hommia hevoshierojana kuten tämä ensiksimainittukin.
Ihmisillä on vissin vähän ennakkoluuloja nuorehkoa naisihmistä kohtaan..tai mistäs sitä tietää.

Mutta oli ihan mukavaa puuhata vaikka kokonaisuus oli raskas, samalla kun parisuhde on selvitystilassa. Siksi olikin hyvä tehä hommia.

Tsirp tsirp! Jospa tänne jotain noita mun ottamia ihme kuvia saattaa ilmestynyt.