Antasin vaikka toisen jalkani että pääsisin Miamiin tänä vuonna...
Mut ehkä mä koitan vaan säästää siihen, kun kyl siel varmaan kaksjalkasena on kivempaa.
Huoh.
Nyt se työleiri loppui ja ilmatkin parani, joten asenteen olis syytä parantua kanssa, eli siis kesää viettämään.
Arvottiin kaverin kanssa että mennäänkö kaljakelluntaan vai sittenkin Kallio block partyihin, ja päädyttiin jälkimmäiseen.
Mun päätökseen vaikutti se että voin käydä välissä viemässä Ranea ulkona ja ruokkimassa kisut.
Istuskeltiin Hesarilla ja puistossa ja viihdettä riitti hyvänen aika sentään...
Läheisestä homobaarista paukkas tuttu siihen nurtsille mukanaan joku muija joka väitti olevansa sen tutun sydänystävä, sitten se dissas meitä kaikkia, istui mun syliin, sitten toisen muijan syliin, riehui jotain kaljojen kanssa ja loppujen lopuksi se pölli sen tutun repun. Sitä sit selviteltiin kun ei kukaan loppujen lopuksi tiennyt että kuka se on. Semmonen suomenruotsalaisen näkönen misu. Tai sitten virolaisen mutta ei siitä selkoa ottanut, kunhan lähti..
Ei se oo muuten helppoa homoillakaan vaikka luulis. Vaikeeta voi olla vaikka suhteessa ei olisi naisosapuolta ollenkaan, joten ei niitä naisia voi aina syyttää.
Baarissa sitten taas yhden tutun ex-tyttöystävä yritti pokailla mua, tottakai tajuamatta että missä yhteydessä on nähnyt mut ennen. Eipä siinä. Alkoi se homostelu pikkuhiljaa riittää joten päätettiin lähteä niille jatkoille jotka oli suvilahdessa, mutta sit jatkettiinkin kalasatamaan saunabileisiin. Ne oli kai häät? Tai siis häiden jatkot.
Istuttiin aamuun asti siinä rannassa grillitulen lämmössä ja ihmeteltiin että ei oo pöllömmät maisemat.
Kalasataman rantasaunoja ei varmaan kauaa enää ole, eiköhän sekin kohta rakenneta täyteen asutusta :( nautitaan nyt niin kauan kun iloa riittää.
Nyt ainakin sää suosi ja aamuauringon lämmittäessä kipittelin lyhyen matkan kotiin klo 8. Mulla on aikomus aina mennä kotiin klo 2, mutta noh, nyt ei onnistunut. Ei se mitään, välillä pitää rentoutua.
Kotiin tultuani vastaanotto oli riehakas ja Rane vei mut lenkille.
Sit pääsin viimein kupsahtamaan sohvalle. Jostain syystä rillutteluyön jälkeen on kiva mennä sohvalle sängyn sijasta, mikäköhän siinäkin on.
Facebookkiin päivitin vaan että "täti ottaa nyt vähän lepoo" välttääkseni viestit sun muut ihmettelyt että missä oon ja miks en vastaa.
Vaikka mua luultiinkin -93 syntyneeksi (oikeesti, se alkaa kyl olla vähä liiottelua, ei voi mennä noin pieleen, mä kun oon yleensä porukan vanhimmasta päästä) niin tollasista valvojaisista tulee sellaset laulujen lunnaat että nukuin koko sunnuntain, heräsin ainoastaan siihen kun Rane pyys päästä ulos, eli välillä kävin hoippumassa sen kanssa lähipuistoissa auringon paistaessa kauniisti.
Olo oli ok vasta tiistaina, joten maanantai oli hippusen ikävä kun velvollisuuksia oli hoidettavana, hevoset tarvii ruokaa ja kenkiä.
Ei ehkä ihan heti uudestaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti