3 päivää! Koskakohan viimeks olis käyny näin?
Noh, ois mul ollu tänää kuitenkin vielä yks kengitys, mut sattu hassu juttu, joka ei naurata pätkääkään mut kokemuksella siihen ei suhtaudu enää niin hysteerisesti.
Eli Ascona oli kadonnut. Lähetin sit viestin siihen palvelunumeroon varmistaakseni että se on siellä missä oletan, eli kaupungin varikolle hinattuna eikä ole esim. Varastettu.
Auto on äitini nimissä koska mä en voi ulosoton takia omistaa mitään ulosottokelpoista(vaikka tuskinpa ne mun autoja haluais, ulosotto johtuu siis siitä että mut tuomittiin maksamaan korvauksia siitä kuvitteellisesta huumeidenmyynnistä jolla olin ansainnut 750e aikavälillä 13.10.2014-28.10.2014 enkä muuten aio maksaa pesoakaan vaan mut on ohjattu taas ottamaan yhteyttä uuteen tahoon plaa plaa)
No, kumminkin, koska auto ei ole minun, soitin ja esiinnyin äitinäni kysyen autoni lunnaiden suuruutta, koska mähän ne maksan.
Sattumoisin mun työkalut oli just sen auton kontissa tietenkin kun olin ne siirtänyt kun vein bemmin korjattavaksi.
Soitin sitten tallinpitäjälle jonka tallin hevosia käyn kenkäilemässä ja hän sanoi että kieltämättä ihan ymmärrettävä syy..
Mutta kyllä se asia mua vaivaa. Sovitut asiat hoidetaan. Ja turha moralisoida että mitäs en parkkeerannut oikein, koska jos joku ei tiennyt että kaikkialla parkkipaikkoja ei vaan ole. Vuodenvaihteessa kaikki vähänkään järkevällä etäisyydellä olevat ilmaispaikat muuttuivat maksullisiksi.
Kyllä mä ton jotenkin kikkailen. Vapautuis ees autopaikka pihalta mutta nope!
Noh, se on tiistaina sit autonhakuun ellei maanantaina ehi. Tällä kertaa äiti, joka on nyt ainoa saatavilla oleva apukuski, ja joka kaikenlisäksi auttaa mielellään koska hän on eläkkeellä, saa ajaa tota bimmeriä, mä en kestä nimittäin kattoo kun se ajaa Asconaa... kun äiti ei oo normaalioloissa kauheen rohkea. Parempi et se pysyy noissa pikkasen modernimmissa.
Tosin kun se ajo sitä mulla käytössä ollutta *undercover mersua vm -01, lentelin takapenkillä ympäriinsä ja välillä otsani tapaili apparin puolen penkin niskatukea.
Semmosta se on, ei vissiin ihan niinku pyörälläajo, kun mutsikin on luopunut, tavallaan luopunut omasta autosta, vaikka paperillahan sillä niitä riittää :D. Nyt se vaan menee ympäriinsä kaikennäkösillä kakspyöräsillä sirkushärveleillä niin että jälkiä paikkaillaan sit hammaslääkärissä isolla rahalla.
Näin kävi tällä kertaa, kämmäri on kämmäri eli minä siis, minkäs teet, mut kyl mä viel jotain jäynää teen lappuliisoille nyt kun mul on ens kuussa vähä enemmän aikaa. Saakohan siitä millasen sanktion jos vetää sähköpaimenta tuulilasinpyyhkijän metalliseen varteen? Frendi sano että Nobelin rauhanpalkinnon...
"Ne tekee vaan työtään mussuti mussuti" joo, vittumaisen ihmisen työ. Sit ne kummastelee lehtien sivuilla kun on taas tullu turpaan et miten ihmiset suhtautuu niin vihaisesti saadessaan sakot.
Kerrassaan omituista.
Oon kattellu nyt "kesän" tultua kun ihmiset on ottaneet kesäautot käyttöön, niin voisin itsekin alkaa ajaa Asconalla ja keskittyä bemarin suhteen sen myymiseen. Oon vaan tykänny ajella sillä kun se vie niin vähän pensaa.
Mut ei auta, ostakaa pois, hyvä bimmeri, viat korjattu.
BMW 318 -91
Minä laitan aikani(rahani) nyt Asconaan ja aiheutan pahennusta.
Yhyy kukaan ei tarvi mua kun ei oo töitä eikä kaipaa kun en vaan jaksanut enää lähteä frendille kun tulin ysin jälkeen himaan tallilta. Eli kaipas ne kai mut ne on siel kuitenkin ihan shitfaced ja mä en jaksa alottaa viikonloppuani sillä et vedän itteni ihan romikselle valvomalla yön ja nukkumalla seuraavan päivän. Siivoon, jumppaan ja lenkitän Ranen viel täs ja katon murhia telkkarista, se on hyvä.
Voisin mä jonkun kepposen keksiä kans jos kehtaa.
*faijan vanha mese jolla ajoin kun mulla ei ollu korttia enkä halunnut istumaan enkä edes joutua pysäytetyksi kokovitunajan.
perjantai 27. toukokuuta 2016
torstai 26. toukokuuta 2016
I'm in love...
..with an old friend of mine.
OMAAN ELÄMÄÄNI.
Tiedän sen entuudestaan mutten ole koskaan nähnyt sitä tässä valossa.
Näen siinä potentiaalia joka voisi tehdä minusta onnellisen. Hmm. Aina ennen olen hyväksynyt kaikki sellaisena kun ovat, mutta tällä kertaa en malta odottaa että pääsen muokkaamaan.
Tiedän kyllä ne huonot puolet mitä siinä on, ja ne pitää vaan hyväksyä.
Nyt olen vaan jo tarpeeksi vanha arvostamaan tiettyjä asioita ja vetämään rajat asioihin joita en hyväksy.
Tää on niin tuore juttu että pitää kattoa päivä kerrallaan eikä vaan rynnätä suinpäin ettei sitten pety. Pitää homma kevyenä, mutta sen verran vakavana ettei siihen enää ota kolmatta pyörää väliin.
Toivottavasti en vaan itse ryssi koko juttua kaikennäkösillä henkisillä vammoilla ja heijasta niitä tähän, tai anna menneisyyden ikävän painolastin pilata juttua.
Voi myös olla että mulla on odotukset epärealistisen korkealla, mutta sen näkee sitten. Eihän mikään pelkkää ruusuilla tanssimista ole.
Toivottavasti osaan ja uskallan olla onnellinen, olishan se jo vähän niinkuin munkin vuoro jo, kattellaan mihin tää lähtee kehittymään.
Sorry but not sorry kun olen näin mukanokkela ;D
P.s: taaskaan en ollu fiksu ja menny rahan perässä.
OMAAN ELÄMÄÄNI.
Tiedän sen entuudestaan mutten ole koskaan nähnyt sitä tässä valossa.
Näen siinä potentiaalia joka voisi tehdä minusta onnellisen. Hmm. Aina ennen olen hyväksynyt kaikki sellaisena kun ovat, mutta tällä kertaa en malta odottaa että pääsen muokkaamaan.
Tiedän kyllä ne huonot puolet mitä siinä on, ja ne pitää vaan hyväksyä.
Nyt olen vaan jo tarpeeksi vanha arvostamaan tiettyjä asioita ja vetämään rajat asioihin joita en hyväksy.
Tää on niin tuore juttu että pitää kattoa päivä kerrallaan eikä vaan rynnätä suinpäin ettei sitten pety. Pitää homma kevyenä, mutta sen verran vakavana ettei siihen enää ota kolmatta pyörää väliin.
Toivottavasti en vaan itse ryssi koko juttua kaikennäkösillä henkisillä vammoilla ja heijasta niitä tähän, tai anna menneisyyden ikävän painolastin pilata juttua.
Voi myös olla että mulla on odotukset epärealistisen korkealla, mutta sen näkee sitten. Eihän mikään pelkkää ruusuilla tanssimista ole.
Toivottavasti osaan ja uskallan olla onnellinen, olishan se jo vähän niinkuin munkin vuoro jo, kattellaan mihin tää lähtee kehittymään.
Sorry but not sorry kun olen näin mukanokkela ;D
P.s: taaskaan en ollu fiksu ja menny rahan perässä.
tiistai 24. toukokuuta 2016
Olen päättäväisellä päällä.
Ja kirjoittavaisella, kannattaa kirjoittaa silloin jos kerran inspiroi.
Mulla on kaks tapaa jotka vaikuttaa mun oloon negatiivisesti. Ja ne on jokapäiväisiä.
Haluan tästä päivästä lähtien jättää ne pois.
Teen niin paljon että olisin hyvässä kunnossa ja energinen, mutta nää pari juttua vesittää sen, ainakin uskon että ne muodostavat ilmiselvimmät rajat jaksamiselleni vaikka aika pienestä kyse oliskin.
Toinen niistä on sokerin ylenmääräinen syönti. Okei, jäin sokerikoukkuun kun sairastelun takia laihduin niin paljon ja halusin lihottaa itseni ihmisen näköseks että pystyisin taas treenaamaankin.
Ei muhun mahu niin paljoa oikeaa ruokaa että lihoisin, ainakaan tollasen jälkeen, joten pullaakarkkialimuamitävaanTÄNNE!
Mutta kyllähän mä tiedän että olo on parempi ilman ylimääräistä sokeria, oonhan toki ennenkin "sokerivieroittautunut". Mitäköhän ne sanois jos hakis katkolle sokeriaddiktion takia? "C'mon it's a decease!"
Nyt kun olen tarpeeksi fatso, voin lopettaa päivittäisen pullan puputtamisen.
Herkut jää viikonlopuille, näin mä sen ennenkin tein.
Alotan huomenna, jääkaapissa on nimittäin vielä murotaikinaa josta piti tehä piiras mutta närpsiminen lähti lapasesta. . No niin, päätetty.
Kohta mu. Ei ees tee mieli karkkeja kun huomaan että niistä tulee vaan paha olo.
Hitto, mulla on vielä autossakin karkkipussi....
Toinen asia... on mun asia :D mutta sillä on vahva henkinen ote. Tosin olen ennenkin sen tavan hylännyt tosta vaan ja nyt teen sen taas. Tästä en ole kauhean innoissani mutta niin on parempi. Plääh.
Tässä muutenkin eletään muutoksen aikoja, en tiedä mitä tästä tulee, miten suuri muutos on? Onko se irtiotto vai ..? En tiedä. Aika saa näyttää tämän. Mutta yhtään onnetonta päivää en silti aio enää viettää, ajatellen että "kunpa voisinkin..." tai "en mä voi koska..."
Jos sitä vaikka eläis omien neuvojensa mukaan itekin? Kannattas, mul on nimittäin aika hyviä neuvoja.
En aio etsiä itseäni, en aio miettiä kuka olen, aion vaan elää ja tehdä, olla minä itse sen sijaan että miettisin sitä että kukas mä muka sit oon.
Näyttää yksinkertaiselta näin kirjotettuna. NÄYTTÄÄ.
Mulla on kaks tapaa jotka vaikuttaa mun oloon negatiivisesti. Ja ne on jokapäiväisiä.
Haluan tästä päivästä lähtien jättää ne pois.
Teen niin paljon että olisin hyvässä kunnossa ja energinen, mutta nää pari juttua vesittää sen, ainakin uskon että ne muodostavat ilmiselvimmät rajat jaksamiselleni vaikka aika pienestä kyse oliskin.
Toinen niistä on sokerin ylenmääräinen syönti. Okei, jäin sokerikoukkuun kun sairastelun takia laihduin niin paljon ja halusin lihottaa itseni ihmisen näköseks että pystyisin taas treenaamaankin.
Ei muhun mahu niin paljoa oikeaa ruokaa että lihoisin, ainakaan tollasen jälkeen, joten pullaakarkkialimuamitävaanTÄNNE!
Mutta kyllähän mä tiedän että olo on parempi ilman ylimääräistä sokeria, oonhan toki ennenkin "sokerivieroittautunut". Mitäköhän ne sanois jos hakis katkolle sokeriaddiktion takia? "C'mon it's a decease!"
Nyt kun olen tarpeeksi fatso, voin lopettaa päivittäisen pullan puputtamisen.
Herkut jää viikonlopuille, näin mä sen ennenkin tein.
Alotan huomenna, jääkaapissa on nimittäin vielä murotaikinaa josta piti tehä piiras mutta närpsiminen lähti lapasesta. . No niin, päätetty.
Kohta mu. Ei ees tee mieli karkkeja kun huomaan että niistä tulee vaan paha olo.
Hitto, mulla on vielä autossakin karkkipussi....
Toinen asia... on mun asia :D mutta sillä on vahva henkinen ote. Tosin olen ennenkin sen tavan hylännyt tosta vaan ja nyt teen sen taas. Tästä en ole kauhean innoissani mutta niin on parempi. Plääh.
Tässä muutenkin eletään muutoksen aikoja, en tiedä mitä tästä tulee, miten suuri muutos on? Onko se irtiotto vai ..? En tiedä. Aika saa näyttää tämän. Mutta yhtään onnetonta päivää en silti aio enää viettää, ajatellen että "kunpa voisinkin..." tai "en mä voi koska..."
Jos sitä vaikka eläis omien neuvojensa mukaan itekin? Kannattas, mul on nimittäin aika hyviä neuvoja.
En aio etsiä itseäni, en aio miettiä kuka olen, aion vaan elää ja tehdä, olla minä itse sen sijaan että miettisin sitä että kukas mä muka sit oon.
Näyttää yksinkertaiselta näin kirjotettuna. NÄYTTÄÄ.
Christiane F. the movie. Gia the movie ja muut kovat.
No niin. Mä katon harvoin leffoja silleen ajatuksella. Taustallahan noita pyörii.
Katoin just SAKSALAISEN nuorisoelokuvan. En ikinä katso saksalaisia elokuvia, ikinä.
Mutta sääntöön löytyi poikkeus.
Christiane F. Metroaseman lapset, oli kai suomennos.
Leffa on varmasti todenmukainen ajankuvaus 80-luvun alkupuolen huumenuorten elämästä Berliinissä, jonka sanottiin olevan Euroopan heroiinipääkaupunki.
Leffa ei sorru Hollywood-tyyliin mässäilemään likaisilla yksityiskohdilla kuitenkaan piilottelematta niitä. Kaikkea ei tarvitse näyttää valokeilassa jotta katsoja tajuaisi asian.
Yksinkertaisuudessaan leffa kuvaa porttiteoriaa aika ilmiselvästi. Elokuvan päähenkilöt ovat vain 14-17-vuotiaita, Christiane täyttää 14 ja on "aikuinen".
Onnettomia lapsia hunningolla, kuolemattomina aluksi.
"Haluan vain tietää miltä se tuntuu."
"Haluan tietää miltä sinusta tuntuu."
"Pääsimme irti jo kerran, ei se ollut niin paha. Pystymme siihen uudestaan, ei yksi piikki haittaa."
Ei se ole edes fun and games ennenkään kun joku kuolee. Tämä elokuva ei glorifioi asiassa mitään, vaan näyttää hetken euforian ja elämän joka muutoin on pelkkää epätoivoista vaaleanpunaisen lohikäärmeen jahtaamista.
Löytyy youtubesta, "Christiane F. Full movie" englanninkielisillä subeilla, hyvä, koska mä en osaa saksaa suunnilleen lederhosenia enempää.
Suosittelen myös elokuvaa "Gia".
Elämänkerrallinen elokuva 80-lukulaisesta huippumallista nimeltä Gia Garangi, jota tässä näyttelee Angelina Jolie. Elokuva on vuodelta -98... hitto ihan ku se vuos olis ollu vasta äsken! Mutta ei ole.
Anyway.
Aika tyypillinen tarina menestyksestä, ongelmista, niiden itselääkitsemisestä jota siihen aikaan jopa pidetään hyvänä, heroin ćhic ja kaikki, maine ja kunnia imaisee maailmaansa ja sylkäisee pois kun homma ei pysy lapasessa.
Julmaa, koska ihmiseltä ei voi odottaa että se pysyy lapasessa. Se on kuin lumipalloefekti, ruokkii itseään.
Ihminen joka tarvitsee apua, saa osakseen ihailua.
Gia Garangi ei enää seiso sen ajan huippumallien joukossa koska nistielämä johti lopulta aidsiin aika pian.
Eiks mulla ookkin mieltäylentäviä nää valinnat? Telkkaristahan katon nykyään illalla Friiltä murhaohjelmia. Murha etelän idyllissä(southern fried homicide) ja painajainen naapurissa(nightmare next door) ja vaikka mitä.
Olin ennen kova CSI-diggari (Horatio!) Mutta nyt niitä ei tuu enää tai sit oon kattonu liikaa, mutta käy mulle, oon aina tykännyt tositapahtumiin perustuvista elokuvista, dokkarisarjoista ja elämänkerrallisista kirjoista, siis jos kirjan ikinä lukisin.
Musta on jotenkin lohdullista(ja ehkä jonkun mielestä sadistista, en itse kuitenkaan näe asiaa niin) nähdä että ei mulla ookkaan asiat niin huonosti kun ne voisi olla.
Mun ongelmat voi kuitenkin ratkaista ajan kanssa ja pienellä vaivannäöllä, joidenkin ei voi.
Kolikon kääntöpuolena tykkään kattoa myös jotain jäätävää MTV-typeröintiä kuten Geordie Shore tällä hetkellä. Niitä vilpittömän olosia törppöjä katsellessa olo kevenee :D.
Pikku-Rane, mun kaveri
Siitä on nyt puoltoista vuotta kun pieni vintiö tuli mulle.
Enää en vois kuvitellakaan että millasta olis ilman koiraa. Tai siis nimenomaan Ranea. Rane, Rauno, oikealta nimeltään Emperor Komei.
Eihän se vieläkään kauhean hyvin koulutettu ole, siis siinä mielessä kun ajattelin että "kyllä minun koira sitten sitä ja tätä ja EI tätä ja sitä!"
Tosiasiassa mulla on ollut liian vähän aikaa ja keskittymistä. Musta on tähän mennessä ollut sille joko seuraa, joka on molemminpuolista, tai sitten kouluttajaksi.
Oon valinnut sitten sen että me ollaan kavereita. Ja sehän on toiminut. Eipä tuo juur mittään osaa. No kyllä se istuu ja menee maahan ja tulee kutsuttaessa luokse jos sitä on treenattu lahjomalla sitä jollain jota se haluaa enemmän kuin vapautta. Koirapuistossa taskussa aina pikku pala juustoa ja metukkaa. Pienet eläinkaupan namit eivät ole hänen keisarillisen arvonsa huomion arvoisia.
Mun tuuri on se että vaikka epäilyksiä oli, Rane on vaan syntynyt hyväksi koiraksi.
No onhan se sekokoira ja hullukoira ja ties mitä mutta se nyt on rotuominaisuus.
Jos ei pokka pidä niin on tosi vaikea kouluttaa koiraa joka on kuin pieni koomikko naamioituneena tasmanian tuholaiseksi.
Monet shibaihmiset sanovat että shiba ei sovi ekaksi koiraksi. Minä jaan mielipiteeni sen kasvattajan kanssa jonka kautta Rane mulle tuli, eli shiba sopii tietynlaisille ihmisille, oli kokemusta koirista tai ei.
Ihmiset jotka tästä rodusta eivät pidä, ovat yleensä enemmän palveluskoiraihmisiä, tykkäävät että koira on käskyn alla.
Eikä siinä mitään vikaa ole, shiban keskittymiskyky ei ehkä luontaisesti riitä niihin vaatimuksiin.
Onhan niitä joitain yksilöitä nähty tokokentillä sun muualla mutta siihen tarvitaan kouluttajalta kärsivällisyyttä ja keinoja.
No, jos on kissa-agilityäkin niin why the hell not?
Rane kulkee mun kanssa vieläkin töissä mukana, ja siinä ainoa miinuspuoli on se autossaistuminen. Ei se valita mutta kaikista autoista se ei selvästi tykkää. MB 220E -01 nahkapenkeillä ei ollut sen suosikki. Kesti kauan tottua. Eniten se tykkää mun Chevy Blazerista sen metelistä huolimatta, tai Opel Mantasta. Sen metelistä huolimatta :D.
Itseasiassa mitä pahemmin rallitan musaa luukuttaen niin sitä rennompi se on.
Ehkä se ajattelee että jos törmätään niin kannattaa olla rentona niin ei satu välttämättä?
No, en ikinä laittaisi Ranea vaaraan liikenteessä tai muulloinkaan.
Tallihommiin se ei voi täysillä osallistua koska se ei voi olla irti. Siispä se viettää aikaa käytävällä kiinni tai sosiaalitiloissa paijattavana. Sopivissa väleissä vien sitä lenkeille ja sit tehään vielä kotikulmilla lenkkejä.
Se tulee mun mukaan jos meen puistoilemaan kavereiden kanssa, jos ei, niin lähden mielelläni vaikka kesken viemään sen lenkille tai haen sen vaikka se onkin himmee seurapiirirakko!
Maailman armollisin koira. Jos makaan kipeenä(krapulassa)no ei, kipeenä oon ollu enimmäkseen jos koiran ulkoiluttaminen on ollut ongelma.
Ikinä ei oo ärsyttänyt lähteä sen kanssa lenkille. Tai ehkä vähän sillon kun oli possunuha.
Ja se että paskomisesta tehdään taiteenlaji. Mikään paikka ei kelpaa, ja sopivassa paikassakin pyöritään eka pari kierrosta toiseen suuntaan ja sama toiseen. Talvella oli vaikeaa kun piti mennä penkkaan pois reitiltä, mutta sit osu pylly lumeen yhyy...
(Kerään muuten jätökset pois. Sillon jos mulla on pussi mukana, yleensä sidottuna hihnaan, mut joskus ei oo jos unohdan eikä oo mitään korvaavaa "välinettä"tai poliisiautoa lähellä)
Sisäsiistiksi oppimisen jälkeen ei oo kertaakaan tehnyt sisälle. Vaikka sillä olis tilanne päällä niin se kyl pidättää kunnes tyhmä omistaja tajuaa että nyt on päästävä puolen kilometrin päähän pieraisemaan, kuten vuodenvaihteen aikoihin. That was great!
Se ei ole tuhonnut mitään kämpässä, paitsi tietty omia lelujaan. Enimmäkseen se nukkuu sisällä kun on niin ranccaa! Mutta kyllä se sekoaa heti kun joku vierailija tulee. Mua vasten se ei enää hypi, nyt vaan noi loput ihmiset...
Muut koirat ei tunnu ymmärtävän sitä. Näyttää nimenomaan siltä että se yrittää kommunikoida niille japaniksi. Naapurin akitasta se kyllä innostui ja juttua tuli. Akitan omistaja kysyi että tollasta ääntäkö noi pitää? Juu...
Harmittaa vähän että sillä ei oo kunnon leikkikaveria. Se haluis vaan juosta ja leikkiä. Ostan kohta toisen shiban että sillä on kaveri. Tai sitten ostan äidille kun se sellasta kinuaa. No ei kai nyt mennä asioiden edelle.
Toistaseks mä toimin sit leikkikaverina puistossa. Onneks käydään enimmäkseen tosi myöhään illalla kun enpä oo kelannutkaan että miten tyhmän näköstä se on :D no ei haittaa.
Raketti-Rane tarvii seuraa! Pitää mennä shibamiitinkiin.
Ranen veli on pärjännyt hyvin näyttelyissä, se jonka kasvattaja itse piti. Meitäkin kyseli näyttelyihin Eestiin mutta en mä hallitse hommaa... ja enpä tiedä onko se niin kivaa koiralle.
Ainoa syy vois olla se että olis kiva saada siitä viralliset arvostelut, ja, tämä nyt ei ole mitenkään ajankohtaista, niin olisi kiva sitten joskus saada Ranelle seuraaja sen pennusta, ja tykkäisin jotenkin että se ei tapahtuis minkään puskakasvatuksen kautta. Mutta siihen tarvii niitä hienoja titteleitä!
Dunno, pallinsa saapi pitää kuitenkin kun ei ole ollut mitään ongelmia. Pinkit karvaset pallit joita se häpeämättä esittelee.
Aijai, tänään olis koiranpesuilta... vikat talvikarvan pohjavillat pois, kynnet on hienosti trimmattu, tällä kertaa ilman verilöylyä(holy shit btw) ja punkkien varalta on suojauduttu myös Bravecto-purutabletilla.
Bring it on!
*editoitu typojen määrää vähäisemmäksi*
Enää en vois kuvitellakaan että millasta olis ilman koiraa. Tai siis nimenomaan Ranea. Rane, Rauno, oikealta nimeltään Emperor Komei.
Eihän se vieläkään kauhean hyvin koulutettu ole, siis siinä mielessä kun ajattelin että "kyllä minun koira sitten sitä ja tätä ja EI tätä ja sitä!"
Tosiasiassa mulla on ollut liian vähän aikaa ja keskittymistä. Musta on tähän mennessä ollut sille joko seuraa, joka on molemminpuolista, tai sitten kouluttajaksi.
Oon valinnut sitten sen että me ollaan kavereita. Ja sehän on toiminut. Eipä tuo juur mittään osaa. No kyllä se istuu ja menee maahan ja tulee kutsuttaessa luokse jos sitä on treenattu lahjomalla sitä jollain jota se haluaa enemmän kuin vapautta. Koirapuistossa taskussa aina pikku pala juustoa ja metukkaa. Pienet eläinkaupan namit eivät ole hänen keisarillisen arvonsa huomion arvoisia.
Mun tuuri on se että vaikka epäilyksiä oli, Rane on vaan syntynyt hyväksi koiraksi.
No onhan se sekokoira ja hullukoira ja ties mitä mutta se nyt on rotuominaisuus.
Jos ei pokka pidä niin on tosi vaikea kouluttaa koiraa joka on kuin pieni koomikko naamioituneena tasmanian tuholaiseksi.
Monet shibaihmiset sanovat että shiba ei sovi ekaksi koiraksi. Minä jaan mielipiteeni sen kasvattajan kanssa jonka kautta Rane mulle tuli, eli shiba sopii tietynlaisille ihmisille, oli kokemusta koirista tai ei.
Ihmiset jotka tästä rodusta eivät pidä, ovat yleensä enemmän palveluskoiraihmisiä, tykkäävät että koira on käskyn alla.
Eikä siinä mitään vikaa ole, shiban keskittymiskyky ei ehkä luontaisesti riitä niihin vaatimuksiin.
Onhan niitä joitain yksilöitä nähty tokokentillä sun muualla mutta siihen tarvitaan kouluttajalta kärsivällisyyttä ja keinoja.
No, jos on kissa-agilityäkin niin why the hell not?
Rane kulkee mun kanssa vieläkin töissä mukana, ja siinä ainoa miinuspuoli on se autossaistuminen. Ei se valita mutta kaikista autoista se ei selvästi tykkää. MB 220E -01 nahkapenkeillä ei ollut sen suosikki. Kesti kauan tottua. Eniten se tykkää mun Chevy Blazerista sen metelistä huolimatta, tai Opel Mantasta. Sen metelistä huolimatta :D.
Itseasiassa mitä pahemmin rallitan musaa luukuttaen niin sitä rennompi se on.
Ehkä se ajattelee että jos törmätään niin kannattaa olla rentona niin ei satu välttämättä?
No, en ikinä laittaisi Ranea vaaraan liikenteessä tai muulloinkaan.
Tallihommiin se ei voi täysillä osallistua koska se ei voi olla irti. Siispä se viettää aikaa käytävällä kiinni tai sosiaalitiloissa paijattavana. Sopivissa väleissä vien sitä lenkeille ja sit tehään vielä kotikulmilla lenkkejä.
Se tulee mun mukaan jos meen puistoilemaan kavereiden kanssa, jos ei, niin lähden mielelläni vaikka kesken viemään sen lenkille tai haen sen vaikka se onkin himmee seurapiirirakko!
Maailman armollisin koira. Jos makaan kipeenä(krapulassa)no ei, kipeenä oon ollu enimmäkseen jos koiran ulkoiluttaminen on ollut ongelma.
Ikinä ei oo ärsyttänyt lähteä sen kanssa lenkille. Tai ehkä vähän sillon kun oli possunuha.
Ja se että paskomisesta tehdään taiteenlaji. Mikään paikka ei kelpaa, ja sopivassa paikassakin pyöritään eka pari kierrosta toiseen suuntaan ja sama toiseen. Talvella oli vaikeaa kun piti mennä penkkaan pois reitiltä, mutta sit osu pylly lumeen yhyy...
(Kerään muuten jätökset pois. Sillon jos mulla on pussi mukana, yleensä sidottuna hihnaan, mut joskus ei oo jos unohdan eikä oo mitään korvaavaa "välinettä"tai poliisiautoa lähellä)
Sisäsiistiksi oppimisen jälkeen ei oo kertaakaan tehnyt sisälle. Vaikka sillä olis tilanne päällä niin se kyl pidättää kunnes tyhmä omistaja tajuaa että nyt on päästävä puolen kilometrin päähän pieraisemaan, kuten vuodenvaihteen aikoihin. That was great!
Se ei ole tuhonnut mitään kämpässä, paitsi tietty omia lelujaan. Enimmäkseen se nukkuu sisällä kun on niin ranccaa! Mutta kyllä se sekoaa heti kun joku vierailija tulee. Mua vasten se ei enää hypi, nyt vaan noi loput ihmiset...
Muut koirat ei tunnu ymmärtävän sitä. Näyttää nimenomaan siltä että se yrittää kommunikoida niille japaniksi. Naapurin akitasta se kyllä innostui ja juttua tuli. Akitan omistaja kysyi että tollasta ääntäkö noi pitää? Juu...
Harmittaa vähän että sillä ei oo kunnon leikkikaveria. Se haluis vaan juosta ja leikkiä. Ostan kohta toisen shiban että sillä on kaveri. Tai sitten ostan äidille kun se sellasta kinuaa. No ei kai nyt mennä asioiden edelle.
Toistaseks mä toimin sit leikkikaverina puistossa. Onneks käydään enimmäkseen tosi myöhään illalla kun enpä oo kelannutkaan että miten tyhmän näköstä se on :D no ei haittaa.
Raketti-Rane tarvii seuraa! Pitää mennä shibamiitinkiin.
Ranen veli on pärjännyt hyvin näyttelyissä, se jonka kasvattaja itse piti. Meitäkin kyseli näyttelyihin Eestiin mutta en mä hallitse hommaa... ja enpä tiedä onko se niin kivaa koiralle.
Ainoa syy vois olla se että olis kiva saada siitä viralliset arvostelut, ja, tämä nyt ei ole mitenkään ajankohtaista, niin olisi kiva sitten joskus saada Ranelle seuraaja sen pennusta, ja tykkäisin jotenkin että se ei tapahtuis minkään puskakasvatuksen kautta. Mutta siihen tarvii niitä hienoja titteleitä!
Dunno, pallinsa saapi pitää kuitenkin kun ei ole ollut mitään ongelmia. Pinkit karvaset pallit joita se häpeämättä esittelee.
Aijai, tänään olis koiranpesuilta... vikat talvikarvan pohjavillat pois, kynnet on hienosti trimmattu, tällä kertaa ilman verilöylyä(holy shit btw) ja punkkien varalta on suojauduttu myös Bravecto-purutabletilla.
Bring it on!
*editoitu typojen määrää vähäisemmäksi*
perjantai 13. toukokuuta 2016
..but the film is a saddening bore, as she has lived it ten times or more.
No, okei. Tästä ei enää voi huonommaks mennä(ellei joku kuole tai sairastu.
Mun pitäs järjestää saikkua, ainakin lauantaista torstaihin.
Harvemmin oon ollut näin väsynyt. Jatkuva särkykin sen kun jatkuu, rasituksesta johtuen.
Kaiken lisäks en halua mennä nukkumaan vaikka oon kupsahtamassa väsymykseen.
Miksi aamuyön tunnit keskiyöstä kuluu niin nopeasti.
Mun pitäs olla helpottunut mut oon everything but.
Eläimet hoidan moitteetta, itseäni ja kotiani en jaksa
I'm fucking devastated.
Niin, siks voin kirjottaa näin nettiin koska vieraiden ihmisten harrastama mahdollinen rääpiminen ei mua hetkauta. Ei se oo mitenkään sidoksossa siihen mikä on ongelma
Mä olen nyt vaan liian väsynyt. Tell you what, paras ideani nyt on vetää pää jäähän, mennä sohvalle nukkumaan näine hyvineni, ja kattoo sit uusiks ku herään.
Ei muuta, for now.
Aamulla: "viimeistään tulevan viikonlopun jälkeen olen kunnossa ja elämäni järjestyksessä!"
Maanantaina: "bullshiiiiit... mańana.."
Mun pitäs järjestää saikkua, ainakin lauantaista torstaihin.
Harvemmin oon ollut näin väsynyt. Jatkuva särkykin sen kun jatkuu, rasituksesta johtuen.
Kaiken lisäks en halua mennä nukkumaan vaikka oon kupsahtamassa väsymykseen.
Miksi aamuyön tunnit keskiyöstä kuluu niin nopeasti.
Mun pitäs olla helpottunut mut oon everything but.
Eläimet hoidan moitteetta, itseäni ja kotiani en jaksa
I'm fucking devastated.
Niin, siks voin kirjottaa näin nettiin koska vieraiden ihmisten harrastama mahdollinen rääpiminen ei mua hetkauta. Ei se oo mitenkään sidoksossa siihen mikä on ongelma
Mä olen nyt vaan liian väsynyt. Tell you what, paras ideani nyt on vetää pää jäähän, mennä sohvalle nukkumaan näine hyvineni, ja kattoo sit uusiks ku herään.
Ei muuta, for now.
Aamulla: "viimeistään tulevan viikonlopun jälkeen olen kunnossa ja elämäni järjestyksessä!"
Maanantaina: "bullshiiiiit... mańana.."
lauantai 7. toukokuuta 2016
Under pressure
Oon ollu kuukausia niin ylityöllistetty ja onhan tässä kaikkea muutakin ollut että en ole kirjoitellut tänne mitä olisin halunnut kirjotella. Ja sit joskus mietin et kirjotan sitten kun mulla on muutakin asiaa kun valittamista.
Mut olishan mulla, koirasta, hevosesta, jne jne plaa plaa.
Mutta mitä kirjoittamiseen tulee, pitäis kirjottaa sille eduskunnan oikeusasiamiehelle. Sanaakaan en oo saanu kirjotettua kun mä en oo vaan jaksanut.
Tänäänkin piti olla vapaapäivä mutta kävin sitten kuitenkin punnertamassa yhden paksupyllyisen tinkerin alle kesäkengät. Ja muuta oheistoimintaa.
En muista että mulla olis ollu vapaata edes koko viikonlopun pituista pätkää puoleentoista vuoteen.
No, ajat kun on kovat niin oonhan mä kiitollinen siitä että palveluksiani kaivataan, mutta nyt, yritän aktiivisesti vähentää hommia. Oon niiiiin loppu.
Mut olishan mulla, koirasta, hevosesta, jne jne plaa plaa.
Mutta mitä kirjoittamiseen tulee, pitäis kirjottaa sille eduskunnan oikeusasiamiehelle. Sanaakaan en oo saanu kirjotettua kun mä en oo vaan jaksanut.
Tänäänkin piti olla vapaapäivä mutta kävin sitten kuitenkin punnertamassa yhden paksupyllyisen tinkerin alle kesäkengät. Ja muuta oheistoimintaa.
En muista että mulla olis ollu vapaata edes koko viikonlopun pituista pätkää puoleentoista vuoteen.
No, ajat kun on kovat niin oonhan mä kiitollinen siitä että palveluksiani kaivataan, mutta nyt, yritän aktiivisesti vähentää hommia. Oon niiiiin loppu.
Pressure pushing down on me
Pressing down on you, no man ask for
Under pressure that burns a building down
Splits a family in two
Puts people on streets
It's the terror of knowing
What this world is about
Watching some good friends
Screaming, "Let me out!"
Pressing down on you, no man ask for
Under pressure that burns a building down
Splits a family in two
Puts people on streets
It's the terror of knowing
What this world is about
Watching some good friends
Screaming, "Let me out!"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)