Olen päättäväisellä päällä.

Ja kirjoittavaisella, kannattaa kirjoittaa silloin jos kerran inspiroi.

Mulla on kaks tapaa jotka vaikuttaa mun oloon negatiivisesti. Ja ne on jokapäiväisiä.
Haluan tästä päivästä lähtien jättää ne pois.
Teen niin paljon että olisin hyvässä kunnossa ja energinen, mutta nää pari juttua vesittää sen, ainakin uskon että ne muodostavat ilmiselvimmät rajat jaksamiselleni vaikka aika pienestä kyse oliskin.

Toinen niistä on sokerin ylenmääräinen syönti. Okei, jäin sokerikoukkuun kun sairastelun takia laihduin niin paljon ja halusin lihottaa itseni ihmisen näköseks että pystyisin taas treenaamaankin.
Ei muhun mahu niin paljoa oikeaa ruokaa että lihoisin, ainakaan tollasen jälkeen, joten pullaakarkkialimuamitävaanTÄNNE!
Mutta kyllähän mä tiedän että olo on parempi ilman ylimääräistä sokeria, oonhan toki ennenkin "sokerivieroittautunut". Mitäköhän ne sanois jos hakis katkolle sokeriaddiktion takia? "C'mon it's a decease!"
Nyt kun olen tarpeeksi fatso, voin lopettaa päivittäisen pullan puputtamisen.
Herkut jää viikonlopuille, näin mä sen ennenkin tein.

Alotan huomenna, jääkaapissa on nimittäin vielä murotaikinaa josta piti tehä piiras mutta närpsiminen lähti lapasesta. . No niin, päätetty.
Kohta mu. Ei ees tee mieli karkkeja kun huomaan että niistä tulee vaan paha olo.

Hitto, mulla on vielä autossakin karkkipussi....

Toinen asia... on mun asia :D mutta sillä on vahva henkinen ote. Tosin olen ennenkin sen tavan hylännyt tosta vaan ja nyt teen sen taas. Tästä en ole kauhean innoissani mutta niin on parempi. Plääh.

Tässä muutenkin eletään muutoksen aikoja, en tiedä mitä tästä tulee, miten suuri muutos on? Onko se irtiotto vai ..? En tiedä. Aika saa näyttää tämän. Mutta yhtään onnetonta päivää en silti aio enää viettää, ajatellen että "kunpa voisinkin..." tai "en mä voi koska..."

Jos sitä vaikka eläis omien neuvojensa mukaan itekin? Kannattas, mul on nimittäin aika hyviä neuvoja.
En aio etsiä itseäni, en aio miettiä kuka olen, aion vaan elää ja tehdä, olla minä itse sen sijaan että miettisin sitä että kukas mä muka sit oon.

Näyttää yksinkertaiselta näin kirjotettuna. NÄYTTÄÄ.