..with an old friend of mine.
OMAAN ELÄMÄÄNI.
Tiedän sen entuudestaan mutten ole koskaan nähnyt sitä tässä valossa.
Näen siinä potentiaalia joka voisi tehdä minusta onnellisen. Hmm. Aina ennen olen hyväksynyt kaikki sellaisena kun ovat, mutta tällä kertaa en malta odottaa että pääsen muokkaamaan.
Tiedän kyllä ne huonot puolet mitä siinä on, ja ne pitää vaan hyväksyä.
Nyt olen vaan jo tarpeeksi vanha arvostamaan tiettyjä asioita ja vetämään rajat asioihin joita en hyväksy.
Tää on niin tuore juttu että pitää kattoa päivä kerrallaan eikä vaan rynnätä suinpäin ettei sitten pety. Pitää homma kevyenä, mutta sen verran vakavana ettei siihen enää ota kolmatta pyörää väliin.
Toivottavasti en vaan itse ryssi koko juttua kaikennäkösillä henkisillä vammoilla ja heijasta niitä tähän, tai anna menneisyyden ikävän painolastin pilata juttua.
Voi myös olla että mulla on odotukset epärealistisen korkealla, mutta sen näkee sitten. Eihän mikään pelkkää ruusuilla tanssimista ole.
Toivottavasti osaan ja uskallan olla onnellinen, olishan se jo vähän niinkuin munkin vuoro jo, kattellaan mihin tää lähtee kehittymään.
Sorry but not sorry kun olen näin mukanokkela ;D
P.s: taaskaan en ollu fiksu ja menny rahan perässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti