Synttärilahja itselle.

Kuten olen selittänyt, ostan synttärilahjoja vain itselleni ja oletan ettei minunkaan tarvitse ostaa kellekään muulle lahjoja.
Kyllä aikuinen ihminen on jo ostanut kaiken mitä itse tarvitsee ja en halua että kotini näyttää miltään kynttilänjalka- ja vaasikaupalta.
Haluan vaan asioita jotka tarvitsen, jonka lisäksi raha ja tila on kortilla, joten huteja ei halua säilytellä ja minä en kuitenkaan ole tyhmästä periaatteesta ikinä heittänyt lahjoja pois.

Nyt oli hyvät ihonhoitoaineet tarpeen. Oon menny aika sekalaisella setillä mitä sattuu,
ja nyt päätin repäistä etten rypisty koska olen vanha haahka, buhuu.

Aattelin kokeilla DUI- tuotteita kun oon joissain blogeissa lukenut niitä kehuttavan, itsehän en ole ikinä kauneushoitolaan jalallani astunut.
Katoin jo netistä että mitä haluan joten olin päättäväinen asiakas.
Myyjä pääsi heti mun Best Friend- listalle kun kysyin valitsemastani ryppyjä vastaan tarkoitetusta voiteesta sanomalla että "juu, se on hyvä mutta jo hieman vanhemmille tarkoitettu."
Tätä seurasi perus iänkertomisihmettely.
Eli jos meinasin ryppyjä vastustaa, se aika ois niinku ny...

Kutsumattomia vieraita.

Siniset sedät kävi. Teki väijytysiskun nyt kun ne ei ookkaa pitkään aikaan käyny.

Etsivät siis tätä toista onnetonta...

Sinänsä mulle ei-kivasti kun se tilanne tuli niin yllätyksenä. Ne oli odottamassa rapun tasanteella kun tuun hissillä 20kg puupellettisäkki sylissä, silleen et yllätyys...

Vaativat päästä himaan ja suullinen etsintälupa riittää kuulemma.

Eipä siinä, vaihtoehdothan on pyöreä 0, kaiken tän jälkeen mulle on vaan vähän kynnys päästää ketään kotiini saati sit poliiseja.

No siinä ne kuitenkin pyöri. Ja kyseli. Miksi, koska viimeks jne jne samal ku availi suunnilleen keittiön laatikoita.
Vastailin ja se parin kovanaamaosapuoli sanoi mulle että puhun niille paskaa(kyllä, poliisit puhuu aika "kansanomaisesti" xD oi aikoja, oi tapoja!).

Jolloin, koska minä en ollut nyt altavastaajana, sanoin tiukasti että koska x ei ole tehnyt mulle mitään pahaa, toisin kun teikäläiset, en tule tekemään kanssanne yhteistyötä häntä vastaan. Ihminen sussa varmaan ymmärtää sen mitä poliisi ei, nimittäin sen että ei unohdu herkästi jos heitetään aiheetta putkaan ja meinataan piittaamattomuutta jättää kuolemaan. Ja hitto en tietenkään kertoisi muutenkaan wtf earth calling..
No pysy sekin enemmän asialinjalla sen jälkeen eikä yrittänyt olla pelottava että jospa pikkutyttö säikähtää ja kertoo kaiken.

If you stab me, I too, do bleed, mutta oon mä sen verran itse saatana että tuun keräämään itseni ja se mitä myös kerään, on raivo.


---------------------------------------

Nyt olen kuullut että ne on saanut sen kiinni. Kuulen sen ekana koska mut luetaan vieläkin lähimmäksi "omaiseksi".

Osaltani olen shokissa... ei, olen kyllä täysin shokissa.
Mutta ei tälläiselle asialle ole oikeaa aikaa. Ei ole oikeaa aikaa vapauden menettämiselle mutta koska lain kouraa ei voi ikuisesti paeta, ja niin kauan kun voi, niin ei se ole vapautta. Ei voi ajaa autolla, ei voi näyttää itseltään ja koko ajan pitää olla silmät selässä.
Aikomus hänellä oli pysyä kadoksissa hoviin asti.

Kaiken tän keskellä oon silti pitkässä juoksussa iloinen sen puolesta koska tästä päivästä alkaen kello kohti vapautta alkoi käymään.
Mulla on kuulemma vierailuoikeus ja snadi velvoite huolehtia nyt sit sen asioista täs.
Should be interesting...

Hyyyh tää on ihan tyhmää, sanoo sisäinen lapsi.
Toivottavasti siit ei tuu mikää nisti siel vankilassa vaan alkais vaikka treenaa... no en mä usko et siit mikään nisti tulee vaik se onkin kiven sisässä kai suhteellisen yleistä.

We knew this day would come.

Luulenpa että minulla on kotietsintä odotettavissa ihan realistisesti ajatellen. Tuskin kuitenkaan pelkästään sen perusteella että kun ne kysy et onko jossain huumeita niin vastasin että juu, vitusti kräkkiä. Koska välillä mulla ei ole käytöstapoja.

Rankka fiilis.. kun sitä kuitenkin haluais viettää vaan hiljaiseloa.

Eipä näitä viitti irl toitotella... erikoista tässä nykyajassa kyllä että tuntee voivansa kirjotella näitä juttuja tänne mistä mahdollisesti ihmiset jotka eivät tunne mua yhtään tai tiedä mun elämästä mitään voivat ne lukea.

Mut on kyl väh sillee et mitä mä nyt teen. Vaikka en ole elänyt kyseisen ihmisen kanssa vuosiin niin että se mun viikkorutiineihin vaikuttaisi niin silti, silti on silleen et öö.. no öö... mitäs tässä nyt. Ehkä mä kuitenkin oon liian empaattinen. Voi myötäelää että millasta se olis tulla yhtäkkiä tempaistuksi pois elämästään johonkin muurien sisälle ainakin puoleksitoista vuodeksi. Ja kaikki ulkopuolella jatkaa elämää. Pysähtyen hetkeksi mutta pikkuhiljaa jatkaen elämää ja täyttäen muilla elämässä sen aukon joka siihen on jäänyt siitä kun itse on poissa.
Muttei silti ole kuollut, paitsi maailmalle hetkeksi.

Tosin voi olla että kunhan tottuu, kyseinen ihminen pärjäilee asian kanssa paremmin kun me täällä ulkona.

Mun pitää nyt ei pelkästään "dust myself up" aika vitun nopee ja huomaamatta niinkuin aikuinen, mutta vielä parempi että putoon vaan suoraan jaloilleni niinkuin kissa. KRAAAAAH!

Paskahommia muun muassa.

No onpa ollu kuukausi..

Ensin kissa heittäytyy syömättömäksi ja pakkosyötän sitä pari päivää samalla kun opiskelen päteväksi pieneläinlääkäriksi netissä.
Tämä toki viikonloppuna. Uskalsin odotella maanantaita koska emme kissan kanssa pidä Viikistä. Odotin että Vallilan animagi aukeis.
Maanantaiaamuna kuitenkin kuulin sen perkeleen ärsyttävän ruuankerjäysmääkinän eteisestä ja en ole ollut ikinä niin iloinen kuullessani sitä kolmen kerroksen päähän kuuluvaa demoninriivaamaa ääntä <3.
Se oli ollut kuin mykkä paskalla siihen asti ja sit, kaikki ok!

Kysyin ihan vittuillakseni ht.netistä kokemuksia ja vastaukset oli just sitä tasoa mitä olin odottanut :D haistakaa kakka, tunnen ehkä oman kissani paremmin, kunhan testasin. Onkohan nettiporukalla yhtään maalaisjärkeä elukoiden kanssa... ei.

Sitten olin itse mahakivuissani 3 pvää, oh yeah.

Sen jälkeen oli tämä koiran ripuliepisodi...

Kuorrutuksena kakun päälle eilen soittivat tallilta että hevosella ähkyoireita.
Olin jo sentään matkalla mutta silti tuntui että matka kesti ja kesti...
Kun tulin paikalle niin se oli jo ihan ok onneksi.
Kävelytin liikunnankorvikkeena tunnin verran ja hoivasin muutenkin.

Nyt voi kattoo peiliin ja todeta et ihan oma syy. Lekuri tulee kyllä kattomaan hampaat pian syömävaikeuksien takia mutta enpäs ottanut huomioon sitä että nyt kun se eibole edes nyrhimässä ruohoa laitsalla, se saa ehkä liian vähän korsirehua suhteessa väkkäreihin ja suolessa on tapahtunut jotain virheellistä käymistä(ts. Kaasuähky).

Joten I'm an idiot, väkirehut pois, nöyränä greenlinekauppaan ja katsotaan siitä jatkoa...
Olin skeptinen että miten se greenlinepuuro kelpaa mutta näytti maistuvan. Jess... nyt hamphaaton hevonen vetää pillillä puuroa hetkosen.

Kuka on seuraava mahapotilas? Yks eläin olis viel jäljellä jolla ei oo ollu mitään..

Hevosen kesä loppui.

...vika laitsapäivä oli eilen.
Olin sanonut että ottakaa tarhaan sit ku alkaa monsuunisateet tai yöpakkaset.

Well, we had a good run.
Oli laitsalla kaikkein pisimpään, muut otti jo aikasemmin tarhaan.
Siellä se keekoili yksinään tyytyväisenä hykerrellen. "Mine, all mine :)..."

Shut up and take my money!!

Kävinpä sporttikaupassa. XXL oli tämä nimeltään. On sopiva kukkarolleni, -poistomyyntien aikaan.

Aikasemmin kävin ostamassa sieltä itselleni kivat Helly Hansenin retkeilykengät koiranulkoilutuskäyttöön 50% alesta ja olen vieläkin super tyytyväinen.

Maiharimuijalla kesti sopeutua.

Tyytyväinen myös siksi että löyty kengät joissa ei oo vähintään kolmea keskenään riitaa haastavaa neonväriä niinkuin pienempien liikkeiden valikoimissa yksistään. Tarkoitan esim. Stadiumia.

Noh. Oli se kyllä markkinoinnin ilotulitusta. Tulin vaan ostaakseni uusia (MUSTIA) urheilusukkia, tavallisia, pitkävartisia, ei teknisiä, helvetti, kyllä, tennissukkia!
Puolessa välissä oli semmonen olo että
MÄ TARVIIN! juomapullonsnorkkelinsuomukuvioisetshortsitrinkanjakiväärinNYT!

Loppupuolella kierrosta totesin erään kanssashoppailijan tavoin että sehän on yks helkkarin ikea, ja noista enää se kivääri tuntui tarpeelliselta.

Otin hyllystä yhet HV Polo ratsastussukatkin, ei hintaa missään mutta ajattelin että ei ne nyt kymppiä enempää kauheesti voi olla..
VÄÄRIN! 25e. Sukista. Ihmekös ei ollut hintaa. Aion palauttaa ne...

Salille mennessäni joku lisäravinne-esittelijä sai mut kynsiinsä. Lisäboostia tuo kuulemma.
Nämä kaksi tuote-esittelijää olivat kyllä niin hyviä eläviä mainoksia että harkitsen tilaamista. Mietin myös että koskakohan he ovat viimeksi räpäyttäneet silmiään.

Siinä veivatessani ihmettelin tätä fitness ilmiötä. Kuntoilijaa oli ihan joka ryhmästä.

Onko tämä Jane Fondan kosto? Koskakohan tää loppuu ja mitä seuraavaksi? Eikös sitten ollut heroin ćhic? That I can do.

Voiko ihminen syödä oman päänsä?

Tällästä tänään tallilta tullessa...

Very supportive...

Eli auto haisee paskalta, ja noh, koira on toipunut nolotuksesta ja nukkuu sahapukkina lattialla. Huomasin loppumatkasta että sillä oli jokin hätänä ja yritin päästä johonkin missä voisin pysähtyä koska siinä ei todellakaan pystynyt...

No sit sille kävi vähinko. Ja siitä panikoituneena se alko pyöriä remmeistä huolimatta. sain sen heivattua toiselle penkille panikoimasta paskassaan johon se paskoi uudestaan ja sinkoili lisää. Omg...

Kellekään ei käynyt mitään ja mun ajamalle autolle ei käynyt mitään ja edessäolevassa vaan naarmu maalissa mutta mun aivot sai kyllä lommoja taas. Oikeesti jos johonkin hävetyksen tapaseen vois kuolla...

Kaiken lisäksi hevonen on alkanut taas pyöritellä heinäpalloja suussaan joten piti sillekin kutsua hammaslääkäri... onni onnettomuudessa sain ajan.

Mutta eikö vois jo riittää? Tekis mieli haudata pää hiekkaan pysyvästi. Tai vaikka sementtiin. Ei hirveesti huvita tehdä mitään tai koskea mihinkään tai syödä mitään kun aika liian usein menee vituiks.

Ei tässä auta kun yrittää ja toivoa parasta...

Vaikka kyllä nolottaa. On vähän riesa fiilis ku ei oo oma autokaan.

No mitä pahaa mä nyt oon tehnyt?

Oikeastaan koko viikonloppu meni vähän niinkuin sairastaessa.
Maha oli ihan älyttömän kipee. Oli jo lauantaina, ja sunnuntaina heräsin klo 3 yöllä kun sattu niin perkeleesti. Viideltä oli kumminkin kello soimassa aamutalliin niin ei pahemmin naurattanut. Vedin mukillisen piimää jota muuten inhoan, yhen ketomexin vaikka tiedän ettei mahakipuun särkylääke auta, sitten kasasin tyynyt niin että makasin naama patjassa tyynyjen varassa keskikohdastani roikkuen.
Näin oli hetken hyvä! sain jopa puol tuntii ennen herätyskellon soittoa unta.

Sit olikin niin hapokas fiilis et vaatteet päälle, koira mukaan ja autoon. Aamutallin tein kun oli pakko, kuka muka voi tuurata sillä varoitusajalla? Kyl se päivänmittaan helpotti vaikka naaman väri vaihtelikin harmaan ja vihreän sävyissä ja supliikki ei todellakaan luistanut.
kaiken kruunuksi suostuin kiristämään yhden hevosen takakengät niin kuin olisin paraskin sankari.
Tämän jälkeen menin kotiin nukkumaan ja ainoa mihin kykenin, oli kissanruuan ostaminen.

Maanantai jatkui yhtä helvetillisenä.
Jouduin perumaan kaiken kun ei helpottanut ajoissa ja olin kiukkunen kun likaisuus ja lojuminen ällötti.

Lopulta totesin että nyt, nyt vedän lääkkeillä nupin turvoksiin että jotain muutosta edes tapahtuu, ihan sama.
....joooten oikeastaan tarkoituksella vedin tramal öyskeet kun se pistää oksettamaan.
sitten kipu hävisi!
WOOHOO i still got it, master of selfhelp.

Oli silti vähän raastinraudalla raastettu olo mutta nyt pystyi jo olemaan ilman tuskaista piehtarointia ja käydä suihkussa.

Rane on ollut maailman kiltein ja kärsivällisin koira, makoillut mun sängyn tai säkkituolin vieressä kummassa nyt kulloinkin kuvittelin että olisi parempi maata, vein sen ulos kun se pyysi mitä se teki hyvin harvoin ja teki asiansa lähimpään lepikkoon mikä ei merkkailevalle urokselle ole niin itsestäänselvyys.
Vasta ma iltana pystyin vähän kävelyttämään sitä.

Nyt tiistaina paluu todellisuuteen tuntuu oudolta koska olen koko viikonlopun kärsinyt ja katsonut koladokkareita kuten Cocaine Cowboys & Cocaine cowboys reloaded, hyviä ja aitoja dokumenttejä Miamin ja Etelä-Floridan huumesodista jossa mittaamattomia määriä kokaiinia virtasi Kolumbiasta Floridaan ilma-ja vesiteitse, FBI:n korruptiosta, sadoista kylmäverisistä murhista ja siitä miten kokaiini nosti Miamin maailmankartalle ja rakensi sen siluetin. Varmaan itsekin olen majoittunut huumerahoilla rakennetussa pilvenpiirtäjässä.
Kertojina dokkarissa olivat tapahtumien ytimessä olleet ja siitä hengissä selvinneet, pari jo kakkunsa istunutta salakuljettajaa ja yksi toimeenpanija joka oli selvinnyt ilman kuolemantuomiota tehtyään diilin poliisien kanssa.
Diilejä tehtiin koska koko homma kaatui ja ketään ei jäänyt jäljelle.

Lisäksi katsoin Whitey: United States of America vs. James J. Bulgur, dokumentti Bostonilaisesta mafiapomosta ja myös FBI:n Korruptiosta.

Kattelin myös sitä Narcosia jota on hypetetty mutta kyllä se noille häviää..

Nyt onkin sitten vähän kumma fiilis. Onneksi on vapaapäivä kun ei tässä vielä ole 100 % antaa.

Hajoo muuten naama ihan just kun lukee ihmisten suunsoittoa netistä koskien leikkauksia ja pakolaisia. Wake the fuck up. Mä en jaksa enää lukea. Ei oo mun asia jos on lusikalla annettu.

Vähäks jepa nyt on yhtäkkiä työmiehiä nosturilla ikkunan takana.

Riia ja riitelyn jalo taito.

Olen tossa viimeisimmässä parisuhteessa ollut kaikkein huonoin riitelijä mitä missään muussa.
Mähän oon seurustellut 4 kertaa joista oikeastaan lasken vaan kolme.

Ekassa suhteessa joka ajoittui ikävuosille 16-24 poikaystävän ollessa vuotta vanhempi, ei ensin riidelty ollenkaan, mutta sitten yhteenmuuton jälkeen riideltiin aina kännissä. Thats right. Se on niin nöyryyttävää että oon ihan allerginen känniriidoille, aargh.
Selvinpäin riidat puitiin vanhassa kunnon MSM messesngerissa(ihana mese!) Ja se oli rakentavaa. Pitkiä välienselvittelyitä joissa asiat oikeasti selvisivät ja kummatkin luki ajatuksella mitä toinen kirjoitti. Mikä tärkeintä, ei huudettu. Voi elämän kevät vihaan huutamista. Meillä ei kotona huudettu joten en ole tottunut siihen että mulle korotetaan ääntä enkä tee sitä itsekään.

Toisessa suhteessa, ajoittuen mulla ikävuosille 24-29(thats right, vaihdoin lennosta kun exä potkaisi ulos, syyn voi kukin tosta päätellä) riiteleminen oli hyvin yksinkertaista.
Aluksi näytettiin molemmat toisillemme känniriidoissa että kumpikin on ihan batshit crazy että ei oikeasti kannata.
Sen jälkeen oli helpompaa. Mies(käytän jo nimitystä mies, se on mua 7 vuotta vanhempi ja pärjäs ilman äitiä) oli sitä tyyppiä joka pitää mykkäkoulua. Siihen kun tottui niin ei ollut niin paha. Senkun antoi olla vaan ja sitten kun se seuraavana päivänä tai sitä seuraavana tuli töistä kotiin ja kommentoi jurosti vaikka jotain autoja koskevaa juttua, niin riitatilanteen saattoi olettaa olevan ohi.
Mykkäkouluhan tosin on toiselle ihmiselle aika raastavaa odottelua ja kehitin tän desperate housewife- syndooman eli joillain päihteillä pää turtumaan jotta saa ajatukset pois siitä.
Ensin popsin panacodit, sitten tramalit, ja sitten, kun se oli saanut kaveriltaan 100 ardinexia niin söin nekin pois. Sillon ne vielä toimi. Ei mulla suhteita oikeisiin huumeisiin ollut, mutta siihen aikaan opettelin taidon joka yllättää muut ihmiset jos kerron. Osaan nimittäin erotella Resilar-yskänlääkkeestä vaikuttavan aineen eli DXM:n pois. DXM on dissosiatiivinen huume.
Kuvittelin vissiin ettei se huomaa mun kuosaamista vaikka asuttiin kahdestaan yksiössä. En mä oikein tiedä mitä se ajatteli asiasta silloin, ei nimittäin nähty juuri ollenkaan. Mä olin työtön ja kävin vaan tallilla, ja sit suhteen loppuaikoina aloin taas käydä baareissa siinä määrin että PRKL Clubin poket toivotti perjantaina poislähtiessä tervetulleeksi huomenna taas, ja jos en joskus tyypillisenä päivänä ollut siellä, ne kyseli seuraavan kerran että misä sää oot ollut.
Mies taas oli töissä ja pyynnöistäni viettää aikaa kanssani huolimatta oli yöhön asti autoja ruuvaamassa.

Siitä päästäänkin tähän viimeisimpään... sanotaan näin että kyllä se mykkäkouluilija oli helpompi kun ihminen joka on tottunut erilaiseen tapaan riidellä jo kotona eli huutaminen ja solvaaminen oli tuttua.
Aluksi menin ihan lukkoon siitä, mutta pian mieli alkoi vastustaa ja lopputulos vuosien jalostuksen tuloksena oli se etten jaksanut kuunnella. Nostin aina kytkintä(kuosaaminen oli jäänyt, ja hyvä niin koska piti olla tiukasti ajokunnossa) ja estin puhelut koska sehän soitteli ja sillä on todelka vittumainen puhelinääni.
"Keskustelut" oli sitä että silloin kun toinen puhui, toinen ei kuunnellut vasn mietti että mitä itse keksis seuraavaksi. Tosi rakentavaa hei.

En siis riitele enää. Jos mun kanssa aikoo riidellä niin mä voin lähteä pois ja toinen voi kuvitella että oon paikalla ja riidellä menemään.

Ei kellään oo näemmä aina kivaa.

Kirjoittelen tänne nyt paljon enemmän kun ikinä alunperin uskoin. En ole ollut nimittäin ikinä kauheen hyvä kirjeenvaihdossakaan (remember kids? Kirjeenvaihto?)
Ehkä nyt on vaan flow päällä ja toisekseen netin ollessa pullollaan edellisessä postauksessa mainittuja ärtymyksen aiheita eli pakolaisia ja sitä kuinka suomalaista kustaan silmään oikein huolella, kirjoitan mieluummin itse tätä sosiaslipornoa koneella koomatessani. Poistan sit jos alkaa hävettää.

Ihan oikeesti, tuokaa takasin ne ajat jolloin Kim Kardashianin perse esiteltynä eri värisissä makkarankuorissa oli se mistä porukka puhui.

Nyt alan tiskaamaan, iltavuoro tänään ja muuta siinä ohella.

Heeeelvetin hyvin menee!

Tämä asia koskee virhettä, maailmassa nääs. Tarkemmin tottakai Suomessa.

Mä en ole ikinä pitänyt oikealle kallellaan olevasta nynny-Suomesta.

Tätä wt:tä typerämpikin kansanryhmä, wannabe-porvarit alkaa olla hädissään, ja ihmeissään. On syytä ollakin, enimmäkseenhän heitä tästä saa syyttää.
Ollaan kuljettu laput silmillä vaan syyttäen köyhempää kansanryhmää verorahojen viemisestä ja äänestetty hallitus joka estää moisen. Ikävä kyllä siinä tulee kylkiäisiä.
Nyt leikataan! Ai olisitte halunneet että teiltä ei leikata? Tuliko osasta teistä köyhiä yt:neuvottelujen tuloksena? Huonompi homma. No, nyt teiltäkin viedään rahat ja ne joilla sitä on, halveksuvat teitä. Mutta ei hätää, porvarit saavat selkäsaunan. Kuvainnollisesti. toistaiseksi. Stubbin ikkunat.

Mä en tiedä kumpi oli sumuverho, pakolaiset vai leikkaukset. Luultavasti se oli joku nerokas strategia molempiin. Ikävää vaan että kaikki on parin kortin varassa.
Ensimmäinen ässä hihassa on se että kyllä, suomen kansa on lampaita.
Toinen ässä on se että kuvitellaan että täällä on kaikilla muillakin yhtä lokoisat oltavat koska eihän ihminen tiedä muunlaisesta elämästä kun omanlaisestaan.

Sitten kun niiden kahden kortin päälle lyödään ne loput 50, minä nauran.
Mä olen sitä pinkkaa jossa on pataässä. Se on voittokortti joka lyödään vikana.
Sen jälkeen peli alkaa alusta ja säännöt muuttuu siihen mitä ne oli.

Pidän myös siitä millaisen mahdollisuuden tämä tarjoaa niille joilla sitä ei aikaisemmin ollut. Kannattavaa tulee olemaan huumekauppa, huoraaminen ja muu pimeä työ. Ihmiset ei enää käräyttele veronkierrosta koska heillä ei itselläkään ole talous niin vakaa jolloin yhtäkkiä se paperinpala jolla todistetaan että työstä on saanut rahaa muutkin kun vaan ne jotka sen ovat ansainneet, ei ole enää niin tärkeä. Koska herran jestas, käräyttämällä saattaa itse menettää nyt tarvitsemansa edun eli halvan, ammattimaisen työn jota he eivät itse osaa tehdä.

Poliisitkin menee lakkoon! Ei niillä poliiseilla joita tarvitsemme oikeasti ole niin ruhtinaalliset tienestit ja työssäkin on kovia varjopuolia, JA NYT SIITÄ EI SAA EDES SITÄ VÄHÄÄ ILTA/YÖ/VIIKONLOPPUKORVAUKSIA! 😂😂

Vain virka-aikaan kannattaa olla töissä ettei tienestit laske ja eikä menetä laatuaikaa perheen kanssa tai tarvitse tuplaliksan toivossa kieltäytyä lauantain baari-illasta kavereiden kanssa.

Paha vaan että vastapuoli paiskii hommia eri vuorossa.

Oikeasti luulen että jotain pitää VIELÄKIN mennä huonommaks että pakka kääntyy ympäri mutta yleislakkoa, katuryöstöjä, murtoja ja muuta mukavaa odotellessa.

Täysi support lakkoileville! Jos olen menossa kauppaan ja se on ulosmarssin vuoksi suljettu niin ymmärrän täysin, tilaan vaikka kebabin.

Mut vitut kantaväestöstä, meillehän on tulossa "reippaita" ja riuskoja (elintaso)pakolaisia ottamaan suomalaisen duunarin paikan. Tai sitten työllistämään poliisia. Siis mitä poliisia?

Eduskunnan veijareiltakin viedään leipä suusta kun veronkiertoa tullaan harjoittamaan yhä enemmän. Tiukoilla ollessaan ihminen kyllä keksii jonkun porsaanreiän ja kokonaista kansaa ei kyllä saa hyväksyttävin keinoin aisoihin asian suhteen. Hyytyy se hymy piraijoiltakin ja eduskuntataloon voidaan perustaa vastaanottokeskus.

HUOM KUITENKIN!
Mitä pakolaisiin tulee, niin en minä niitä vihaa, vaan vihaan tätä ilmiötä. Joukossa on ihan oikeita ihmisiä, ihmisiä jotka ovat ovat vilpittömin mielin täällä ihan tosissaan ja pakosta aloittamassa uutta elämää Suomalaisessa yhteiskunnassa.

Mutta painukaa pakkosuvaitsevaiset hittolaiseen nyt mun fb-seinältä, kiinnostas oikeasti viihde enemmän näinä aikoina. Ei näemmä auttanu sitte se että kävi suorittamassa kansalaisvelvollisuutensa ja äänestämässä. Sanoinksmä jotain?

Sorry, vähän hyppivä kirjoitus, en ole essee-ihmisiä ja aihe on taas kovin laaja.

"Sul on aina selitys kaikkeen!"

Kyllä, siis mit vit, en mä nyt asioita vaan huiski miten mieleen pälkähti, kyllä mulla ihan on selitys sille että miksi toimin niinkuin toimin. Ihan kun se olis huono asia.

Eli siis vihapostia on sadellut... koska kyllä melkein viidessä vuodessa kyllä oppii kovapäisinkin että puhelimeen en vastaa ellei oo asiaa asiaa.

Minä tyhmä oon vastannut. Periksi en ole antanut koska lirkuttelu voi muuttua ihan ilman järkeä raivon ja katkeruuden sylkemiseksi.

Kyllä mä ymmärrän. Oikeastihan olen aika liiankin empaattinen ihminen(koskee vain läheisiäni ja eläimiä) joten siksi teen karhunpalveluksia vastaamalla ja siitä se sitten lähtee.
Ja noi typerät maraton valitusviestit sillon kun pitäs hommia tehdä on tosi raivostuttavia.

Nooh kumminkin, game face on, ma oli täys päivä, ja tiistaina tein taas aamutallituurausta tallimestarin viedessä hevosensa vermoon... ei juoksemaan kylläkään.

Nyt on alkamassa joillain talleilla se Fortumin kokeilu jossa kuivike vaihdetaan sahan/ kutterinpurua. Homma hoituis käytännöllisesti, olen skeptisen toiveikas mutta puun imukyky hieman mietityttää. No, tää on kolmen kuukauden kokeilu jonka jälkeen päätös tehdään. Jos se purulanta ei kelpaa jos siinä ei saa olla edes heinänkorsia niin se kyllä kaatuu omaan mahdottomuuteensa ellei käytetä joka boxiin paria lihavaa esiputsaajahevosta.

Ei pidä olla helppoo vaan vaikeeta, kottareista lähti mutteri toiselta puolelta fillaria pultista joka pitää sitä paikallaan.
Korjasin paalinarulla. Tallimestaria mahta naurattaa tänään. Siis vaan siinä tapauksessa että se kestää stabiilina päivän loppuun.
Mutteri löyty lakastessa mutta unohdin laittaa sen paikalleen...

Nyt kesällä turvekarsinat on käännetty, ja niissä on toki ihan hemmetisti turvetta, tottakai, muuten hevosenomistajat veis meiät navetan taakse ja hakkais sukkiin sujautetuilla bilispalloilla.
No mut kuitenkin, olin odottanut talvikauden patjausta  koska toi kääntäminen on sen verran raskasta että nyt mulla on toisen käden kämmen pirun kipeä. Eiköhän se parane itsestään eikä oo mikään faskiitti.

Tykkään tehdä aamutallia arkena myös siksi että voin kuunnella Radio Rockilta Heikelä- korporaatiota. Mitä vähemmän asiapitoiset jutut, sen parempi. Kuolin melkein nauruun kun asiakaspalautteena oli toruttu jonkun ravintelin kutsumista leikkisästi "Isis-ravintolaksi"! Tämä perustui Isis-järjestön "mainoksessa" mainittuihin ruokiin jota tässä ravintolassa oli listalla. Ymmärrän että tietyissä piireissä tälläistä ei oteta kevyesti ja ravintoloitsija voi pahoittaa mielensä ja ja ja no mutta kuitenkin, tollanen South Park "vitsaillaan kaikesta sopimattomasta" - huumori uppoo siinä määrin että nauroin yksinäni talikkoon nojaten vaikka työpaikkahakemuksessani lukikin että pysyn kyllä pystyssä ilman että nojaan siihen. Tämä olkoon poikkeus.

Freddyllä pyyhkii ihan hyvin, olen spekuloinut paljon tota vanhan hevosen lihaskunnon ylläpitöa liikunnan laadun suhteen, ja siihen palaan myöhemmin, mutta olen huomannut heinien seassa taas vähän heinäpalloja. Ei se mukella suullaan, siis vielä, mutta purenta on vieläkin toispuoleinen. Yritän tänään saada Vermosta Estolalta siepattua kotikäyntiaikaa jos se tulis tsekkaamaan. On kuitenkin tulossa ens kuun alussa tallille toista hevosta hoitamaan niin aika usein mahtuu mukaan jos soittaa, mieluumminhan ne enemmän tekee yhdessä paikassa jos aika sallii, ja rokotukset on ainakin laitettava.
Mietin että kun siellä suussa oli se lohjennut hampaanpala ja Karenko siitä mainitsi että saattaa se loppukin hammas jossain vaiheessa jotain sanoa niin katsotaan.

Mutta talvikarva! Olen jo kyllä sanonut että toivoisin hevoselleni loimea ylle koska ei noi kelit oo enää lämpimät ja kyllä meillä rotsia löytyy josta valita sopiva paksuus.
Yritän hillitä karvankasvua (hahhahhhaa dream on) loimittamalla, ja myös varmistaa sen että mulla on puhdas ja kuiv hevonen tallilla koska olenhan ah niin kiireinen yrittäjä.
Mutta eilen se oli aurinkoisen kelillä nakkena siellä pihalla ja *POOF*! yli sentin pitunen nallekarva ihan pystyssa sojottaen. Pehmustettu. Hämää näyttämään paljon massavammalta, semmonen karva. Uh oh.
Ainakin lämmönsäätelyjärjestelmä toimii mutta mihin meni se mun kesäisen sileä ja kiiltävä hevonen? Tilalla oli tollanen joka näytti siltä että se on nojaillut sähköpaimeneen ja tiedän että sitä se ei tee... kaveri pysyis vaikka keppien päähän nostetussa villalangassa.

No niin, nyt alkaa kipu räpylässä hellittää(eli tramal vaikuttaa ) joten voisin tästä vapaapäivän kunniaksi ohimennen tekemään yhden vuolun ja sitten Freddyn luo.
Muista ostaa lisää aminoralia. Ja suppleaze goldia, fuck. Setelit liihottaa menemään.

Meinaan antaa taas vähän periksi ruokintaperiaatteilleni, koska siinä asiassa kannattaa unohtaa periaatteet ja antaa tarkoituksen pyhittää keinot.
Voisin lisätä ruokintaan greenlineä. Täytyy vaan ensin lainata joltain ja kokeilla että syökö se kun papparainen ei ole mikään puurojen ystävä.

Ja mä en voi uskoa että joudun 25-vuotiaalle hevoselle ostamaan vielä uuden sadeloimen, fleecevuorinen full neck hakusessa, ja bucasin varmaan taas joutuu... äh.
Suojatkin alkaa vedellä viimeisiään joten nekin on uusittava. Kun jalka-asennot on vähän hajallaan ylhäältä asti niin ei sitä hivuttamattomaksi saa. Se liike on aina kerivä. Etusissa epäsymmetrinen kun toinen jalka on polvesta asti hajajalkainen ja toinen on vaan hajavarpainen.
Vanhanliiton Torinhevonen... <3

Tänään piti olla kevyt päivä, vuolu tai pari. Mutta sitten se olikin yksi vuolu, toinen kengät pois ja vuolu sekä lastauksessa avustaminen. Not my job mutta asia mitä ainakin sen the äijän oli vaikea ymmärtää, eli jos tarvitsee niin hevosihminen auttaa toista ihan pyyteettä.
Piti saada hevosvanhus koppiin ja kohti vihreitä laitumia, tosin ei ikivihreitä vaan vanha ja monessa liemessä keitetty hevonen oli saanut eläkepaikan.
Vaan... hevosvanhuksella on koppikammo. Se on joskus vuoooosia sitten euroopassa matkatessaan vetänyt kopin kanssa ympäri joten sillä oli trauma, ja kuulemma voi tehdä mitä vaan välttääkseen kopin.
Meitä oli siis kaksi, hevosen omistaja ja minä. Yritimme yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista ja pari perkelettä.
Kaks kertaa saatiin se siihen pisteeseen että olis tarvittu yks askel ja takapuomi olis ollu kiinni. Mutta sit kun se pistää pakin päälle niin eipä siinä oo paljon tehtävisdä kun valmistautua uuteen yritykseen.
Kyllä me pistettiin sen verran painetta että tuli selväksi että ei se pelkästään meitä uunottanut kun hiki alkoi puskea ja takajalat tutista, hevosella siis. Otettiin siis pieni erävoitto ja päätettiin lopettaa. Se on joko kevyt domotus tai ihan heppa auto.
siinä vaiheessa olis ollut aika rankkaa väsyttää vanha ja hermostunut hevonen, tunkea se väkisin koppiin ja kohtuu pitkälle matkalle. Laittavat sitten itse rauhassa paremmalla aikaa.
Onneksi ketään ei sattunut vaikka olihan se kova keulimaan. Siirsin melko lähellä traikkua olleen autonikin pois tieltä vaikka hevosen omistaja meinas että ei se sitä päin ny menis. Kyllä muuten olis mennyt.

Mut hei, hermo piti. Kyllä se pari kertaa keppiä sai mutta ihan rakentavassa hengessä. Paitsi hevosenomistaja joka oli ajamassa takaa, oli pahoilla mielin koska koki hermostuneensa kuitenkin liikaa ja olleensa liian kova.
Veikkaan että se syötti hevoselleen porkkanoita loppuillan ja pyyteli anteeksi. Ei se kukkahattutäti oo mutta mieluummin toki käyttäisi pehmeitä keinoja.

Uusi alku.

World is burning and the road is mine!

#lifeisgood #sarkasmi

Mä en onneks välitä hirveesti synttäreistä, siis omistani. Oon jo täyttäny 25 niin monta kertaa ettei sitä enää jaksa innostua.
Oon kaikenlisäks helppo synttärisankari, mua ei oikeestaan tarvi huomioida ollenkaan. Mitä nyt isältä pyysin että se maksaa mun autoliiton jäsenmaksun ja mutsilta että se maksas Freddyn ELL laskun. Jees, siinä se. No on ihan kiva jos toivotetaan hyvää synttärii, kiitti kaverit fb:ssä :)

Ajoin tän ei-lahjoja-hankkeen läpi kun vittuunnuin läpeensä siihen kauppojen kiertelyyn ja miettimiseen. Exä taas oli sellanen kiittämätön paskiainen jolle ei kelvannut mikään. No en mä sellaseen rupea. Sitäpaitsi aikuisiällä yleensä tulee ostaneensa itse mitä tarvii joten ostetaan suosiolla lahjat vaa itelle, on mieluinen eikä oo suorituspaineita leikkiä "ooh tykkäisköhän se tästä?"- arvuutteluleikkiä.

Mutta ei se silti tarkota että sitä päivää tarvii ryssiä multa!
Viime vuonna en täällä maininnut että koko päivä meni päin persettä. Siis se vois olla ihan mikä tahansa arkipäivä eikä sitä silti tarvi pilata multa.

Viime vuosi lyhyesti:
Ajoin synttärieni aattona sen kolarin Asconallani ja koin totaalisen meltdownin. Soitin sit äijälleni hysteerisenä ja menin himaan.
Seuraavana aamuna herään ja facessa on vihasia viestejä vihjaten että aion käyttää shokkia tekosyynä sille ettei nähdä, ja että mun olis syytä saapua asap jos mielin jatkaa suhdetta.
No lähdin sitten edelleen hysteerisenä tai hysteerisempänä puoliksi yövaatteissa paikalle.
No ei se muka ollut tarkottanut heti ja oli ilahtunut tulostani. No arvata saattaa olinko mä iloinen tollasesta epäempaattisesta omaan napaan tuijottamisesta? EN! Siinä mielentilassa... kolari ja uhkailulla alkanut synttäripäivä. Lähdin himaan ja pysyin siellä loppupäivän ja en nyt viitsi piilotella sitä faktaa että lääkitys oli kohdallaan.

Tän vuoden kohokohta alkoi melko lailla hyvin myös. Edellisenä iltana puolen yön aikaan alkaa puhelin soida kun känninen treeneistä palaava ukko soittelee. No kuka sellaseen haluaa vastata? Varsinkin kun tietää ettei halua. Sit tulee viestejä. Sisältönä fuck youuuu...
Siis mähän olisin voinu olla nukkumassa ja taas ensi töikseni synttäriaamuna lukea ne kauniit sanat.

Sit alko facebook laulaa ja sain ensimmäisen onnentoivotuksen, tässä se on:

Otan lisää pinssejä rotsiin whaaat?

Otin kuvankaappaukset kuin ninja koska tiesin että kohta se tulee katumapäälle. 3 kertaa se editoikin sen ennen poistoa. Tota edeltävä versio oli pahempi, siinä oli syytöksiä ja viittauksia näihin mun yhteiskunnallisiin ongelmiin, julkisesti mun asiakkaidenkin nähtäväksi sekä vanhempieni.

Tää ei tod jää tähän. Postasin kuvankaappauksen seinälle kauniin saatetekstin kanssa (ja sain siitä valitusta koska hänhän itse oli sen jo poistanut)

Samaan aikaan riita jatkui hektisenä chatin puolella ja todella rumin sanankääntein.

päätökseni oli vähän niinkuin tehty siinä kaiken tän päätteeks koska en voi katsoa sellaista ihmistä rakastavasti joka ajattelee musta sellaisia asioita.

Olin nukahtanut jossain välissä (juuri kun olin ollut postaamassa kuvankaappausta hänen seinälleen koska kosto on tätä päivää ja halusin että hänen kaverinsa näkevät myös että mikä idiootti on kyseessä.)

En siis tehnyt sitä, ja aamulla kun heräsin ja luin loppuviestit huomaten että siellä pää oli alkanut selkiytymään ja viestit neutralisoitumaan. Kuitenkin oli sen verran pahaa settiä että eiköhän se ollut siinä.

olin ja olen niin vihainen ja katkera. Ei tää ollu mikään hälläväliä eikä todellakaan yhteisymmärryksessä tapahtunut päätös. 

Kesti pitkälle iltapäivään saada se uskomaan että mä en pysty enää. Mitä häneen tulee, itsetuntoni on nollissa. olen teennäinen hänen seurassaan koska en tiedä milloin ja mistä räksytys alkaa. 

Tekis mieli lyödä mutten ylety enkä halua oikeasti satuttaa vaikka tämä henkisesti häntä satuttaa. Miksei se tollo yrityksistäni huolimatta ottanut päätään pois perseestä. Puhui ihan kuin ongelmamme olisi se että minä en tee niinkuin hän haluaa. Vastasin etten tee mitään tollasen kusipään mieliksi. Köyttä vedettiin ihan eri vitun suuntiin ja kun minä puhuin aidasta, jaaritteli hän aidanseipäistä.

Ja oletti että kaiken tän jälkeen en peru yhteisiä suunnitelmia tälle päivälle joita as far as i know ei ollut sovittu.

Raivoaminen ja kostolla uhkailu sai mut vaan kylmenemään entisestään. juuri näin.

ja osas sekin sitä mustaa valkoseks selittää. Fb viesti oli nyt sit hauska läppä ja "haiseva likainen naamio" vain hellittelynimi. Ööh...

Kertominen reissuilla törmänneensä naisiin jotka olisivat häntä niin rakastaneet mutta hän torjui heidät kertomalla rakastavansa vain Riiaa ei lämmittänyt. Typerys.

Ehdotin ottamaan yhteyttä ja kysymään että lohkeisko vielä. 

Ketä ilahduttaa tieto siitä että mies on ajautunut omaa väkisinsosiaalisuuttaan tilanteisiin joissa keskustelu johtaa siihen että vieras nainen alkaa ehdotella? Ei mua.

Luotan kyllä, ei se mua pettänyt kenenkään kanssa. Eri asia on sitten että se on toistuvasti pettänyt MUT vihaisuudellaan ja kiristämisellä. En voinut luottaa enkä uskoutua henkisesti, pitkään aikaan enää. Ja voi kuinka olin siitäkin hänen kanssaan keskustellut mutta jos ihminen ei ymmärrä että on muunkinlaista luottamusta mitä parisuhteessa tarvitaan kun vaan se ettei ole uskoton.

Nyt mä oon sitten pilannut hänen elämänsä, ainakin viimeiset pari vuotta.

Hirveä olo mutta eipä sitä oikein viitti näyttää... mitä se hyödyttää. Mä en nää että tää parisuhdehelvetti olis mikskää muuttunu jos toinen on ailahtelevainen alkoholisti.

Mitä alkoholisti tekee juomisen lisäks parhaiten? Etsii syyn muualta kuin itsestään.

Ikävä on kova jo, mutta mä tiedän edelleen että se mitä ikävöin, lakkas olemasta olemassa jo ja oon odottanu ja puhunu tarpeeks kauan asiasta.

Vielä kun mussa on kipinää jäljellä... niin kauan kun mussa henki pihisee niin en anna toivottomuuden voittaa mutta kukaan ei jaksa ikuisesti.

Meillä oli jotain mitä muilla ei ole. Terrible toxic twosome. Mutta kaikilla pariskunnilla on oma yhteytensä.

Joskus rakkaus ei riitä. Onneksi lääkkeitä riittää koska en edelleenkään häpeile sitä että valitsen mieluummin helpon tien sisäisen kirvelyn ja pillittämisen sijasta.

En jaksanut järjestää mitään menoa itselleni koska en juhli omia synttäreitä ja onhan täsdä hieman allapäin. Mä en dokaa suruun, enkä harrasta uskoutumista ystävälle viinilasin äärellä.

Frödingen mutakakkua sain kaverilta, hyvää oli vaikka toivettani siitä että kakun hentoisen pölysokerikuorrutuksen tilalla olisi kokaiinia, ei pystytty toteuttamaan, heh...

Ranen kanssa kävin pitkällä lenkillä siellä kalasatamassa ja nyt se on rauhallista poikaa kun oli niin paljon uusia hajuja tutkittavana.

Se on muuten hienoa kun naiselle on hyväksyttävää toi rakkauden ostaminen(koira).

Mutta niin se meni, En oo turhaan sanonu että Freddy on mun elämäni mies. Se on ollu mun rinnalla melkein kauemmin kun kaikki miehet yhteensä. <3

Isän kanssa kävin syömässä Flamingon Amarillossa kun se onnistui soluttamaann tapaamisen täksi päiväksi. Kyllähän se tajus kun kerroin sille asiasta jotain ja vaikken aina sille mun parisuhteesta puhukkaan mutta kun tuntee toisen vuosikymmeniä niin oppii näkemään.. sanoi olevansa iloinen siitä että olen niin vahva että en anna vastoinkäymisten vallata elämääni vaan ajattelen eteenpäin.

Meissä on paljon samaa. Tiedämme olevamme oman onnemme seppiä.

Isähän sulki mut pienenä komeroon kun mulla oli paha uhmaikä ja huusin keuhkojani pellolle koska.. no vaikka Hitler. Naureskeltiin sitä että tämä öö, ex? Oli todennut siihen että "isäs teki yhen virheen. Se päästi sut ulos." Pfffffft :D

Äitiä viihdytin puhelimessa ja fb chatissa jutuillani ja sitten totesin että ole hyvä, siinä päivän salatut elämät jakso. Ikävää että sen piti nähdä se mitä se äijä oli mun seinälle kirjottanut, se pahoittaa kuitenkin mielensä sellasesta vielä enemmän kun mä. En yllättyis jos se valvois koko yön ja murehtis. Onhan se nähny muutoksen mun mielialassa pitkään vaikken koko ajan sitä ramppaakkaan näkemässä. En oo vaan jaksanu soitella ja sit jos soitan sen takia etten herätä epäilyksiä(en tykkää hyysäämisestä) niin on ollut vähän jutut kuivia ja ääni väsynyt. Sehän huomaa sen heti.

Kunpa elämästä tulisi viimein sellaista että voin olla onnellinen. Musta on aina tuntunut siltä että jään jostain paitsi. Joudun se sitten minäkin rakentamaan itseni ja elämäni uudestaan. Hetki menee että suru väistyy ja voin iloita niin etten välillä tunne kiveä sydämelläni. Samaan paskaan on aina niin helppo palata kun hetken päästä toinen lähestyy kertoen tajunneensa nyt kaiken.

Ei se mee niin. Jos ikinä on yhteistä tulevaisuutta niin puhutaan jo kokonasn erkaantumisesta, molempien kasvamisesta ihmisenä ja vuoden ellei vuosien  hengähdystauon.

Jos haluaa jonkun kanssa olla niin pitäskö ottaa edellinen exä takasin, saattas viel natsaa :D kohta se kuitenkin joutuu istumaan ainakin jos se vielä suomessa on. Ei tarvis nähä kun ehkä kerta viikkoon. Ihanne tilanne.

No vitsi vitsi. En mä oikein osaa kuvitella sellasta.

P.s. miehet älkööt vaivautuko kun suhteet on nyt hetkeks nähty (enkä oikein pidä vieraista), ootte kaikki perseestä. Ja kun aamulla kaverin kanssa juteltiin niin samasta lävestä on myös muslimit, buddhat, exät, hare khrisnat, cityhipit, kristityt, tyhmät, kusipäät ja oranssi.

P.p.s: poikkeuksellinen kiitos hevostalli.netille tsemppauksesta, vaikka kyllä mä tiedän että te rakastatte jos joku antaa lapikasta ;) good old lapikas, always there when needed. 

Tääkin on aika(tosi) henkilökohtainen kirjotus, mutta tätä on tosielämä, välillä. It's not all fun and games

Patterienlataussuunnitelmia :)

Samalla kun kattelen tutusti telkkaria metrin päästä(netflix, narcos) Mietin että mun pitäs ehkä lähtee parille reissulle yksin.
Tietty voisin perustaa faceryhmän ja kutsua sinne ihmisiä joilla luulen että on tarvittavat eväät matkaseuraksi eli iloinen mieli, riehakas luonne ja turnajaiskestävyyttä(mulla ei oo joten tsemppari olis jees). Sukupuoli nainen koska haluan shoppailuseuraa ilman naamanvääntelyä.

Mietin että jos saan rahaa säästettyä niin viimein kutsuis se Ibiza. Haluaisin kokea ne bileet, auringonpaisteen nousuineen ja laskuineen sekä viilettää saaren rauhallisempaa puolta vuokra- autolla. Mieluiten sellaisella avo minimaasturilla mikä sukisuki nyt onkaan.

Suzuki Jimny soft top convertible

Näillä spekseillä kohderyhmää infottaisiin ja jos kiinnostais niin mukaan vaan.

Toinen reissu olisi loppusyksystä. Jos menis vaan puolekstoistaviikoksi ja tyrkyttäs ittensä osaks aikaa faijan residenssiin intracoastalin rannanpuoleiselle kaistaleelle West Palm Beachiin ja osa lomasta SoBen Haddon halliin. Auto pitäs vuokrata mutta onneks faijan tutulla on vuokraamo.
Sinne lähtisin varmaan yksin.

My dream hotel Clevelander... voi olla aika hiljasta et olis varaa ees yhteen yöhön. Ocean Drivellä.

Myös Portugali aina Portosta Lissaboniin ja Algarveen kiinnostas ja Malta mut ne olis sit äijän kanssa jos nää välit täst paikkaantuu.

Lujasti sais ahkeroida ja olla tuhlaamatta ettei puheeks jäis, mutta on se realismin rajoissa.

Toivoisin että pystyisin vähän sponssaa mutsiikin et se pääsis sinne Kanarian saarilleen. Kyl mä viel senkin teen, viim. Sen ens synttäreiks(onneks niihinn on vielä melkein vuosi :E)

Tälläsiä haaveita illan ratoksi... mutta haaveet on elämän suola. Mulla ei oo hetkeen ollut haaveita.

Vapaapäivä osa 2 sekä poliisikuulustelu osa X.

Pidän siis tämänkin päivän itselläni.
Huomaan että sisäinen maatalonemäntäni nostaa päätään koska ajattelen koko ajan että nyt voin siivota kunnolla, pestä pyykit ja käydä kaupassa ja hieroa ehkä oman hevoseni, ainakin selän, se on niin iso etten tiedä jaksaako kokonaan. Ei siinä kuitenkaan mitään muuta oo ku ristiselkä jumissa.

KU MITÄS MIÄ MUUTAKKAA JOUTILAANAKO SITÄ ISTUA PITTÄIS JA KÄDET SYLISSÄ KAUNIITA JA ROHKEITA(Snooki & JWoWW) KAHTELLA?!

Mietin eilen että vaikka hevosen korkea ikä on kontraindikaatio hieronnalle, niin tuskin tässä tapauksessa kokonaan koska kyse on käyttökuntoisesta ja päivittäin liikkuvasta hevosesta joka ei ihan vielä ole alkanut muuttua raihnaiseksi.

Mutta ensin lähdin Pasilaan kuulusteluun rattisyytteestä ja ajoneuvon kuljettamisesta ilman ajo-oikeutta.
Menin itseasiassa autolla sinne ja parkkeerasin sen poliisitalon eteen. No hitto, 7 spora ei kulje pasilan sillan raidetöiden takia ja mulla ei ole koko päivää aikaa.

Kävelin autolta poliisitaloon ja sillä matkalla tällänen ruskettuneempi kaveri yritti kaupitella mulle subua :D sillä on pakosti kyllä greipin kokoset ballsit... mut dude on löytäny hyvän markkinapaikan, "ai veikö poliisit sun huumeet? Mutta ei hätää! Tästä sais nyt sitte uutta tilalle!" :D omg. Eli sinne vaan nistit säätämään jos ei muualta natsaa.

Menin turvatarkastuksen läpi ja poliisi siinä sanoi että koita löytää istumapaikka.
Katsoin sitä odotusaulaa.
Ei voinut muuta kun olla huvittunut. Pasilan poliisitalo on kuin mikäkin vastaanottokeskus :D
Kohta mut kutsuttiinkin ja poliisisetä päivitteli asiasta mainitessani että joo varsinainen vastaanottokeskus eikä loppua sille oo näkyvissä... subukauppiaastakin heitin läppää mutta lisäsin että en sitte ostanut mitään.

Kuulustelu oli perussettiä, kolmannen kerran bentsoreseptit sinne, varmistettiin lääkeaineet, annostus ja vasn kysyi että onko samalta lääkäriltä.
Pelkkä muodollisuus, varmasti kuitenkin esitietojen perusteella tiedossa oli että lääkkeiden pitoisuudet veressä aina ihan hoitoalueella ja alakanttiinkin, enkä oo lääkärishoppaillut.
Näin kaatui rattisyyte.

Toinen oli tämä ajoneuvon kuljettaminen plaa plaa plaa jonka kiistin taas sillä perusteella että kortti on viety perusteetta.

Hetki siinä sitten päiviteltiin mun tilannetta ja kyllä noi kaikki on tajunnut että oon ihan puun ja kuoren välissä.
Toi tais olla hevosista jotain tietävä kun harmitteli kovasti kun kerroin että kaiken lisäksi mulla on vanha hevonen joka on hoidettava joka päivä.

Se oli sitten taas paketissa tältä erää.
Siitä tulee sitten joko haaste rosikseen tai syyttämättäjättämispäätös, veikkaanpa että haaste. Luulen että ellei noita yhdistetä, tulee vielä kolme oikeudenkäyntiä plus hovi.

Sitten ei muuta kun yritetään unohtaa maalliset murheet ja ajatukset päivän askareisiin jepaaaa!

Nighttime birds.

Välillä... nykyään yhä harvemmin siis, kun saan nukkua monta yötä putkeen hyvin tai ainakin ottaa päikkärit kotiin tullessani, siis olettaen jos tuun kotiin jo päivällä, jossain vaiheessa seuraa uneton yö.

Nyt on se yö.

Monta yötä putkeen oon jo raahannut peiton ja tyynyn sängystä säkkituoliin telkkarin eteen, laittanut leffan pyörimään netflixistä ja ja ja no käpertynyt siihen katsomaan leffaa.
Teen tätä siksi koska mulla on vähän huono näkö(sokea kuin pöllö) joten en näe kunnolla tekstejä ja turhaudun kun laitan volumea niin että erottaisin puheen, mutta sitten viiden minuutin välein tulee joku huuto-tai paukekohtaus.
Onko niin vitun vaikeaa laittaa ne äänet silleen että puhe ei ole mutinaa ja erikoistehosteet ei sitten vuorostaan tiputa kattolamppua päähän?

Suurin syy säkkituoliin linnoittautumiseeni taitaa kuitenkin olla se että kaikkien näiden erikoisia tapoja sisältäneiden vuosien jälkeen en "osaa" mennä nukkumaan.

En yleensä vaan mene nukkumaan. Nukahdan umpiväsyneenä minne nukahdan ja sitten könyän sänkyyn kun herään sohvalta vaikkapa klo 4 yöllä.
Tai sitten vaihtoehtoisesti sammun(sammutan itseni) mutten harrasta sitä enää koska haluan olla virkeä aamulla. Siis haluisin. En silti ole.

Sen tietää jo etukäteen että yöunista tulee lyhyet. Tietty silläkin vielä psyykkaa itseään valvomaan.
Yleensä nukahdan kun leffaa on mennyt 10minuuttia(ja se raivostuttaa sitä joka ehkä katsoo leffaa kanssani), mutta en tänään.

Ensin katoin loppuun jonkun opiskelijaseuralaispalvelusta kertovan leffan jota olin yrittänyt katsoa jo neljästi kunnes kr000000h..

Nyt katselin sitä, se loppu osoittautui liian surulliseksi mulle.

Ranekaan ei saanut unta, kipsutteli ympäriinsä ja taiteili sohvan selkänojalla niin että oli oikein pakko kohottautua ja kysyä siltä että mitä hittoa se oikein duunaa :D.

Sitten tajusin laittaa ilmastoinnin päälle,  vähän tuli jo kuuma ja Ranekin on varmaan tottunut siihen hurinaan.
Se auttoi, Ranea.

Minä valkkasin seuraavaksi elokuvaksi Factory girlin, elokuvan rikkaasta tytöstä josta tulee Andy Warholin muusa, sitten perheensä hyljeksimä huumeriippuvainen jonka elämä on yhtä juhlaa kunnes kuten aina, laskut erääntyvät maksettaviksi.

Vaikka se leffa oli ihan mua, se oli ihan liian traaginen tälläselle myötäeläjälle tähän aikaan yöstä.
Mun pitäs oikeesti kattoa vaan jotain Happy feettejä tähän aikaan yöstä.

Huoh.

Leffa loppu, luovutan ja meen sänkyyn. Kirjotan tätä puhelimella.
Kello tulee puol neljä, mulla on kasilta herätys koska sen unirytmin haluan pitää.

Päivällä on taas kuulustelu. Aamulla haluisin ehtiä salille.
Ei kai tässä voi muuta kun yrittää tiputtaa ittensä jotenkin ja voi p*****e jos se ei toimi.
Riva, panacodit ja sirdalud otettu jo ajat sitten joten mitä tässä nyt keksis muka.

Mulla on niiin viha-rakkaus-suhde näihin öihin mutta koska haluan elää normaalia elämää, se valvottujen unien ihannointi on saanut väistyä. Still learning.

Hyvää yötä. -R

P.s sain nerokkaan idean ja samalla kun nyt kylppärissä kävin, suihkutin ripsikpidennyksiin hiuslakkaa. Jos se vähän tukis kun jossain vaiheessa ne alkaa lepattaa tuulessa tosi rasittavasti ja sit mä nyppään niitä irti. Nyt pitäs kuitenkin kestää melkein kuukaus..
joudun käydä laitattaa vähä useemmin kun tää säiden armoilla hevoshommissa hyöriminen on "normaalia" kuluttavampaa ja saa pidennysten liiman haurastumaan  nopeammin. No, en vielä ainakan sokeutunut siitä hiuslakasta.

Kaupunkihan elää!

Mulla oli vapaapäivä. "Maailmalle en ole olemassa"- päivä.

Ranellakin oli vapaapäivä

Kävin salilla
Kävin ripsihuollossa
Menin rauhassa tallille
Kengitin Freddyn etuset, pitää vähä fiilaa niit pystymmiks.
Ratsastin puoltoista tuntia hissuksiin ja jumppasin Freddyä.

Kesäreuhka siistiks, vahingossakaan en poseta. Perus.

Tulin kotiin ja vastassa oli energinen Rane! Ehdi kattoa Suomen jäätävät Venäläisnaiset (jossa oli kyllä yksi hyvä pointti. Älä koskaan häpeä sitä mitä teet. Go Alisa vaikka se tinderibiisi olikin aika hmm sekametelisoppa!)

Rane on poikkeuksellisesti ollut koko päivän himassa eikä mun mukana niinkuin aina. En o kauaa poissa, ajattelin. Saa sekin levätä, ajattelin myöskin.

Nooh, ei ollu yhtään sellanen väsykoira nyt vaan kovasti lauloi ulos.
Päätin että nyt lähdetään namipussi taskussa johonkin kivaan uuteen paikkaan. Aattelin kalasatamaa.
No suvilahteen asti päästiin kun kakaralle on iskenyt uhmaikä! "En kuule, vedän, pyörin, mitä tarkoittaa istu, ei kiinnosta sun namit.." note to self: täytyy ostaa jotain maksamakkaratahnaa tuubissa jos sillä sais huomioo.

Istuin joku kymmenen minuuttia pyrstölläni suvilahdessa kun oli tahtojen taistelu.. jos olis lähteny kalasatamaan niin olis menny seuraavan päivän puolelle.
Mutta ei se mitään, challenge accepted. Kyllä mä olen edelleen itsepäisempi.

Olis jopa ollu vientiä kun siinä kävelin. Valvoneen näköinen hoikka herrasmies pyörällä pyys mukaan et lähetään maalailemaan vaikka. Hänellä oli spraypulloja mukana(mulla taas oli taskussa ihan oma spray ;) ) ja kamoon pyörässä oli sentään tarakka, ja kori!
No ei nyt natsannut ja tulin eri reittiä kotiin.

Sörnäisiin noustessani kiinnitin huomiota siihen että miten kaupunki on elossa!
Ite en vissiin oo ollu elossa niin pitkään aikaan että viimeinkin tuntu vähän jo oikeelta :)

Mä oon vieläkin tällänen tinakenkätyttö, vaikka vuodella taas vanhenenkin ihan parin päivän sisään. Kuten olen sanonut, en ole vaimomateriaalia, enkä kotivaimo. Mä haluun mennä. En mä mitään miehiä halua läpikäydä, sillä rintamalla mulla ei oo mitään todisteltavaa itselleni. Katotaan nyt jos toi yks pysyy mun vauhdissa, mut no more "ball and chain".

En ole lapsellinen, vaan lapsenmielinen... ja tarpeeksi kypsä tajutakseni että lapsenmielisyydestä ei pidä luopua. Se on vähän niinkuin menettäis kyvyn nähdä värejä. Pelkkiä harmaan sävyjä...