Etsivät siis tätä toista onnetonta...
Sinänsä mulle ei-kivasti kun se tilanne tuli niin yllätyksenä. Ne oli odottamassa rapun tasanteella kun tuun hissillä 20kg puupellettisäkki sylissä, silleen et yllätyys...
Vaativat päästä himaan ja suullinen etsintälupa riittää kuulemma.
Eipä siinä, vaihtoehdothan on pyöreä 0, kaiken tän jälkeen mulle on vaan vähän kynnys päästää ketään kotiini saati sit poliiseja.
No siinä ne kuitenkin pyöri. Ja kyseli. Miksi, koska viimeks jne jne samal ku availi suunnilleen keittiön laatikoita.
Vastailin ja se parin kovanaamaosapuoli sanoi mulle että puhun niille paskaa(kyllä, poliisit puhuu aika "kansanomaisesti" xD oi aikoja, oi tapoja!).
Jolloin, koska minä en ollut nyt altavastaajana, sanoin tiukasti että koska x ei ole tehnyt mulle mitään pahaa, toisin kun teikäläiset, en tule tekemään kanssanne yhteistyötä häntä vastaan. Ihminen sussa varmaan ymmärtää sen mitä poliisi ei, nimittäin sen että ei unohdu herkästi jos heitetään aiheetta putkaan ja meinataan piittaamattomuutta jättää kuolemaan. Ja hitto en tietenkään kertoisi muutenkaan wtf earth calling..
No pysy sekin enemmän asialinjalla sen jälkeen eikä yrittänyt olla pelottava että jospa pikkutyttö säikähtää ja kertoo kaiken.
If you stab me, I too, do bleed, mutta oon mä sen verran itse saatana että tuun keräämään itseni ja se mitä myös kerään, on raivo.
---------------------------------------
Nyt olen kuullut että ne on saanut sen kiinni. Kuulen sen ekana koska mut luetaan vieläkin lähimmäksi "omaiseksi".
Osaltani olen shokissa... ei, olen kyllä täysin shokissa.
Mutta ei tälläiselle asialle ole oikeaa aikaa. Ei ole oikeaa aikaa vapauden menettämiselle mutta koska lain kouraa ei voi ikuisesti paeta, ja niin kauan kun voi, niin ei se ole vapautta. Ei voi ajaa autolla, ei voi näyttää itseltään ja koko ajan pitää olla silmät selässä.
Aikomus hänellä oli pysyä kadoksissa hoviin asti.
Kaiken tän keskellä oon silti pitkässä juoksussa iloinen sen puolesta koska tästä päivästä alkaen kello kohti vapautta alkoi käymään.
Mulla on kuulemma vierailuoikeus ja snadi velvoite huolehtia nyt sit sen asioista täs.
Should be interesting...
Hyyyh tää on ihan tyhmää, sanoo sisäinen lapsi.
Toivottavasti siit ei tuu mikää nisti siel vankilassa vaan alkais vaikka treenaa... no en mä usko et siit mikään nisti tulee vaik se onkin kiven sisässä kai suhteellisen yleistä.
We knew this day would come.
Luulenpa että minulla on kotietsintä odotettavissa ihan realistisesti ajatellen. Tuskin kuitenkaan pelkästään sen perusteella että kun ne kysy et onko jossain huumeita niin vastasin että juu, vitusti kräkkiä. Koska välillä mulla ei ole käytöstapoja.
Rankka fiilis.. kun sitä kuitenkin haluais viettää vaan hiljaiseloa.
Eipä näitä viitti irl toitotella... erikoista tässä nykyajassa kyllä että tuntee voivansa kirjotella näitä juttuja tänne mistä mahdollisesti ihmiset jotka eivät tunne mua yhtään tai tiedä mun elämästä mitään voivat ne lukea.
Mut on kyl väh sillee et mitä mä nyt teen. Vaikka en ole elänyt kyseisen ihmisen kanssa vuosiin niin että se mun viikkorutiineihin vaikuttaisi niin silti, silti on silleen et öö.. no öö... mitäs tässä nyt. Ehkä mä kuitenkin oon liian empaattinen. Voi myötäelää että millasta se olis tulla yhtäkkiä tempaistuksi pois elämästään johonkin muurien sisälle ainakin puoleksitoista vuodeksi. Ja kaikki ulkopuolella jatkaa elämää. Pysähtyen hetkeksi mutta pikkuhiljaa jatkaen elämää ja täyttäen muilla elämässä sen aukon joka siihen on jäänyt siitä kun itse on poissa.
Muttei silti ole kuollut, paitsi maailmalle hetkeksi.
Tosin voi olla että kunhan tottuu, kyseinen ihminen pärjäilee asian kanssa paremmin kun me täällä ulkona.
Mun pitää nyt ei pelkästään "dust myself up" aika vitun nopee ja huomaamatta niinkuin aikuinen, mutta vielä parempi että putoon vaan suoraan jaloilleni niinkuin kissa. KRAAAAAH!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti