Kaupunkihan elää!

Mulla oli vapaapäivä. "Maailmalle en ole olemassa"- päivä.

Ranellakin oli vapaapäivä

Kävin salilla
Kävin ripsihuollossa
Menin rauhassa tallille
Kengitin Freddyn etuset, pitää vähä fiilaa niit pystymmiks.
Ratsastin puoltoista tuntia hissuksiin ja jumppasin Freddyä.

Kesäreuhka siistiks, vahingossakaan en poseta. Perus.

Tulin kotiin ja vastassa oli energinen Rane! Ehdi kattoa Suomen jäätävät Venäläisnaiset (jossa oli kyllä yksi hyvä pointti. Älä koskaan häpeä sitä mitä teet. Go Alisa vaikka se tinderibiisi olikin aika hmm sekametelisoppa!)

Rane on poikkeuksellisesti ollut koko päivän himassa eikä mun mukana niinkuin aina. En o kauaa poissa, ajattelin. Saa sekin levätä, ajattelin myöskin.

Nooh, ei ollu yhtään sellanen väsykoira nyt vaan kovasti lauloi ulos.
Päätin että nyt lähdetään namipussi taskussa johonkin kivaan uuteen paikkaan. Aattelin kalasatamaa.
No suvilahteen asti päästiin kun kakaralle on iskenyt uhmaikä! "En kuule, vedän, pyörin, mitä tarkoittaa istu, ei kiinnosta sun namit.." note to self: täytyy ostaa jotain maksamakkaratahnaa tuubissa jos sillä sais huomioo.

Istuin joku kymmenen minuuttia pyrstölläni suvilahdessa kun oli tahtojen taistelu.. jos olis lähteny kalasatamaan niin olis menny seuraavan päivän puolelle.
Mutta ei se mitään, challenge accepted. Kyllä mä olen edelleen itsepäisempi.

Olis jopa ollu vientiä kun siinä kävelin. Valvoneen näköinen hoikka herrasmies pyörällä pyys mukaan et lähetään maalailemaan vaikka. Hänellä oli spraypulloja mukana(mulla taas oli taskussa ihan oma spray ;) ) ja kamoon pyörässä oli sentään tarakka, ja kori!
No ei nyt natsannut ja tulin eri reittiä kotiin.

Sörnäisiin noustessani kiinnitin huomiota siihen että miten kaupunki on elossa!
Ite en vissiin oo ollu elossa niin pitkään aikaan että viimeinkin tuntu vähän jo oikeelta :)

Mä oon vieläkin tällänen tinakenkätyttö, vaikka vuodella taas vanhenenkin ihan parin päivän sisään. Kuten olen sanonut, en ole vaimomateriaalia, enkä kotivaimo. Mä haluun mennä. En mä mitään miehiä halua läpikäydä, sillä rintamalla mulla ei oo mitään todisteltavaa itselleni. Katotaan nyt jos toi yks pysyy mun vauhdissa, mut no more "ball and chain".

En ole lapsellinen, vaan lapsenmielinen... ja tarpeeksi kypsä tajutakseni että lapsenmielisyydestä ei pidä luopua. Se on vähän niinkuin menettäis kyvyn nähdä värejä. Pelkkiä harmaan sävyjä...