Nighttime birds.

Välillä... nykyään yhä harvemmin siis, kun saan nukkua monta yötä putkeen hyvin tai ainakin ottaa päikkärit kotiin tullessani, siis olettaen jos tuun kotiin jo päivällä, jossain vaiheessa seuraa uneton yö.

Nyt on se yö.

Monta yötä putkeen oon jo raahannut peiton ja tyynyn sängystä säkkituoliin telkkarin eteen, laittanut leffan pyörimään netflixistä ja ja ja no käpertynyt siihen katsomaan leffaa.
Teen tätä siksi koska mulla on vähän huono näkö(sokea kuin pöllö) joten en näe kunnolla tekstejä ja turhaudun kun laitan volumea niin että erottaisin puheen, mutta sitten viiden minuutin välein tulee joku huuto-tai paukekohtaus.
Onko niin vitun vaikeaa laittaa ne äänet silleen että puhe ei ole mutinaa ja erikoistehosteet ei sitten vuorostaan tiputa kattolamppua päähän?

Suurin syy säkkituoliin linnoittautumiseeni taitaa kuitenkin olla se että kaikkien näiden erikoisia tapoja sisältäneiden vuosien jälkeen en "osaa" mennä nukkumaan.

En yleensä vaan mene nukkumaan. Nukahdan umpiväsyneenä minne nukahdan ja sitten könyän sänkyyn kun herään sohvalta vaikkapa klo 4 yöllä.
Tai sitten vaihtoehtoisesti sammun(sammutan itseni) mutten harrasta sitä enää koska haluan olla virkeä aamulla. Siis haluisin. En silti ole.

Sen tietää jo etukäteen että yöunista tulee lyhyet. Tietty silläkin vielä psyykkaa itseään valvomaan.
Yleensä nukahdan kun leffaa on mennyt 10minuuttia(ja se raivostuttaa sitä joka ehkä katsoo leffaa kanssani), mutta en tänään.

Ensin katoin loppuun jonkun opiskelijaseuralaispalvelusta kertovan leffan jota olin yrittänyt katsoa jo neljästi kunnes kr000000h..

Nyt katselin sitä, se loppu osoittautui liian surulliseksi mulle.

Ranekaan ei saanut unta, kipsutteli ympäriinsä ja taiteili sohvan selkänojalla niin että oli oikein pakko kohottautua ja kysyä siltä että mitä hittoa se oikein duunaa :D.

Sitten tajusin laittaa ilmastoinnin päälle,  vähän tuli jo kuuma ja Ranekin on varmaan tottunut siihen hurinaan.
Se auttoi, Ranea.

Minä valkkasin seuraavaksi elokuvaksi Factory girlin, elokuvan rikkaasta tytöstä josta tulee Andy Warholin muusa, sitten perheensä hyljeksimä huumeriippuvainen jonka elämä on yhtä juhlaa kunnes kuten aina, laskut erääntyvät maksettaviksi.

Vaikka se leffa oli ihan mua, se oli ihan liian traaginen tälläselle myötäeläjälle tähän aikaan yöstä.
Mun pitäs oikeesti kattoa vaan jotain Happy feettejä tähän aikaan yöstä.

Huoh.

Leffa loppu, luovutan ja meen sänkyyn. Kirjotan tätä puhelimella.
Kello tulee puol neljä, mulla on kasilta herätys koska sen unirytmin haluan pitää.

Päivällä on taas kuulustelu. Aamulla haluisin ehtiä salille.
Ei kai tässä voi muuta kun yrittää tiputtaa ittensä jotenkin ja voi p*****e jos se ei toimi.
Riva, panacodit ja sirdalud otettu jo ajat sitten joten mitä tässä nyt keksis muka.

Mulla on niiin viha-rakkaus-suhde näihin öihin mutta koska haluan elää normaalia elämää, se valvottujen unien ihannointi on saanut väistyä. Still learning.

Hyvää yötä. -R

P.s sain nerokkaan idean ja samalla kun nyt kylppärissä kävin, suihkutin ripsikpidennyksiin hiuslakkaa. Jos se vähän tukis kun jossain vaiheessa ne alkaa lepattaa tuulessa tosi rasittavasti ja sit mä nyppään niitä irti. Nyt pitäs kuitenkin kestää melkein kuukaus..
joudun käydä laitattaa vähä useemmin kun tää säiden armoilla hevoshommissa hyöriminen on "normaalia" kuluttavampaa ja saa pidennysten liiman haurastumaan  nopeammin. No, en vielä ainakan sokeutunut siitä hiuslakasta.