Mähän oon seurustellut 4 kertaa joista oikeastaan lasken vaan kolme.
Ekassa suhteessa joka ajoittui ikävuosille 16-24 poikaystävän ollessa vuotta vanhempi, ei ensin riidelty ollenkaan, mutta sitten yhteenmuuton jälkeen riideltiin aina kännissä. Thats right. Se on niin nöyryyttävää että oon ihan allerginen känniriidoille, aargh.
Selvinpäin riidat puitiin vanhassa kunnon MSM messesngerissa(ihana mese!) Ja se oli rakentavaa. Pitkiä välienselvittelyitä joissa asiat oikeasti selvisivät ja kummatkin luki ajatuksella mitä toinen kirjoitti. Mikä tärkeintä, ei huudettu. Voi elämän kevät vihaan huutamista. Meillä ei kotona huudettu joten en ole tottunut siihen että mulle korotetaan ääntä enkä tee sitä itsekään.
Toisessa suhteessa, ajoittuen mulla ikävuosille 24-29(thats right, vaihdoin lennosta kun exä potkaisi ulos, syyn voi kukin tosta päätellä) riiteleminen oli hyvin yksinkertaista.
Aluksi näytettiin molemmat toisillemme känniriidoissa että kumpikin on ihan batshit crazy että ei oikeasti kannata.
Sen jälkeen oli helpompaa. Mies(käytän jo nimitystä mies, se on mua 7 vuotta vanhempi ja pärjäs ilman äitiä) oli sitä tyyppiä joka pitää mykkäkoulua. Siihen kun tottui niin ei ollut niin paha. Senkun antoi olla vaan ja sitten kun se seuraavana päivänä tai sitä seuraavana tuli töistä kotiin ja kommentoi jurosti vaikka jotain autoja koskevaa juttua, niin riitatilanteen saattoi olettaa olevan ohi.
Mykkäkouluhan tosin on toiselle ihmiselle aika raastavaa odottelua ja kehitin tän desperate housewife- syndooman eli joillain päihteillä pää turtumaan jotta saa ajatukset pois siitä.
Ensin popsin panacodit, sitten tramalit, ja sitten, kun se oli saanut kaveriltaan 100 ardinexia niin söin nekin pois. Sillon ne vielä toimi. Ei mulla suhteita oikeisiin huumeisiin ollut, mutta siihen aikaan opettelin taidon joka yllättää muut ihmiset jos kerron. Osaan nimittäin erotella Resilar-yskänlääkkeestä vaikuttavan aineen eli DXM:n pois. DXM on dissosiatiivinen huume.
Kuvittelin vissiin ettei se huomaa mun kuosaamista vaikka asuttiin kahdestaan yksiössä. En mä oikein tiedä mitä se ajatteli asiasta silloin, ei nimittäin nähty juuri ollenkaan. Mä olin työtön ja kävin vaan tallilla, ja sit suhteen loppuaikoina aloin taas käydä baareissa siinä määrin että PRKL Clubin poket toivotti perjantaina poislähtiessä tervetulleeksi huomenna taas, ja jos en joskus tyypillisenä päivänä ollut siellä, ne kyseli seuraavan kerran että misä sää oot ollut.
Mies taas oli töissä ja pyynnöistäni viettää aikaa kanssani huolimatta oli yöhön asti autoja ruuvaamassa.
Siitä päästäänkin tähän viimeisimpään... sanotaan näin että kyllä se mykkäkouluilija oli helpompi kun ihminen joka on tottunut erilaiseen tapaan riidellä jo kotona eli huutaminen ja solvaaminen oli tuttua.
Aluksi menin ihan lukkoon siitä, mutta pian mieli alkoi vastustaa ja lopputulos vuosien jalostuksen tuloksena oli se etten jaksanut kuunnella. Nostin aina kytkintä(kuosaaminen oli jäänyt, ja hyvä niin koska piti olla tiukasti ajokunnossa) ja estin puhelut koska sehän soitteli ja sillä on todelka vittumainen puhelinääni.
"Keskustelut" oli sitä että silloin kun toinen puhui, toinen ei kuunnellut vasn mietti että mitä itse keksis seuraavaksi. Tosi rakentavaa hei.
En siis riitele enää. Jos mun kanssa aikoo riidellä niin mä voin lähteä pois ja toinen voi kuvitella että oon paikalla ja riidellä menemään.
Ei kellään oo näemmä aina kivaa.
Kirjoittelen tänne nyt paljon enemmän kun ikinä alunperin uskoin. En ole ollut nimittäin ikinä kauheen hyvä kirjeenvaihdossakaan (remember kids? Kirjeenvaihto?)
Ehkä nyt on vaan flow päällä ja toisekseen netin ollessa pullollaan edellisessä postauksessa mainittuja ärtymyksen aiheita eli pakolaisia ja sitä kuinka suomalaista kustaan silmään oikein huolella, kirjoitan mieluummin itse tätä sosiaslipornoa koneella koomatessani. Poistan sit jos alkaa hävettää.
Ihan oikeesti, tuokaa takasin ne ajat jolloin Kim Kardashianin perse esiteltynä eri värisissä makkarankuorissa oli se mistä porukka puhui.
Nyt alan tiskaamaan, iltavuoro tänään ja muuta siinä ohella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti