Maailmassa on virhe!!

...mutta olenko se minä itse?

tiistai 15. syyskuuta 2015

No mitä pahaa mä nyt oon tehnyt?

Oikeastaan koko viikonloppu meni vähän niinkuin sairastaessa.
Maha oli ihan älyttömän kipee. Oli jo lauantaina, ja sunnuntaina heräsin klo 3 yöllä kun sattu niin perkeleesti. Viideltä oli kumminkin kello soimassa aamutalliin niin ei pahemmin naurattanut. Vedin mukillisen piimää jota muuten inhoan, yhen ketomexin vaikka tiedän ettei mahakipuun särkylääke auta, sitten kasasin tyynyt niin että makasin naama patjassa tyynyjen varassa keskikohdastani roikkuen.
Näin oli hetken hyvä! sain jopa puol tuntii ennen herätyskellon soittoa unta.

Sit olikin niin hapokas fiilis et vaatteet päälle, koira mukaan ja autoon. Aamutallin tein kun oli pakko, kuka muka voi tuurata sillä varoitusajalla? Kyl se päivänmittaan helpotti vaikka naaman väri vaihtelikin harmaan ja vihreän sävyissä ja supliikki ei todellakaan luistanut.
kaiken kruunuksi suostuin kiristämään yhden hevosen takakengät niin kuin olisin paraskin sankari.
Tämän jälkeen menin kotiin nukkumaan ja ainoa mihin kykenin, oli kissanruuan ostaminen.

Maanantai jatkui yhtä helvetillisenä.
Jouduin perumaan kaiken kun ei helpottanut ajoissa ja olin kiukkunen kun likaisuus ja lojuminen ällötti.

Lopulta totesin että nyt, nyt vedän lääkkeillä nupin turvoksiin että jotain muutosta edes tapahtuu, ihan sama.
....joooten oikeastaan tarkoituksella vedin tramal öyskeet kun se pistää oksettamaan.
sitten kipu hävisi!
WOOHOO i still got it, master of selfhelp.

Oli silti vähän raastinraudalla raastettu olo mutta nyt pystyi jo olemaan ilman tuskaista piehtarointia ja käydä suihkussa.

Rane on ollut maailman kiltein ja kärsivällisin koira, makoillut mun sängyn tai säkkituolin vieressä kummassa nyt kulloinkin kuvittelin että olisi parempi maata, vein sen ulos kun se pyysi mitä se teki hyvin harvoin ja teki asiansa lähimpään lepikkoon mikä ei merkkailevalle urokselle ole niin itsestäänselvyys.
Vasta ma iltana pystyin vähän kävelyttämään sitä.

Nyt tiistaina paluu todellisuuteen tuntuu oudolta koska olen koko viikonlopun kärsinyt ja katsonut koladokkareita kuten Cocaine Cowboys & Cocaine cowboys reloaded, hyviä ja aitoja dokumenttejä Miamin ja Etelä-Floridan huumesodista jossa mittaamattomia määriä kokaiinia virtasi Kolumbiasta Floridaan ilma-ja vesiteitse, FBI:n korruptiosta, sadoista kylmäverisistä murhista ja siitä miten kokaiini nosti Miamin maailmankartalle ja rakensi sen siluetin. Varmaan itsekin olen majoittunut huumerahoilla rakennetussa pilvenpiirtäjässä.
Kertojina dokkarissa olivat tapahtumien ytimessä olleet ja siitä hengissä selvinneet, pari jo kakkunsa istunutta salakuljettajaa ja yksi toimeenpanija joka oli selvinnyt ilman kuolemantuomiota tehtyään diilin poliisien kanssa.
Diilejä tehtiin koska koko homma kaatui ja ketään ei jäänyt jäljelle.

Lisäksi katsoin Whitey: United States of America vs. James J. Bulgur, dokumentti Bostonilaisesta mafiapomosta ja myös FBI:n Korruptiosta.

Kattelin myös sitä Narcosia jota on hypetetty mutta kyllä se noille häviää..

Nyt onkin sitten vähän kumma fiilis. Onneksi on vapaapäivä kun ei tässä vielä ole 100 % antaa.

Hajoo muuten naama ihan just kun lukee ihmisten suunsoittoa netistä koskien leikkauksia ja pakolaisia. Wake the fuck up. Mä en jaksa enää lukea. Ei oo mun asia jos on lusikalla annettu.

Vähäks jepa nyt on yhtäkkiä työmiehiä nosturilla ikkunan takana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti