Soutaa huopaa...

No niin, olin käymässä tän mun asianajajan luona juttelemassa. Tän joka mun piti vaihtaa toiseen.
Katottiin juttua pääpiirteittäin ja siin mulle valkeni taas et kuin moninutkainen sähläys koko homma on, ja näin myös koko paperipinkan joka oli vajaa pari senttii paksu, joten... päätin, ehlä tyhmästi, ehkä en, mutta olla vaihtamatta avustajaa.
Täs olis vajaa kk aikaa saada uuden kanssa juttu selkeeks kun tän kanssa voi jatkaa suoraan siitä puolustuksen suunnittelusta.
Se suunnitellaan tarkkaan että mitä kysymyksiä se mulle esittää, ja lähetettiin pari uutta juttua kirjalliseks todisteeks merkattavaksi.

Nimittäin, mua vastaan rattisyytteessä todistaa joku oman elämänsä poliisi Joona Samaledtnin joka oli seurannut mua jäkestä jumboon soittaen kytille.
Todistuksessaan hän vastasi kertomaani vastaan että ei ole mahdollista että olisin esim. Tekstannut vaan näytin seuraavan liikennettä kyllä.

Tässä mun pitää myöntää että olisin voinut toimia toisin. Jos väsyttää niin paljon että meinaa pilkkiä ja sen takia pitää yrittää häärätä, niin pitäis pysähtyy ja levätä, tai käydä hakemassa virvokkeita. Sitä olin menossa tekemään jumboon mutta se olisi pitänyt tehdä aikaisemmin.
Kuitenkin, oikea syyte on liikenteen vaarantaminen korkeintaan, koska olin ottanut säännöllisesti ja pitkään käyttämäni lääkkeet aamulla ja ne olivat veressä jo muuttumassa hajoamistuotteiksi joten niillä ei vaan ole osuutta asiaan. Olin ollut 14 tuntia liikkeellä/töissä kuitenkin siinä vaiheessa.

No anyway, koska elämme nykyaikaa, facebookissani oli vielä tallella keskustelu jossa oli näkyvillä päivämäärä ja kellonajat jotka täsmäsivät aikaan jolloin ajoin joten Samaledtninin(what?) väite siitä ettei ole mahdollista että huolimaton ajo johtui tekstailusta, kumoutuu. Mitä se ees tollasia väittää, sehän seuras mua.
Keskustelu merkattiin todisteeksi ja tullaan esittämään hovissa. Nauratti kovasti kun mietin tota mun nettikielenkäyttöä... no onpahan aito keskustelu. Yksi sen tähtihetkistä oli kommenttini "ja mitä asoon(ascona) tulee.. siathan vei kaikki mun säästöt." Ja "..en oo menossa toho kadulle persettäkään myymään."
Hienosti :D.

Lisäksi pyysin parilta ihmiseltä että voinko haastaa ne mulle puolustuksen todistajiksi. Se koskee niitä rahoja. Suostuivat mielellään kuultavaksi puhelimitse sillä he eivät voi olla töistä poissa. They did not see that one coming.. vakuuttelin että tässä ei tosissaan tarvi yrittää valehdella kun se on nimenomaan se totuus josta on apua.

Menihän sitä järkkäillessä koko päivä.

AA tulee myös kanssani tuusulan käräjäoikeuteen 8.12. Tiedän että siihen ei juuri voi vaikuttaa että mitä sieltä tulee, mutta kun on resursseja kiusata mua niin makselkoot sitten mun asianajajalle. Viimekskin se sai valtiolta päälle 600e pikkujutusta, ja hovissa summa on nelinumeroinen.

Olen siis käytännössä joutunut pistämään kaikki työhommat katkolle niin etten saa rahaa mistään koska se on ainoa vaihtoehto, ei mulla muuten oo varaa oikeaan asianajajaan.

Syytetääs yhteiskuntaa ja oikeuslaitosta siitä että oon niinku työtön... elän säästöillä ja tuilla niukasti kunnes tää on jollain lailla ohi.

Homma on niin hanskassa kun se voi olla mutta lopputulos on vielä arvoitus. Voi vielä tulla kakkuakin, who knows. Oon kyl nii loppu et ei parin viikon lojuminen haittais muuten kun elukoille pitäs hoitaja löytää. Tosin ihkui ihmisii on tarjoutunut auttamaan.

Huoltsikalt sai pipon jee.. ja täti on niin väsyneen näkönen ettei luonnolliset filtterit suohirviöö auttaneet.

Hommaa liikkeelle.

Mua hermostuttaa.
On ollu jo käräjiltä lähtien ajatus ilmassa että vaihdan asianajajaa. Agenttini Vantaan Vankilasta lähetti mulle viestinä ehdotuksia mikä olis mahdollisesti hyvä ja siellä kuulemma ei suositeltu tätä mun nykystä ollenkaan. Joten asiantuntijakommentteihin luottaen soitin yhelle joka vastas heti! Vaikka se oli Thaimaassa just sillä hetkellä!
Tästä näkee että kuka on kiinnostunut tekemään työtä, vastaa vaikka ei ole office hours.

Vastasinhan mäkin kerran kaverin kengityskyselyyn vaikka olin sillä hetkellä risteilyaluksella menossa kohti meksikonlahtea kello 2 yöllä :D valitettavasti apua musta ei ollut.. vastasin myös uudenvuodenaattona irtokenkäapuaapua- puheluun ja menin laittaa sen sit uudenvuodenpäivänä pikku kankkusessa.

Valitettavasti tämä asianajaja ei kuitenkaan juttuani pystynyt ottamaan koska hän ei ole vapaa 17-18.12 mutta hän soitteli ja etsi minulle toisen ja lähetti yhteystiedot.

Vähän noloa mutta mä en pystynyt soittamaan sille. Oon soittanut niin monille jotka ei oo vastannut niin on alkanut tuntua siltä että olen vaan häiriöksi joten puhelinta kohtaan on kehittynyt joku kammo. Se joutu sit soittaa mulle kun musta ei kuulunut... *facepalm*

Lapsenahan en pystynyt vastaamaan puhelimeen tai soittamaan oikein mihinkään mutta pääsin siitä yli kun piti ottaa vastuu omasta elämästä ja minusta tuli jopa kärkäs soittelija.
Tää kaikki stressi on jotenkin saanut mut taas taantumaan joten on väkisin ryhdistäydyttävä.

Nyt pitäs soittaa sille mun asianajajalle että vaihdan toiseen, ennen kun se soittaa mulle että oonko mä jo soittanut. Oon nahjus.. syön leipäni ja soitan sitten... kun rivatril vaikuttaa (lällällää ht.net) koska oon liian hermoraunio muuten.
Mut nyt on soitettava, pitää sinne hoviinkin saada tieto avustajanvaihdoksesta, syy luottamuspula... kuulostaa kauheelta mut tuskinpa se mun aa jää itkemään tän jutun perään joten mitä mä oikein venkoilen :D

Monenakohan päivänä oon sanonu itelleni että tää päivä olkoot vielä pohjanoteeraus ja sit suunta ylöspäin? Aina kyllä toteutan sen mutta polttamalla kynttilää molemmista päistä(tyyliin pesen keittiön kattoa keskellä yötä höyrypäisenä). Ja sit jaksaminen taas loppuu.
Noh, nyt tänään lähtee taas ylöspäin!

HELVETTI MUN HOUSUT REPES PERSEESTÄ!
Aaaargh mä oon niin kyllästynyt tähän. Fuck eurokankaan sametti, en suosittele! Ne ei edes korvaa mitään jos on itse tehnyt jotain kun omalle työlle ei lasketa hintaa.
Olen siis jo pitkään tehnyt housuni itse mutta vihaan sitä.
Kyllä mä nää vielä paikkaan kun eivät ole mitkään edustusbyysat vaan tälläset lämpöset, hyvät koiraa lenkittäessä pakkasilla.

Tämmöstä tänään eikä kello oo vielä kahtatoistakaan ja jo täs vaihees repes perse.

Shopping... for the hoooors.

Mä jo ajattelin että se rahan syytäminen hevostavaraliikkeisiin loppui jo, että vuosien varrella kerääntyneet heppatavarat on tarpeeksi.

"Ei mun tarvi tolle enää mitään ostella, kaikki tarvittava on jo, hoh hoh hoo.. "

Jep juuri näin. Mikään ei ikinä hajoa, kulu tai kulahtaa muuten.
Enkä minä ikinä halua mitään ihania uusia varusteita kauden muotiväreissä, e-hei! Olen moisen yläpuolella. MEIDÄN varustekaappi menee aina kiinni asti koska ei ole ei tule loimia huopia yms yli tarpeen.
"Miks noin monet suitset, eihän sillä oo kun yksi pää!" Sanoin minä ja nauroin omalle vitsilleni.

Nyt kukkaroni yrittää kertoa että olen tekopyhä.

Okei, neljästä suojasta 3 on puhki. Silloin lie sallittua ostaa uudet?

Omistamme myös kaksi sadeloimea jotka imevät vettä hylkimisen sijasta, jopa se vasta 10-vuotta vanha fleecevuorinen bucas!!
Toisessa taas kangas pitää vettä, tosin nurjalta puolelta, ei ulkopuolelta.
Tallityöntekijöiltäkin oli tullut noottia loimista, eikä suotta, myönnetään...

Tämä on siis täysin hyväksyttävä syy tilata Horseprolta koko Escadron platinum collection- kokoelman varusteet värissä Anthra.

-suojat

-satulahuopa

-riimu naruineen

-kävelyloimi bling bling-logolla.
(-ja toisetkin suojat...)

Mutta kun näin sen mainoksen facessa! I was like under a spell.. mutta oli paha ostajan darra kyllä. Pitkitin niiden hakua postista mahdollisimman pitkään että sain säästettyä rahaa hakeakseni ne ja onneksi toimitus kesti vähän.

Tähän kiitos Horseprolle postiennakkomahdollisuudesta. Tämän ja muiden vastaavien puljujen nimeen vannon että en ikinä käytä väärin postiennakkomahdollisuutta! En ole ikinä käyttänytkään... paitsi kerran :(

Tämä ei ratkaissut sadeloimiongelmaa. Mutta käynti hipposportissa ratkaisi mun talviratsastustakkiongelman! Netistä kattelin ja löysin vanhan HV Polon tilalle uuden kivemman. KOSKA MÄ HALUUN!

Kävin mä siellä kyllä tunnustelemassa sadeloimiakin koska siis mehän käytetään vain ja ainoastaan Bucasia! Etukiinnitysten takia, ne on parhaat ja myöskin laskos lapojen kohdalla tekee niistä sopivimpia mun hevoselle.
Löyty hyvä, mut en mä voinu noin vaan kaikkea ostaa.

Se olikin hyvä! Kotona katoin hipposportin sivuilta että pe 20.11 on mitalikahvit ja kantisjuhlat siellä ja kaikki -50%, mutta siten että huntin ostoksesta saa 50e lahjakortin.
Mietin kuumeisesti toimintasuunnitelmaa, mutta hyvin lyhyesti.
En mennyt jo torstai-iltana telttailemaan liiķkeen pihaan, mutta laitoin herätyksen klo 8, ja olin perillä 9:45. Odottelin siinä pihalla autossani muina naisina enkä ollenkaan sen näkösenä että on vähintään black friday, ja viittä yli kehtasin mennä sinne ekana asiakkaana, nappasin myyjän avulla haluamani loimen joka olikin ainoa siinä värissä ja koossa, ja kaulakappalekin löytyi!
Poistuin liikkeestä iloisena kuin shoppausholisti 150e lahjakorttia heilutellen :)

Loimi oli perfect, tallityöntekijätkin kiittää kun niiden ei tarvitse käsitellä sitä oranssia hirvitystä enää.
Piti ottaa kuviakin ihan vaan siksi kun se loimi ei tule enää ikinä olemaan niin hieno kun nyt koska hevoseni on possu.

Hänen kuvauksellisempi puolensa ;)

Nyt ton hevosen on oikeesti paras elää viel se parisen vuotta ja seuraavan on syytä olla saman kokonen!

Pessimisti ei pety. Yeah right...

Taas valitusta.
Mut en mä viitti livenä tai facebookin statuspäivityksissäkään valittaa.

Oon vaan niin pettynyt. Pettynyt ihmisiin.
Ensin se ei ulottunut muhun asti mutta otti päähän jos joku muu sai pettyä ihmisiin, ihan niinkuin "ystäviinsäkin".(se oikeusjuttu ja tuomio, ei siis se mun, rotat jättää uppoavan laivan).

Nyt musta tuntuu että jokainen ihminen on mulle vaan pettymys toisensa perään.
Tietääkseni olen yrittänyt parhaani auttaakseni ihmisiä ympärilläni, ja joissain asioissa olen jopa saanut sitä hyvää takasinpäin, se on niin harvinaista että se on melkein liikuttavaa.
Mutta ei ne tajuu kumminkaan. No ihan kun ketään vois siitä syyttää ettei voi tajuta mua mutta silti... kissa kiitoksella elää niin olis ihan kiva että oikeesti sitten mietittäs että joo, kyllä mä olen avulias luonne mutta en mä mitään hyväntekeväisyyttä harrasta. Siihen ei ole aikaa, jaksamista eikä rahaa.

Mutta se on ainakin varma että on ihmisiä joita mä en enää auta ellei ole kyseessä eettinen pakko. Rahalla saa, mutta en mä mikään perkeleen huora oo.
Joillekin ei vaan löydy enää tilaa kalenterista.

Sitten on sarjassamme ajattelemattomat. Eivät tarkoita mitään pahaa mutta jos tarkastelis heitä pelkästään valintojensa kautta, niin olisi helppo erehtyä.
Heitä saatan suostua auttamaan jatkossa, -muuttunein ehdoin.
En mä tuol kylillä kulje henkselit paukkuen mut I know my shit joten en nöyristele ketään ja kannattas todellakin miettiä tekemiään valintoja.

En puhu nyt tallinteostakaan, en mä sitä lopeta ja kyl mä tiedän että panostani arvostetaan asianmukaisesti, en mä mitään erikoiskohtelua tai punasta mattoo tarvi.
Mut noin muuten voisin kyllä pitää selkeästi hommat jatkossa erillään. Katotaan.

Mut jotenkin... näyttäs siltä että huumekauppaa ja hevoshommia yhdistää ainakin yksi asia:
Kummassakin on vaikea löytää oikeita ja luotettavia ystäviä/kavereita.

Ja sit viel yksityiselämä... fuck that shit. Siis oikeesti. Ihmiset ei vaan osaa asettua toisen asemaan.

Oon ärsyyntynyt itteenikin, vittuuks täs masentelen, mulla on noi elukat jotka tarvii seuraa. Tuntuu et koirakin nyt nukkuu siks et sillä on tylsää. Onhan se ollu mun mukana koko päivän mut oon ollu niin poissaoleva. Sulkeudun siltäkin jos mieli on maassa.                                    

Ei sillä että se pikku kermaperse tuolla ulkonakaan tällä säällä viihtyis mut olisin voinut yrittää enemmän... no kyl mä lähtisin sen kanssa jos se haluis mut nyt tuntuu väkinäiseltä.

Täytyy muistaa että mulla on ainakin noi karva-apinat <3 so it's not so bad.

Ei kukaan oo joka hetki parhaimmillaan. 

No Kake antaa pusun <3

Huomenna sit taas jotain muuta, pitäs vähä ostoksia tehä... alennusten perässä juosta ja yrittää myydä tarpeettomia tavaroita pois.

Puol kolmeen makasin sohvalla kun telkkarissa vaihtu vuoronperään Ridiculousness-uusinnat, 2 kertaa sama South Park-jakso ja Geordie Shorea.

Lopulta kun olin kerännyt voimiani tarpeeks, nousin sohvalta ja nappasin äänettömällä olleen puhelimeni. Ikävä kyllä se värähti kädessä sen merkiksi että siihen oli tullut viesti tai useampi.

Harvoin se ilahduttaa, tää ei ollu poikkeus.

"Veikö kissa kielen vai loppuiko padit loputtomaan järjettömään "paskapökäleen puolusteluun?"..." (Häh?)

"Montaks rivaa meni? Arvaan et 4-5. Näin ne asiat hoidetaan..." (Häh? No ei yhtään...)

"Fucking dumbass bitch" (no kiitti)

Mitäpä noihin vastaamaan tähän aikaan. Meenpä pesulle ja vessan peilin mukaan näytän about 15 vuotta normaalia vanhemmalta.

Turha itkeä mitään, niin oon opetellu. A) tulee hedari, b) mul on piilarit jotka ei tykkää, c) mikä olis hyöty?

Nukun taas yön sohvalla. En tosin tunnu pystyvän nukkumaan mut jos tässä jokskin neljäks tunniks sais unta ja voimii kerättyy niin huomenna mulla on voimia nostattaa myrsky tai pysyä kadoksissa ihmisiltä jotka ei mua ansaitse.

"Näätkö levottomat kasvot jotka harhailevat

Pienet yksinäiset sielut jotka odottaa että tulis joku helvetin ihme ja korjais ne mukaan.

Tääl on liian monta kättä ilman taluttajaa

Tääl on liian monta suuta ilman sanottavaa

Eikä se mitä sanot vaan miten kauniiksi kaikki puetaan..."

-Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Älä mee-

Solitude

My name it means nothing 

my fortune is less

My future is shrouded in dark wilderness

Sunshine is far away, clouds linger on

Everything I possessed, -now they are gone

Oh where can I go to and what can I do

Nothing can please me only thoughts are of you

You just laughed when I begged to stay

I've not stop crying since you went away

The world is a lonely place - you're on your own

I guess i will go home - sit down and moan

Crying and thinking is all that I do

Memories I have remind me of you

...remind me of me...

Elämä muuttuu, biisi seuraa mua, on seurannut jo 15 vuotta. Millaisenakohan ihmiset pitää mua? Oishan se jännä tietää koska yksikään ei tuu osuu oikeaan. Luonteen oppii tuntemaan mutta kaikki asiat mitkä on muovannut sen... on hyvin epätodennäköistä että kukaan ikinä tietäisi kaikkea musta ja en näe muuta vaihtoehtoa kun pitää se niin.

Ei mitään sen kummempaa, yks ihmiselämä muiden joukossa. Kaikilla on ristinsä.

Raskaita aikoja. Onks elämä sitä mitä on kriisien välissä? Tiedän että vaikka kulunut vuosi on jättänyt jälkensä, ja tää kaikki on joskus ohi, niin elämää on vielä(ja toivottavasti mahdollisimman pitkään) jäljellä, ja sen varrella tulee uusia vaikeita aikoja. Asioita jotka tulevat olemaan osa ihmiselämän kiertokulkua joilta kukaan ei välty ikuisesti.

Joten...

Parasta vaan yrittää ottaa asiat sellaisina kun ne on, yrittää estää järkeä karkaamasta päästä ja sumuverhosta huolimatta nähdä vaikka ne saamarin "elämän pienet ilot" kun niitä isompia ihmeitä odotellessa menee elämä ohi.

Ei nimittäin tiä tuleeko niitä ikinä tai sitten on vaan sokea poor bastard eikä huomaa hyviä asioita vaikka ne olis käden ulottuvilla.

Kaikesta huolimatta pitää yrittää arvostaa niitä hyviä asioita mitä elämässä on vaikka kuinka tekis mieli kiljua että vitut kaikesta, mulla ei oo mitään eikä ketään enkä tarvitsekaan koska kaikki on pelkkää paskaa paitsi kusi!!

Sitä mantraa kun toistaa, siitä tulee totta.

Hyvää yötä, kunpa vois vaan mennä nukkumaan.

Ylistys mun kämpälle.

Taas niin hienoo olla kotona niin pakko fiilistellä.

Tyypillinen kalliolaisyksiö, ei kaikkein pienin koirankoppi vaan 30 neliöö ja hyvä pohjaratkaisu. Täs on kaikki mitä aina halusin asunnoltani. Makuualkovi, keittokomero ja eteiskäytävä jonka voi sulkea ikkunallisella ovella. Joo mä oon suht vaatimaton.

Nyt vasta kun kissat on jo tarpeeks aikusia, uskalsin avata ton naruverhon joka oli letitettynä ylös.

Tykkään pienestä kämpästä. Vähemmän siivoamistakin. Suuremman huoneluvun kanssa tulisin vaan hulluksi, kiitos perfektionismin ja siivousintoilun.
Tääkään ei oo koskaan tarpeeks hyvä, tarpeeks siisti, aina joku repsottaa ja jotain pitäis heittää helvettiin rumentamasta sisustusta.

Paljon olis viel laitettavaa.

Ens syksynä tulee 10 vuotta täyteen tässä kämpässä ja mä en voi uskoa sitä todellakaan. 10 fucking years!
Silloin kun ex-avokkini potkaisi mut pellolle vuokrakaksiostani malmilta kantamalla kamani eteiseen, olin hetken vähän niinkuin vailla asuntoa mutta oikeestihan menin sitten seuraavan äijän nurkkiin siksi aikaa että saan oman kämpän. Puol vuotta siis asuin Rajakylässä(länsää?) ja sit mun piti muuttaa kaverilta vapautuvaan yksiöön hesarin alkon yläkertaan mutta muutinkin enemmän laitakaupungille.

Tää ei ikinä oo ollu mikään bilekämppä sijainnista huolimatta(asun siis todellisella nistialueella mutta ei tää niin sekopäistä ole kun lähiöissä) ja oon tosi tarkka ketä tänne päästän. Sillä ei ole väliä vaikka ihminen olis mulle tosi läheinen, niin jos ei osaa käyttäytyä niin että kunnioittais mua ja mun kotia, sillä ei ole mitään asiaa tänne.
On kokemuksia joiden takia en päästänyt enää seurustelukumppanianikaan tänne, nimittäin ei tarvitse ilmestyä sekapäissään paikalle ja huudella hävyttömyyksiä naapureille. Se oli siitä poikki ne kyläilyt, mä kuitenkin asun täällä enkä halua mitään ongelmia.
Ison taloyhtiön etuja kyllä ettei täällä niin helposti joudu silmätikuksi, mikä onkin hyvä koska viimeisen vuoden aikana poliisit on rampanneet täällä enemmän kun kukaan muu melkein. Nekin vois olla pikkasen hienovaraisempia mutta suhtautuminen on että kohdehenkilö on syyllinen jolloin kaikki paska mitä heidän toiminnastaan seuraa ei ole heidän vikansa.

Onhan 3 eläintä aika paljon tänne, mutta oon yrittänyt järjestää niin että kissoilla olisi viihtyisiä paikkoja olla ja tähystää, ja koira kulkee niin paljon mun mukana että se mielellään lepää sillon kun ollaan kotona.
Se onkin hyvä koska lattia on parkettia ja nauran itseni kuoliaaksi kun yks juoksee paikallaan kun sutii sutii 😂 ja samalla sydämeni tirauttaa myös kyyneleen kun taas tulee naarmuja...

Hölmö vinosilmä <3

On kai se jonkinlainen ongelma elämässä etenemisen suhteen, mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan, että musta tuntuu etten halua täältä muuttaa pois ollenkaan. Toista ihmistä tänne ei nimittäin mahdu. Exä mahtui, asuttiin tässä yhdessä kuitenkin viitisen vuotta mutta me ollaan molemmat sellasia ihmisiä jotka antaa toiselle tilaa j rauhaa eli emme häirinneet toisiamme vaikka siinä se naama oli koko ajan, pöydän toisella puolella tai sohvan toisessa päässä. Tämä oli siis meille "minä" -aikaa. Kommunikoitiin osaksi messengerin välityksellä 🙈...

On vaan kiva kun kaikki on lähellä, mutta voin kuitenkin sulautua joukkoon ja kotiin mennessäni nousen hissillä sen kaiken yläpuolelle, omaan luukkuuni jonka ikkunoista näkyy lähinnä talojen kattoja ja puiden latvoja <3

Naapuri tosin rappuun kantautuvasta hajusta päätellen polttaa välillä pilveä aika huolettomasti(se on tän talon "nuorisokämppä") enkä todellakaan suosittele että mun kanssa samassa kerroksessa asuva levittää sitä hajua, voi tulla yllätysvieraita tai sit syy laitetaan mun niskoille.
On tehnyt mieli monesti sanoa että olis vähän varovaisempi...

Kunhan nyt jaarittelin, oli vaan niin kivan näköstä pitkästä aikaa kun talo ei ole enää muovipussissa ja ikkunasta näkyi auringonvaloa :)

En tiä kuulostaaks tää nyt jonkun maalaisen korviin jotenkin ihme meiningille mutta ei voi mitään, mä en taas tiedä muunlaisesta niin ei tässä ole mitään kummallista.

Et niin niinku.

Aamukahvi..

No se on mun aamukahvi.

Taas liputan ton Activizen puolesta. Aamun ensimmäinen drinkki, jäävettä ja activize-jauhetta.

Pehmentää vähän kun mun olo asmuisin on aina... karhea? Miten sitä kuvais. En tiiä, jotenkin toi auttaa. Ja mikä tahansa mikä auttaa litkimään nesteitä aamulla on hyvä kun yön aikana kuivuu kuitenkin.

Onkohan se tää sää mikä vaikuttaa mutta aamut on vähän vaikeita taas. Oon ihan ruosteinen maattuani yön paikallaan siitä huolimatta että ei ollu eilinen mitenkää liian raskas enkä kylmettäny mitään, se vaan nyt on aamusin sit tällästä. 

Elän huoltaakseni itseäni... 

Päätin olla laittamatta tätä salaiseksi koska fuck you, yksinkertaista. Jos on jotain mitä en vielä halua julkaista niin säilytän sen luonnoksena. (Huom ei ollu mikään mainoskikka, aika huono sellanen oiskin ollu, ihan ku KUKAAN ei kestäis viikkoa ilman tätä xD )

Sitäpaitsi, mistä porukka sit repis aineistoa haukkua mua? Noh, ainahan voi tietty keksii jotain mut näin on helpompi.

Heppa on nyt viikon kävelykuurilla. Ei siinä mitään vikaa oo, kroppa pelaa hyvin ja se on välillä niin kiva(siis ollakseen se hevonen) että harmittaa tosi paljon että se on niin vanha.

Viikon kävelykuuri siis siksi vaan että antaa vanhan elimistön huilia välillä ja levon kautta palautua mahdollisista urheilun aiheuttamista kolotuksista. Loma tekee kaikille välillä hyvää.

Käyn vaan hoitamassa sen, ja eilen totesinkin että nyt törkyturpa on spa-päivä! Teen ruuat ja kävelytän.

Toivottavasti ehtisin saada klipperin vuokralle tässä viikon aikana koska olis kiva aloittaa taas liikuttamaan ilman että toisella on villahousut. Hikoo hitokseen, mut on sillä paksu ja tiheä turkkikin. Se tulee taas näyttämään siltä että ois pala karvamattoa liimattu selkään.

Mut nyt mun on vaikee ees arvioida jos kylkiluut alkais näkyä ja en halua keväällä mitään ylläreitä.

Onkse greenline jo turvonnut? Mä voisin ottaa sen greenlinen, give it!

Toi on lopullisesti höpertynyt. Oi voi. 15 vuotta mä oon tuntenut Freddyn, ja kohta 10 vuotta se on mulla ollut, ja nyt parina päivänä se on hörissyt mulle kun oon hakenut sen päivällä tarhasta. Ja ei voi olla taka-ajatuksia koska minun ilmaantumiseni tarkoittaa yleensä vain liikuntaa. Ei oo sen lempijuttu kuitenkaan.

Onko vähän hitaasti lämpiävä kaveri? <3

Kiva kun tää ei nyt jostain syystä suostu muuttaa noit rivei alkavaks reunasta.

Viikko tai kaks, kenties?

Mietin että pistäisin tän pariks viikoks kokonaan privaatiksi. Sillä välin jos joku ettii tätä ja saa ilmoituksen että vaan kutsutuille käyttäjille niin voit laittaa kutsupyynnön,

Sähköposti on riiia@luukku.com.

En tiedä tarkalleen miten se kutsu toimii, koska kuten ulkoasusta voi päätellä niin en tiedä miten moni asia bloggerissa toimii. Yrittää nyt voi silti.

Ei ole erityisiä kirjoitussuunnitelmia sille ajalle koska teen tätä fiilispohjalta. Voi olla että kirjoitan paljonkin, tai sitten en, sen näkee sitten.

Näkyviin tää koko roska palaa kuitenkin tuon mainitun ajan puitteissa. Tänä iltana laitan privaatiksi.

See u!

-R

Arkea :)

Hahhah! Marraskuun maisemakuvaa parhaimmillaan.

Ei mahdu enempää elukoita.

Snapchat

Vanha opettelee käyttämään snapchattia.

Tunnus on riiadejaneiro.

Saa lisätä tutut ja tuntemattomat, lisään minäkin porukkaa ihan uteliaisuuttani, ja sitä varten jengi siel on. Ei siellä tietenkään mitään järkevää tuu olemaan.

Snäpsnäp

Yllätyspurkki.

Yllätyspurkki. Kysymysmerkkipurkki arvoituspurkki lottopurkki.

Se on semmoinen mihin säilötään tosi fiksusti kaikki jämäpillerit sun muut napit joiden alkuperä on hämärän peitossa.
Siellä voi olla c-vitamiinia, buranaa, lääkkeitä joissa ei ole mitään tunnisteita kuten vaikka allergialääkkeitä, kofeiinitabletteja ja sitten ... lääkkeitä jotka on mahdollista tunnistaa googlettamalla merkinnät.

Purkki joka mulla oli ei ollut edes alkuperältään mun, mutta nyt siis on, sisälsi pillerin jonka muistin olevan joku bentso, opamox 30mg tai 50mg.

Ei mitään kummempaa siis, perus.

Nappasin sen, ja rouhaisin palasiksi. No niin, virhe!  Maistuu lääkkeelle, hyi. Opamox maistuu miedosti makealle. Hetken toivoin että maku oli tarttunut mutta sitten muistin että olen googlettanut sen aikaisemmin ja se onkin levozin 50mg. HUOM! TÄMÄ LÄÄKE EI OLE HUUMAUSAINEEKSI LUOKITELTU! Vaan psykoosilääke että olipa kiva juttu.

Ehkä se on niin vanha että tehot on menny :) ?

Turha toivo, aamulla kun avasin silmät niin aivoja poltti ja oli pakko siirtää ekaa duunia vähän. Tämä duuni ei liittynyt eläimiin eikä sisältänyt vastuuta, käytännössä mulla oli aikataulutettu vapaapäivä joten tätä voisi kutsua juoksevien asioiden hoitamiseksi.
Ruoka ei tod maistu ja aivoilla ei tee mitään.
Ja tää on niinkuin laillista sitten.. no ehkä niille ihmisille joille tollasia lääkkeitä määrätään on parasta olla pahemmin ajattelematta.
Ja mistä sekin oli tullut? Tässä syy siihen että lääkkeitä tulisi säilyttää aina alkuperäispakkauksessaan eikä kerätä mitään käteviä matkapurkkeja joista voi btw saada turhia ongelmia viranomaistenkin taholta. Mulle tuli kerran sanomista jo nuha- ja allergialääkkeistä, joten...

Eilen soitti taas haastemies. En jaksa enää rampata hakemassa niitä tiedoksiantoja, tuokoot sen mulle himaan.
Hovistakin soitettiin ja varmistettiin että olen saanut paperit pääkäsittelystä.

Asianajajat sen sijaan onkin vaikeita tavoittaa.

Tää ei ole nyt mitään Orange is the new black-fiilistelyä(jota muuten just katon, kausi 2 jaksi 5 ;) mutta voisin oikeasti mennä istuu sen ehtoollisen jos se sillä olis ohi.
Mä oon nyt ollu vuoden tän asian vanki ja olis kiva jos tää joskus loppuis.

 No, pyöritän näitä vaikka huvikseni niin kauan kun antavat.

Exältä tuli kirje, pyysi että sit kun on se hovi niin voinko käydä ostaa sieltä kahvilasta limua ja antaa sen asianajajan välityksellä sille :D vankilassa ei oo limua, aijai nyt on paha :D
En tiedä onnistuuko moinen mutta huvittava ajatus.

Never mind, se on se levari joka pilaa tän päivän, ois pitäny laatata se ulos mutta mä en tee semmoista.
Onneks ei ois tarvinnukkaa tehä mitään tänään, ärh.

Makaan siis pitkästä aikaa sohvalla ja tuijotan katossa pyörivää tuuletinta ja mietin et onko se elämä, joka on mulle tarkoitettu, nyt sit löytänyt mut?
Mutta miettisinkö asiaa jos niin olis...

Oon kuitenkin taustaltani ihan perus keskiluokkainen ihminen Vantaalta, mutta ei sekään tuntunut mun jutulta.

Oon kysynyt tätä joiltakin, että tuleeko musta ikinä enää "normaalia".

Vastaus on ei. Some things you just can't wash outta your hair.

Olisinpa South Beachilla.

Jos joku jonka ikä alkaa ykkösellä tai kakkosella niin hyvää onnea niitä seesteisempiä aikoja odotellessa.