Mut en mä viitti livenä tai facebookin statuspäivityksissäkään valittaa.
Oon vaan niin pettynyt. Pettynyt ihmisiin.
Ensin se ei ulottunut muhun asti mutta otti päähän jos joku muu sai pettyä ihmisiin, ihan niinkuin "ystäviinsäkin".(se oikeusjuttu ja tuomio, ei siis se mun, rotat jättää uppoavan laivan).
Nyt musta tuntuu että jokainen ihminen on mulle vaan pettymys toisensa perään.
Tietääkseni olen yrittänyt parhaani auttaakseni ihmisiä ympärilläni, ja joissain asioissa olen jopa saanut sitä hyvää takasinpäin, se on niin harvinaista että se on melkein liikuttavaa.
Mutta ei ne tajuu kumminkaan. No ihan kun ketään vois siitä syyttää ettei voi tajuta mua mutta silti... kissa kiitoksella elää niin olis ihan kiva että oikeesti sitten mietittäs että joo, kyllä mä olen avulias luonne mutta en mä mitään hyväntekeväisyyttä harrasta. Siihen ei ole aikaa, jaksamista eikä rahaa.
Mutta se on ainakin varma että on ihmisiä joita mä en enää auta ellei ole kyseessä eettinen pakko. Rahalla saa, mutta en mä mikään perkeleen huora oo.
Joillekin ei vaan löydy enää tilaa kalenterista.
Sitten on sarjassamme ajattelemattomat. Eivät tarkoita mitään pahaa mutta jos tarkastelis heitä pelkästään valintojensa kautta, niin olisi helppo erehtyä.
Heitä saatan suostua auttamaan jatkossa, -muuttunein ehdoin.
En mä tuol kylillä kulje henkselit paukkuen mut I know my shit joten en nöyristele ketään ja kannattas todellakin miettiä tekemiään valintoja.
En puhu nyt tallinteostakaan, en mä sitä lopeta ja kyl mä tiedän että panostani arvostetaan asianmukaisesti, en mä mitään erikoiskohtelua tai punasta mattoo tarvi.
Mut noin muuten voisin kyllä pitää selkeästi hommat jatkossa erillään. Katotaan.
Mut jotenkin... näyttäs siltä että huumekauppaa ja hevoshommia yhdistää ainakin yksi asia:
Kummassakin on vaikea löytää oikeita ja luotettavia ystäviä/kavereita.
Ja sit viel yksityiselämä... fuck that shit. Siis oikeesti. Ihmiset ei vaan osaa asettua toisen asemaan.
Oon ärsyyntynyt itteenikin, vittuuks täs masentelen, mulla on noi elukat jotka tarvii seuraa. Tuntuu et koirakin nyt nukkuu siks et sillä on tylsää. Onhan se ollu mun mukana koko päivän mut oon ollu niin poissaoleva. Sulkeudun siltäkin jos mieli on maassa.
Ei sillä että se pikku kermaperse tuolla ulkonakaan tällä säällä viihtyis mut olisin voinut yrittää enemmän... no kyl mä lähtisin sen kanssa jos se haluis mut nyt tuntuu väkinäiseltä.
Täytyy muistaa että mulla on ainakin noi karva-apinat <3 so it's not so bad.
Ei kukaan oo joka hetki parhaimmillaan.
No Kake antaa pusun <3
Huomenna sit taas jotain muuta, pitäs vähä ostoksia tehä... alennusten perässä juosta ja yrittää myydä tarpeettomia tavaroita pois.
Puol kolmeen makasin sohvalla kun telkkarissa vaihtu vuoronperään Ridiculousness-uusinnat, 2 kertaa sama South Park-jakso ja Geordie Shorea.
Lopulta kun olin kerännyt voimiani tarpeeks, nousin sohvalta ja nappasin äänettömällä olleen puhelimeni. Ikävä kyllä se värähti kädessä sen merkiksi että siihen oli tullut viesti tai useampi.
Harvoin se ilahduttaa, tää ei ollu poikkeus.
"Veikö kissa kielen vai loppuiko padit loputtomaan järjettömään "paskapökäleen puolusteluun?"..." (Häh?)
"Montaks rivaa meni? Arvaan et 4-5. Näin ne asiat hoidetaan..." (Häh? No ei yhtään...)
"Fucking dumbass bitch" (no kiitti)
Mitäpä noihin vastaamaan tähän aikaan. Meenpä pesulle ja vessan peilin mukaan näytän about 15 vuotta normaalia vanhemmalta.
Turha itkeä mitään, niin oon opetellu. A) tulee hedari, b) mul on piilarit jotka ei tykkää, c) mikä olis hyöty?
Nukun taas yön sohvalla. En tosin tunnu pystyvän nukkumaan mut jos tässä jokskin neljäks tunniks sais unta ja voimii kerättyy niin huomenna mulla on voimia nostattaa myrsky tai pysyä kadoksissa ihmisiltä jotka ei mua ansaitse.
"Näätkö levottomat kasvot jotka harhailevat
Pienet yksinäiset sielut jotka odottaa että tulis joku helvetin ihme ja korjais ne mukaan.
Tääl on liian monta kättä ilman taluttajaa
Tääl on liian monta suuta ilman sanottavaa
Eikä se mitä sanot vaan miten kauniiksi kaikki puetaan..."
-Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Älä mee-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti