Kuukaudet vaihtuu viikoiksi, viikot päiviksi ja kohta jäljelläoleva aika on enää tunteja...

"Every man has a black star
A black star over his shoulder
And when a man sees his black star
He knows his time, his time has come.."
-Elvis Presley

Freddy 1990-7.9.2017.
Hyvästi ystävä rakas. näin loppui yksi aikakausi.

Musta tähti ilmestyi näkyviin keväällä ja koska se ei kadonnut enää, tein päätöksen jossa pysyin, koska en mä alun perinkään tässä mitään arponut. It is what it is.
Päätös oli helppo, mutta raskasta oli elää sen kanssa.

Pyysin Harmon Lissun tekemään ikävän työn ja olin järjestänyt että hiabbi tulee saman tien hakemaan, ihan kaikkien parhaaksi.

F sai lähteä kotona, ilman mitään sählinkiä. Kaikki oli hoidettu normaalisti viimeiseen asti.

Kun aika tuli, otin Freddyltä kengät pois, säilytän sen melko vähän kuluneet vikat kengät muistona.
Lisäksi napsin jokusen suortuvan sen kolmivärisestä hännästä, jos vaikka jouhikoru joskus..

Talutin sen Lissun ja hänen avustajansa luokse, ja tiedossa olisi 4 piikkiä. Eka eli rauhottava aine annettiin tallissa, koska sanoin että se saattaa sitten ottaa ja lähteä jos se heittäytyy epäluuloiseksi, se on kuitenkin ennenkin vapauttanu ittensä Lissun avustajalta, kaksi kertaa.
Siksikin sanoin että mielellään pidän ite kiinni, ja onhan se mun hevonen, se selvästi luotti muhun, ei sen tarvi olla yksin kun se lähtee, eikä tarvinnut. Eikä sen tarvinnut lähtee tekemään vikaa matkaa vieraaseen paikkaan traikulla.

Seuraava piikki oli lihasrelaksantti jota seurasi kaatoaine eli ketamiini.
Kaatovaiheen hoiti tämä avustaja, koska se osas sen.
Sillon mä katoin kyl vähä muualle.

Kun se pötkötteli maassa onnellisesti hirveessä ketamiinikuosissa, oli mun aika mennä istumaan sen pään viereen(ei pää sylissä, painaa ku mikäkin) ja hyvästelemään se, sanomaan että ei oo hätää, kaikki hyvin.. vaikkei se enää mun ääntä kuullut, se nukkui.

Viimeinen piikki oli lopetusaine, jonka vaikutusta piti odotella kymmenisen minuuttia.
Istuin siinä samoilla perseensijoillani Freddyn pään vieressä, silittelin sitä ja juteltiin Lissun kanssa vähän niitä näitä. 

Sitten kun se oli poissa, soitin hakuautoon että saa tulla.
Siinä edelleen maassa istuen paiskasin tassua autokuskin kanssa, totesin että hän varmaankin tietää miten toimia ja nyt on varmaan mun aika poistua hetkeksi.

Siinä se sitten oli.
Surullinen olin ja olen, mutta mulla ei ollut epäilystäkään siitä että päätökseni on oikea.

Pidin minkä lupasin, Freds ei joutunut kärsimään.

6 vuotta hoitajana ja 11 omistajana. Se on mun koko aikuisikä. Olin 18 kun alotin hoitamaan sitä ja mä lupasin jo sillon että pidän siitä huolta aina. Erikoista sinänsä.

Onnistuin, loppujen lopuksi on syytä olla tyytyväinen että loppu meni näin.
Unreal but still so real.

❤
 

Mulla on kaks hevosta, eli oon saletisti rikas..

Mä oon väsynyt mutta pyörät pyörii kun asiat on järjestetty.

Ei tää menny ihan tasan sillee miten oli aikomus.

Setämies Freddyn piti lähteä torstaina(nyt on lauantai siis) tai ei se siis mihinkään lähde vaan siis niinku... joo.
Se vaan viivästy viikolla kun en saanu eläinlääkärii ja hiabii samalle päivälle viel täl viikolla.

No mut uudesta hevosesta oli tehty jo paperit, aika ostotarkastukseen varattu ja karsinapaikka odottamassa.
Perjantai oli aika hirveä, aikataulultaan. Mul oli 4 herätyskelloo soimassa vartin välein enkä mä mitää heränny. Oon vaan yksinkertasesti uupunut.
Tottakai olin odottanut sitä päivää, kuka nyt ei olis iloinen kun hankkii kivan hevosen :)
Mut kyllähän toi tuleva varjostaa paljon vaikka kaikki on periaatteessa hyvin, eihän tää olis juuri paremmin olis voinu mennä, tää kesä, ottaen huomioon että se on ollut odotettavissa että tälläinen kesä tulee.
Mun vanha hevonen on vaan yksinkertasesti niin paras.

Nooh, hommat kusi että tosiaan en heränny millään. Olin suunnitellut joitain töitä aamupäivälle, mutta aikataulu pakotti suhaamaan suoraan hyvinkäälle ostotarkastukseen.
Olin pyytänyt ihan kuvineen vaikka ko. Hevonen on kuvattu puhtain paperein 6- vuotiaana, ja nyt se on 8. Hyvin sitä on pidetty ja hoidettu mut tossa iässä jo saattaa näkyy et mitkä ne heikot kohdat ehkä on ja tietää vähän ottaa ne huomioon, ja jos on jotain pahempaa joka ei vaan saata oireilla vaan tulee haittaamaan lähitulevaisuudessa.

Kävi tuuri, en ollu pyytäny erikseen mutta meille sattu eläinlääkäriks Olli Mäkelä.
Mä oon siis tavannut hevosen 3 kertaa, ja nyt kun mentiin hyvinkäälle niin hevosen myyjät tyrkkäs sen mulle et mää juoksen ja siirtelen sitä ja vien röngenhuoneeseen ja pidän sitä kiinni siellä, eli siellä huoneessa oli vaan vieraita ihmisiä sille ja paikka oli vieras, se oli hämmentynyt, ja minä olin hämmentynyt. Olimme yhdessä hämmennyksissä mutta ei häsetyksissä.
Tultiin hyvin juttuun siinä.
Ja jos ei oltas tultu vaan se olis suorastaan kusta lorottanu mua silmään niin oishan se ollu noloa, pikku akka ja jättiheppa, herkemminkin saa jupinaa siitä miten pikkutyttöjen on pakko hommaa mahdollisimman iso hevonen.

Juokseminen otti univajeisen kunnon päälle ja lyijyessu päällä seisoskelu otti selkään yllättävän paljon mutta kuulemma ei oo epätavallista.
Mut oli kiva ku oli henkilökuntaa sen verran et voi pitää vaa hevosta eikä taiteilla niiden kasettien kanssa... se o  joskus niinku twisterii pelais ku ei oo osaamista nii yrittää vaan toimia ohjeiden mukaan. "Joo siinä, ei, nyt heiluu, koita vähä kääntää sitä." Ööh, i will try my best.

Olli kävi tulkkaamassa ne kuvat mulle aina välissä, eikä niissä ollut mitään sellaista joka mua säikyttäs.

Sit mä menin tekee työt ja hevonen vietiin uuteen kotiinsa.

Kävin sit hommien jälkeen viemässä sille tarvikkeita, tarvi pari loimee kun se on ajeltu ihan nahkapalloksi, siis poskista ruununrajaan.
Ihku nahkapallo, voi putsaa kosteella rätillä :D.
Se jäi uuteen kotiin ihan rennosti, mitä nyt heinäverkkoaan tais odotella.

Mietin et vaihtasin sen kutsumanimen kun se on niin yleinen et mullaki ollu elämässä pari sen nimistä.
Mutta se on keksittävä heti ettei sille vakiinnu vanha kutsumanimi. Ja kun menin illalla sinne tallille väsyneenä ja väsyneine juttuineni jäämään suustani kiinni niin melkein aiheutin sen että sitä alettas kutsua Keijoksi :D no ei siinä mut mä nimeäisin mieluummin koiran tai kissan Kekeksi.

Sitä on vaikee käsittää ees vielä että mulla on uus hevonen. Sama fiilis ku 11 vuotta sit ku Freddy tuli, mul ei oo satulaa, en tunne tallin tapoja enkä ihmisiä ja en oikein tiedä mistä alottaa.
Mut siin on se ku en tunne sitä etukäteen niinku tunsin Freddyn, me vast totutellaan.
On kyl järki polle.

Toistaseks mun aika menee vaan eläimiin. Freddyn kanssa mulla ei oo enää viikkookaan jäljellä joten haluan viettää sen kanssa aikaa kun vielä voin, enkä sit taas voi jättää tota uutta vaan venailemaan vieraaseen paikkaan keskenään.

Varusteita ei onneks tarvi hirveesti hommaa kun se on saman kokonen ku F, niin loimet menee. Mul on ollu jemmassa nahkasuojat jotka ostin tutulta kun ne oli isot sen hevoselle ja harvalla ratsulla on yhtä järeet jalat.
Tällä uudella on "vaan" nelosen kavio ja jalkakin on sirompi, vaik se on kyl vaan siro Freddyn valkosiin puunrunkoihin verrattuna.
Eli suojien neopreenit pitää vaihtaa lampaankarvaan niin istuu. Ne on hienot nahkasuojat, saan ne viel sopimaan.

Varusteita on joutunu ostas lähinnä itelle et on asiallisen näkönen sit valkoissa.
Kilpailuasun  ostokin tulee tässä eteen vielä
En o ikinä omistanu valkosii housui ja mun ridakypäräkin on homeessa.

Näemmä mulla on joku Kingsland ja Eskadron(joka on aina ollu mun suosikki) fiksaatio. Varauksessa itelle kingslandia ja ponit pukeutuu eskadroniin ja bucasiin.
Siks pitiki hommaa samankokonen hobunen, meil on kuitenki melkein kaikki loimet bucasia eikä mitää vanhaa nii ei tod kestä kukkaro ostella uusia.

Itse aion lopettaa tän rönttösratsastelun ja ryhdistäytyä.
Yritin tänäänkin olla niin teflonpintanen ja tukka ojennuksessa mut kotona huomasin et paita on kissan lohimössöroiskeissa :D

Mut ens viikko on kamala, toivon että elämä asettuu uomiinsa sit pikkuhiljaa.
Freddy on auttanu mua olemassaolollaan ikävinä aikoina, mut nyt mä oon sen tukena ja tämä uusi ystävä saa vuorostaan auttaa mut tän menetyksen yli.

Kuten sanoin, hyvin bittersweet.
Mutta mä pusken tän läpi.
On jääny unet vähäselle niin oon ihan koomapotilas, mut nyt noi tarvii huomioo ja huolenpitoo niin aktiivisesti et on se helvetti jos ei tahdinvoima riitä siihen että huollan myös itseäni koska tää ei oo normaali olotila. Kyl mä kaikille elukoille hoidan niiden tarvitsemat ruuat mut en sit jaksas itelleni, mut en tietenkään jaks ku oon niin vajakki etten mee ajois nukkumaan ja syödä normaalisti.

Kerään ny mieluummin voimia ku biletän. Tulihan tässä kesä jo rällättyä.


No, nyt viikonlopun kukun viel myöhään, mut maanantaina mun on järkättävä oma elämä kuntoon. Ei oo ees vaikeeta, tekee aluks päiväaikataulu, alkaa täyttää taas kalenteriakin. Mä vaan suoritan hommia sitä mukaa kun niitä on. Ja onneks niit on!

Mut Freddyä tulee ikävä. Tosi.
Uudesta hevosesta sit lisää kun on oikea hetki.