Kutsumattomia vieraita.

Siniset sedät kävi. Teki väijytysiskun nyt kun ne ei ookkaa pitkään aikaan käyny.

Etsivät siis tätä toista onnetonta...

Sinänsä mulle ei-kivasti kun se tilanne tuli niin yllätyksenä. Ne oli odottamassa rapun tasanteella kun tuun hissillä 20kg puupellettisäkki sylissä, silleen et yllätyys...

Vaativat päästä himaan ja suullinen etsintälupa riittää kuulemma.

Eipä siinä, vaihtoehdothan on pyöreä 0, kaiken tän jälkeen mulle on vaan vähän kynnys päästää ketään kotiini saati sit poliiseja.

No siinä ne kuitenkin pyöri. Ja kyseli. Miksi, koska viimeks jne jne samal ku availi suunnilleen keittiön laatikoita.
Vastailin ja se parin kovanaamaosapuoli sanoi mulle että puhun niille paskaa(kyllä, poliisit puhuu aika "kansanomaisesti" xD oi aikoja, oi tapoja!).

Jolloin, koska minä en ollut nyt altavastaajana, sanoin tiukasti että koska x ei ole tehnyt mulle mitään pahaa, toisin kun teikäläiset, en tule tekemään kanssanne yhteistyötä häntä vastaan. Ihminen sussa varmaan ymmärtää sen mitä poliisi ei, nimittäin sen että ei unohdu herkästi jos heitetään aiheetta putkaan ja meinataan piittaamattomuutta jättää kuolemaan. Ja hitto en tietenkään kertoisi muutenkaan wtf earth calling..
No pysy sekin enemmän asialinjalla sen jälkeen eikä yrittänyt olla pelottava että jospa pikkutyttö säikähtää ja kertoo kaiken.

If you stab me, I too, do bleed, mutta oon mä sen verran itse saatana että tuun keräämään itseni ja se mitä myös kerään, on raivo.


---------------------------------------

Nyt olen kuullut että ne on saanut sen kiinni. Kuulen sen ekana koska mut luetaan vieläkin lähimmäksi "omaiseksi".

Osaltani olen shokissa... ei, olen kyllä täysin shokissa.
Mutta ei tälläiselle asialle ole oikeaa aikaa. Ei ole oikeaa aikaa vapauden menettämiselle mutta koska lain kouraa ei voi ikuisesti paeta, ja niin kauan kun voi, niin ei se ole vapautta. Ei voi ajaa autolla, ei voi näyttää itseltään ja koko ajan pitää olla silmät selässä.
Aikomus hänellä oli pysyä kadoksissa hoviin asti.

Kaiken tän keskellä oon silti pitkässä juoksussa iloinen sen puolesta koska tästä päivästä alkaen kello kohti vapautta alkoi käymään.
Mulla on kuulemma vierailuoikeus ja snadi velvoite huolehtia nyt sit sen asioista täs.
Should be interesting...

Hyyyh tää on ihan tyhmää, sanoo sisäinen lapsi.
Toivottavasti siit ei tuu mikää nisti siel vankilassa vaan alkais vaikka treenaa... no en mä usko et siit mikään nisti tulee vaik se onkin kiven sisässä kai suhteellisen yleistä.

We knew this day would come.

Luulenpa että minulla on kotietsintä odotettavissa ihan realistisesti ajatellen. Tuskin kuitenkaan pelkästään sen perusteella että kun ne kysy et onko jossain huumeita niin vastasin että juu, vitusti kräkkiä. Koska välillä mulla ei ole käytöstapoja.

Rankka fiilis.. kun sitä kuitenkin haluais viettää vaan hiljaiseloa.

Eipä näitä viitti irl toitotella... erikoista tässä nykyajassa kyllä että tuntee voivansa kirjotella näitä juttuja tänne mistä mahdollisesti ihmiset jotka eivät tunne mua yhtään tai tiedä mun elämästä mitään voivat ne lukea.

Mut on kyl väh sillee et mitä mä nyt teen. Vaikka en ole elänyt kyseisen ihmisen kanssa vuosiin niin että se mun viikkorutiineihin vaikuttaisi niin silti, silti on silleen et öö.. no öö... mitäs tässä nyt. Ehkä mä kuitenkin oon liian empaattinen. Voi myötäelää että millasta se olis tulla yhtäkkiä tempaistuksi pois elämästään johonkin muurien sisälle ainakin puoleksitoista vuodeksi. Ja kaikki ulkopuolella jatkaa elämää. Pysähtyen hetkeksi mutta pikkuhiljaa jatkaen elämää ja täyttäen muilla elämässä sen aukon joka siihen on jäänyt siitä kun itse on poissa.
Muttei silti ole kuollut, paitsi maailmalle hetkeksi.

Tosin voi olla että kunhan tottuu, kyseinen ihminen pärjäilee asian kanssa paremmin kun me täällä ulkona.

Mun pitää nyt ei pelkästään "dust myself up" aika vitun nopee ja huomaamatta niinkuin aikuinen, mutta vielä parempi että putoon vaan suoraan jaloilleni niinkuin kissa. KRAAAAAH!

Vapaapäivä osa 2 sekä poliisikuulustelu osa X.

Pidän siis tämänkin päivän itselläni.
Huomaan että sisäinen maatalonemäntäni nostaa päätään koska ajattelen koko ajan että nyt voin siivota kunnolla, pestä pyykit ja käydä kaupassa ja hieroa ehkä oman hevoseni, ainakin selän, se on niin iso etten tiedä jaksaako kokonaan. Ei siinä kuitenkaan mitään muuta oo ku ristiselkä jumissa.

KU MITÄS MIÄ MUUTAKKAA JOUTILAANAKO SITÄ ISTUA PITTÄIS JA KÄDET SYLISSÄ KAUNIITA JA ROHKEITA(Snooki & JWoWW) KAHTELLA?!

Mietin eilen että vaikka hevosen korkea ikä on kontraindikaatio hieronnalle, niin tuskin tässä tapauksessa kokonaan koska kyse on käyttökuntoisesta ja päivittäin liikkuvasta hevosesta joka ei ihan vielä ole alkanut muuttua raihnaiseksi.

Mutta ensin lähdin Pasilaan kuulusteluun rattisyytteestä ja ajoneuvon kuljettamisesta ilman ajo-oikeutta.
Menin itseasiassa autolla sinne ja parkkeerasin sen poliisitalon eteen. No hitto, 7 spora ei kulje pasilan sillan raidetöiden takia ja mulla ei ole koko päivää aikaa.

Kävelin autolta poliisitaloon ja sillä matkalla tällänen ruskettuneempi kaveri yritti kaupitella mulle subua :D sillä on pakosti kyllä greipin kokoset ballsit... mut dude on löytäny hyvän markkinapaikan, "ai veikö poliisit sun huumeet? Mutta ei hätää! Tästä sais nyt sitte uutta tilalle!" :D omg. Eli sinne vaan nistit säätämään jos ei muualta natsaa.

Menin turvatarkastuksen läpi ja poliisi siinä sanoi että koita löytää istumapaikka.
Katsoin sitä odotusaulaa.
Ei voinut muuta kun olla huvittunut. Pasilan poliisitalo on kuin mikäkin vastaanottokeskus :D
Kohta mut kutsuttiinkin ja poliisisetä päivitteli asiasta mainitessani että joo varsinainen vastaanottokeskus eikä loppua sille oo näkyvissä... subukauppiaastakin heitin läppää mutta lisäsin että en sitte ostanut mitään.

Kuulustelu oli perussettiä, kolmannen kerran bentsoreseptit sinne, varmistettiin lääkeaineet, annostus ja vasn kysyi että onko samalta lääkäriltä.
Pelkkä muodollisuus, varmasti kuitenkin esitietojen perusteella tiedossa oli että lääkkeiden pitoisuudet veressä aina ihan hoitoalueella ja alakanttiinkin, enkä oo lääkärishoppaillut.
Näin kaatui rattisyyte.

Toinen oli tämä ajoneuvon kuljettaminen plaa plaa plaa jonka kiistin taas sillä perusteella että kortti on viety perusteetta.

Hetki siinä sitten päiviteltiin mun tilannetta ja kyllä noi kaikki on tajunnut että oon ihan puun ja kuoren välissä.
Toi tais olla hevosista jotain tietävä kun harmitteli kovasti kun kerroin että kaiken lisäksi mulla on vanha hevonen joka on hoidettava joka päivä.

Se oli sitten taas paketissa tältä erää.
Siitä tulee sitten joko haaste rosikseen tai syyttämättäjättämispäätös, veikkaanpa että haaste. Luulen että ellei noita yhdistetä, tulee vielä kolme oikeudenkäyntiä plus hovi.

Sitten ei muuta kun yritetään unohtaa maalliset murheet ja ajatukset päivän askareisiin jepaaaa!

I won't give in, 'cause I'm proud of all my scars..

Hirvee lause kirjottaa kun on tottunut kirjottamaan juosten kusten.

Mä niin haluisin kirjottaa jostain muusta. Okei, tän oli ajatus olla päiväkirjamainen mutta siten että päiväni koostuisivat hevostelusta, muista elukoistani ja mitä nyt yleensäkään mietin tai teen.

Mutta ei.

Tää olis jo joku skandaaliblogi jos mulla olis silikonitissit ja tykkäisin esitellä niitä. (Ehh)

Asiaan.
Taas mentiin, 6.4 maanantai, 2. Pääsiäispäivä.
Lähdin tallille ajelemaan Rane mukanani. Mäkelänkadulla uimahallin kohdalla jonkin matkaa takanani huomasin maijan. Minä vaihdoin äärimmäiselle vasemmalle kaistalle, se oikealle. Luulin jo että ei tuu kohtaamista.
Luulin väärin.
Sehän alkoi sieltä luovia. Ensin keskikaistalle, sitten vasemmalle. Se oli vielä suht kaukana, mutta näin sen hätyyttävän välissämme olleen auton pois edestä sinivaloin.

Asia selvä eli valmistauduin kääntymään siinä tuuskin alkupäässä olevan Käpylän Shellin pihaan koska sieltä se jo ryykäskin ihan perään kiinni ja vilkut päälle.

Ajoin siis huoltoaseman pihaan ja siellä käytiin ne normaalit muodollisuudet läpi.
"Koskas sulta on viimeksi otettu tää huumetesti?"
Joo, kuus kertaa puolen vuoden aikana, pistä se pois niin lähetään verikokeeseen.

Ei ne olis oikein halunnu, kova oli suostuttelu että jos nyt tää pikatesti, jos se on negatiivinen niin pääset samantien sitten pois, sulla kun on toi koirakin.

Minä siihen että periaatteestakin ei käy, ja koira on vähän niinkuin teidän ongelma jos mut viette.

Lähettiin sitten Ranen kanssa oikeuslääketieteelliseen.

Pääsin nopeasti kupattavaksi koska Rane odotti autossa.
Sama lekuri kun viimeks, samat jutut luettelin, viivaa kävelin ja muita temppuja tein hyväksytysti.
Sitten sanoin että hevonen tallas jalalle, siinä on hiusmurtuma enkä voi kävellä pitkään, eikä mulla oo rahaa (osa tästä on totta) joten ois niinku annettava kyyti takasin.
No, kyyditsivät. Perillä sit kävelin vähän Ranen kanssa, ja kun maija lähti, niin hipsin huoltsikan pihaan ja kysyin siinä seisoskelleelta dudelta että mihin suuntaan kytät lähti, ja ne lähti mulle suotuisaan suuntaa. Jesss!

Autoon ja off I went.


Kyllä mä ymmärrän että noi pilkkihaalarit ei tiedä tätä koko juttua, siksi avaankin aina vähän taustoja sille että miksi olen niin perkeleen vihamielinen kun se nyt tuntuu olevan niin tyrmistyttävää että miten joku ei nuole poliisien persettä.

Asiallinen kyllä olen ja mahdollisimman rauhallinen käytökseltäni vaikken asenteeltani.


Tiedän että jotkut kuvittelee varmasti tän olevan vaan kukkoilua tai mitä lienee, mutta ei se ole. Kansalaistottelemattomuutta kyllä.

Vaan mitkä on mun vaihtoehdot? En ansaitse rangaistusta koska minua ei missään testissä ole todettu päihtyneeksi. Ekassa korkeintaan väsyneeksi, nälkäiseksi ja flunssaiseksi.
Ja mites mun hevonen, ei se ole kertakäyttökamaa. Se on 25, sillä on kinnerpatit ja tarvitsee päivittäisen jumppansa pysyäkseen kunnossa, ja hyvässä kunnossa se onkin.
Joskus tai jouluna liikutettuna se alkaa ontua ja noin vanhan kanssa ei sitä pelivaraa ole. En aio pistää aktiiviharrasteratsuna toimivaa tervettä vanhaa ystävääni monttuun tämän takia.
Eikä mulla ole mitään valtavaa turvaverkkoa joka hoitaa Freddyä puol vuotta.

Ja mites mun opinnot sun muut, mitä mun pitäs tehdä?
Julkiset ei ole vaihtoehto koska tosiaan kengittäjä musta pitäs tulla.
Elukkani ja tuleva työllistymiseni on ollut mun prioriteetit jopa ennen minua itseäni ja suomen oikeuslaitos ei välitä paskaakaan yhdestä ihmisestä, vain ja ainoastaan näyttämisestä.

Kaiken lisäksi, multahan vietiin kaikki ihan rehellisesti kerätyt säästöt ja nyt sitten sakotetaan.
Näyttää pahasti siltä että mulla ei ole enää mahdollisuuksia sillä elämän valoisammalla puolella kun kaikki meni jo.

Ilman vastuuta mun nelijalkaisista otuksista koostuvasta perheestä vetäisin maximikuosit joka ikinen päivä koska tää stressi ja näkyvistä syistä johtuva jäätävä ahdistus alkaa vaatia veronsa jo fyysisestikin vaikka kuinka yritän.
Anemia ainakin taitaa taas kolkutella ovella kun on tällästä epämäärästä on/off flunssaa epäselvin oirein. Kokemusta on, pari vuotta sitten hb oli 84...

Ja mitäs tässä vielä olis tapahtunut..

Ajelin aamuhämärissä motaria kun olin aamutalliin menossa, niin huomasin että ohituskaistaa oli tulossa sinivalkoinen auto. Meni nokkapellin verran ohi, hiljensi ja jättäytyi taakse.
Tiedättekö sen fiiliksen kun tekis mieli ampua jotain ohjuksella? Juu en minäkään, tietenkään.
Needless to say mitä seuraavaksi.
No tää oli pikanen, eka kerta kun eivät sitä huumetestiä tarpeelliseksi katsoneet "koska en vaikuttanut päihtyneeltä". On noissa aikasemmissakin pysäytyksissä itseasiassa myönnetty etten vaikuta päihtyneeltä kun sitä olen kysynyt siinä kun on odoteltu huumetestin valmistumista.

Mutta näillä oli kiire. Sanoivat vaan että sakko tulee tehään rikosilmotus tästä kun tää oli seitsemäs kerta ja seitsemännestä tulee rikosilmoitus odota sä tässä kuskin saapumista meidän täytyy nyt mennä.

Odotan motarin varressa kuskin saapumista aamukuudelta? Odotan kun häviätte näköpiiristä...

Kuluu pari päivää, ja viime perjantaina eli pari päivää sitten kuulin että joku joka tuntee jonkun joka tuntee jonkun joka tuntee jonkun jonka minä tunnen oli nähnyt että tästä rapusta oli tullut ulos pari virkapukuista(very subtle thank you) ja tänä perjantaina vaaleansinisellä siviilitransportterilla oltiin pysäytelty jalankulkijoita tossa kadulla.
Olin itse aikeissa lähteä hetken päästä, joten tämän kuultuani ajattelin käydä Ranen kanssa pikku lenkin ja katsoa että mikä on meininki.
Lähistöllä ei näkynyt mitään erikoista, mutta kun olin palaamassa takaisin, niin näin että taas sieltä rapusta tulee pari pilkkihaalarimiestä ja menee kokosiniseen farmariautoon jossa katolla vilkut.
Auto lähti liikkeelle, teki uukkarin ja ajoi toiseen suuntaan kunnes teki toisen uukkarin ja ajoi ohi kadoten luultavasti kiertämään hesarin kautta takasin.
Kyllähän ne näki mut heti.
Olin varomaton ja menin autoon, olis pitänyt tajuta että ne tosiaan kiertää, mutta kun olin ajanut parikymmentä metriä, näin sen saman auton perässäni ja ajoin sivuun jo valmiiksi.
Tulivat koputtelemaan pelkääjänpuolen ikkunaa mikä on sinänsä ärsyttävää koska blazer on leveä auto enkä kuskin puolelta ylety kauheen hyvin toiselle ovelle.

Kumpikin kysyi vuorollaan korttia, ja kummallekin vastasin vuorollaan että kyllä tiedät ettei mulla ole.
Taas selitin että miten mulla oikeastaan lain mukaan se ajo-oikeus pitäs olla koska mikään testi ei ole osoittanut minun olleen päihtynyt.
Olivathan he ihmeissään, eihän noi peruspoliisit tätä koko juttua tiedä, käsky on vaan annettu.
Menin Ranen kanssa sinne autoon että hoidetaan kuulustelu samantien, eli sehän on niin yksinkertainen kuN myönnätkö/kiistätkö, millä perusteella, ja nimi alle.
Kiistän nää aina nykyään.

Kysyin siinä sitten että tulitteko tossa äsken meiän rapusta?
Joo kuulemma siellä oli joku rähissyt..
kas kun mä en huomannut, just kuitenkin olin ollu siellä.
joo ne on niin nopeita, partio pääsee paikalle kuitenkin niin viiveellä.

On tosi nopeita vissiin, ite ollu koko iltapäivän himassa poissulkien 10min ulkona jonka aikana poliisit oli ilmaantunut. Ja kai tollaset tehtävät tehtäs ihan normi partioautolla?
Vaikka tää alue on kieltämättä aika huonoa, niin tää rappu on aika rauhallinen. Ei täällä oo ikinä ollu mitään tän 8 vuoden aikana mitä oon tässä asunut, ja sisäänkään ei pääse kun summeria soittamalla.
Annoin heidän kuitenkin pitää tarinansa mutta loppuun sanoin kuitenkin että "kertokaa sellaisia terveisiä teiän esimiehelle että aion tehdä kantelun vainoamisesta ja mä tiedän että te ette täällä sattumalta olleet."
Jos poliisi osaisi luimistaa niin nyt olis luimistanut.
Nopeet heipat huikkasivat vaan...
Ja ajoivat ohi samaan aikaan kun menin takaisin autooni.

Mut mites nyt, mulla on toi perjantai vähän kiire päivä niin kannattaskohan tässä soittaa ja sopia ihan aika et oon paikalla?

Siiiitten vielä eilen kun tulin kotiin iltatallista klo 21, huomasin että vähän oudosti siinä rapun holleilla tien poskessa seisoskelee ponnaripäinen keski-iän ylittänyt mieshenkilö. Polttelee siinä tupakkaa ja silmäilee mua kun koiran ja kantamusteni kanssa kävelen ovelle ja sisään.
Oli sen verran erikoisesti siinä bostailemassa, tavalla joka on normaalia ainoastaan jos odottaa kyytiä saapuvaksi, että kerrostalokyttääjä sisälläni halusi mennä kakkoskerroksen ikkunasta kurkkimaan että mitäs se siinä oikein toimittaa.

Ei mitään, veti röökinsä loppuun, meni autoon(t.sin farkku) ja ajoi pois.

Öö... sivari? Erittäin todennäköisesti kyllä.

Huoh.