Mä niin haluisin kirjottaa jostain muusta. Okei, tän oli ajatus olla päiväkirjamainen mutta siten että päiväni koostuisivat hevostelusta, muista elukoistani ja mitä nyt yleensäkään mietin tai teen.
Mutta ei.
Tää olis jo joku skandaaliblogi jos mulla olis silikonitissit ja tykkäisin esitellä niitä. (Ehh)
Asiaan.
Taas mentiin, 6.4 maanantai, 2. Pääsiäispäivä.
Lähdin tallille ajelemaan Rane mukanani. Mäkelänkadulla uimahallin kohdalla jonkin matkaa takanani huomasin maijan. Minä vaihdoin äärimmäiselle vasemmalle kaistalle, se oikealle. Luulin jo että ei tuu kohtaamista.
Luulin väärin.
Sehän alkoi sieltä luovia. Ensin keskikaistalle, sitten vasemmalle. Se oli vielä suht kaukana, mutta näin sen hätyyttävän välissämme olleen auton pois edestä sinivaloin.
Asia selvä eli valmistauduin kääntymään siinä tuuskin alkupäässä olevan Käpylän Shellin pihaan koska sieltä se jo ryykäskin ihan perään kiinni ja vilkut päälle.
Ajoin siis huoltoaseman pihaan ja siellä käytiin ne normaalit muodollisuudet läpi.
"Koskas sulta on viimeksi otettu tää huumetesti?"
Joo, kuus kertaa puolen vuoden aikana, pistä se pois niin lähetään verikokeeseen.
Ei ne olis oikein halunnu, kova oli suostuttelu että jos nyt tää pikatesti, jos se on negatiivinen niin pääset samantien sitten pois, sulla kun on toi koirakin.
Minä siihen että periaatteestakin ei käy, ja koira on vähän niinkuin teidän ongelma jos mut viette.
Lähettiin sitten Ranen kanssa oikeuslääketieteelliseen.
Pääsin nopeasti kupattavaksi koska Rane odotti autossa.
Sama lekuri kun viimeks, samat jutut luettelin, viivaa kävelin ja muita temppuja tein hyväksytysti.
Sitten sanoin että hevonen tallas jalalle, siinä on hiusmurtuma enkä voi kävellä pitkään, eikä mulla oo rahaa (osa tästä on totta) joten ois niinku annettava kyyti takasin.
No, kyyditsivät. Perillä sit kävelin vähän Ranen kanssa, ja kun maija lähti, niin hipsin huoltsikan pihaan ja kysyin siinä seisoskelleelta dudelta että mihin suuntaan kytät lähti, ja ne lähti mulle suotuisaan suuntaa. Jesss!
Autoon ja off I went.
Kyllä mä ymmärrän että noi pilkkihaalarit ei tiedä tätä koko juttua, siksi avaankin aina vähän taustoja sille että miksi olen niin perkeleen vihamielinen kun se nyt tuntuu olevan niin tyrmistyttävää että miten joku ei nuole poliisien persettä.
Asiallinen kyllä olen ja mahdollisimman rauhallinen käytökseltäni vaikken asenteeltani.
Tiedän että jotkut kuvittelee varmasti tän olevan vaan kukkoilua tai mitä lienee, mutta ei se ole. Kansalaistottelemattomuutta kyllä.
Vaan mitkä on mun vaihtoehdot? En ansaitse rangaistusta koska minua ei missään testissä ole todettu päihtyneeksi. Ekassa korkeintaan väsyneeksi, nälkäiseksi ja flunssaiseksi.
Ja mites mun hevonen, ei se ole kertakäyttökamaa. Se on 25, sillä on kinnerpatit ja tarvitsee päivittäisen jumppansa pysyäkseen kunnossa, ja hyvässä kunnossa se onkin.
Joskus tai jouluna liikutettuna se alkaa ontua ja noin vanhan kanssa ei sitä pelivaraa ole. En aio pistää aktiiviharrasteratsuna toimivaa tervettä vanhaa ystävääni monttuun tämän takia.
Eikä mulla ole mitään valtavaa turvaverkkoa joka hoitaa Freddyä puol vuotta.
Ja mites mun opinnot sun muut, mitä mun pitäs tehdä?
Julkiset ei ole vaihtoehto koska tosiaan kengittäjä musta pitäs tulla.
Elukkani ja tuleva työllistymiseni on ollut mun prioriteetit jopa ennen minua itseäni ja suomen oikeuslaitos ei välitä paskaakaan yhdestä ihmisestä, vain ja ainoastaan näyttämisestä.
Kaiken lisäksi, multahan vietiin kaikki ihan rehellisesti kerätyt säästöt ja nyt sitten sakotetaan.
Näyttää pahasti siltä että mulla ei ole enää mahdollisuuksia sillä elämän valoisammalla puolella kun kaikki meni jo.
Ilman vastuuta mun nelijalkaisista otuksista koostuvasta perheestä vetäisin maximikuosit joka ikinen päivä koska tää stressi ja näkyvistä syistä johtuva jäätävä ahdistus alkaa vaatia veronsa jo fyysisestikin vaikka kuinka yritän.
Anemia ainakin taitaa taas kolkutella ovella kun on tällästä epämäärästä on/off flunssaa epäselvin oirein. Kokemusta on, pari vuotta sitten hb oli 84...
