Pieni tuli siis Eestistä Suomeen, ja sen minulle välittänyt kasvattaja iloksemme pystyi pudottamaan sen mutsille tikkurilaan kotimatkallaan ettei meidän tarvinnut sitten erikseen seuraavana päivänä hakea sitä tuolta vähän kauempaa.
Kaikki paitsi yksi pennuista ilmeisesti tuli suomeen, ja sitten, siinä se viimein oli!
En tiedä miten kuvailla asias paremmin, olin kuitenkin odottanut sitä pitkään ja siinä se viimein oli! Olo oli hämmentynyt, hyvällä tavalla. Onhan kyseessä kuitenkin uusi perheenjäsen :)
Perheenjäsen joka kusi samantien mutsin lattialle ehehehe :D
Todella rohkea ja määrätietoinen pieni koira joka halusi tutkia joka paikan!
Paperihommat laitettiin kuntoon, viime hetken ohjeet saatiin (ai niin nytpä muistin että mun piti saada pennun hoito-ohjeet, täytyypä kysellä niitä vaikka kyllä toi näemmä on hengissä pysynyt, mutta kumminkin, siellä voi olla arvokkaita vinkkejä.)
Sitten lähettiinkin siitä kotiin ja ei siinä muuta kun penska autoon ja menoks.
Hetken aikaa se kiljui siinä ampujan paikalla itekseen, mutta kun totesin sille että vooi voi ei kukaan kuule sun huutoas, niin se nyykähti uneen pää mun kyynärtaipeessa, eikä herännyt edes siihen kun vaihdoin vaihteita. Retkotti vaan.
Lupaavaa, koska mun uus aisapari tulee viettämään jokusen hetken elämästään autossa.
Näin se autoilee <3
Mentiin kotiin kattomaan että miltäs siellä näyttää ja mitä kissapojat on mieltä.
Vastaanotto oli hyvin neutraali, hetken nenät yhteen ja sitten eri teille.
Pojat näyttää siltä ettei ne tienny että mikä se on, kissa? Koira? Ei se ainakaan hauku ja haukotellessaan siitä kuuluu "NJÄÄÄ!" Joten ei voi olla varma.
Touko kyllä otti varman päälle ja löi sitä pari kertaa nyrkillä päähän kun se tuli liian lähelle Toukon ruokailua, ja se on pyhä asia. You just don't.
Luotan poikiin tässä asiassa, ja voin antaa ihan turvallisin mielin antaa pennun olla samassa tilassa kisujen kanssa, onhan niiden aikaisemmat koirakokemukset olleet kääpiöpinsereitä, huoh.
Niin paljon kun eläimistä voi mennä takuuseen, olen noiden kohdalla vakuuttunut siitä etteivät ne kynsi tai muuten satuta sitä.
Sitten juosta kipaisin nopeasti siwassa hakemassa mun postissa tulleen koiranulkoilutuspipon (hei, jos mä alan bostailee tuolla ulkona säässä kun säässä, ekana aamulla ja vikana illalla, niin mulla on vähän parempi mieli jos sen pystyy tekemään tyylillä) koska olen viluinen, ulkoillakseni mukavasti talvella mun pitää naamioitua makuupussiksi eikä omassa hyllyssä ole kuin tallipipoja.
Rane nyyhkytti oven takana lyhyen hetken, ja vartin poissaoloni aikan oli våäntånyt tortut matolle, koska ulkona ei voinut keskittyä kun liikaa uusia hajuja ja pantakin on uus juttu.
Tästä jatketaan :)
Vähän piilossa pitää nukkua alkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti