Lisäksi päätin että nyt on aika toteuttaa pitkään harkitsemani hanke, eli aika on kypsä ottaa koira.
2 vuotta mietin koiran hommaamista, itseasiassa mietin sitä jo ennen kisuja mutta koska asuin silloisen miesystäväni kanssa joka ei kauheasti välitä koirista (voiskohan johtua että lähisukulaisillaan on kääpiöpinsereitä?) tulikin sitten koiran sijasta hommattua tupa täyteen naukujia.
Se oli ovelaa, olin puhunut koirasta ja miehestä oikein huokui vastahakoisuus joten eräänä päivänä se alkoi puhua jostain näkemästään annetaan kissoja-ilmoituksesta jonka avulla hän sitten ohjasi minut etsimään meille koiran sijasta kissapoikia ja näinhän siinä kävi silloin :D kyllä se osas olla ovela, god damn... mutta hyvä näin.
Ajatus koirasta siis hautautui, mutta sepä nousi esiin. Nyt on pakko tunnustaa että mikä siihen johti.
Katsoin telkkarista Hatchiko- leffan.
Oikeasti.
Älkää katsoko sitä leffaa. Katottiin se äijäni kanssa ja kummatkin yritti peitellä nenäliinan tarvetta.
Saakelin Hatchiko ja Richard Gere...
No, kuitenkin. Mä en ole ihastunut kaikkiin koirarotuihin joten rotu oli myös asia jota piti vatvoa pitkään. Jostain syystä kaikki pystykorvat on aina miellyttänyt mua, mutta asun kerrostalossa joten räksyominaisuus ei innost mua, koiran pitää olla keskikokoa tai pienehkö eikä turkkirotua.
Leffan koira oli aivan ihana mutta koska se on Akita, on semmoinen aivan liian iso mulle, ei resurssit riitä.
Sitten keksin Shiban!
On kuin pieni Akita, luonteeltaan itsenäinen, itsepäinen, siisti, fiksu ja jokseenkin kissamainen.
Ja "oispa kaljaa"- koira on söpö.
Enhän minä tiedä koirista juuri mitään, enkä niiden hankkimisestä. Ilmeisesti kasvattajiin pitää ottaa yhteyttä joten googlettelin listan niitä ja aloin soitella.
Niitä on mustia ja punasia, ja ensisijaisesti yli-ikäisenä teinibläkkärinä halusin mustan, ja uros piti olla koska kaikki eläimeni ovat ukkoja ja minä olen prinsessa.
Harvalla kasvattajalla oli mustia koiria joten päädyin pommittamaan samaa kasvattajaa jolta eräs tuttavani oli hommannut mustan shiban.
No, tälle kasvattajalle ei myöskään ollut tullut mustia pentuja ja narttuja oli jäänyt tyhjäksikin, joten koska nyt oli niin oikea aika koiralle että päätin että värillä ei ole väliä ja löin hommat lukkoon punasesta pennusta. Onhan hevonenkin punainen joten mitä sitten?
Kävin näyttäytymässä ja juttelemassa, kasvattajan kanssa tultiin hyvin juttuun ja hän vaikutti oikein järki-ihmiseltä ja vissiin minäkin hänestä kun sopimukseen päästiin :)
Sitten alkoi kuukauden odotus jonka aikana aloin varovaisesti ostella tavaroita uutta perheenjäsentä varten!
Huom. Ennen tätä olin kuukausien ajan kysynyt itseltäni joka päivä että olenko nyt satavarma, ja joka päivä tulin siihen tulokseen että kyllä olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti