Kyllä jouluna pitää mieli pahoittaa, jos ei omaa niin jonkun muun.

Ei, kukaan ei pilannut joulua, tuskinpa edes itse.
En nyt vaan oikein välitä joulusta, todella jäätävän täyteen odotuksia lastattu stressijuhla, tai olisi ellen olisi irtisanoutunut koko höskästä.

-En osta lahjoja, ja lahjani muille ihmisille on se ettei minullekaan tarvitse ostaa.
Tämä kirkastui minulle vuosia sitten jouluruuhkassa krääsäliikkeitä selkä hiessä kolutessani ja arpoessani että mitä kellekin.
Siiiis... teen tätä vapaaehtoisesti? Kärsin ja pähkäilen tungoksessa, ramppaan ees taas kauppojen väliä ja tulen kotiin paljon köyhempänä mukanani kassillinen rojua.

Ei, ei minun tarvitse, olenhan aikuinen jolla on itsemääräämisoikeus(sille ei voi kukaan mitään vaikka haluaisikin) joten päätin lopettaa.

-Deadlinet. Kaiken, siis KAIKEN on oltava valmis 23. Päivä jotta aattona voi jäädä hermolomalle. Ruuat ostettu, luonnollisesti yli tarpeen, lahjat ostettu ja paketoitu, joulusiivous tehtynä ja kaikki täydellistä.

No mutta eihän se ole kivaa. Eiköhän ne lapsetkin tykkää joulusta koska niiden ei tarvitse pistää rikka ristiin, kunhan odottavat aattoa käsi ojossa ja lähmivät muutamat piparitaikinat siinä matkalla.
Hei, ain't nobody got time for that!

Joulu on siis lukkoon lyöty suma pyhäpäiviä jossa ihmiseltä ei kyselöä että sopiiko vai eikö, se vaan on nyt näin. Onko ihmiset vapaaehtoisesti siis hyväksyneet tämän? No toki ja kaikkea paljon hullumpaakin.

Mun jouluun kuuluu ainoastaan aattona illanvietto ja jouluruokien syönti äipän kanssa. Se on ja pysyy. Yleensä ollaan kahestaan, tänä vuonna pikku-Rane tuli mukaan tietysti, ja pyysin äijänkin mukaan koska hän ei ollut menossa omalle äidilleen.

Nooh, kiirehän siinä tuli kun otin pienet torkut äxänä säkkituolissa jonka jälkeen olinkin oikein virkeä jopa.

Jouluateria oli hyvä, kuten aina, ja Rane ainoana lapsena oli huomion keskipiste. Nöyryytin sitä jopa sillä hupparilla.

Demonpuppy

Se väsähti.

Sen jälkeen mentiin äijälle, ja istuttiin iltaa jokunen tunti.

Joulupäivänä loppu mun joulu, hevostelemaan ja iltatalliinkin.olin lupautunut.
Yhtäkkiä oli kylmä kuin siperiassa, hyi hele... homma oli hidasta paksuissa vaatteissa ja huonoissa hanskoissa, pääsin lähtemään kotia kohti vasta ysiltä ja...
AJOIN EKASSA MUTKASSA OJAAN.
Voi helvetin perkele. Liian syvä oja, ei päässyt edes hitaalla nelivedolla irti. Kokeilin kyllä kunnes auto ei liikkunut enää mihinkään. Äh.
Autoja kulki harvakseen ohi ja kaikki oli jotain hemmetin turisteja joilla ei ollut hajuakaan paikallisista traktorikuskeista. Hinurin soittoon.. onneksi lähellä oli joku hinauspulju josta pääsi iso auto parissakymmenessä minuutissa paikalle ja veti koslan takasin tielle ja pääsin jatkamaan. "luojan" kiitos hinureista. Ens jouluna toivon pukilta vinssiä.
Rane parka vähän säikähti ja mönki omalta penkiltään loppumatkaksi syliin nukkumaan.
Kotona itekin vaan suorin vartaloin petiin, koska tapanina on taas aamutalli.

Hienosti nukuin liian pitkään että tuli kiire. No, se kiire loppui äkkiä kun huomasin että siinä koiraa lähtiessäni aamulenkittämään lukitsin itseni ulos. Hahhah.
Onneksi oli puhelin taskussa ja soitin tallille että myöhästyn, tulen heti kun keksin että miten. Onneksi olin illalla laittanut aamuväkirehut valmiiksi joten talon väen oli helppo ne jakaa eikä tarvinnut arpoa.
Tunti myöhässä pääsin paikalle, päivä oli hiton raskas, todennäköisesti siksi että oon varmaan hieman väsynyt, ylirasittunut, stressaantunut ja näistä johtuen en ole jaksanut huolehtia syömisistä tarpeeksi hyvin.

Pikku talliapuri hyörii innokkaana mukana... eiku!

Mutta joulu on lusittu! On aika rentoutua...

Loppuhuomautuksena: jos joku on miettinyt että kauanko kynnellä kestää kasvaa takaisin jos se lähtee irti niin minä tiedän.
viime vuonna joulun aikoihin(piru vie joulusiivoukset) taistelussa kukkaruukkua vastaan menetetty isovarpaan kynsi on viimein entisensä!