Kolme viikkoa koira-arkea :)

Näin se elämä muuttuu, vauvahan tuokin on.

Hyvät puolet joita odotin koiran omistamiselta ovat toteutuneet.
Ei heräämisen välttelyä ja kolmen tunnin kitumista säkkituolissa ennen kun voi alkaa toimia, ehei!
Nyt tehdään niin että kun huomaan että pentu herää, syöksyn vetämään ensimmäiset vastaantulevat housut jalkaan, sekoilen avaimien, puhelimen ja koirannamien kanssa, puen päällysvaatteet ja siihen mennessä kun kilisyttelen pantaa, pentu on jo kupsahtanut uudestaan. Siinähän puen pantaa velttona retkottavalle unikeolle, oevoe :D

Sitten nostan ynisevän vauvan tolpilleen ja lähdemme ulos, koska ei se vielä varmaan tajua että sillä voi olla jäätävä kus hät sitten kun se herää, koska se nukkuu aika pitkät yöt.

Plz viel viis minsaa...

Heti kun ulko-ovi aukeaa niin unet karisee silmistä ja se lähtee rehvakkaana kanssani odottamaan hissiä.
Ja kusee samantien kun päästään ulos. Kyllähän sen voi arvata.

Vien sitä ulos ekana aamulla ja vikana illalla, ja siinä välissä säännöllisen epäsäännöllisesti kun se mun mukana kulkee kuitenkin. Nukkuu muuten automatkat kiltisti ampujan puolen penkillä, ja jopa torkkuu möykkäämättä autossa jos mulla on vaikka joku hieronta-asiakas.

Näin mennään autoillen.

Alusta asti se on tehnyt hätänsä mieluummin ulos, melkein yhen käden sormilla taitaa olla laskettavissa että montako kertaa on sisälle lirahtanut, en odottanut että se lähtis luistamaan näin hyvin.

Tosin ensimmäistä kertaa kun oltiin äijän luona yötä, se kusi matolle ja yön aikana oli vääntänyt kolmet tortut sille samaiselle matolle mutta en kertonut siitä mitään(siivosin kaikessa hiljaisuudessa) koska muuten M olisi kuvitellut haistavansa sen paskan hajun koko ajan :D sillä on vähän omat jutut siisteyden suhteen, ei mitään logiikkaa, ei niin minkäänlaista...

Tässä vaiheessa yritetään vaan kertoa kakaralle että hyppiminen ja pureminen, not cool.
Puremisentarve on kuitenkin jäätävä, joten löytyy kyllä kaikennäköisiä siihen suunnattuja leluja, jos ne ois vaikka maistuvampia ku mun kengät tai mikä vaan jota ei myydä eläinkaupassa. So far so good...

The pallo, pallo vittuilee ja se pitää tappaa! Mutta pallolla on väsytystaktiikka..

Kolmessa viikossa se on kasvanut ja kehittynyt ihan mielettömästi. Hihnan päässä pyörivästä väkkärästä on tullut väkkärä joka jo tietää mihin se on menossa, miten hissiä odotetaan, missä on kotiovi ja alkeita siitä ettei saa sinkoilla ees taas ihmisen edestä.
Mitä muuhun ulkoiluun tulee.. nooh, se on ollut maailmassa vasta 3kk, hämmästeltävä ei lopu ihan heti kesken. Ihan niinkuin taluttais tuhisevaa siiliä!

nuusk NUUSK!

Vesikoiraa tästä ei tule, tarkkaan kiertää lätäköt ja kiljuu jos rapun ulkoportaat on veden vallassa kun ei niille sillon voi astua!

Kisut.. aluksi ne ei tienny että mikä se on, kissa, koira, what?
olivat neutraaleja, eivät lähestyneet sitä juurikaan.
Ensitapaamisella Touko veti sitä kolmesti turpaan mutta silloin olikin kyse ruuasta. Silloin Touko on varsinainen Rinssi Rohkea. Noin muuten sitten taas.. se juoksee karkuun. Ja sehän on Ranen mielestä tosi kivaa! Kunnes Toukkis on tylsimys ja hyppää kiipeilypuuhun.

Touko päivystää huolissaan.

Kake on näyttänyt vittuuntuneelta koko kolme viikkoa. Rane yrittää tehdä tuttavuutta ja leikkiä, mutta kielimuuri on valtava... mitenpä kissa suhtautuu siihen jos joku ryntää reteesti luokse, suu auki toki ja hampaat esillä, ja sitten hosuu etutassulla toista leikkimään. Kake kattoo vaan nenä nyrpyllän et haluutko turpaan vai?

 Se ei lupia kysele. Nyt Kake saa maistaa omaa lääkettään.

Luotan kyllä kissoihin ettei ne vahingoita koiraa, tassua saattaa tulla mutta ei todellakaan kauheen herkästi eikä kynsiä käytetä. Saisivat itseasiassa pitää5% vähän parempaa jöötä sille. Helposti uskallan jättää sen kisujen kanssa kolmistaan jos menen kauppaan tai salille.

En ikinä uskonut että pääsen näin vähällä, mutta onneksi tulee uhma/murrosikä niin otetaan varmaan multakin luulot pois!

Ihmisiin sosiaalistuu ainakin tehokkaasti kun talleilla on jo rakkautta vannovia fanilaumoja ;) toisille koirille saattaa olla vaan välinpitämätön, mutta niitäkin tapaa tässä pikkuhiljaa kun saa näinä aikoina rokotukset.
Yksi säikähdyskokemuskin oli... oltiin illan vikalla lenkillä ihan taajama-alueella, niin viereisten talojen pihasta syöksähti irti oleva isompi koira, tietenkin irti ja täysin kuurona omistajansa huudoille. Rane säikähti, kietoi mut remmiinsä, sen jälkeen heittäytyi maahan kiljumaan ja sätkimään ja paketoi itsensä hihnaan kanssa. Kiva.
Saattaapi olla että annoin välitöntä palautetta ..."Niin mites toi koirien irtipitäminen >:C ..." ja niin eespäin. Aika tyhmää kuvitella että kaupunkialueella on aina itsestäänselvästi yksin...

Aargh, vaikka toi ei vaatteita tarvi niin tilasin ebaystä Juicy Couturen hupparin sille... ihan vaan söpöilläkseni! Sallitaan mulle nyt yks tollanen juttu, en mä sitä ala lastenvaunuissa kuskaamaan kuitenkaan :D

<3 myyhyhyy

Hauva tuli taloon.

Perjantai 5. 12 mun pieni joululahjapentu(no, ei se ole mikään joululahja jos sen itse ostaa mutta fiilistellään nyt samalla lailla kun piirretyissä kun lapsi löytää rusetilla koristellun koiranpennun kuusen alta jouluaattona, tai siis päivänä koska ne on ains jenkkipiirrettyjä. Tää on mulle close enough koska on joulukuu ja mä en ikinä penskana saanut mitään eläintä.)

Pieni tuli siis Eestistä Suomeen, ja sen minulle välittänyt kasvattaja iloksemme pystyi pudottamaan sen mutsille tikkurilaan kotimatkallaan ettei meidän tarvinnut sitten erikseen seuraavana päivänä hakea sitä tuolta vähän kauempaa.

Kaikki paitsi yksi pennuista ilmeisesti tuli suomeen, ja sitten, siinä se viimein oli!
En tiedä miten kuvailla asias paremmin, olin kuitenkin odottanut sitä pitkään ja siinä se viimein oli! Olo oli hämmentynyt, hyvällä tavalla. Onhan kyseessä kuitenkin uusi perheenjäsen :)
Perheenjäsen joka kusi samantien mutsin lattialle ehehehe :D

Todella rohkea ja määrätietoinen pieni koira joka halusi tutkia joka paikan!
Paperihommat laitettiin kuntoon, viime hetken ohjeet saatiin (ai niin nytpä muistin että mun piti saada pennun hoito-ohjeet, täytyypä kysellä niitä vaikka kyllä toi näemmä on hengissä pysynyt, mutta kumminkin, siellä voi olla arvokkaita vinkkejä.)
Sitten lähettiinkin siitä kotiin ja ei siinä muuta kun penska autoon ja menoks.
Hetken aikaa se kiljui siinä ampujan paikalla itekseen, mutta kun totesin sille että vooi voi ei kukaan kuule sun huutoas, niin se nyykähti uneen pää mun kyynärtaipeessa, eikä herännyt edes siihen kun vaihdoin vaihteita. Retkotti vaan.
Lupaavaa, koska mun uus aisapari tulee viettämään jokusen hetken elämästään autossa.

Näin se autoilee <3

Mentiin kotiin kattomaan että miltäs siellä näyttää ja mitä kissapojat on mieltä.
Vastaanotto oli hyvin neutraali, hetken nenät yhteen ja sitten eri teille.
Pojat näyttää siltä ettei ne tienny että mikä se on, kissa? Koira? Ei se ainakaan hauku ja haukotellessaan siitä kuuluu "NJÄÄÄ!" Joten ei voi olla varma.

Touko kyllä otti varman päälle ja löi sitä pari kertaa nyrkillä päähän kun se tuli liian lähelle Toukon ruokailua, ja se on pyhä asia. You just don't.

Luotan poikiin tässä asiassa, ja voin antaa ihan turvallisin mielin antaa pennun olla samassa tilassa kisujen kanssa, onhan niiden aikaisemmat koirakokemukset olleet kääpiöpinsereitä, huoh.
Niin paljon kun eläimistä voi mennä takuuseen, olen noiden kohdalla vakuuttunut siitä etteivät ne kynsi tai muuten satuta sitä.

Sitten juosta kipaisin nopeasti siwassa hakemassa mun postissa tulleen koiranulkoilutuspipon (hei, jos mä alan bostailee tuolla ulkona säässä kun säässä, ekana aamulla ja vikana illalla, niin mulla on vähän parempi mieli jos sen pystyy tekemään tyylillä) koska olen viluinen, ulkoillakseni mukavasti talvella mun pitää naamioitua makuupussiksi eikä omassa hyllyssä ole kuin tallipipoja.

Rane nyyhkytti oven takana lyhyen hetken, ja vartin poissaoloni aikan oli våäntånyt tortut matolle, koska ulkona ei voinut keskittyä kun liikaa uusia hajuja ja pantakin on uus juttu.

Tästä jatketaan :)

Vähän piilossa pitää nukkua alkuun.