12h

Aamu klo 7 luukku ovessa aukeaa ja sieltä tulee aamupala.
banaanijogurtti(aina kaikkialka mulle banaanijogurtti, oon aina inhonnu niitä), vadelmagrandi ja kolme leipää jotka on muurattu jollain kissanrasvalla yhteen jonkun sokean kehitysvammasen toimesta. ANTEEKSI! Siis ei kehitysvammaisen, vaan jonkun joka ei välitä, mutta jonkin sortin aivovamma sekin on.

Odottelen. Olo on hirveä. Oon yöllä kysynyt kellonaikaa soittamalla summeria. Silloin se oli 5. Aamupalan jälkeen soitan uudestaan, en muista mitä tarkalleen kysyn, varmaan sitä et koska mua kuulustellaan. Vastaus oli "No en kuule tiä!"  Aha.

Kuten mainitsin, mulka on suljetun paikan kammo ja paniikkihäiriö, ja olen täysin tietämättömänä vailla kontrollia siitä mitä mulle tapahtuu ja miksi, sekä tilanne oli mulle ennen kokematon.

Ilman lääkkeitä menen paniikkiin. Hyperventiloin itteltäni tajun pois, kaadun siitä "tuolilta" ja nirhaan päätäni siihen sänkyulokkeen reunaan(ensihoitajien toteama)
Lattialla makaan tolkku pois ennen kun alan havahtua siihen että mua huudetaan sukunimellä jostain kaukaa.
Oon ihan pihalla ja kauheissa tärinöissä.
Ensihoitajat kutsutaan toteamaan että olen kuulustelukuntoinen.
"Kamerastako näitte?" Kysyvät he. No ei kun kuulusteluihin olivat hakemassa. Kopissa ei siis ole edes kameraa josta voisi nähdä asiakkaan kunnon...

Siitä viedään kuulusteluun ja olen todella surkeessa kondiksessa.
Kuulustelun suorittaa tutkija, nuorempi konstaapeli, miespuolinen. Anteeksi vaan mutta kunnon tissiposken olonen.
Sen verran vihree että siinä on vanhempi tutkija apuna.
Mun syytteet kerrotaan.
-Rattijuopumus,
-huumausainerikos,
-toisen vahingoittamiseen tarkoitetun esineen hallussapito julkisella paikalla.

Näistä syytteistä keskitytään kuitenkin vaan keskimmäiseen. Pussissa oli ollut piriä, ja sen verran että "ei mee enää käyttörikoksesta" kiistän, ja kysyn myös että no, paljonko sitä sitten on?
Ei tullut vastausta, mutta eipä ole tullut mun henkilötakavarikkopöytäkirjojakaan vielä tänäkään päivänä. Voisinkin soittaa heti... ei se vastaa.
Vaarallinen esine oli stiletti, joka oli mulla tallilaukussa muiden pientyökalujen seassa kuten taskulampun, työhanskojen jne.
Kiistin syytteen, stiletti on mulla mukana vaan tallilla ja käytän sitä yleensä paalinarujen katkomiseen kun jaan heiniä. Joku on kuitenkin aina hävittänyt puukot ja sitäpaitsi ne tulee taskusta läpi, siksi kääntöveitsi.

En oikein muista kaikkea, enkä pystynyt ymmärtämään täysin kun mulle luettiin se kuulustelupöytäkirja kun en itse sitä kyennyt myöskään lukemaan.
Ja sitten vaan nimi alle!

Tässä vaiheessa kuvittelin vielä pärjääväni ilman asianajajaa, olinhan syytön.

Takas koppiin, mainitsen vielä kissoistani ja hevosestani, kissat ovat olleet kohta 24h ilman ruokaa. Kerron että ei saisi olla niin kauaa, kissan elimistö ei kestä paastoa. Kysyvät vaan että onko ne jotenkin sairaita sitten.
NO EI VITUN IDIOOTTI KUN KISSAN ELIMISTÖ NYT VAAN ON SELLAINEN.
Ei mitään reaktiota. Odota täällä, me mennään syömään ja tullaan ihan kohta.
Mulla oli ruoka valmiina odottamassa. Kylmää spydäriä. Hyi saatana. Muutenkin kunto alkaa olla niin hyvä etten voi syödä enkä juoda.
Kupsahdan uudestaan siinä toista tuntia odotellessani. Lyön oikean poskipäöni lattiaan särystä päätellen.
Jossain vaiheessa tulee tää tissiposki tutkoja joidenkin papereiden kanssa, tökkii mua lattialla ja sanoo vaan että nukuit aika sikeesti.
Joo. Tapana on nukkua putkan vessanpöntön vieressä lattialla, tottakai. Mikä nero. Nooh, poliisikouluun onkin fyysiset kokeet, ja kyseenalaistan tämän kaverin pystymistä sillä saralla kun noin nuorena jo näytti olevan vähän niinkuin sisähommissa..
Odotan.
Kello tulee ehkä kolme. Luukku aukeaa ja tutkija sanoo että lähtevät kotietsinnälle. Saan tulla mukaan jos haluan mutta siinä kestää kauemmi. Järjestää.

Ensinnäkin, se on mun oikeus olla läsnä kotietsinnässä, toiseksi, halusin ulos kopista ihan sama miksi, kolmanneksi, kissojen huolto piti varmistaa, ja neljänneksi, mua ei kiinnosta tippaakaan että onko se nyt heille hankalampaa järjestää.

Lähdetään. Näemmä ensilumi/jää on tullut tällä aikaa. On saakelin kylmä.
Saavutaan kotiini. Olen kertonut etukäteen että mitä löysin ensimmäisen kotietsinnän jäljiltä jotka oli jätetty jostain syystä.
En maininnut että olin huomannut jotain outoa keittiön ikkunalaudassa, siihen kun saattaa silmä osua kun menee jääkaapille. Ehkä halusin nähdä että mikä sen homman nimi on.

Kotona en saa tehdä mitään. Kisut hyppii ja määkii ruuan perään mutta en saa tehdä sille asiallekaan mitään.
Aika pian yksi sininen, jonka jälkeenpäin saan selville olleen mukana edellisessä etsinnässä, menee ikkunalaudalle ja sirkus alkaa.
"Ahaaaa! Mitäs täällä.. nyt sinä meet tonne sängylle istumaan, ja tulkaapas kattomaan, ota kuva sieltä."
Kaivoivat kahvipaketin kuoret sieltä, mutteivät katsoneet mitä siellä on.
"Me katottiin täältä viimeksi, mistä nää on tänne ilmestyneet tällä aikaa? Nyt jos tunnustat niin nopeemmin pääset eläintes luo. Eihän tänne kellään muulla oo pääsyä kun sulla ja äidilläs?
En tunnusta, koska kai nyt tietäsin jos olisin sen sinne laittanut. Mun ja äitini lisKsi pääsy kämppään on kyllä herroilla poliiseilla...

Tottakai myös pieni henkinen kiusaaminen kuului asiaan. Kirjahyllyäni penkonut vanhempi silmäpussinen kyttä kävi vittuilemaan että täällä ei vissiin käy siivooja kauheen usein... no juu, siis tyyppi kaiveli pullohyllyä. Käsi sydämellä nyt, kuka aina viikkosiivouksen yhteydessä ottaa kaikki pois kirjahyllystä, pyyhkii pölyt ja laittaa kaikki takasin? Kysyinkin sitä, ja kuulemma hän tekee niin.

Sain välittömästi mielikuvan karskista poliisimiehestä häärimässä kotona essu päällä, pölyhuiska kädessä tomuttelemassa lasisia joutsenfiguureja, yffff... liar.

Otin sen hiukka raskaasti siinä tilanteessa koska olen tarkka kotini siisteydestä, ja tämä oli oikeastaan syy vapautumistani seuranneeseen mielisairautta hipovaan siivoushepuliin.

Lisäksi, lähtiessäni vaadin että kissojen vesi vaihdetaan, sen suostuivat tekemään, mutta hiekkistä ei saanut putsata koska kuulemma en ole hyvä eläintenpitäjä kosk olen itseni tuollaiseen tilanteeseen hommannut.
Eli siinä suoraan toiseen akilleen kantapäähän, koska mulle on kunnia-asia että eläimiä ei laiminlyödä...

Että tämmöstä boonusta... vapaudenriisto ei ole tarpeeksi paha rangaistus näin hirveelle rikolliselle.



Jälkihuomautus:
Kuulemma mua vahdittiin kotietsinnän aikana paljon tarkemmin kuin exääni. En saanut tehdä yhtään mitään, ja yksi poliisi vahti mua koko ajan ja pyysi siirtymään sitä mukaan mihin etsintä eteni, exäni sen sijaan oli saanut istua röhnöttää sohvalla koko etsinnän ajan, silläkin hetkellä kun ne siirsi sohvaa katsoakseen sen takaa... joo o. Ja kahviakin se keitteli itelleen.
Mä taas en mitään, saatana vituttaa että olin niin kiltisti ja tottelevaisesti. Jos seuraava kerta ikinä tulee niin aion samaan konkurssiin olla hirveä mulkvisti koska sillä ei ole vitunkaan väliä noin niinkuin kohtelun tai syytteiden kannalta.