Hyvää syntymäpäivää minä.

Tämä on seuraava päivä autokolarista. Fiilis on epätoivoinen.
Herään ysiltä ja avaan koneen. Miehen on myös hereillä ja sen sijaan että mulle mitään syntymäpäivää toivotettaisiin, alkaa tivaaminen ja uhkailu että en kai mä käytä tätä syynä sille ettemme näkisi. Mihinkään sellaiseen en ollut viitannut.

Sain viesteistä sen käsityksen että heti paikalle tai se on ero. No, nappazn lähimmät päällyshousut ja edelleen shokissa ajan paikalle. No, mua ei kuitenkaan odotettu siihen aikaan sinne.. olen niin sekaisin tästä kaikesta ja en tiedä mitä multa nyt sit oikein odotetaan, mutta iloinen en ole.
Eiköhän se pääty siihen että kerään kamani siinä vaiheessa kun sättiminen riittää, lähden sanoen hyvästi rakas, ja suljen oven perässäni. Takaa kuuluu että lähdit sitten viimeisen kerran!!
En välitä, musta tuntuu että kaikki on mennyt ja mä olen yksin. Tollasta tukea en tarvitse.
Muistaakseni vietän synttäripäiväni kotonani pimeässä istuen säkkituolissa lannistuneena. Ihan sama. En muista edes tarkemmin.

Sellasta.