Home sweet märkä, pimeä ja kylmä ja hometta. Hevosen kimppuun toki heti.

Hoitotiimi oli tehnyt pirun hyvää työtä poissaollessani. On vaikea edes kiittää kun kiitettävä asia on niin iso.
F näytti hyvältä, oli hyväntuulinen ja liikkui hyvin. Mitä parempaa voi odottaa? Kaikki kengät oli jalassa ja Ell ei ollut tarvittu.
Melko lailla kuitenkin ensi töikseni pistin tuulemaan. Joutui ehkä vähän ostoksille. Vanha sisäloimi oli kirjaimellisesti paska ja repeili selkäsaumasta, ja halusin myös klipata tuon hikoilevan karvamursun joten siitä siis... klipperin vuokraus ja lompakko levällään Hipposporttiin loimea hakemaan (okei, myönnän, googlettelin ja soittelin ensin ihan sikana kun piti olla oikean värinen. Tuo on kausiväri petroolinsininen joka sopii punaiselle hevoselle paremmin kun mikään perus tummansininen/navy. On se elämä välillä vaikeeta!).

Maailman valokuvauksellisin eläin taas oikein...

Kyllä, olen sitä mieltä nyt että sisäloimen pitää olla Bucas. Harva on niin istuva. Oikein sääliksi käy katsella hevosia jotka on puettu johonkin fleece tai villaloimeen joka aina, siis AINA! valuu niin että koko hevonen on tulossa kaula-aukosta ulos ja takaa se sitten roikkuu paskasen mekkona. Mahtaa olla mukavaa. Kannattaa tarkistaa loimen istuvuus ja oikea koko ennen kun ostelee värin perusteella. Vois miettiä vaikka että olisiko itsestä kiva käyttää epäsopivia vaatteita jotka puristaa vääristä paikoista, nimittäin tuskin...

Pihalla on jotain kamalaa, siellä kenties korjataan jotain laitetta. Laite voi alkaa toimia ja päästää ÄÄNEN!!

Sorruin tollaseen... Horse Comfortinko toi nyt sit on, viltti. Maksaa muuten Puuilossa kybän vähemmän ku hevostarvikeliikkeissä, hyi hyi kalliit elitistikaupat! 

Just ja just riittävän kokonen, vaik oishan se jees jos noita tehtäs ihan oikeiden hevosten kokoja ettei eläinparalta persposket kylmety.

Taas on häväisty.

Ei kiitos enää klippaamatonta talvikarvaa. Meistä ei tule maaseudun asukkeja tai muita luonnonmukaisuuden kannattajia niin tuo paransi varmasti hevosenkin mukavuutta huimasti. Raukka oli selkä hiessä jo pienestä ravailusta kun turkki oli niin paksu. Kiva sitä sit yrittää kuivatella ja kamalan näkösekshän se kuivuu, lisäksi märällä hevosella on kuitenkin suurempi riski vilustua.

Klippaan aina tollasen loimiklippauksen, eli jätän karvat niille alueille mistä lämmönhaihtuminen on suurinta, enkä myöskään aja mahaa kokonaan paljaaksi. Ei se kuvassa näy mutta vähän on mahakeesi :D.

Double Trouble

Kisumisutkin oli ihan voimissaan, ja miksipä eivät olisi olleet :) kyllä noi elukat oli mun eniten ikävöity asia Suomessa, ne nyt on mulle ku omia lapsia.