Selvinpäin omasta mielestä.

Kaikkihan on aina niin kovin hauskaa kunnes tullaan siihen pisteeseen ettei se olekaan enää kovin hauskaa.

Otsikon lausahdus juontaa juurensa noista lääkityksistä.
Mulla on jonkin verran tuttuja jotka pitävät itseään entisinä sekakäyttäjinä, mutta mä sanoisin että on vähän liian aikaista lähteä poistamaan etuliitettä "entinen" tosta sanaparista. Se nimittäin on silti kuosaamista vaikka lääkäri on lääkkeet määrännyt, jos niitä ei käytä niin kun lääkäri määräsi.

Puhutaan nyt esim. Vaikka vahvemmista kipulääkkeistä kuten panacod, ardinex ja tramal.
Okei, ihmisellä voi olla selkä hyvin kipeä ja siihen diagnoosi. Mutta kuinka suureksi osaksi kipu on psykosomaattista kun sitä selkää on lähdetty valittamaan lekurille sen takia että saisi em. Lääkkeitä? Nii in...

Välttääkseni varajeesustelun sanon että eihän se nyt väärin ole jos sillon tällön vähän rentoutuu, mutta mikä on silloin tällöin?

Ja tästä päästäänkin otsikkoon. Lääkkeiden väärinkäyttö saattaa läheisten mielestä olla pikkasen ärsyttävää, vähintään.
Siinä vaiheessa kun jonkun hassuttelu häiritsee mun feng shuita, alan huomauttelemaan asiasta.
Helppohan mulle on heittää takasin että "No hyvä sun on sanoa kun oot koko ajan lääkepäissäs plaaplaa.."
Jolloin sanoin että olen mä selvinpäin omasta mielestä.

HAHAHAHAHA!

No en mä sitä niin tarkoittanut ja nyt koko homma on lähtenyt käsistä ja ihmiset on niin kovin selvinpäin omasta mielestä ja hassu juttu joo.

No ei se pidemmän päälle naurata.
Totta on että mulle ottais ohraleipä ilman joka aamuista tramalia ja lyricaa(ja rivatriliä) mutta siksi mulla on niitä joka aamu kun en ylitä annostusta, päin vastoin.

Mutta nää omasta mielestä selvinpäin-ihmiset... reseptin kun saa uusittua niin se on sadan napin pakkaus huiviin parissa viikossa ja sit loppuaika kidutaan, vaihdellaan lääkkeitä muiden veijarien kanssa ja se mikä mua nyt nyppii ja miksi kirjoitan tämänkin, ruinataan multa lääkkeitä ja sitten kun ei natsaa niin käyttäydytään kuin paraskin peräreikä kun olo on huono ja MINÄ olen syy siihen, minulla on niin ja niin paljon lääkkeitä niin miksen muka voi luopua.
No miksiköhän mulla on? Hmm... ja voi että kun en ala itse kärsimään refloista ja niistä vaivoista mihin lääkkeet on määrätty ihan vaan sen takia että joku on omalka toiminnallaan jälleen saanut itsensä epämukavaan tilanteeseen.

Mua niin välillä raivostuttaa... i fucking told you. Mut eihän mua voi uskoa. Noi on niin amatöörimäisiä virheitä aikuisilta ihmisiltä.

Riippuvuus on nimensä mukainen asia. Se kahlitsee. On hallittua ja hallitsematonta riippuvuutta. Miten ihminen joka ei hallitse riippuvuuttaan voi edes esim. Matkustaa lomamatkalle? Se nimittäin on ihan selvä että napit ei tule riittämään kauhean pitkälle ja sit onkin mukava huomata olevansa vieraassa ympäristössä jossa ei tiedä mistä sen helpotuksen hommais ja olo on niin huono ettei pysty mihinkään.

Riippuvuus on siis rajoite. En halua että mua rajoittaa mikään olo.

On kiva olla aamulla hyvässä kunnossa(mitä en todellakaan ole ja siihen ne lääkkeet on, mutta hoidan terveyttäni kyllä muillakin keinoilla) että voi pitää huolta itsestään, koirasta, kissoista, kämpästä, hevosesta, asioista ja töistä.
En mä voi oikeastaan uhrata päivääkään, noi on etusijalla ja kelkasta tippuu tosi helposti.
Haluan myös loppupäivästä olla kehissä ihan samasta syystä. On vastuuta josta mä pidän.

Tämä kaikki nyt vaan tuli mieleen yrittäessäni asioida ihmisten kanssa jotka tunnen hyvin heidän oman itsekusetuksensa takana.

Taas vähän koettelen leimatuksi tulemisen rajoja mutta hei, maailmassa on virhe!
Koittakaa ajatella omilla aivoillanne. Sillä on päässä vikaa joka näkee vaan mustaa ja valkoista.