Eli aion lässyttää pikku koirastani :)
Rane on nyt 5kk. Se on edelleen paras ostos aikoihin.
4kk se oli oikeastaan täysin sisäsiisti, vahinkoja sattui harvakseltaan, lähinnä silloin kun kuvittelin ehtiväni käydä suihkussa ennen lenkkiä, tai sitten tuli vieraita juuri kun olis ollu lenkin aika niin innostuessaan rakon hallinta petti, mutta helppoa oli, ei mitään ihme sanomalehtien virittelyä tai mitään.
Uusi vuosi suju hyvin, se oli mutsilla hoidossa eikä korvaansa lotkauttanut raketeille.
Kotona se ottaa iisisti. En vielä tiedä että yrittääkö se leikkiä kissojen kanssa vai kissoilla, eikä tiedä varmaan kissatkaan. Touko juoksee karkuun jos huvittaa, mutta jos ei jaksa niin sähähtää kyllä. Kukin pitää hyvän huolen omasta ruokakupistaan.
Ihan seko sählähän toi pieni on, vaikkei se oo enää niin pieni, se kasvaa ku rikkaruoho.
Rokotukset sai eikä sanonu mittään, pesty on ja sitä inhotti. Sidoin sen remmistä suihkuun kiinni, koska voin kuvitella että mitä käy jos ja kun liukas märkä koira ottaa ja päättää että on se jo valmis. Pysyin ainakin itse melkein kuivana.
Kynsien leikkaus viimeistään saa sisäisen draamakuninkaan heräämään ja taas huudetaan eläinrääkkäystä ääk ääk!
No, otin nyt viimeks helpon reitin ja napsin kynnet kun se makas matolla sammuneena ku saunalyhty. Pikku lötköjalka ei huomannut mitään :D
Lenkillä... olen vähän saanut rohkaisevia lausuntoja että shibat on aika höselöitä, ja tämä perheensä mustanaamio on ainakin.
Yritän onnettomilla koirakuiskaajan taidoille opettaa sen olemaan vetämättä, hyyyvin menee heheh.
No, kunhan on kärsivällinen. Onneks mul on eläinten suhteen lehmän hermot, toisin kun ihmisten. Siinä mä vaan jäkitän paikallani ja odotan että se lakkaa kuristamastq itseään. Tahtojen taistelua... yks askelta eteen, kaks taakse, yllättävä suunnanvaihto, huomion kiinnittäminen minuun, you name it.
Nuoruuden intoahan se on, tuolla landella saa loikkia pitkän flexin päässä metässä mutta kaupungissa cityremmin päässä ei niinku käy.
Autossa nukkuu vieläkin matkat, tosin ei niin hyvin enää kun ei varmaan saa penkillä enää niin hyvää asentoa. Ja jos piipahdan kaupassa niin se vissiin luulee ajavansa loppumatkan koska sanapariin "oma paikka" se reagoi vaan katsomalla että juu sepä se.
Parhaat lelut ovat halpoja. muovinen karkkipurkki ja sen kansi, käpy, jääpala.. best things ever!
Ainoat asiat mitkä ketuttaa on tottakai muut ihmiset. Kuulemma eläinrääkkäystä kun en anna sen vedellä vapaana tallinpihalla tai muuallakaan. Porukka ei hiffaa että shiboilla on kova riistavietti, jo tolla myös. Ei se ole paimenrotuinen tai mikään laumis. Haluaisin kuitenkin nähä ton vielä muutenkin kun kuvan karkurit- palstalla.
Olen myös toivonut että vaikka se on kauhean söpö, niin sillä ei puretutettais käsiä tai annettais sen hyppiä. Se on pieni, noi asiat on helppo välttää.
Myöskin koirankoulutustaitojeni arvostelu. Aargh. Koska kuten minäkin toimin, parhaan tuloksen saa positiivisellä vahvistamisella, eikä jatkuvalla ei-sanan jankkaamisella. Se vaan menettää merkityksensä.
Yritän omaksua tämän rodun käyttöohjeita, koska olen asian suhteen tyhjä taulu, ei ennakkokäsityksiä.
Sitten joku spanieli- ihminen tulee neuvomaan. Siinä "ei ei ei" -sähläyksessä se korkeintaan alkaa pelleillä ja purra sormia.
"Ranestahan on tullut kusipää, ihan ku emäntänsä." :D hahahaa, joo okei.
Antakaa mun suoriutua.
On ollut hienoa kun mulla on nyt syy kävellä ympäriinsä kaupunkia kun siihen on syy. En mä yksin menis. Just tultiin ihanaa puu- Vallilaa kattelemasta. Koira on hyvää seuraa kun se on aina innoissaan eikä ala kitistä mitään.
Että joo, arvostus ihmisiä kohtaan on hyvin korkealla. Ketään ei edes kiinnosta samat jutut että oikein piti ostas ittelleen seuralainen.
Mutta se nyt on näillä hoodeilla tapana muutenkin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti