Tää oli yksi tälläisistä päivistä...
tiedättekö tunteen kun kaikki menee rikki, mikään ei toimi ja kaikki on juuri sinun ratkaistava. "tää ei toimi, ei tuu vettä, viemäri ei vedä, heinä on homeessa, kaikki on perseestä kun se ja se kengittäjä ei soittanutkaan vaikka lupasi, en jaksa.." ei ei ei ... kyllä mä siinä 45 min myöhässä hevosia sisään raahatessani mietin että oisko sittenkin pitäny mennä kauppikseen lukemaan ittensä vaikka merkonomiksi, mutta toisaalta lopetin sen haihattelun kun uskoisin että hyväkin päivä sen alan duunissa sahais mun hermoja paljon pahemmin.
Nyt ei pysty kykenemään kun tuijottamaan konetta ihan keanu reevesinä. en tiedä mitä on tehtävissä. eiköhän se oo tunnin päästä unille koska yöunista ei voi nipistää, sen olen oppinut mutta sen myös unohdan suunnilleen kuukauden välein. sit kun herään on maanantai, ja toisin kun ilmeisesti suurin osa ihmisistä, minä pidän maanantaista. voi oikein huokaista helpotuksesta viikonlopun jälkeen.
huomenna tosin on hirvittävä ruokkoaminen omassa olemuksessa että näyttää paremmalta kun se kuollut hiiri jonka löysin rehulaa siivotessani.
tukan repiminen päästä ja pään paukuttaminen seinään(nämä kummin päin vaan) tuntuu hyvältä idealta.
ei nää vastoinkäymiset muuten tuntuis missään, ei kenelläkään mee kaikki putkeen joka kerta, mutta tämänhän toki kruunaa läheisen ihmisen vittuilu ja marttyyrointi puhelimessa(voisin sanoa että mihin niitä vihamiehiä oikein tässä tarvitaan mutta semmoinen olis toisaalta piristävä koska sitä vois tilaisuuden tullen tylyttää eikä tarvis miettiä että pahoittikohan se nyt mielensä, koska se ois yks paskan hailee!). ja ikävä kyllä jos pääsen/joudun suuttumaan niin loppuu se hyvä meininki vaikka jokaiselta vastaantulijalta.
nyt meen rauhoittumaan vaikka väkisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti