..I wanna leave my footprints on the sands of time...
..when I leave this world I'll leave no regrets..
..leave something to remember so they won't forget..
..I was here..
..I lived, I loved..
..I was here..
Kuka tietää, ehkä mä oon niitä ihmisiä jotka elää elämäänsä ajatellen että ketään ei kiinnosta?
Mun on pakko ennenpitkää hajottaa kaikki parisuhteeni koska mulle ei riitä se että mä oon vaan "sen ja sen"- tyttöystävä.
Musta tuntuu että se on kaikki pois mun omasta elämästäni.
En mä edes kadu yhtään loppuunpalanutta suhdettani koska ne on ollu just sitä. Minä jonain helkatin pikkuvaimona ja tilivelvollisena? Ei onnistu.
Tasavertaisuus on pidemmän päälle osoittautunut kusetukseksi.
Mä oon ihmisiin niin pettynyt. Jos vielä olis lankapuhelimet, niin voisin kuristaa ihmisen siihen pirun puhelimenjohtoon kun kuka liekään soittaa ja aamukrapuloissaan haluaa kyytiä kotiinsa kun mä lähen tallille.
EI.
Suksi vittuun sinä joka pyydät multa jotain joka et ole antanut mitään vastineeksi, edes kysynyt muodon vuoksi että mitä minä oon tekemässä.
Tää on nyt vasta kehitysvaiheessa, luonnollisesti, mutta sitten kun ei ole, keikautan feikkiystävät ja kaikki jonka suhtautuminen muhun ei ole "unconditional", vittuun veneestä. Siinäpä sit mietitte.
Okei, oon ollu kipeenä ja järkevänä jääny lepäämään ja tiedän että oon silloin kaikkein pahapäisimmilläni, mutta jostainhan nää asiat tulee, edes jossain määrin.
Katotaan. Katotaan sit kun oon terve. Kesä on vasta alussa.
Tällä hetkellä tunnen olevani yksinäinen syistä joita en voi sanoa edes itselleni mutta mulla on aina keinoni korjata tilanne. Ehkä tällä kertaa once and for all?
Se tosin edellyttää tietynlaista kylmyyttä jota en tiedä että onko mussa kuitenkaan.
Too tired.
Ehkä mun pitäs ruveta täyspäiväseks nistiks? Sit mulla olis vaan yks huolenaihe. Tai en tiedä, en tunne ketään alan miestä tai naista niin syvällisesti.
Aika tyhjiltä kuoriltahan ne vaikuttaa.
Nyt aion olla niin hirvee rebel että meen nukkumaan käymättä suihkussa kun pesen aamulla fledan. Yhyy.
Seuraava päivä saapuu. En viitsi alottaa omaa postausta tästä.
Alan olla jo ok kunnossa joka tarkoittaa sitä että olen häijy paskiainen.
Kun sitten pääsin taas jatkamaan projektiani eli koko kämpän läpikäymistä ylimääräisten romujen karsimiseksi, törmäsin kaikkiin kirjeisiin mitä mulle on exät kirjottanut.
Kyllä, rakkauskirjeitä. Ei mitään munankuvia whatsappissa vaan niitä semmosia mitä ennen kirjotettiin.
Aattelin vähän lukea niitä, ihan sieltä täältä vaan.
Mutta se riitti. En pysty mielessäni palaamaan ajassa niin pitkälle taaksepäin mielessäni, onhan noi jo 10 vuotta vanhoja melko tarkalleen.
Mutta sen perusteella mitä luin näin 10 vuotta vanhempana, niin jotenkin vaan tuli mieleen että olenko se minä joka oon ollu ihan vitun pelle?
What the fuck was wrong with me?
Toki vuosien vieriessä parisuhteen itsestäänselvyys ajoi romantiikan edelle mutta olinko tullut vaan sokeaksi sille ja se kaikki tunne on koko ajan ollut olemassa?
Miten mä oon vastannut siihen tunteeseen sillon aikanaan? Olen nyt about saman ikäinen kun hän joka kirjeet kirjoitti oli silloin, ja nyt samanpituisen elämänkokemuksen omaavana luin noi niin...
Olenko mä ollut ihan täys pelle? Enkö oo osannut lukea ihmistä? Wtf. Mä oon niin pelle.
Tätähän tässä juuri tarvittiinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti