Hups.
Olen odotellut ilmojen viilenemistä siinä mielessä että voisin sulattaa pakastimen, se kun on aika kovassa käytössä. Mutta nyt pakastin on laajentanut jääkaapin puolelle niin että jää peittää kohta alleen noi takaseinällä olevat viinapullot, ihan oikeasti! Todella hävyttömän näköistä, pitäsköhän sitä vaan olla avaamatta jääkaappia koska näyttää siltä että jääkausi alkaa juuri sieltä. Jäämassat on pysäytettävä!
Sain tänään oivalluksen. Olen ollut vähän kipeänä tässä eilisestä alkaen, mutta siten että olo on ollut vaan kuumeinen, ei muita flunssan oireita, ja onhan tässä hirvee väsymys painanut.
Nyt tajusin että olen taas stressannut itseni kipeäksi. Nimittäin huomasin jo kymmenen vuotta sitten että minulla on mystinen kyky stressata itseni kuumeeseen, ja siitä asti olen sanonut että olen stressiherkkä mutta olin kyllä päässyt unohtamaan mitä se oikeasti tarkoittaa.
Ollut liian rankkaa fyysistä tekemistä, huolta rahasta, halu pitää itseni, kämppä ja eläimet kunnossa onnistuen vain ja onneksi jälkimmäisessä, ja tunne siitä että mikään ei riitä vaikka kuinka paljon raadan. Lisäksi olen luonnostani melko ärhäkkä ja stressaantuneena tämä piirre nousee sellaisiin sfääreihin että on suoranainen ihme että kukaan mua enää kattelee, saati kuuntelee.
Eli nyt, alkaen tästä hetkestä (tai itseasiassa tänään klo about 15 alkaen kun tajusin asian) aion olla tyyneyden perikuva. Ja terveyden. En ota kipinää mistään, ja teen asiat jos teen. sana "pitää" jää nyt hetkeksi pois sanavarastosta. Aluksi tää on vaikeaa, joudun muistuttelemaan itseäni koko ajan rentoutumisesta.
Tämä....
..vaiko tämä?
Oikeasti molemmat, mutta kuitenkin....whatever it takes.
Pahasti häiritsee lähes zenmäisyyteen pyrkivää olemustani että selässäni oleva iso, paranemisvaiheessa oleva tatska kutiaa kun riivattu! Ois niiiiin ihanaa raapia sita aijaiii.... mutta ei saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti