Silloin kun ostan, hinnalla ei ole niin väliä kunhan ei liiallisuuksiin mennä, en ole näes varakas, mutta äiti opetti että köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Joten sori vaan, jätän enimmäksi osaksi Glitterit sun muut rihkamakaupat pois laskuista, koska en ostele usein, mutta silloin kun ostelen niin ostoksen on oltava just eikä melkein, ja oletan sen myös kestävän aikaa ja kulutuista. Suosiolla pois kaikki korut mitkä eivät kauaa ole sen värisiä kun ostohetkellä ja tekonahkaa en myöskään suosi koska pehmeäkään muovi ei kestä eikä muotoudu.
Miksi kaikki on muuten nykyään tekonahkaa? onko se se edullisuus joka saa ihmisen ostamaan koska tämä on kertakäyttökulttuurin kulta-aikaa ja määrä korvaa laadun, vai tapetaanko lehmät nykyään singolla ettei lihatalouden sivutuotteena jää nahkaa? veikkaan ensimmäistä mutta toinen vaihtoehto on yhtä vammanen.
Anyway, toinen tekosyy shoppailulle oli ne synttärit. En osta kenellekään lahjoja, enkä odota myöskään saavani niitä. Se on minun lahjani ystävilleni. Heidän ei tarvi repiä pelihousujaan kaupassa ihmetellessään että minkä kynttilänjalan minulle ostaisivat ja näin ollen voivat käyttää rahansa itseensä. Näin minäkin teen.
Nyt meni kyllä vähän överiksi. Ostin:
-kaksi Guessin rannekorua (ensimmäiset merkkihelyni aijai ne on hienot!)
-Hopeisen panssariketjun, joka on vielä lyhennettävänä koska ei oo mun staili roikottaa mitään käätyjä rintakarvojen joukossa
-Sonyn mp3- soittimen
-Nokia Asha 311- puhelimen (jälkimmäisistä tulee lähes sketsiä lähentelevä postaus "Riia Elektroniikkaostoksilla)
Lisäksi äitini, tuo hammaskeiju, vaatii saada ostaa mulle uudet etuhampaat (.. joo tämän se sai päähänsä kun nähtiin jumbossa ohimennen, en voinut olla ajattelematta et onks mul sit niin karseet leegot et se ei kehdannu kattella) no mut mikäs siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti