En käy enää keskustan baareissa kauhean usein, syynä että olen elämäni aikana viettänyt niissä enemmän aikaa kun nukkumassa noin niinkuin yhteensä, eli homma on jo nähty. En jaksa kököttää jossain kuppilassa kuutta tuntia putkeen, vetää nupin turvoksiin, separoida ja hankkia huonoa oloa ilman muistikuvia. ja ilman rahaa, koska tsiisus sitä rosvousta!
No, nyt oli kuitenkin kiva lähteä pitkästä aikaa ja on se livemusa aina eri juttu kun koneelta kuunneltu. Meillä oli fiilistä, sen kertoo tahmaset kledjut ja hirvee olo seuraavana päivänä. Muuten yleisö oli vähän jäässä mutta hei, oli keskiviikko, ja kaikki eivät olleet tehneet peliliikettä ja ottaneet koko viikkoa vapaaksi(en minäkään mutta hei, kuinka monta kertaa sitä ihminen täyttää 24? ei varmaan viittä kertaa useammin.
Tämän rilluttelun jälkeen toki tulin kipeäksi. Olen viime vuoden puolella rehkinyt itseni fyysisesti yliraistukseen, ja se tila muistuttaa aina välillä olemassaolostaan. Perjantaina sain kengitettyä hevoseni mutta se olikin sitten siinä. Pari päivää vietin kiukkuisena ja tylsistyneenä sängyn vankina ottaen pulttia milloin mistäkin typeryydestä mitä satuinkaan lukemaan (kiitos kamala ihana ht.net) pikkuhiljaa alkaa elämä voittaa näin sunnuntai-iltana vaikka ei tässä priimakunnossa olla vieläkään eli unta ja lepoa aina kun voi. Mäkkisafkaankin olen joutunut sortumaan koska en jaksa kauppaan enkä laittaa itselleni ruokaa. parin minuutin kävelymatkankin jouduin vetäsemään autolla :(.
Eniten tässä riepoo se, että yritän lihottaa itseäni 5 kiloa, mutta olen niin uskomaton läpipasko(liian kova kulutus siihen nähden mitä ehdin ikinä syödä) että se ei ole niin yksinkertaista. Oikein yrittämällä saan kyllä painoa nousuun mutta parikin päivää huonolla syömisellä niin olen takasin lähtöruudussa, ja sekös turhauttaa. ihan sama siis vaikken olisi yrittänyt ahtaa safkaa lärviin väkisin. Tarvin kokin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti