Meillä on auton kanssa ollut värikäs matka, jota jarruttaa vain se että kaikki muut paitsi minä tuntuvat vihaavan sitä.
Auto on Opel Ascona B -77 Opel Omegan 20SE-tekniikalla ja ihan vakiona.
B Ascona oli aina ollut mun realistinen unelma-auto. Mulla oli jo sellainen, persoonallisesti kutsumanimeltään musta-hopea. Rakkaalle musta-hopealleni kuitenkin kävi hassusti kun varas vei sen, ja vaikka sain sen takaisin niin se oli mielestäni pilalla joten siinä sitten tuli kuin vahingossa etsittyä sille seuraajaa, jonka löysinkin vastoin kaikkia järkipuheita.
Kyllä mul on silmää autojen suhteen.
Se siis oli kauhea punainen, Opel Recordin 2,2i koneella, dieselin konepelti löytyi (!), sisusta oli karsea, mutta.. jotenkin siinä tuntu olevan palikat kohallaan. Tai ainakin potentiaalia koska kaikki palikat laitettiin vaihtoon. Se oli muistaakseni leimassa, mutta sitä en käsitä millä se katsastusmies oli lahjottu.
Aikomus oli tehdä tästä musta-hopean näköinen mutta parempi. Purin, vaihdoin päittäin ja kokosin sisustat molempiin autoihin ja maalasin tuon punaisen mattamustaksi kaikilla jämämaaleilla mitä nyt sattui löytymäänkään. Vanha musta-hopea sai luovuttaa vanteet tälle uudelle. Lisäksi laitettiin puskurit, ostattelin erikseen Lexmaul-etupuskurin, muovisen takapuskurin ja pienen irmscher-takaspoilerin. Olin varmaan epätavallinen näky roudatessani niitä metrossa Kampin matkahuollosta.
Nonnih, much better öhöm...
Tämän jälkeen auto siirtyi projektista käyttöön, ihan siksikin että tarvitsin autoa koska oli aika hankkiutua eroon väliaikaisesta käyttiksestä opel vectrasta.. Vanha musta-hopea myytiin myös(kerron vielä joskus tämänkin auton ostamiseen, omistamiseen ja myymiseen liittyvistä tapahtumista). Tällä huristelin 3 pvää viikossa väliä Helsinki-Lahti tai Helsinki-Asikkala, kuitenkin parhaimmillaan 300km/päivä ja kelillä kun kelillä. Lämmitin ei tietenkään toiminut, kuten ei tämän ikäisissä opeleissa kuulukkaan. Kuten ei kuulunut myöskään puhe. Samaa matkaa kulkevan koulukaverini kanssa ajettiin vuorotellen bensakulujen hillitsemiseksi, mutta en usko että hän odotti innolla minun vuoroani, tai sitten hän piti jännityksestä, kuka tietää. ei kuoltu kumminkaan.
Pieniä ongelmia oli koko ajan, itseasiassa ihan joka asiassa. Perinteisesti bensapumppu oikutteli, ja sitten tuli sähkövikoja. Epäiltiin ruiskua, epäiltiin johtosarjaa ja ties mitä releitä ja ohjainlaitetta. Vaikka kaikki vaihdettiin kunhan ensin oli nähty hirvee duuni osien löytämisessä, vikaa ei kokonaan onnistuttu eliminoimaan.
Sitten kun öljyä alkoi vuotaa niin että joka liikennevalopysähdyksessä nenään tuli lievästi popcornia muistuttava tuoksu ja jouduin lisäämään öljyä JOKA IKINEN PÄIVÄ, päätin että nyt lähtee moottori vaihtoon. Lisämiinuksen tuohon muuten niin ketterästi pientä koppaa kuljettavaan lievästi viritettyyn voimakkaan tuntuiseen koneeseen toi bensankulutus. 12 l satasella, ei näin. Bensan hinta oli nousussa ja tuloni olivat olemattomat, siispä ostin paperittoman A Omegan jostain puun alta, ja senkin hakemisessa kukaan ei kuollut!
Osien vaihto tähän autoon on aina ollut kuin tunkisi neliskulmaista palikkaa pyöreään reikään joten sääliksi kävi häntä joka koneen vaihtoi. Ei tykännyt hommastaan, päätellen jokapäiväisistä uhkauksista polttaa auto.
No mut plää plää sitten se alkoi toimia! Samaan aikaan päätin myös että nyt muuten maalataan, mattamusta on kamala, ja ostin tarjoustalosta pari maalipurkkia ja telan. Pilasin siinä hötäkässä mustat housunikin kun istuin vahingossa avoimen hopeamaalipurkin päälle.
Tadaa!
Ja sitten taas mentiin.
Kunnes vikoja tai kuten minä niitä kutsun, ominaisuuksia, alkoi ilmetä. Erään kerran koulumatkalla kesken kaiken kakkosvaihde katosi mutten antanut sen häiritä, ja mitäpä sille olisi voinutkaan. Se enteili sitä että takaisintulomatkalla kuulin motarilla ajaessani jonkun kolisevan äänen, joka ihan kohta paljastui joksikin sokaksi joka yhdisti vaihdekeppiä ja vaihdelaatikkoa. Aivan, jäi keppi käteen ja auto lahdenväylälle.
Siitä taas selvittiin, mutta jonkin ajan päästä toinen sokka joka voi lähteä irti, lähti irti ja samoin seuraamuksin.
Oli kaikkea muutakin pientä joka enimmäkseen johtui siitä ettei kardaania ollut tasapainotettu ja koko ajan paheneva tärinä irrotti vähitellen autosta osia.
Pitkän aikaa Ascona vietti taas pajalla hitsattavana jolloin hoidettiin lokasuojat ja takakontin pohja, hiottiin koko auto ja maalattiin. Minä siis hioin, joka oli semi ärsyttävää kun selän takana kyttää pari äijää kahvikupit kädessä ja rööki huulessa arvostelemassa.. "Tossa on kuoppa, aijai..." En muista kauanko sitä puuhasin mutta kamalaa oli, seuraavan kerran joku ammattilainen tekee sen. Niistin Asconaa nenästäni joka ilta persvaon hajuisesta hengityssuojaimesta huolimatta.
Ei tohon tarvi kun vaan laittaa lakka pintaan!
Kaikesta tästä huolimatta, leima jäi saamatta vuonna 2011 ja siitä lähtien se on ollut korjauksessa. Katsastusmies oli repinyt massat pohjasta ja tökkinyt reikiä pohjaan, lisäksi hänen mielestään voimansiirron kiinnitys on puutteellinen. Kuulosti vielä järkyttyneeltä ja että paaliin kuuluisi. Eikä kuulu, mokoma pussyface. En vie enää tollasille ymmärtämättömille näytille, nimittäin kun kyselin niin ei siinä vaihdelaatikossa tai kardaanissa edes kuulu olla enempää kiinnityksiä, ei Asconassa eikä Omegassakaan.
Muuten olen ihan sitä mieltä että katsastus on hyvä juttu ja auttaa ylläpitämään auton kuntoa, mutta näiden vanhojen kanssa on vähän vaikeeta kun ei kaikki ihan ymmärrä että miten näiden pitäisi toimia, mitä ominaisuuksia näissä on ja mitä ei ole ollutkaan.
Nyt elättelen taas toiveita että saan joskus autoni taas ajoon koska se on ehdottomasti paras autoni ajettavuudeltaan. Haters gonna hate...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti